??.??.1987 / Oulu, välillä Oulu Tuira–Haukipudas
??.??.1987 Työkone kuvattuna Oulussa oletettavasti 1987-1988 vuosien aikana. Työkoneella vaihdettiin huonokuntoisia ratapölkkyjä. koneen kyljessä näkyy merkinnät TPV RTO 10 . varmasti joku käyttäjä osaa kertoa tästä paljon enemmän. ja saattaapa joku tietää että milloin kyseisellä ratalla on vaihdettu huonokuntoisia puupölkkyjä uusiin. Kuvassa näkyvä tasoristeys on purettu muistaakseni 90-luvulla ja tästä noin 200m pohjoiseen oli Vilkkutien tasoristeys. Kumipyörien avulla työkone saatiin tarvittaessa pois raiteilta esim. junakohtauksen ajaksi. Täydennetään tietoja kun joku kertoo infoa.
Kommentit
| 29.07.2009 16:45 | Harri Junttila: | Taustalla näkyy näköjään puhelinkoppi, eipä niitäkään enää juurikaan näy. Muistaakseni tuossa tasoristeyksen varoitusvalojen alla oli lisäkyltillä varoitus, että puomit eivät ole käytössä. | |
| 24.08.2009 09:32 | [Tunnus poistettu]: | Näyttää hassulta ko tollaanen pieni rakkine yrittää pysytellä nuonki rajus ylä/alamäjes paikallaan. Vai onko kuva otettu laskumäjes? Vihje, kannattaa nousta ojasta kokonaan veke niin on kuvaajan toinenki julka tasamaalla ja kuvan horisontti oikenee ;^P | |
| 10.09.2009 10:55 | Teemu Vehkaoja: | Tasoristeys tosiaan näyttää olevan nimeltään Venhotie km:llä 758+038, itse tuli tässä muutamaan kertaan käytyä joskus nuorena. Koordinaatit näyttävät tosin viittaavan kuvatekstissä mainittuun pohjoisempana olleeseen ja tätä aiemmin poistettuun Vilkkutien tasoristeykseen. Asian vierestä muuten: näitä varoituslaitteita liene kierrätetty paikallisesti 80-90-luvulla, sillä tasoristeystietokannassa on Tuiran-Haukiputaan välillä puolipuomilaitoksiksi merkittyjä tasoristeyksiä (myös yksi kev. liik. väylä) joissa en muista olleen puomeja 80-luvun puolivälissä. Nykyisin valtaosa on jo muutettu eritasoiksi, ensimmäiset tasoristeykset Tuiran pohjoispuolella löytyvät Pateniemestä (yksityistie) ja Kellosta (Asemantie). | |
| 10.09.2009 13:48 | Harri Junttila: | Ei tässä juurikaan mäkeä ole, allekirjoittaneella on tainnut olla kamera kierossa, mutta enpä minä olekkaan tässä kuin kouluikäinen... tosiaan vilkkutien tasoristeys oli tästä 290m pohjoiseen jossa myöskin tuli kuvattua ja samoin pellolla nykyisen mustasuontien alikäytävän kohdalla. Tosiaan tasoristeyksessä meni kevyenliikenteen väylä mastokujalta venhotielle. Mastokujaa ei ole merkitty joka karttaan. |
|
| 10.09.2009 13:58 | Harri Junttila: | Mainitaan sen verran vielä, että kuvien sommitteluun vaikutti myös semmoinen seikka, että välillä kameran laukaisin juonitteli ja joskus piti vääntää kameraa rusetille ennen kuin suostu ottamaan kuvan ;) | |
| 10.09.2009 15:31 | [Tunnus poistettu]: | Seliseli 0-2 ;^D | |
| 19.06.2010 08:42 | [Tunnus poistettu]: | Ei mitään "seliseli" - noin se tosiaan on! Kameran kanssa saa joskus pitää hiivatinmoiset turpa- ja nyrkkikäräjät ennenkuin se suostuu yhteistyöhön - malliesimerkki vaikkapa http://vaunut.org/kuva/63154?u=2358: kamera oli luiskahtanut lepotilaan ja sai painella niin hitosti että suostui takaisin kuvaustilaan ja vain sen variotramin kuhnustelu pysäkillä teki kuvaamisesta yleensä mahdollisen... | |
| 20.06.2010 17:49 | Jaakko Tuominen: | Mitä enemmän bittejä sen enemmän ongelmia. Mulla kamera ottaa kuvan kunhan on vireessä ja filmiä. | |
| 23.06.2010 16:15 | [Tunnus poistettu]: | Jaa - onhan se hauskaa läträtä kemikaaleja pimeässä ja tuskailla sekuntien kanssa että menikö nyt oikein, kun digivehje tekee parempia kuvia paljon helpommin... | |
