14.05.2009 Vanhahko sähköveturi on päässyt katoksen alle suojaan. Tuollainen virroitin systeemi saattaa olla hieman hankalahko esim. vaihteissa.
27.05.2009 11:50 | Oskari Kvist: | Näyttäs vähän ÖBB:n krokotiililtä. En muista vaan sen sähköveturin oikeaa nimeä. | |
27.05.2009 13:42 | Markku Pesonen: | Tämä lienee kolmivaihevirralla toimiva veturi. Vaihteissa olevista lyhyistä katkoksista selvitään käyttämällä veturin molempien päiden virroittimia. Tarkemmin en kyseisten vaihteiden ajojohdinjärjestelyjä tunne. | |
27.05.2009 18:26 | Jorma Toivonen: | Tämä muistuttaisi kovin E431-sarjaa. Vuonna 1922 näitä valmistettiin 37kpl Piemonten ja Ligurian maakuntien raiteistoille, 3,6kV:n 16 2/3Hz:n virralle. Painoa 91tn, sn 100km/h, teho 2000kW. Veturisarjaa käytettiin aina vuoteen 1976 asti. | |
28.05.2009 22:38 | [Tunnus poistettu]: | Nää krokotiilit on hienoja. | |
29.05.2009 00:49 | Jorma Toivonen: | Tässä tuo varsinainen krokotiili on (esim Itävallan 1189-sarja), kerran olen havainnut sen liikkuvan Wienissä näillä tienoilla http://vaunut.org/kuva/48573 ,valitettavasti oli pimeä Itävallan yö ja tilausjuna pääsi yllättämään, mutta jotenkin "valittava" kulku-ääni jäi muistin sokkeloihin. | |
29.05.2009 02:40 | Markku Blomgren: | Kyllähän se aito oikea Crocodile-veturi on kuitenkin toi Sveitsiläinen Ce6/8, ylempi kuva tuossa wikipedian linkissä: http://en.wikipedia.org/wiki/Crocodile_(locomotive) | |
21.12.2010 15:56 | Kimmo T. Lumirae: | Krokotiili ulkonäön, vaan ei rakenteen puolesta. Puhdasoppisena krokotiilina (Crocodyliae Ferroviarus Puritanus) pidetään nimenomaan (sähkö)veturia, joka on nivelrakenteinen, ja jonka vetopuoliskot liittyvät toisiinsa suoraan siten, että alustassa on vain yksi nivel, kun samaan aikaan korirakenteessa on kaksi niveltä. Alkuperäinen Kroko on tosiaan sveitsiläinen: Be 6/8 ja Ce 6/8, mutta Itävallan Krokot: BR 1189, valmistettiin sveitsiläistä mallia muokaten sveitsiläis-itävaltalaisena yhteistyönä. | |
21.12.2010 16:10 | Jouni Halinen: | Tuo Markun linkki näyttää menevän tuonne eläin krokojen puolelle?? tässä uusi linkki joka vie veturipuolelle http://en.wikipedia.org/wiki/Crocodile_(locomotive) | |
21.12.2010 16:27 | Jouni Halinen: | Käsittämätön juttu, linkki toimii ensin ihan hyvin?, mutta kun sen lähettää Vorgkiin, niin linkki vie eläinmaailman puolelle. Tästä määrittelysivun alaosasta löytyy kuitenkin linkki veturipuolelle http://en.wikipedia.org/wiki/Crocodile_(disambiguation). Sama juttu, pakko antaa periksi. Määrittelysivuille pääsee kuitenkin eläinsivujen alussa olevan linkin kautta, vähän vaikeaksi menee. | |
21.12.2010 17:01 | Topi Lajunen: | Vorgin url-parsetus ei ymmärrä tuota sulkumerkkiä kuuluvaksi itse osoitteeseen. Osoite pitää itse kirjoittaa loppuun, tai kopioida tekstistä. Tai sitten klikkaa tästä: http://tinyurl.com/krokoveturi | |
12.06.2015 05:07 | Raimo Harju: | Siinähän on varsinainen komistus, niin mallin, muodon, kuin myös väriensäkkin puolesta. | |
