19.03.2011 Pääsimme myös käymään veturitallissa, jossa säilytetään vanhaa kalustoa. Komein yksilö oli vihreä Be 6/8 III "Krokodil" nro 13302 (SLM, Winterthur / Oerlikon 1925), mutta siitä en valitettavasti saanut hämärässä ahtaassa tilassa kelvollista kuvaa. Vähän paremmin onnistui otos Ae 3/6 I nro 10664:stä (Brown-Boveri, Baden / SLM, Winterthur, 1925).
19.04.2011 23:48 | Jouko Järvinen: | Jotain sanoinkuvaamattoman hienoa ja nostalgista (muotoilua..?) tässä veturissa. | |
20.04.2011 10:51 | Kimmo T. Lumirae: | SBB uskoi korkealla veturin rungossa sijaitseviin ajomoottoreihin, joista veto välitettiin joustavalla käyttölaitteella moottorin alapuolella olevaan vetoakseliin. Sopivaa käyttölaitetta etsittiin parinkin koeveturin voimin, ja sopivaksi havaittiin Buchli-veto http://de.wikipedia.org/wiki/Buchli-Antrieb. Tämä "SBB:n Dv12" (toki sähkökäyttöinen) kehitti 2120 hv kolmella vetoakselilla, ja kulkuominaisuuksia parantamassa ja 96 tonnin painoa kantamassa oli rungon toisessa päässä kaksiakselinen ja toisessa yksiakselinen johto/laahusteli ja masiinan huippunopeus oli 110 km/h, nämä suoritusarvot siis vuodelta 1921! Vetureita käytettiin oikeastaan kaikissa tehtävissä tasamaan radoilla. Veturista tehtiin 1927 ulkonäöllisesti hyvin samankaltainen "jatkettu painos", Ae 4/7 (A=huippunopeus vähintään 100 km/h, e=sähkökäyttöinen 4=vetävät akselit ja 7=akseleiden kokonaismäärä), jossa oli kolmen ajomoottorin ja vetoakselin sijaan neljä moottoria ja vetoakselia. Vuonna 1931 tehtiin tältä pohjalta 240 tonnia painava 14-akselinen kaksiosainen koeveturi, mutta se on jo toinen tarina. Ae 3/6 I ja Ae 4/7 valmistettiin yhteensä 341 kappaletta ja ne poistuivat liikenteestä noin 70-vuotiaina 1990-luvun aikana. | |
20.04.2011 10:56 | Kimmo T. Lumirae: | Mainittakoon vielä, että ainakin aiemmin (en löytänyt ajantasaista tietoa) SBB ulkoilutti noin kymmentä museoveturiaan vetämällä niillä viikoittain tietyn, normaalin aikataulun mukaisen junaparin niin, että jokaiselle viikonpäivälle riitti museovetureita. | |
01.06.2018 15:55 | Esa J. Rintamäki: | On se kumma, miten suuressa maailmassa ollaan viehättyneitä vihreään väriin veturin maalauksessa...? Sehän on helppo tehdä, sekoitetaan vaan sinistä ja keltaista, heko heko...! |