07.05.2011 / Suolahti satama
07.05.2011 Dm7 ohjauspöytä.
Kommentit
| 23.09.2012 11:56 | Jimi Lappalainen: | Hauska yksityiskohta tuossa mittareiden välissä olevassa Sso -valossa ;) | |
| 23.09.2012 12:23 | Teemu Tuomisto: | Ainakin kuvan perusteella lättää näyttäisi olevan aika helppo ajaa. :D | |
| 23.09.2012 14:30 | Kimmo T. Lumirae: | Osittain, Teemu. Nuo "hitaammin"-"nopeammin"- merkinnät eivät tarkoita ajonopeutta, vaan ovat vaihdevivun merkintöjä (nelivaihteinen, mekaaninen käsivaihteisto). Lätän ajotekniikkaa hallitsee seikka. että moottorin kierroslukua hallitaan tehonsäätöpaineella, ja kierrosluku pyrkii seuraamaan sitä orjallisesti. Tehonsäätöpainetta säädetään vivulla, josta ei kuvassa näy kuin pelkkä nuppi ajopöydän oikean pystyreunan takaa ja hämärästi sittenkin. Vivulla hallitaan myös jarruja. mutta tehonsäätö tehdään lisää painetta - pidä - vähennä painetta -asennoilla. Esim. kakkosvaihteella itse ajaminen on helppoa: noin puolet tehonsäätöpainetta (en muista lukuarvoja), niin Lättä kulkee kahtakymppiä; lisää tehonsäätöpaine kolmeen neljäsosaan niin moottori kiihdyttää Lätän vauhdin noin kolmeenkymppiin; lisää tehonsäätöpaine maksimiin, niin Lättä kulkee neljääkymppiä, ja moottori kiertää täydet kierrokset. Ja jos vähennät tehonsäätöpainetta, tai pudotat sen nollaan saakka, Lättä jarruttaa moottorilla ja nopeus putoaa kohti nollaa. Vaihtaminen vaatii kokemusta: kun vaihdevipu työnnetään "Nopeammin" -asentoon, katoaa moottorilta tehonsäätöpaine ja kierrokset alkavat laskea; vaihdevivusta on päästettävä juuri oikealla hetkellä irti, silloin, kun kierrokset ovat sopivat, ja näin seuraava vaihde kytkeytyi ja nopeutta voidaan jälleen lisätä. Alaspäin vaihtaminen on jo suorastaan vaikeaa: vaihdevipu "Hitaammin" -asentoon, ja tehonsäätöpaineella juuri oikea määrä kierroksia moottoriin, ja otteen irrotus vaihdevivusta, jolloin pienempi vaihde kytkeytyy, ja Lättä ei nykäise, jos kierrosluku oli juuri sopiva. Ellei ollut, on seurauksena koko vaunussa tuntuva nykäys. (Isommalle voi vaihtaa myös ns. alakautta, mutta siitä ei tässä sen enempää). Koska sekä tehonsäätö että vaihtaminen ovat täysin mekaanisia ja suoravaikutteisia, Lättä on myös helppo rikkoa ajossa. Minkäänlaiset suojalaitteet eivät estä vääriä ja koneistolla vaarallisia vaihtoja. Ei se vaikeaa ole, kun sen osaa, mutta harjoittelua Lätän sujuva ajaminen vaatii. |
|
| 23.09.2012 14:40 | Kari Haapakangas: | Kuuppa päälle ja lukkoon? niin eipä asiattomat ajele. Humoristiraaputtajat ehtivät näemmä kaikkialle ;) |
|
| 23.09.2012 14:58 | Topi Lajunen: | Kimmo, eikös ylöspäin vaihtamisessa kierrosluvun voi säätää ihan käsinkin sopivaksi... Työläämpää mutta ei niin tarkkaa ajoitusta vaativaa? | |
