05.06.1974 / Ohenmäen varikko, Ohenmäki
05.06.1974 Tr1 1044 palaa Pieksämäelle ajaen Ohenmäen höyryveturivaraston ohi.
Kommentit
| 11.04.2009 15:54 | Oskari Kvist: | Ja taaempana näkyy ilmeiseti Ohenmäen soramontulle mennyt raide? Tietääkö kukaan milloin se purettiin, itselläni ei ole mitään tietoa... | |
| 12.04.2009 20:18 | Tapio Muurinen: | Mitenkäs, Seppo, pääsit käymään tuolla aitauksessa? Ilmeisesti ihan luvan kanssa, kun noin reilusti Riston päältä on voinut kuvata. Minäkin kävin kerran - hys, hys - kiertävää vartiosotilasta vältellen. Oskarin kysymykseen voin todeta, että soraraide oli ainakin 1980-luvun taitteessa http://vaunut.org/kuva/23516 Purettiinko sitä pois kokonaan, vai jätettinkö vain "metsittymään"? Vaihde ja alkupätkä on purettu. | |
| 14.04.2009 21:30 | Oskari Kvist: | Tämäpä täytyy käydä tutkimassa kuhan lumet sulavat. | |
| 25.08.2009 13:47 | Seppo Romana: | Varikkovierailuni olikin mielenkiintoinen. Olin etukäteen ollut yhteydessä puolustusvoimiin ja saanut asiaankuuluvan lupapaperin postitse kotiini. Saapuessani varikkoalueelle olivat veturivaraston portit auki ja niinpä menin sinne muina miehinä. Hetken kuluttua vartiomies saapui paikalle ja aloitti hirvittävän mekastuksen. Olin laihanluikea 16-vuotias pojankloppi, jonka "minulla on lupalappu" perusteluja ei tämä sotasankari halunnut lainkaan kuunnella. Niinpä hän syytöksiä ja uhkauksia ladellen vei minut päivystävän upseerin luo. Esitin hänelle minulle myönnetyn lupalapun, nikä jälkeen vartija sai kuulla kunniansa: "ja nyt te alikersantti viette tämän Herran munkkikahville varikon piikkiin ja sen jälkeen olette hänen apunaan koko sen ajan, kun hän apua tarvitsee tai jätätte hänet rauhaan veturivarastolla, jos hän niin haluaa." Ymmärrettävästi en ollut kiinnostunut ko. alikersantin seurasta. | |
| 30.08.2009 11:31 | Tapio Muurinen: | Ensimmäisen kerran näin nämä "kriisiakojen pelastajat" 1973 junan ikkunasta. Olin tuolloin Kiuruvedellä maastotöissä kesäharjoittelijana. Kotimatkat "etelään" matkustin yleensä yöjunalla, vaikka oli minulla jo ensimmäinen autokin, Fiat 850. - "Noihin täytyy käydä tutustumassa tarkemmin kameran kanssa". Taisi olla vasta vuosia myöhemmin, jotain 1979-80, kun ohikulkumatkalla päätin mennä aitauksen sisäpuolelle kuvailemaan, vaikka sellainenhan oli ilman lupaa ankarasti kielletty "edesvastuun uhalla". Veturiletkojen välissä kuljeskellessani kuulin, kuinka letkan toisella puolella lähestyy vartiomies. Jähmetyin paikalleni jonkun tenderin akselin kohdalle. Vartiomies jatkoi ohi samaa vauhtia. Hetken odottelin - samalla lähestyi etelästä pitkä tavarajuna, jonka melun suojassa syöksyin lähimmän piikkilanka-aidan ali - huoh... Ai, ai, näinhän ei olisi saanut menetellä. - "Vartiomiehet komennettiin yleensä Kajaanista Ohenmäkeen. Ainakin kesäaikana kuljettiin väli, n. 100 km, pölkupyörillä. Pari naapurin poikaa oli myös siellä. Toinen kertoi, että oli aika onea kokemus mennä sateisena syysyönä veturiaitaukseen. Tuntui kuin veturit olisivat allapäin huokailleet synkkää kohtaloaan. Tuuli jossain kolkutti löystynyttä suojalautaa, täytyi käydä katsomassa mistä ääni tulee. Ja kaveri kertoi että tuli semmonen tunne että jos nuo veturit nyt päättävät kuitenkin lähteä jostain syystä liikkeelle niin eihän hän saa sitä millään estettyä, onkohan varmasti kaikista kaikki höyry pois, jos on jonnekin vähän jäänyt... Eihän tuollaiset rautarohjot tokene edes ampumalla ja mihin niitä pitäs ampua?" (sit. A.L.) |