23.12.1938 Joulun aatonaatto vuonna 1938 ei ollut kovin luminen pääkaupungissa. Edellisvuonna Lokomon valmistama P1-sarjan Pacific-veturi, vasta toinen laatuaan Suomessa, on lähtövalmiudessa junanvetoon. Liekö juna nro 65 Hki-Ol? Lähtö 20.50, Ke, Hy, Ri, Hl, Tl, Tpe 0.04/0.20, Ov, Ly, Vlp, Hpk, jne., Ol 11.37. Kuka haluaa oman vastaavanlaisen 7,5 x 7,5 cm kokoisen korkealaatuisen valokuvan kokoelmiinsa, käy ostamassa kaupasta Helsingin Makkaratehtaan Yönakki-pakkauksen http://helsinginmakkaratehdas.fi/tuotteet/yonakki-0 . Kuva on leikattavissa paketista. [Tämä kuva on skannattu oikeasta valokuvasta, ei ole siis nakkipaketista.]
28.07.2011 00:48 | Markku Blomgren: | Pekka taisi jäädä Tampereelle? Jatkosta huolehti kaiketi Hv-sarjalainen? Vai pääsikö pekat jo tuohon aikaan Haapamäelle asti, tosin 16 min ei ehkä kerkiä veturia kääntämään ja mahdollisesti vesittämään? | |
28.07.2011 03:29 | Eljas Pölhö: | Pekka jäi Tampereelle. Ennen sotia Pekoilla ajettiin vain väleillä Helsinki-Tampere ja Helsinki-Viipuri. | |
28.02.2022 10:15 | Erkki Nuutio: | On hehkuteltu erilaisia ulkomaan eläjiä, tsapeloneja, kresleyjä ja muita. Näillä oli tutkimuslaitokset, lukemattomat kolleegat ja muut apujoukot tukenaan. Ja vielä jälkikäteen kuvakirjojen tekijät ovat hehkutellet jälkimainetta näille. Mutta MISSÄÄN täälläkään ei ole EDES mainintaa, ketkä loivat P1 Ukko-Pekan (samalla R1 Riston ) ! Nämä olivat Axel Theodor Örnhjelm (s. 1868) VR:n koneteknillisen toimiston johtajana ja veturiosaston (lienee ollut osa koneteknillisestä toimistosta) esimies E.P.Eriksson. Heidän ohellaan mukana oli tuntemattomiksi jääneitä suunnittelijoita ja piirtäjiä. Örnhjelm oli VR:n koneteknillisen toimiston johtaja (sitä ennen SVR/VR:n konetirehtööri 1909-1923). Hän ymmärtääkseni vastasi myös esimerkiksi H7-H9, K3, K5, L1, D1 -veturisarjojen suunnittelusta. Omat ja Euroopan veturitehtaat eivät (muutamin poikkeuksin) suunnitelleet SVR/VR:n höyryvetureita mogultyyppisistä vetureistamme lähtien (mogulveturisarjat suunniteltiin lähinnä konetirehtööri Adolf Engströmin johdolla). Tampella ja Lokomo toki suunnittelivat yksityisradoillemme toimitettuja vetureita - osin muunnoksina VR:n vetureista. Välttämättömänä tukenaan Örnhjelmillä ja Engströmillä ja muilla suunnittelijoilla oli tietysti 90 prosenttisesti saksankielinen ammattikirjallisuus ja DIN-standardit. Enemmistö nykypäivän suomalaisista koneensuunnittelijoista on heihin nähden invalidisoitu saksaa korkeintaan vajavaisesti osaaviksi pakkoruotsimme seurauksena. Somenykyisyydestä ja muusta johtuen useimmat nuoret kun lukevat vain kahta vierasta kieltä. Silloin saksa, ranska tai muu ei kuulu näihin. |
|
28.02.2022 11:52 | Eljas Pölhö: | Junan P65 normaalirunko 10.1.1939 lukien (vähän myöhemmin kuin kuva) oli: 1 CEm Hki-Jy, 1 CEm Hki-Kok, 1 Ei Hki-Tpe, 1 DEi Hki-Tpe, 1 CEm Hki-Pm, 1 Cm Hki-Vs, 1 Em Hki-Vs, 1 Fo Hki-Roi, 1 Cm Hki-Ol, 1 Em Hki-Ol, 1 CEm Hki-Ol (+1 CEm Pm-Vs liitetään Hpk). Vuoden 1939 P1 (Hr1) kierto käsitti junat P71-P72 (Hki-Kv-Hki), P1-P2 (Hki-Kv-Hki) ja P65 (Hki-Tpe-Hki). Koska vetureita oli vain kaksi ennen syksyä, niin toisen ollessa huollossa, jaettiin junat P65-P66 siten, että kulkuun asetettiin lisäjuna P51-P52 Hki-Sk-Hki. Mikäli molemmat P1 (Hr1) veturit ovat yht'aikaa huollossa/korjauksessa, niin myös P71-P72 ja tarvittaessa P1-P2 ajettiin kaksoisjunina. Tilanne korjaantui syksyllä, kun käyttöön saatiin lisää P1 (Hr1) vetureita. [Kuljetustoimisto/ V. Tuunanen 6.5.1939] |
