08.09.2007 / Berliini, Saksa
08.09.2007 Kaikki mitä jäi jäjelle Anhalter bahnhofista toisen maailmansodan jälkeen.
Kommentit
| 10.09.2007 19:30 | Ari Lindroos: | Anhalter Bahnhofin vanhoja veturitalleja on käytetty hyväksi Deutsches Technikmuseumin tiloina. Museon veturiosio on nimittäin sijoitettu niihin. Vanhoja raiteita kulkee myös museon ulkopiha-alueella. Suosittelen jos satutte Berliinissä poikkeamaan. | |
| 14.09.2007 00:22 | Juha Toivonen: | Kiitokset vihjeestä, mutta valitettavasti emme ehtineet tutustua ko. museoon. Harmillista sinänsä. Osa lomasta oli julistettu rautatievapaaksi, ja nämä sattuivat olemaan juuri ne päivät, jolloin olimme Berliinissä. Aina ei voi voittaa. Yritän uudelleen hieman myöhemmin. | |
| 18.09.2008 18:21 | Juha Toivonen: | Olin jälleen Berliinissä, ja nyt pääsin jo museon ovelle asti... kunnes avosiippani vihelsi pelin poikki! En siis tälläkään kertaa päässyt tuohon museoon.... | |
| 06.04.2012 21:51 | Simo Haavisto: | Museo on todella käymisen arvoinen paikka. Aikaa kannattaa varata useita tunteja. Museon kauppa ei tosin valitettavasti ole kovin kummoinen, mutta tässä Anhalterin läheltä löytyy erinomainen liikennekirjallisuutta myyvä kirjakauppa Flügelrad. Suosittelen lämpimästi. | |
| 06.04.2012 23:08 | Kimmo T. Lumirae: | Kuvatekstiin: jos ollaan aivan tarkkoja, Anhalter ei mennyt sileäksi toisessa maailmansodassa vaan junaliikennettä jatkettiin korjausten jälkeen. Vuonna 1952 lakkasi venäläinen miehitysvalta päästämästä junia enää Anhalterille ja asema jäi tyhjilleen. Länsiberliiniläiset räjäyttivät huonokuntoisen aseman ihan itse ja vasta vuonna 1960 ja siitä jätettiin kuvan pääsisäänkäynnin pala muistoksi. Museosta: se on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja siellä on H0-pienoismalli Anhalterista, joka muutama vuosi sitten ei ollut ajokunnossa, mutta on toivottavasti saatu viimeisteltyä sittemmin. |
|
| 02.08.2013 16:34 | Hannu Peltola: | Tämä kuva tuli minulle satunnaiskuvana. Berliinin kuulumisia voin päivittää siltä osin, että viime vuonna joulun alla Technikmuseumin pienoisrautatie oli ajossa. Maisemointi oli valtaosin vielä vaiheessa, mutta valmiit alueet olivat todella upeasti tehtyjä. Rata on n. 10 harrastajan kerhotyyppinen toteutus, museo on antanut tilat käyttöön ja harrastajat rakentavat & operoivat museon teemaan hyvin sopivaa rataa. Ilmeisesti virallista yhdistystä tai kerhoa ei ole vaan ryhmä koostuu aiheesta kiinnostuneista aktiiveista. Museo on ehdottomasti vierailun arvoinen, eikä vähiten pienoisrautatien ansiosta! Ensimmäistä kertaa Berliinissä käydessäni vuonna 1989 Anhalter Bahnhofin viereisellä ratapihalla oli vielä ruostuvia hyöryvetureita ja muuta kiskokalustoa suoraan niillä sijoilla, mihin ne vuoden 1945 pommituksissa olivat jääneet. Aika tuntui silloin suorastaan pysähtyneen! Alue oli aivan Berliinin miehitysvyöhykkeiden rajalla eikä ketään ilmeisesti ollut kiinnostanut alueen siivoaminen. |
|
| 03.08.2013 00:10 | Timo Valtonen: | Toisen maailmansodan jälkeen Berliinin miehittäjät sopivat, että kaikki vanhan Reichsbahnin infrastruktuuri maapohja mukaan lukien kuuluu neukuille, vaikka Anhalter Bahnhof sijaitsi amerikkalaisella miehitysvyöhykkeellä. Pahasti vaurioituneelle Ahalter Bahnhofille liikennöitiin sodan jälkeen vähän aikaa kunnes se todettiin turhaksi. Niinpä koko alue jätettiin rappeutumaan. Liikenne loppui lukuunottamatta tässä kohtaa maan alla kulkevaa S-Bahnia. Alueesta tuli irtolaisten yms mellastuspaikka, epävirallinen kaatopaikka sekä botanistien aarreaitta, koska villiintyneellä ratapihalla kasvoi paljon muuten Berliinissä harvinaisia kasveja, jotka olivat saaneet alkunsa junien teleissä ym muualta Euroopasta tulleista kasveista. | |