| 23.09.2012 15:29 | Kimmo T. Lumirae: | Kyllä, Topi, se on juuri sitä "alakautta" vaihtamista; vedetään vaihdevipua varovasti vähän matkaa "hitaammin" -asentoon päin ja näin ikään kuin huijataan tekniikka uskomaan, että aiotaan vaihtaa pienemmälle; tällöin tekniikka antaa muuttaa moottorin kierroslukua suoraan tehonsäätöpaineella. Kun paine ja kierrosluku on sopiva, tönäistään vaihdevipu keskiasennon yli "nopeammin" -asentoon ja palautetaan keskelle, ja näin saatiin tarkka vaihto isommalle. Joskus H.L.:n kanssa leikittelimme ajatuksella kunnianimestä "valantehnyt lättäkuski", ja eräänä vaatimuksena oli osata alakautta vaihtaminen :o} Tietysti tämä kaikki on ihan peruskauraa Lättien kanssa kauan pelanneille. |
|
| 23.09.2012 16:13 | Topi Lajunen: | Eli samantapaista kahvankäyttötekniikkaa kuin vanhojen Sm:ien "kiskojarrutus pk kinni". :) | |
| 23.09.2012 17:19 | Kimmo T. Lumirae: | Kyllä :o} | |
| 07.12.2012 00:41 | Jimi Lappalainen: | Mitäs muuten tuo Sso itse asiassa tarkoittaa? Ainakin se on Soson lyhenne, mutta lätän ohjaamossa se varmaankin tarkoittaa jotain muuta. | |
| 07.12.2012 01:12 | Jorma Toivonen: | "Sähköisen soittokellon opaste", vihreä valo vilkkui kuljettajan oikean korvan tienoilta kuuluvan "pirinän" tahdissa. Tuollahan kondyktööri/rahastaja antoi kuljettajalle erinnäisiä soittokello-opasteita, yleisempänä ehkäpä "valmis täällä"? Myös vaihtoliikkeitä ohjailtiin soittokello-opastein, sekä "vaara", "pysähdy seuraavalla liikennepaikalla" jne... | |
| 07.12.2012 01:18 | Jimi Lappalainen: | Miten nuo opasteet menevät, muistatko? | |
| 07.12.2012 02:44 | Jouni Hytönen: | Täältä http://www.finlex.fi/data/normit/35182-RVI_1091_412_2009.pdf sivulta 19 löytyy kaksi edelleen voimassa olevaa sähkösoitto-opastetta (Seis ja Valmis lähtöön). Muistelisin, että aikaisemmin "vedä" oli yksi lyhyt pirahdus ja "työnnä" kolme lyhyttä pirahdusta. | |
| 07.12.2012 05:10 | Topi Lajunen: | Valmis lähtöön -opaste taisi aikoinaan (ehkä lättäaikaankin?) olla kaksi lyhyttä. | |
| 07.12.2012 11:03 | Ari-Pekka Lanne: | Sähkösoitto-opasteet löytyvät jo vuoden 1938 Jt:stä: //70 § Sähkösoitto-opasteet (Sso). 1. Sähkösoitto-opasteella tarkoitetaan sähkösoittokellolla veturiin annettavaa opastetta, jota käytetään toimitettaessa aurausta n. s. koneellisella lumiauralla. 2. Merkityksessä ”Pysähdy seuraavalla liikennepaikalla” käytetään sähkösoitto-opastetta myös moottorivaunussa ja muussa junassa silloin, kun matkalla on tiheästi sellaisia liikennepaikkoja (esim. seisakkeita), joilla juna pysähtyy vain tarpeen vaatiessa. 3. Opasteet antaa aurausta toimitettaessa sitä johtava henkilö tai muulloin konduktööri. Opaste Sso 1. ”Vedä”. ‐ Yksi lyhyt soitto. Opaste Sso 2. ”Työnnä hiljaa”. ‐ ‐ ‐ Kolme lyhyttä soittoa. Opaste Sso 3. ”Työnnä täyttä aurausvauhtia”. — Yksi pitkä soitto. Opaste Sso 4. ”Seis”. ‐ ‐ ‐ ‐ ‐ ‐ Useita lyhyitä soittoja. Opaste Sso 5. ”Pysähdy seuraavalla liikennepaikalla”. ‐ — Yksi lyhyt ja yksi pitkä soitto.// Vuoden 1969 Jt:ssä vuosikymmenten aikana täydentyneet sähkösoitto-opasteet löytyvät pykälästä 77: Seis ‐ ‐ ‐ ‐ ‐ ‐ (Useita lyhyitä soittoja) Hiljennä ‐ — ‐ — ‐ — Vedä ‐ Työnnä ‐ ‐ ‐ Valmis lähtöön ‐ ‐ Pysähdy seuraavalla liikennepaikalla ‐ — Lähtö — — (Opastetta käytetään vain toistettaessa junasuorittajan antama lähtöopaste.) Käytä täyttä aurausvauhtia — — — Käytä vähäistä aurausvauhtia ‐ — ‐ |