| 24.06.2010 00:44 | Jaakko Tuominen: | Sitä varten on Eiri. | |
| 24.06.2010 11:56 | [Tunnus poistettu]: | Lompakon rajat tulevat tässä jarruksi; digikuvia tekee huikean kasan sillä rahalla mikä menee jo muutaman vaikkapa täällä julkaistun vedoksen tekemiseen. | |
| 24.06.2010 23:07 | Jaakko Tuominen: | Ei voi sitten mitään. | |
| 26.06.2010 09:16 | [Tunnus poistettu]: | Ei niin: esimerkiksi jos haluat kilpailla kuvillasi, mietipä tätä: kuvien on kilpailuissa oltava paitsi itse otettuja myös itse tehtyjä - liikkeessä tehdyt vedokset eivät kelpaa. Ja vaikka käyttäisi diafilmiä, mikä onkin filmimenetelmistä paras, E-6 -prosessi on vaikea ja vaativa, sitä et ihan kotipimiössä teekään. No, onhan äkkiä miettien vaikkapa Kameraseura ja sen loistava laboratorio, mutta kemikaalit maksavat... mitäs ne nykyisin... noin satasen euroa koko setti (viimeksi tehdessäni noin-83 maksoivat markoissa noin kaksisataa - laske siitä) ja menetelmässä on muistaakseni kymmenkunta eri vaihetta joista eräät keskeytykset ja välihuuhtelut pitää tehdä sekuntipelinä. Siihen vielä välivalotukset ym... ja tulos voi olla mitä on! Siksi tosiaan jos filmiä käyttää Eirin automaattikoneet tekevät takuujälkeä - mutta: yksi diafilmi maksaa helposti sen minkä yksi CF-kortti - ja projektorin tarvitset yhtä kaikki esittämiseen. Tavallisella mustesuihkutulostimella saat ihan kelvollisia kilpailukuvia aikaan, värilaserilla vielä parempia. Minulla on kokemusta molemmista tavoista. Sublimaatiotulostin hakkaa moneen kertaan klassiset suurennuskonetyöt, tosin tulosteiden hinta on vielä ei kilpailukykyinen, mutta se halpenee koko ajan. Eli digimenetelmä on tullut jäädäkseen; itse käytän filmiä enää Nikonos IVA -kamerassa koska vedenalaiskäyttöön ei toistaiseksi ole olemassa kilpailukykyistä digijärkkäriä, ja kotelot maksavat hunajaa. Esmes Honkataipaleen (kts. http://www.komentosilta.net/honka.htm) vedenalaiset rautatiekuvat ovat Nikonoksella otettuja. |
|
| 27.06.2010 07:44 | [Tunnus poistettu]: | Vielä E-6 -kehityksestä: sen saatavuus näyttää romahtaneen. Ei mitään tietoa saako kemikaaleja enää erikseen ja nopealla googletuksella löytyi ammattipuolestakin huolestuttavaa tietoa: http://www.svhy.org/?x103997=112001 kertoo että paikkojenkin määrä on romahtanut. Eli digikuva on tullut jäädäkseen ja filmi alkaa hissukseen olla historiaa - eihän kukaan enää käytä lasinegatiivejakaan joita eräät vanhat kuvaajat, mm. Matti A Pitkänen, väittivät "laadukkaimmiksi kaikista" nimenomaan mustavalkopuolella. | |
| 27.06.2010 11:09 | Leo Männistö: | E-6 kehityksen saa esimerkiksi Turussa Kuva-Paijulassa parhaimmillaan noin 30 minuutissa, ja kehitys + 20x30cm 300dpi skannaukset CD-levyllä ja indexkuva maksavat reilun kympin. Hyviä, moderneja filmikameroita automaattivalotuksella ja -tarkennuksella, matriisimittauksella ja muilla moderneilla herkuilla (Esim Canon EOS30, Nikon F80, F75,) yms saa halvimmillaan parilla kympillä. Ammattitason rungot (EOS1-sarja, F4, F5) maksavat pari sataa euroa. Lisäksi voi miettiä, paljonko tänään ostetun, vaikkapa 700 euron digitaalikameran arvo on kolmen vuoden kuluttua, ja verrata sitä filmikameran arvoon. Mustavalkofilmiä taasen voi kehittää itse siten, että kehitysaika on 2 tuntia, jolloin ei sekunnit paljon ratkaise ja kuvan hinnaksi, filmeineen, tulee muutama sentti. Digiaika on suorastaan helpottanut filmille kuvaamista, sillä lähes jokaisesta minilabrasta saa nykyään kehityksen yhteydessä kuvat CD:lle ja tulostaminen oikealle valokuvapaperille optisesti ei maksa sekään enää juuri mitään. | |
