26.09.2010 / Frankfurt (Oder), Saksa
26.09.2010 114-tyypin veturi on juuri saapunut Frankfurtiin (Oder) perässään RE1-junan 38107 vaunusto. Ymmärsinköhän Wikipedian selostukset oikein, jos tulkitsin että tällaiset veturit olivat ensimmäisiä, joilla ajettiin sekä Länsi- että Itä-Saksan rautateillä yhdistymisen jälkeen...? Ja alunperin itäsaksalainen veturi?
Kommentit
| 15.01.2011 14:45 | Johannes Erra: | Veturityyppi 212 on itäsaksalaista alkuperää, ensimmäinen yksilö valmistui vuonna 1982. Tämä protoyksilö muutettiin kuitenkin välitysmuutoksen yhteydessä sarjaan 243 jo vuonna 1983, ja 212-sarjan tuotanto jatkui vasta muurin murruttua. Sisarsarja 243 oli ensimmäinen molemmissa Saksoissa samaan aikaan käytetty veturi, kun muutama sarjan vetureista siirrettiin länteen Ruhrin alueelle vuokralle sarjana 143 syyskuussa 1990. 212-sarjasta tuli yhdistymisen jälkeen sarja 112, ja sarjan lisätilaus (112.1-veturit) olivat ensimmäinen sarja, jota sekä länsisaksalainen DB että itäsaksalainen DR hankkivat omistukseensa, Ruhrin 143-veturit kun olivat ja pysyivät vain vuokralla ennen rautatieyhtiöiden yhdistymistä 1.1.1994. Jotta yhdistymisen jälkeen hankitut 112.1-veturit, joiden valmistuksessa jonkin verran oli käytetty myös länsikomponentteja, paremmin erottuisivat aiemmista 112-vetureista (212-vetureista), siirrettiin alkuperäiset 112-veturit 1.4.2000 lukien sarjaan 114. Sarjan 114 veturit, kuten kuvassa oleva, eivät siten koskaan ennen rautateiden yhdistymistä kuuluneet lännen Deutsche Bundesbahnille, mutta osa 112.1-sarjasta kylläkin. | |
| 15.01.2011 14:47 | Johannes Erra: | 114-sarjan vetureita on ainoastaan nelisenkymmentä, ja ne on valmistettu kaikki Itä-Saksan rautateille muurin murruttua, mutta ennen valtioiden yhdistymistä, lukuun ottamatta yhtä veturia (114 101), joka on muutama vuosi sitten muutettu sarjasta 143. | |
| 16.01.2011 16:27 | Kimmo Säteri: | Vai onko 112.0 -sarjan uudelleenlitteroinnin takana myös se, että niillä on eri "omistaja" kuin sarjalla 112.1? 112.0 (nyt 114.0) kuului/-u DB Regiolle, kun taas sarja 112.1 kuului tuolloin 1.4.2000 muistaakseni DB Fernverkehr -yksikölle. Vertaa esim. tapaukset 215 -> 225, 216 -> 226, 218.0 -> 225.8. | |
| 16.01.2011 17:14 | Kimmo T. Lumirae: | 212/243, myöh. 112/143 ja sen alasarjat olivat, yksinkertaisten 211/242 -vetureiden jälkeen varsin hienoa tekniikkaa. Perustehonsäätö tapahtuu kyllä käämikytkimellä mutta lisänä portaiden välillä on tyristoreilla vaiheenleikkaustekniikalla tehtävä hienosäätö, joka poistaa portaiden välisen nykäyksen. Samoin veturissa on (nykypäivän mukaan aika antiikkisella) elektronisella logiikalla toteutettu ajojärjestelmä automaattisine kiihdytys- ja nopeudenpitotoimintoineen. Ja koska kyseessä oli siis suhteellisen fiksu laite ollakseen DDR:läinen, kelpasi se muurin murruttua länsipuolenkin radoille lähinnä lähiliikenteeseen, jossa sen 3700 kW:n teho riitti hyvin ja oli joka tapauksessa suurempi ja veturi muutenkin modernimpi kuin DB:n BR 141 "Paukkusammakko", samaan aikaan, kun yksinkertaiset ja tehottomat 211/242 -veturit päätyivät romuksi. | |
| 16.01.2011 19:15 | Kimmo Säteri: | Lisäksi 143-sarjalainen kiihtyy erittäin vikkelästi, mikä tekee siitä hyvän työjuhdan RB- sekä S-Bahn -juniin. Eikä unohdeta 143-sarjalaisessa olevaa ohjaamon ilmastointilaitetta - sehän oli tuolloin 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa todellinen ylellisyysvaruste! :D | |