|
| 07.12.2012 15:42 | Harri Pesonen: | mikäs valonheittäjä tuosta koetaulusta on purettu pois peltilätkä tilalla L ko 3Y ?? Eikös tuossa keskellä ollut ennen valoheittäjä kirkas himmeä otsalyhtyä sai siitä ohajttua muistanko väärin....... | |
| 07.12.2012 15:49 | Leo Männistö: | Voin olla aivan hakoteillä, mutta eikö L ko 3Y ollut puskinlyhty oikealla ja punavalo vasemmalla, vasenta raidetta ajoa varten. | |
| 07.12.2012 16:31 | Harri Pesonen: | Ja onhan tuota ajopöytää vähän modifioitu eestaas vipu on erilainen ja mootoron jäähdvesi mittari on VDO mallia kun muut on valmetin. Onkohan yhtään Dm7 orkkis ajopöytää olemassa käytössä olevassa kalustossa ? | |
| 07.12.2012 17:08 | Kimmo T. Lumirae: | Lko 3 y (eli joku Liikenneosaston antama ohje tai määräys) saattoi hyvinkin olla mainittu vasemman raiteen etupäänopaste. Nuo "valonheittäjät" (mikä koominen nimitys niille himmeille hiilille, jotka Lätän nokassa hehkuivat, niissä ei ollut valoa eivätkä ne ainakaan ylettyneet heittämään sitä yhtään mihinkään) käsittävät tässä kaikki kolme etuvaloa: siinä on puolen valon nappi ja täyden valon nappi. Eli varsinaista valonheitintä eli ylintä valoa ei himmennelty eikä käytetty erikseen. Ja Topi, kyllä: vielä 1990-luvulla se oli kaksi lyhyttä. Sitten saattoi tapahtua joku kämmi, jossa juna lähti ilkivallan vuoksi eli joku painoi Sm:ssä soittonapilla "valmis lähtöön" ja arveltiin, että opaste on levinnyt joidenkin ihmisten tietoon ja se päätettiin muuttaa hankalammaksi. Jotain tällaista. Ja tosiaankin: joskus aikanaan konduktööri saattoi tähystää junanlähettäjän opasteita ja kun junanlähettäjä näytti lähtöä, konduktööri välitti sen kuljettajalle soittamalla kaksi pitkää eli "lähtö". | |
| 07.12.2012 18:28 | Jorma Toivonen: | Lko 3 y oli tosiaan "vasemman raiteen punavalo", tosin punavalo paloi oikean puolen puskinlyhdyssä. Ellei se toiminut, tai joissakin sarjoissa ei ollut mahdollistakaan käyttää, oli oikean puskinvalon yläpuolella/vieressä "holkki", johon saattoi "tipauttaa" punaisen opastelipun, esim. Dm7 http://vaunut.org/kuva/78974 tai Dr12 ja Dr13 http://vaunut.org/kuva/78774 | |
| 10.12.2012 09:33 | Teppo Niemi: | Kun tutkitaan Suomen ensimmäisiä junaturvallisuussääntöjä niin huomataan, että kuulakin opasteella on tunnus, joka joidenkin osalta on vaihdellut vuoden 1938 ja 1952 JT:jen osalta. Eli Po = Pääopastin, Eo = esiopastin, Jlo = Junanlähetsopastin, Ko = käsiopasteet, Vo = vihellinopasteet, Sro = siirrettävät levyopastimet ja Sro1 on ollut Seis-levy. Se onko kyseessä päivä-, yö- tai valo-opastimella annettava opaste kerrotiin kirjaimilla p,y ja v. Lko on siis Liikkuvan kaluston opasteet, joihin kuuluivat niin yleinen etupaan opaste, yksinään kulkevan matkaveturin takapään opaste, etupään merkit, loppuopastimet kuin myöskin tunnuksen Lko 3y eli vasemman raiteen käytöstä kertovan opasteen yöopasteena käytetty versio. Päiväopasteena oli taas aukilevitetty punainen opastelippu. | |