12.06.2015 09:27 | Teppo Niemi: | Kokotiileista puheen ollen: Ensi syyskuussa on mahdollisuus nähdä sveitsiläinen Ce6/8 Ruotsissa. Se on tulossa vierailevaksi tähdeksi' Ruotsin rautatiemuseoon sähköistyksen 100 vuotisjuhliin Sveitsistä. | |
13.06.2015 11:29 | Kimmo T. Lumirae: | Kuvan yhteydessä on jääty pohtimaan krokotiiliuden olemusta, ja Jorman havainto veturin tyypistä jäi vähemmälle huomiolle. Tämä on tosiaan E431, joka oli siis kolmivaihevirtasähköistyksellä kulkeva veturi, kuten aiemmin jo todetaankin. Veturin ajomoottorit on käämitty niin, että niissä on kuusi tai kahdeksan napaparia, ja kuudella napaparilla ajettaessa veturi kulkee 75 km/h ja kahdeksalla 100 km/h. Kytkettäessä ajomoottorit, ei sarjaan, vaan ns. kaskadikytkentään, jossa moottorin taajuus puolittuu, voidaan veturilla ajaa myös puolinopeuksia eli 37,5 ja 50 km/h. Veturi ei suostu kulkemaan mitään muita nopeuksia, vaan esim. liikkeelle lähtiessä se vetää vimmatusti, kunnes saavuttaa nopeuden 37,5 km/h ja se jää kulkemaan sitä nopeutta, tarvittaessa automaattisesti sähköisesti jarruttaen ts. ajomoottorin pyörimisnopeus noudattelee ajojohtosähkön taajuutta hyvinkin tarkasti. Haluttaessa lisää nopeutta, muutetaan napaparikytkentä kuudesta kahdeksaan, jolloin veturi lähtee taas repimään täydellä voimalla, kunnes saavuttaa nopeuden 50 km/h ja jää jälleen kulkemaan tätä tasanopeutta. Etenkin liikkeellelähdössä ajomoottorivirta nousee erittäin suureksi, kun kolmivaihemoottori ei pyöri, ja sitä silti syötetään kolmivaihevirralla täydellä jännitteellä; tätä tasoittamassa on veturissa suolavesivastus, jonka läpi virta ohjataan ja joka rajoittaa maksimivirtaa. Mieto suolavesi (2%) kuumenee liki oikosulkumaisessa tilanteessa niin, että liikkeellelähdössä oli tavallista, että veturi pölläytti lähtiessään valkean höyrypilven. ("He ovat valinneet uuden paavin", ennen kuin joku muu ehtii tämän sanoa") Kolmivaihesähköistys oli 1900-luvun alkuvuosina lupaava tekninen edistysaskel, ja esim. Italian pohjoisosaan rakennettiin kolmivaihesähköistystä laajalti sekä vuoristonousujen radoille että mm. Rivieran radalle kohti Ranskan Rivieraa. Veturit ovat rakenteeltaan äärimmäisen yksinkertaisia; ei muuntajaa, ei säätövastuksia, ei hammaspyörävälityksiä, vaan suoravetoinen moottori tai kaksi, joiden kytkentöjä voidaan vaihtaa; siinä kaikki. Ajojohtojärjestelmä oli sitten sitäkin mutkikkaampi, kun se vaati kaksi johdinta vierekkäin kiskojen toimiessa kolmantena vaiheena. 1976 eräänä viikonloppuna kolmivaihesyöttö sammutettiin, vierekkäiset ajojohtimet vedettiin liki kiinni toisiinsa ja niitä alettiin syöttää paikalle tuoduilla rautatievaunuun asennetuilla tasasuuntaussyöttöasemilla ja liikenne voitiin aloittaa jo 1930-luvulla yleistyneellä, 3000 V tasavirtaa käyttävällä normaalikalustolla, aluksi erikoisleveillä virroittimilla ja sitten ajojohdinten normaaliksi vaihdon yhteydessä tavallisilla virroittimilla. Kolmivaihekalusto hinattiin pois ja romutettiin; onneksi kalustoa on museoitunakin. |