| 09.08.2013 21:45 | Kimmo T. Lumirae: | Tuo kertomasi, Timo, saattaisi selittää asian, jota olen Berliinissä käydessäni ihmetellyt: miksi esim. juuri Anhalterin vanhoja ratapiha-alueita ei oltu otettu uusiokäyttöön asuinalueiksi jne. Muurin murtumisen jälkeen tilannehan on oleellisesti muuttunut, mutta aiemmin ihmetytti, kun keskellä kaupunkia oli valtavia, entisiä ratapiha-alueita, tyhjillään. | |
| 12.08.2013 15:05 | Timo Valtonen: | Minulle on jäänyt käsitys siitä, että miehitysvaltojen komissio halusi pitää itäiselle Reichsbahnille annetut rautatie-infra-alueet sellaisenaan mahdollista myöhempää (rautatie)käyttöä varten. Reichsbahn olisi varmaan mielellään myynyt tuon valtavan alueen, halukkaita ostajia olisi riittänyt pilvin pimein. Olen jo aikaisemmin keskustelupuolella kertonut saksalaisesta dokkarista, jossa kerrotaan perusteellisesti rautatiejärjestelyistä Berliineissä kylmän sodan aikana. Ihmettelin aikoinani miksi Länsi-Berliinissä radan varret ratapihojen liepeet ovat täynnä siirtolapuutarhapalstoja mökkeineen. Dokkarissa selvisi, että näitä "turhia" maa-alueita annettiin Reichdbahnin Länsi-Berliinin henkilökunnalle palkanlisäksi, koska DR oli alituisissa maksuvaikeuksissa a jollain tavalla piti duunarit pitää tyytyväisinä. Jopa Anhalter Bahnhofin kauimmaisessa päädyssä oli siirtolapuutarhoja. Ne olivat hyvin haluttuja, koska monen länsi-berliiniläisen mökkipalstat ja mökit olivat jääneet muurin väärälle puolelle. Dokkari löytyy youtubesta ja on katsomisden arvoinen (tosin vain saksaksi). http://www.youtube.com/watch?v=xv_LKZaJh7Y |
|
| 12.08.2013 19:16 | Markku Blomgren: | Mielenkiintoine dokumentti, vaikken saksaa osaakkaan. Oliko siis DR:n työntekijät Länsi-Berliinin puolella myös länsi-berliiniläisiä? Raiteiden liikenne taisi ollakin enimmäkseen DR:n liikennettä, jonka lisäksi jokunen juna Länsi-Saksaan? | |
| 12.08.2013 20:04 | Joni Lahti: | Vertailukuva vuodelta 1900 http://tinyurl.com/kfvqsks | |
| 13.08.2013 14:07 | Timo Valtonen: | Kaiken kaukojuna- ja S-bahnliikenteen Berliineissä hoiti itäpuolen Reichsbahn toisen maailmansodan päättymisestä Saksojen yhdistymiseen asti lukuunottamatta länsipuolen S-bahnliikennettä, joka lopetettiin vuonna 1980. Lopun aikaa junat kulkivat lähes tyhjinä, koska BVG (länsipuolen liikennelaitos) perusti runsaasti rinnakkaisia bussireittejä. Länsi-berliiniläiset myös boikotoivat S-Bahnia, koska se oli itäpuolen yritys. Lopulta vuonna 1984 länsipuolen S-Bahn siirtyi BVG:n hoiviin. S-Bahn henkilökunta länsipuolella oli länsi-berliiniläistä käytännön syistä - itäpuolen henkilökunta olisi nopeasti loikkinut länteen. Länsi-Berliinin U-Bahn oli taas koko ajan BVG:n eli länsipuolen liikennelaitoksen hoivissa vaikka osa linjoista kulki itäpuolen alla. Friedrichstrassea lukuunottamatta junat eivät pysähtyneet itäpuolella. Friedrichstrassen asemalla oli Intershop (taxfreekauppa), jossa lännen asukkaat kävivät ostamassa viinaa ja tupakkaa. Kun U-Bahnjuna tuli lännen puolelle lännen tullitarkastajat nousivat junaan ja pistokokein tarkastivat matkustajia ja takavarikoivat löytyneet verovapaat ostokset. - Kerran kun olin tulossa Helsingistä lentäen Schönefeldtin kautta Länsi-Berliinin tulli vei Helsingin lentoasemalla tekemäni ostokset. Pitkällisen valitusrumban jälkeen länsitulli palautti ne sitten minulle. Miehitysvaltojen sopimuksessa oli monia muitakin ihmeellisyyksiä. Länsi-Berliinin poliisilla ei ollut mitään oikeuksia puuttua mihinkään S-Bahnilla, vaan järjestystä hoiti oma idän hallinnoima rautatiepoliisi. Wikissä on suomeksi hyvä artikkeli Berliinin S-Bahnista. http://fi.wikipedia.org/wiki/Berliinin_S-Bahn |
|
| 13.08.2013 15:47 | Joni Lahti: | Tulee mieleen myös Itä-Berliiniin Koston ristin taikka Rache des Papstes (Paavin kosto) eli TV-torni, jonka ravintolassa ylhäällä pallossa oli vuonna 1982 ranskalaisia miehityssotilaita viettämässä vapaa-aikaa täysin ilman ”päällystakkeja”! Se oli uskomaton näky sekin, kun meillä vierasmaalaisilla siviileillä oli ”päällystakit” väkisinkin mukana. |