| 10.12.2012 13:47 | Kimmo T. Lumirae: | Okei! Tuo olisi selvinnyt varmaan lukemalla vanhaa Jt:tä, mutta kiitokset Tepoille täydennyksestä. Saksassahan (ne armoitetut lyhenteiden käyttäjät) ovat säilyttäneet tuollaisia lyhenteitä ja käyttävät niitä harrastuskielessäkin, opaste "aja" on Hp1 ja se on merkinnyt "fahrt" tai "freie fahrt" ja se voidaan kääntää vapaasti "anna mennä"; näiden anglismien aikoina se voitaisiin ehkä kääntää "go for it" tai suoraan "go", ja niinpä tsemppaavana sanontana alan piireissä käytetään "Hp1!" | |
| 03.11.2013 00:58 | Jorma Toivonen: | Sattuipa oletuskuvaksi - vai "valantehneet lättäkuskit" H.L. ja K.T.L. (en kuulune moiseen osaavien kuljettajien joukkoon) (komm. 23.9.-12 klo 15;29). Aikoinaan pienehköllä ja vähäpätöisellä Riihimäen lättävarikolla ei muistaakseni kukaan käyttänyt tuota "alakautta ylöspäin" vaihtotekniikkaa, ei edes opetettu noviiseille. Niin monta miestä, niin monta ajotekniikkaakin - ehkä vanhan kaluston kannalta "turvallisin" (monikäytössä) tapa lienee edelleen tuo odottelu kierrosten laskeutumisesta vaihdekytkin "nopeammin"-asennossa... "perstuntuma, Valmetin äänensävy, kardaanin jurina". | |
| 03.11.2013 10:56 | Topi Pikkarainen: | Montakos lättää on sitten ajon aikana tuhottu väärien toimintatapojen takia? | |
| 04.11.2013 00:06 | Jorma Toivonen: | Niin Topi P., en maininnut, että Kimmon mainitsema vaihtamistapa olisi väärä, en vain osannut moista itse aikoinaan käyttää - junassa useampi vetovaunu, monikohan niistä toimi samoilla "säätöpaineilla"? Vaihtoi lätässä vaihdetta kummalla tavalla hyvänsä, niin tuskin sai voimalinjaa tuhottua. Suurin ongelma oli junan pysähdyttyä vaihteen unohtuminen "päälle", jolloin nestekytkin saattoi kuumentua hyvinkin nopeasti http://vaunut.org/kuva/43077 , http://vaunut.org/kuva/43078 (tuota on varmaan painotettu erittäin paljon "nuorille lättäkuskeille" - "lipsuta" vaihdekytkintä vielä kertaalleen, ennenkuin poistut tauolle). | |
| 04.11.2013 13:52 | Topi Lajunen: | Kyllä, vaihteen päällejäämisen välttämistä on painotettu voimallisesti. (Ja silti meinannut joskus jäädä...) Syntilistalle kuuluu myöskin kerta, jolloin yhdessä kolmesta moottorivaunusta oli suunta väärään suuntaan, onneksi ei hajonnut mitään. :/ | |
| 04.11.2013 14:11 | Topi Pikkarainen: | En puhunut kyseisestä tavasta, vaan yleisesti oikeasti vääristä, jotka lähestulkoon aina johonkin hajoamiseen johtanut. Onhan tosin tasoristeyksessä typerehtäminen väärä toimintatapa sekin... | |
