17.07.2009 / Grängesberg, Ruotsi
17.07.2009 Museon "helmiä" ovat kaksi M3t-sarjan höyryturbiiniveturia. NOHAB valmisti TGOJ:lle vain muutaman näitä Ruotsin voimakkaimpia höyryvetureita. Testeissä veturit pystyivät ongelmitta vetämään 2000 tonnin malmijunia 17 promillen nousuissa. N:o 73 ei ole ajokuntoinen.
Kommentit
| 04.09.2009 01:32 | Markku Blomgren: | Jossain youtube-pätkässä katselin kuinka 4-6-0 (tai 1C) pyörästöinen veturi yritti kiskoa tavarajunaa liikkeelle, junassa taisi olla puuta kyydissä, kyseessä oli kai jonkinlainen 'esitys' millaiset erot on vetureilla. Toisessa pätkässä oli sitten tuo ajokuntoinen M3t saman rungon edessä ja se lähti kuin tykin piipusta. Vakuuttava kone tosiaan. | |
| 04.09.2009 10:23 | [Tunnus poistettu]: | Paljonkohan mahtaa olla hyötysuhde tuollaisessa koneessa? | |
| 13.09.2009 01:37 | Eljas Pölhö: | 2-akselisen tenderin hiilitila on 5m3 ja vesitila 15m3, eli se on suunnilleen samaa kokoa kuin Tv1:n 3-akselinen tenderi. Polttoaineenkulutus oli n. 15% vähemmän ja vedenkulutus noin 18% vähemmän kuin samoihin juniin tarkoitetuissa M3b-sarjan "tavallisissa" höyryvetureissa. Turbiinit liikennöivät ainoastaan reitillä Rekarne-Oxelösund, 114km yhteen suuntaan, ja siihen tenderin koko riitti. Normaali junapaino oli 1550 tonnia, mutta koeajoilla kokeiltiin toki isompiakin junia. Mittavaunulla mitattiin suurimmaksi vetovoimaksi koukussa 22,2 tonnia (Tr1:llä 15,9 tonnia). Turbiinin teho oli 1350hv /10 000kierr/min. Pikajunakäyttöön SJ:lle tehdyllä turbiiniveturilla Å 1474 oli suurempi turbiiniteho (1800hv), mutta pienempi vetovoima. Veturit 71-73 poistettiin käytöstä marras-, touko- ja lokakuussa 1953 rataosan sähköistyksen jälkeen. Varsinaisena käyttöaikanaan veturit 71-73 kulkivat 688 446km, 583 825km ja 685 588km. Tyypilliseen ruotsalaiseen tapaan veturit varastoitiin ja niitä liikuteltiin ratapihalla säännöllisesti voitelun takia. Veturista 71 poistettiin säilytysrasva 13.5.1966 ja pikahuollon jälkeen sillä tehtiin koeajo 31.5.1966 ja se veti ensimmäisen harrastajamatkan 4.6.1966. Aika hyvin säilytetty kun 13 vuoden varastoinnin jälkeen tarvittiin vain 3 viikkoa konepajan ei-kiireellisenä työnä saada se taas ajoon. | |
| 13.09.2009 22:22 | Eljas Pölhö: | Pikajunaan tarkoitetun turbiiniveturin Å 1474 kuva on täällä http://www.historiskt.nu/rullande/turbinlok/turbinl_utv.html | |
| 14.09.2009 07:58 | Petri Nummijoki: | Nyt joku tieto ei täsmää. Jos veturin suurin vetovoima oli 22,2 tonnia niin ei ole mitenkään mahdollista, että se jaksaisi vetää 2000 tonnin junaa 17 promillen nousussa. Tämä vaatisi jo pelkän nousuvastuksen voittamiseen 34 tonnin vetovoiman ja junavastukset mukaanluettuna noin 40 tonnia tai jopa vieläkin enemmän, kun tuohon aikaan vaunuissa todennäköisesti oli liukulaakerit. Eli mielestäni junapainosta pitää ottaa näillä vetovoimatiedoilla toinen puoli pois. Tietysti on mahdollista, että vauhtia ottamalla on voitu selvitä raskaallakin junalla jostain lyhyestä 17 promillen noususta. | |
| 14.09.2009 10:13 | Eljas Pölhö: | Hyvä huomio Petri. Veikkaan virheen olevan nousun jyrkkyydessä, koska sillä rataosalla millä vetureita käytettiin, suurin nousu on 10‰. En tiedä mistä tieto 20‰:n noususta on esitetty, museon esitteessä? Mistään minun lähteistäni sitä ei löydy. Vetovoimakoe tehtiin 21.6.1932 Rekarnen mäessä, junapaino 1714 tonnia (1831 tonnia veturi mukaanlukien), nopeus 7km/h. Suurin mitattu vetovoima 22,2tonnia mäen päällä, 72 tonnin kitkapainolla kitkakerroin yli 31%. |