06.08.2005 / Viitasaari, välillä Kutemainen–Varanen
06.08.2005 Tässä on meno hyytynyt mäkeen. Kiskonpinta on rypyttynyt pitkältä matkalta. - 10 promillen nousua Kutemaisen suunnasta etelään.
Kommentit
| 20.05.2007 13:44 | Tapio Muurinen: | Siteeraan tähän pätkän Timo Louhikarin artikkelista "Kannonkoski vaikeni" (Resiina 4/2001): Asemamies "Tapsa" Möttöseltä oli juna hukassa. Se oli lähtenyt sakeassa lumituiskussa Haapajärveltä. Tunnit kuluivat. Mies juoksi laiturin ja puhelimen väliä kelloa ja rataa tiiraten. Junaan ei saatu yhteyttä, sillä linjaradiota ei ollut. Myrsky sakeni, kellon viisarit kiersivät omavaltaisesti eteenpäin, mutta juna seisoi jossain korvessa mäkeen juuttuneena. Yö jo koitti, kun Tapsa veivasi radan varressa olevan talon puhelinnumeron. Siellä ilonen emäntä ei ymmärtänyt, mitä asemamies tarkoitti kysyessään: "Ootko nähny junaa". Emäntä tirskui naurua vastatessaan. "Oon, montakin..." | |
| 20.05.2007 15:57 | Pirkko Alanen: | Tapahtui tosielämässä: Joskus höyryaikana oli juna päässyt karkuun veturinkuljettajalta ja lämmittäjältä. Ajettuaan porotokkaan, miehet olivat menneet teurastamaan kituvia eläimiä ja juna oli jäänyt myötämäkeen... Oli pojilla ollut melkoinen pikataival, että saivat junan kiinni. Uskallan kertoa tämän, koska kyseinen vek on nyt jo edesmennyt. | |
| 20.05.2007 17:00 | Marko Anttila: | Tapion lainaukseen viitaten, enpä malta olla mainostamatta että Timo Louhikarin kirja "Matkaopas Rautateille. Sankarimatkailija junassa" (1994) on aivan erinomainen perusteos Suomen rautateistä. Sen perusteella oli hyvä lähteä kaivelemaan tietoa muista lähteistä. | |
| 20.05.2007 17:15 | Joni Lahti: | Matkustelin Eil:ssa joskus 90-luvun alkuvuosina Hyvinkää-Helsinki väliä. Paras muisto on se, kun aamuruuhkassa juna jarrutteli ennen Jokelaa (siinä ei pysähdytty yleensä) ja konduktööri ilmoitteli, että veturi on karannut. Nokalla oli SR1. Mutta hyvin toimi vaunujen jarrujärjestelmä, tasaisesti pysähtyi, ei nykinyt | |
| 21.05.2007 01:17 | Sakari Kestinen: | MarkoA: ahmin suorastaan teoksen ala-asteikäisenä 90-luvun puolivälissä. Teoksen innoittamana rupesin aina sopivalla säällä pyörimään Vehmaisten aseman nurkilla. Tulipa myös Messukylän asemallakin käytyä kerran vanhempien kanssa pyöräretkellä, muistan aseman vielä pystyssä, sivuraiteet, laiturin ja ... resiinan! | |
| 21.05.2007 11:49 | Perttu Karttunen: | Onhan näitä sattunut. Kerrankin eräällä asemalla seisoi matkustajajuna vetureineen laiturissa. Kuski seisoo veturin ulkopuolella ja udeltuani tilannett selviää syy, suuntakahva kateissa. Kohta saapuu paikalle toinen veturinkuljettaja juosten, paiskaa suuntakahvan tämän veturin vieressä seisseen kouraa, katoaa vähäksi aikaa veturiin ja tulee puhelimensa kanssa ulos ja mutisee poismennessään "Tämähän minun piti mukan ottaa" |