|
28.02.2022 12:25 | Petri Nummijoki: | Muistaakseni jossain Veturimies-lehdessä on noihin aikoihin juttua, että pisimmillään P65:ssa olisi ollut 58 akselia Helsingistä Tampereelle (kenties viikonloppuruuhkassa?). Asia oli esillä sellaisessa näkökulmassa, ettei junan aikataulua oltu laadittu todellisia kulkuaikoja vastaavaksi vaan joillain pysähdysväleillä ajoaikaa oli liikaakin ja toisilla aikataulun noudattaminen oli pisimmällä kokoonpanolla vaikeaa. Muistaakseni Helsinki-Kerava ja Riihimäki-Hämeenlinna olivat edullisen maaston vuoksi helppoja välejä mutta Kerava-Hyvinkää-, Hyvinkää-Riihimäki- ja Hämeenlinna-Toijala-osuuksille kaivattiin lisää ajoaikaa. | |
28.02.2022 13:25 | Esa J. Rintamäki: | Erkki, minun kohdallani ainakin se paljon "kehuttu" pakkoruotsi madalsi oleellisesti kynnystä saksankielen jonkinmoiseen oppimiseen. Mitä tulee veturinsuunnittelun oppi- ja käsikirjoihin, niin eBayssä on kyllä joitakin ja yksi vanhahko teos kotoisessa Antikvaarissamme. Ovat vaan niin raakkuleen tyyriitä! Edes Hütte V:ttä (jossa asiaa avataan hieman vihjaillen, käsikirjatyyliin mitä se onkin) ei Suomessa ole kaupan. Ainoa tietämäni kappale oli Kotkan tekun kirjastossa. Rautatiehallituksen kirjastosta en ainakaan tähän hätään muista. Meineke & Röhrsiä liikkuu Saksan eBayssä, kiinnostuneet voivat tilata sieltä. Amerikkalaisia opuksia en ole etsinyt, heidän filosofiansa on kyllä mielenkiintoinen, mutta Europäische Loks kiinnostavat enemmän, (painavana syynä myös pään sekoittava amer. mittayksikköjärjestelmä). Enklantituputus tosiaan köyhdyttää ja pahasti! Sekin muoti on uusliberalismin pakottamana synnytetty, että kansa "riehaantuisi" finanssipelurimentaliteettiin. Naisystäväni oli kirjoittanur ylioppilaana loistavan arvosanan saksankielestä. Hän silti jatkuvasti muistaa sanoa minulle, että osaan sitä paljon paremmin kuin hän. Sekin johtuu siitä, että luen ja paljon! |
|
28.02.2022 17:56 | Petri Nummijoki: | Mutta mielenkiintoinen tuo makuu- ja päivävaunujen suhde eli 8 makuuvaunua ja vain 2 päivävaunua. Nykyaikaiseksi yöjunaksi ei olisi mitenkään poikkeavaa mutta 1950- ja 60-lukujen yöjunissa taisi päivävaunuja olla useinkin lähes yhtä monta, kuin makuuvaunujakin. Mistähän se kertoo? Ehkä sodan jälkeisen ajan makuuvaunupulastakin mutta olisiko myös niin, että 30-luvulla pikajunissa matkusti lähinnä rikkaampi kansanosa, jolla oli varaa makuupaikkaankin, kun taas sotien jälkeisenä aikana mukana oli enemmän opiskelijoita ja muita minimibudjetilla kulkeneita? Tietysti pikajunien lukumäärä oli 30-luvulla vielä vähäinen. | |
28.02.2022 19:48 | Rainer Silfverberg: | 1930-luvulla ajettiin kai erikseen yöpostijunia missä oli sittten enemmän niitä 3. luokan istumavaunuja. | |
28.02.2022 21:14 | Jarno Piltti: | Teknillinen aikakauslehti selostaa uusia pikajunanvetureita. Ensimmäiset suunnitelmat jo vuonna 1931! Sitten tuli lama ja viivästytti. Ja tosiaan insinööri E.P. Eriksson mainitaan nimeltä suunnittelutyön johtajana: https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1122569?page=63 |
|
07.07.2022 22:01 | John Lindroth: | Tämä on tunnelmallinen kuva! Pekka 1002 jota myös tietojen mukaa Elleniksi(Svinhufvud)kutsuttiin oliko se Pasilan oma sisäinen juttu?Tiedettyhän on että tietyt veturit sai omia paikallisia lempinimiä! |