??.??.1940 / Hiirola
??.??.1940 Ratavartija Emil Haikalalla (kuvassa) oli 1940 luvulla aikalaisten antamien tietojen mukaan Hiirolassa ratajakson parhaiten hoidettu, herkin ja paraskulkuinen resiina. (riippui tietenkin myös ajajasta). Kuva Haikalan perhealbumista. R.V:n kokoelma.
Kommentit
| 05.02.2008 15:32 | Veera Pohjola: | jos tuota sivulla olevaa tukea tai mikä se nyt onkaan ,niin se olisi hieno resiinä pyörä! | |
| 05.02.2008 16:38 | Antti Korhonen: | Kolmipyöräisellä resiinalla ajaminen kunnon kyytiä vaatii rohkeutta, jossa karvalakki tuskin pysyy vauhdissa mukana! Varsinkin vaihteiden ennakoiminen ja jarruttaminen on jännittävää, kun tuppaa koko resiina tasapainopisteidensä takia helposti kääntymään poikittain. Kolmas piste kun on hankalasti keskellä eikä pyörissä ole sivulaippoja junien tavoin! | |
| 06.02.2008 00:01 | Topi Lajunen: | Hmm. Eikös noiden pääpyörien ulommat kehät toimi samalla laippoina? | |
| 06.02.2008 12:14 | Perttu Karttunen: | Pääseehän noilla lujaakin joo, tullut testattua. Eräs kaveri on todistettavasti vetänyt voltin takaperin kerien tuontyylisellä resiinalla joskus :) | |
| 06.02.2008 19:44 | Tapio Muurinen: | Olinkohan minä se kaveri, ai niin en, koska menin etuperin ojennetuin vartaloin puolikierteellä, zag. | |
| 06.02.2008 19:54 | Tapio Muurinen: | Ratavartijan resiinassa oli yleensä hieman suurempi välitys, kuin ratapiharesiinoissa. Sen takia näillä pääsi kovenpaakin, jos jaksoi pumpata. Alunperin ratavartijan tehtäviin kuului lumisateellakin pitää kiskot "puhtaina". Joissain resiinoissa oli sitä varten pieni aurakin, käytettiin myös peilejä, ettei aina tarvinnut vilkuilla taakse. Muistaakseni öljylyhtyäkin on poltettu pimeällä ajettaessa. | |
| 07.02.2008 10:32 | Antti Korhonen: | Pidimme muutama vuosi sitten Röykän aseman edessä olevalla sivuraiteella - juhannusyön hulinassa - kiihdytyskilpailun resiinalla. Matkaa 1/10 skaalavarttimaili eli 40 metriä, jonka jälkeen aikas heti nuorta koivikkoa ja vaihde, joten tuota jarruttamista tuli treenattua. Pettymykseksi jäin finaalissa toiseksi aseman isännälle! Istuin lähdössä pitoa parantaakseni aivan laudan peräpäässä ja ekan pumppauksen jälkeen hämmennyin hetkeksi, kun koko lauta rojahti farkuista läpi! Tästä toettuani hävisin suorituksessa toista sekuntia ja vieläkin harmittaa. | |
| 31.12.2022 15:36 | Seppo Rahja: | Tuli randomkuvana. Mieleen nousi sattumus liki 55 vuoden takaa. Oli kevätkesä vuonna 1968. Kevään kirjoitusten jälkeen heinäkuista suomen kuninkaalliseen laivastoon lähtöä odotellessa pääsin VR:n mittausporukkaan Laurila-Rovaniemi välille. Ilmeisesti jo silloin varauduttiin sähköistyksen tulemiseen vaikka Pohjanmaan ratakin oli vielä ilman sähköä. Kolmen hengen porukalla liikuttiin resiinalla ja päivän päätteeksi oltiin palaamassa etelästä päin Jaatilan silloiselle asemalle, jossa oli virkatarvevaunu yöpymistä varten. Tiedettiin, että matkustajajuna oli Rovaniemeltä päin tulossa. Ennen Jaatilaa on mutka ja korkeahko ratapenger ja alhaalla pusikossa näkyi jokin iänikuisen vanha auton raato. Siitä arvailemaan, että minkähän merkkinen. Ei se resiinan päältä ratkennut, laskeuduttiin penkkaa alas ja samalla kun sinne päästiin kuului junan karmea vihellys. Ja resiina oli kiskoilla! Yritettiin minkä pystyttiin syöksyä radalle, yksi kaveri oli Tervolasta ja hänellä oli vikkelimmät jalat, ehti kiskoille mutta juna oli jo niin lähellä ettei voinut muuta kuin juosta radan yli. Dr12 heitti resiinan romuna penkalle ja juna pysähtyi. Resiinassa oli teräksinen 50 m rullamitta ja sen pätkiä jouduimme nolona keräämään puuvaunujen alta joidenkin matkustajien ihmetellessä portailla että mitä on tapahtunut. Meillä oli myös kallis teodoliitti, mutta nokkamies oli sen suhteen tarkka, aina kun resiina pysähtyi, hän nosti sen penkalle. Meitä sitten vähän ihmetytti kun ei heti saatu uutta resiinaa tilalle... |
|
| 31.12.2022 19:31 | Petri Nummijoki: | Pari kuulemaani tapausta tulee mieleen. Lapualla oli rautatielakon aikaan maaliskuussa 1963 jättänyt paikallinen ratavartija resiinansa pääraiteelle, kun junaliikenne oli viikkoja keskeytyneenä. Mutta niin vain oli lakon aikanakin kulussa Vv15-veturin vetämä sotilasjuna. Tässä tapauksessa ratavartija kuuli junan tulon ja ehti juuri ja juuri nostaa resiinan pois junan edestä eikä törmäystä tapahtunut. Oli tullut tapauksen jälkeen asemalle ja todennut, että olisihan se pitänyt muistaa, että rautatielakon aikanakaan ei voi olettaa, ettei junaa tulisi. Lempäälässä sattui Hakkarin sillalla http://www.vaunut.org/kuva/125074 noin vuoden 1957 aikoihin pumppuresiinan ja P97:n yhteenajo. Tässä tapauksessa resiinalla liikkeellä ollut työporukka oli kysynyt Sääksjärven junanlähettäjältä tietoa tulossa olevista junista ja saanut vastauksen, että läntisellä raiteella on kulussa juna mutta itäinen raide on vapaana. Junanlähettäjä kuitenkin unohti P97:n, kun se oli kulussa ainoastaan lauantaisin. Juuri kun resiina oli tulossa sillalle, ilmestyi mutkan takaa höyryveturin keula. Kaikki resiinan päällä olevat ehtivät saada siltapalkista kiinni eikä uhreja tullut mutta työkalut päätyivät veteen ja resiina sillan katon kautta veturin tenderiin. |