| 28.06.2010 07:21 | [Tunnus poistettu]: | No hyvä että näinkin on, mutta pitkänlainen matka on käydä Turussa asti teetämässä kuvia... | |
| 28.06.2010 12:07 | [Tunnus poistettu]: | Mustavalkokuvasta tämän verran: sillä alkaa näinä aikoina olla lähinnä kuriositeettiarvo. Onhan se ollut merkittävä ja monia tärkeitä kohteita on kuvattu nimenomaan sillä, mutta esmes itse en enää lähtisi siihen kemikaaleilla läträykseen. Digikuva on niin paljon vaivattomampi ja erottelukyvyltään jotain aivan muuta etten oikein enää jaksa keksiä merkitystä mustavalkoiselle. Lisäksi digikuvia kuljetat mukana läppärissä helposti tuhansia, kun taas filmit vaativat tilaa aivan eri tavalla: oikein ahtamalla saat läppärin kokoiseen kansioon sata 20 x 30 kokoista mustavalkovedosta - laske siitä. Minulla on ollut puoli tusinaa filmijärkkäreitä: Cosina DLR, Fujica SR-T, Canon FT ja FTb, A1 ja nykyisin EOS300D. Kaikkiin on ollut suunnilleen sama valikoima objektiiveja, vain Fujicaan oli erikseen Honeywell Pentaxin esivalintainen 55 mm makro-objektiivi; muissa oli valikoima 28 mm - 500 mm, joista se pisin putki oli Zenitin peilitele - tosi tehokas 3x telejatkeella. Mutta sitten kun löysin digikameran, niin jo ensimmäinen eli PowerShot A5 vakuutti järjestelmän paremmuudesta ja sitten kun hankin perhejuhlia varten tehokkaamman eli nykyisen, siinä se sitten olikin! Kaksi optiikkaa eli perus 28 - 55 mm ja pitempi 75 - 300 mm täyttävät kaikki tarpeet. Automatiikat ja kaikki herkut sisältyvät. Tällä varustuksella olen ottanut parempia kuvia kuin koskaan A1-kameralla jossa oli muuten loistava 85 mm lyhyt tele. Ja kun kuvat saa vaivatta vaikka reissun päällä koneelle, miksi maksaa turhaan firmalle tekemisestä. Ja CF-kortteja mahtuu jo lompakkoon sellaisen neljäntuhannen kuvan edestä... laske itse mitä tilaa veisi selllainen toistatuhatta filmirullaa á 36 kuvaa ja kuinka säilyisivät ennen pilaantumistaan... ehtisitkö kuvata kaikki elleivät filmit olisi pakkasessa ja sitten vuorokauden jääkaapissa sulamassa. Näin menetteli aiemmin mm. eräs ammattikuvaajakaverini jolla on monenlaista kameraa Hasselbladista alkaen - mutta nykyisin ne alkavat olla enemmän muistoesineitä kun digihomma hoituu niin paljon vaivattomammin: enää ei tarvita suurta matkailuautoa mukaan pitemmille kuvauskeikoille vaan voi ajella hauskasti vaikka moottoripyörällä kesäisin ja julkisella talvisin - silloin voi ottaa paljon rennommin. CF-kortit säilyvät kuvattuinakin vuosia normaalioloissa, filmi varsinkin kehittämättömänä on muutamassa viikossa pilalla, koettu on. Digikuvien säilyvyyskin varsinkin laserlevyille poltettuina on jotain aivan muuta kuin vanhojen paperikuvien; minä suojasin 70-luvulla kaikki vanhat kallisarvoiset perhekuvat 1% kultakloridiliuoksella ja kuivamisen jälkeen pakkasin ne huolella tiiviiseen pakettiin johon tuli vielä valosuojus päälle. Silti kun äskettäin skannasin ne kaikki turvaan levyille havaitsin että huolestuttavan moni kuva ennen vuotta -68 eli omakohtaisen väriajan alkua oli samentunut pahasti. Oli tosi työ korjailla ne tietokonekonsteilla. Saa ja näkee kuinka kauan ne originaalit vielä kestävät... joten: digikuva on aina ehdottomasti varmin vaihtoehto jos ei halua hävittää muistojaan. |