15.08.1993 P 10 Oulusta Joensuun kautta Helsinkiin, Dv12 2552+4 vaunua. Kontiomäellä otettiin makuuvaunu mukaan ja juna oli valmis lähtemään viimeiselle taipaleelle. Junassa oli silloin runsaasti matkustajia ja kuten asiaan kuuluu, vilkuttajia väli asemilla. Ylimääräinen pysähdys oli entisellä Saarelan pysäkillä. En muista, nousiko sieltä joku junaan, vai oliko muuten vain kunnon jäähyväiset. Olin silloin matkalla Vuonislahteen, silloin juna pysähtyi vain tarvittaessa siellä. Kontiomäeltä lähdettyämme sanoin konnarille jääväni siellä pois ja Nurmeksen jälkeen varmistin uudestaan poisjääntini. Lieksasta lähdön jälkeisessä lipuntarkastuksessa, mieleni teki jälleen muistuttaa asiasta, mutta mutta, en kehdannut sanoa, ettei luule kaheliksi. Vuonislahteen tultiin vauhdikkaasti, vaihteellakaan vauhti ei vähentynyt, asemalla oli vain minun vastaanotto komiteani, eikä junaan nousijoita ollut. Veturista pikkaisen töräyttivät ja vastaanottajat perääntyivät hyvässä järjestyksessä, taka vasemmalle. Niinhän me mentiin komeasti, vauhdilla ohi! Lipuntarkastuksen jälkeen konnari ei palannut makuuvaunusta, jotenka sinne viivana. Siellähän se oli, minä totesin sille lempeästi ja hyväntahtoisesti: "Päätit sitten kuitenkin ajattaa Vuonislahden ohi" ja jatkoin, vähemmän lempeästi: "Ja seuraavaksi, varsin vikkelästi takas". Konnari oli hieman iäkkäämpi, ei lähtenyt juoksemaan mutta todella reippaasti lähti etenemään konnarinvaunussa olevaa "puhekapulaansa" kohti. Ennen kuin tieto oli veturissa, aikaa kului ja matka jatkui. Emme tainneet, ehtiä ihan entisen Kupparinmäen seisakkeelle asti ja takaisinhan me tultiin Vuonislahteen, kun tomerasti pyysin ja minä pois kyydistä. Vastaanotto komiteani oli poistunut ja minulla edessä 10km jalkapatikka matka salolle...hienoa. Vuonislahti city aivan kuollut, ei ristin sielua missään, puhelinkoppikin taisi olla korttimallia, puhelu ei onnistunut, että olisin saanut pirssin. Onneksi komea ja ryhdikäs ulkomuotoni, pelasti minut jälleen kerran, pääsin liftillä, suurimman osan matkasta, kävelyä ei tullut kuin kolme kilometriä. Matka oli hyvä ja mieliinpainuva, VR:n antoi ylimääräisiä kilometrejä veloituksetta.
Kommentit
| 19.08.2008 18:27 | Pirkko Alanen: | Niinpä: http://vaunut.org/kuvasivu.php/51175 M.O.T | |
| 19.08.2008 21:39 | Kimmo Pyrhönen: | Hauska tarina, vaikka tapahtumahetkellä tuskin näin oli. | |
| 19.08.2008 23:49 | [Tunnus poistettu]: | Joo-o, joo-o. Ihan bai te vei, olikos tosiaan vielä vuonna 1993 25-sarjan deevereissä ruuvikytkimiä? Kokonaan toinen kysymys sitten onkin, pukeuduttiinko me todellakin noin järjettömän pöljästi vielä 15 vuotta sitten, mistä mallia näyttää tuo kuvan vasemmassa reunassa hengaava kundi? | |
| 21.08.2008 00:42 | Jarmo Pyytövaara: | Ei se kauheasti potuttanut, hyvin pääsin asiasta yli, ammatti auttajia ei tarvittu, eikä myöskään saikkua. Konnarikin pyysi, enemmän kuin tarpeeksi, anteeksi, pikku vahinkoa. Jos ohi ei olisi ajettu, tuskin matkasta, mitään olisi jäänyt mieleen. |