| 04.11.2013 17:48 | Kimmo T. Lumirae: | Minähän kirjoitin, Jorma, että "leikillämme"...emmehän me, amatööri ja vasta-alkaja, osanneet kuin vasta vähän perusteita. Leikki sijansa saakoon. Mutta muuten tuo on ihan kiintoisaa, mitä kerrot, että alakautta vaihtamisella ei ollut sijaa valtakunnan keskuslättävarikolla Riihimäellä, kun kuitenkin Tampereella asia huolella Lätän tyyppikoulutuksessa neuvottiin. Eipä sillä, totesimme joskus simulaattorikouluttajien kesken olevan paljonkin näkemyseroja siinä, minkälainen sähköjarrun käyttö Sr1:llä oli hyväksyttävää, vaikka varikoiden väliset etäisyydet olivat vain reilun 100 km sisään: Hki, Ri ja Tpe. |
|
| 05.11.2013 00:51 | Jorma Toivonen: | Varmaan Kimmokin ja muut ovat havainneet, että todella huumorintajuton/leikkiäymmärtämätön henkilö olen ja todesta otan kaikki kommentit... tai nojaa... Todellakaan, Riihimäellä ei neuvottu tuota "alakautta" vaihtamista, enkä muista, että kukaan "vanhoista --- todella vanhoista" olisi käyttänyt moista tapaa. Seurailen mielenkiinnolla tällähetkellä sanailua kuljettajien WC:n käytöstä "keskustelu-osiossa" http://vaunut.org/keskustelut/index.php/topic,6502.msg45892/topicseen.html#msg45892 , taitaa jäädä todellinen pääasia sivuutetuksi... | |
| 05.11.2013 10:07 | Niila Heikkilä: | Voisiko alakautta vaihtamisen koulukunta olla niinkin kaukaista perua kun normaaliliikenteessä ajettiin paljon enemmän lätän moottoripäästä, jolloin moottorin kierrokset olivat helpommin kuultavissa? Ilmeisesti ainakin myöhemmässä vaiheessa pyrittiin jo työsuojelun takia ylläpitämään kombinaatioita joissa moottoripää jäisi mahdollisuuksien mukaan taakse. | |
| 05.11.2013 11:22 | Topi Lajunen: | Olikos niin, että tuon "alakautta" vaihtamisen edut sai myös vaihtamalla tavallaan "yläkautta"? Eli kun haluaa vaihtaa suuremmalle, rämppää vaihteenvalitsinta nopeasti ylös-ylös-alas-(pito), jolloin systeemi ei ehdi vaihtamaan mitään, mutta jälleen ollaan tilanteessa, jossa se luulee vaihtavansa alaspäin? | |
| 05.11.2013 12:50 | Jorma Toivonen: | Tuota Topin keinoa voi käyttää hätätilassa liikkeelle lähdettäessä, mikäli junassa on mukana "sammumistaipuvainen" moottorivaunu. Näin saadaan kierrokset nostettua lähdön onnistumiseksi - ei ehkä (?) kovin terveellinen tapa I-vaihteen "pannoille". | |
| 05.11.2013 23:38 | Kimmo T. Lumirae: | Olisin, Niila, pikemminkin taipuvainen arvioimaan asian päinvastoin. Muistan jostain ikivanhasta Veturimies-lehdestä (1958?1962?tai jotain) lukeneeni (vanhan) kuljettajan purnausta siitä, kun joutuu ajamaan Lättää "kylmästä" päästä ja sanamuoto oli jokseenkin tarkasti "moottorin ääntä ei kuule ja vaihtaminen ei silloin onnistu". Eli ehkä silloin joku keksi tämän kikan, jolla päästään säätämään moottorin kierrokset "manuaalisesti" eikä olla sen "oikean vaihtohetken" kyttäämisen varassa. Jorma on tietenkin oikeassa siinä, että säätöpaineet vaihtelevat yksilöittäin ja se syö hieman tuon kikan käytön järkevyyttä silloin, jos junassa on enemmän kuin yksi moottorivaunu ja säätöpaineissa, tai siis moottorin kierrosten säädössä paineen suhteen, on tuntuva ero. Silloin saattaa olla järkevää siirtyä perinteiseen vaihtamistapaan. |