| 16.01.2011 21:04 | Kimmo T. Lumirae: | Tietysti 3700 kW vie mitä hyvänsä veturia kohtuuvauhdilla, Sr 1:llekin sanotaan kellotetun alle 11 sekunnin aikoja 0-100 km/h, ilman vaunuja tietty. Mutta oliko tässä todella jäähdytysilmastointi jo DDR:n aikana? | |
| 17.01.2011 07:10 | Kimmo Säteri: | Netistä tarkistettua ja löydettyä (http://de.wikipedia.org/wiki/DR-Baureihe_243): "Der Lokführer kann sich über einen ergonomisch gestalteten isolierten Führerstand freuen, der mit einer für die damalige DDR-Zeit sensationellen Klimatisierung ausgestattet ist." Eli kyllä se ilmastointilaite on ollut näissä Kisko-Trabanteissa jo Derkkulan aikoina. :D | |
| 17.01.2011 12:48 | Johannes Erra: | Kimmo Säterille: varmasti uudelleenlitterointiin vaikutti myös tuo eri tytäryhtiöille kuuluminen. Vastaava tausta on mainitsemiesi dieselveturisarjojen ohella myös muutoksella 110 -> 115. Mutta 112/114-tapauksessa on toki sanottava, että eri tytäryhtiöille jyvittämisessäkin osuutensa oli sarjojen keskinäisillä eroilla, minkä vuoksi yhtä yhtenäistä kalustokiertoa ei alun alkaenkaan katsottu mielekkääksi. | |
| 17.01.2011 14:01 | Olli Aalto: | Ilimastointihan on vanha, perin yksinkertainen keksintö, joka on tunnettu ympärivuotisesti lämpimillä alueilla 1940-luvulta saakka. Valmetin v. 1972 valmistamista Rt-vaunuistakin se on ollut alusta alkaen. | |
| 17.01.2011 15:33 | Kimmo Säteri: | Onhan ilmastointilaite vanha keksintö, mutta ehkä sitä pidettiin tuolloin itäblokin aikoina länsimaisen turmeltuneisuuden ilmentymänä eikä sitä haluttu suosia ainakaan vetureissa? ;) Vakavasti puhuen: yleensä nuo itäblokissa varustetut veturit on rakennettu (toimiviksi) työkaluiksi ilman mitään hienouksia. Sen takia on pienoinen ihme, että 143:t oli varustettu jo tehtaalla ilmastointilaitteella. | |
| 17.01.2011 18:27 | Kimmo T. Lumirae: | Osasyynä tuohon itäkoneiden työkalumaisuuteen oli se, että melkein kaikista materiaaleista oli jonkinasteista pulaa. Samoin kovin hienoja tekniikoita ei kerta kaikkiaan hallittu eli osattu. Ilmastoinnin osalta muistettakoon, että vasta joskus vuoden 1995 jälkeen löytyi Suomessa sellainen jäähdytysilmastointilaite, joka kesti veturikäytön rasitukset. | |
| 17.01.2011 19:19 | Kimmo Säteri: | Sen verran vielä kommentointia kuvatekstiin, että "läntisin" kolkka, johon näillä 114 -sarjalaisilla tällä hetkellä ajetaan, taitaa olla Hamburg Hbf. Muualla entisessä BRD:ssä näitä ei juurikaan näe. Sen sijaan 112.1 -sarjalaisia on näkynyt jo monta vuotta sitten mm. Ruhrin alueella. | |
| 18.01.2011 00:35 | Leo Männistö: | Mutta eikös vuonna 1980 Leipzigin kevätmessuilla esitellyssä BR 270:ssä, nykyisessä BR485:ssä, eli Berliinin S-Bahn- junassa ollut jo (ja on yhä) mahdollisuus syöttää jarrutusenergiaa takaisin virtakiskoon? | |
| 18.01.2011 11:12 | Kimmo T. Lumirae: | Näin näkyy olevan. DDR hallitsi jossain määrin tyristoritekniikkaa, kuten BR 143:ssakin, samoin kuin esim. tuotti joitakin alkeellisia tietokoneita. Varsinainen ongelmahan tuskin oli prosessien hallinnassa, vaan ennemminkin komponenttien saatavuudessa: tehoelektroniikan saati sitten prosessorien valmistaminen ei onnistu perivenäläisin menetelmin, jos näin voidaan sanoa. Muistaakseni Suomella ja Neuvostoliitolla oli yhteistyöhankkeissa mm. hanke, jossa rakennettiin tyristorisäätöä käyttäen "valikoituja komponentteja kotimaisesta tuotannosta" ts. mahdollisesti suomalaisinsinöörit yrittivät saada tyristorisäätöä toimimaan edes joillakin neuvostoperäisillä komponenteilla (päättely kirjoittajan). |