04.06.1974 Tr1 1044 paineet nousevat, linja odottaa.
18.12.2011 20:11 | Esko Maasalo: | Mahtavat työkoneet elämänsä ehtoossa vielä lippu korkealla. Päivä on ollut kuvasta päätellen liputuspäivä eli ilmeisesti päivää aikaisempi puolustusvoimain liputuspäivä 4.6. | |
18.12.2011 20:19 | Tapio Muurinen: | Vanhukset ovat saaneet vielä ehtoopäivikseen uudet "silmät", päävalonheittimet. | |
18.12.2011 20:23 | Seppo Romana: | Kiitos Esko, Oikea päivämäärä on tietysti 4.6.2011. | |
18.12.2011 21:28 | Topi Pikkarainen: | Huomaatteko miten pieneltä risto näyttää joka kuvassa? Mutta kun menet sen eteen, se on isoin asia mitä olet ikinä nähnyt! Onnea 1082:den kunnostukseen! :) | |
18.12.2011 23:43 | Ilkka Hovi: | Pölyisen näköisiä vetureita. Jos veturit olisivat puhtaita, niistä pidettäisiin myös parempaa huolta ja koneiston viat näkyisivät aiemmin. On kuin Englannissa jossa loppuajan höyryt olivat erittäin likaisia. Tuollainen yleinen välinpitämättömyys näkyy myös 1035 savupesän etulevyn alaosassa, jossa ruostejälki jollaisia tulee kun liikaa tavaraa savupesässä. Etulevy kuumenee varsinkin jos pienet hiilenpalaset palavat vasta savupesässä. Onneksi kävin vain Kouvolassa ja silloinkin harvemmin. Kiinnostus hiipui valokuvaamiseen kun Vr5:t lopettivat työskentelyn. |
|
20.12.2011 06:45 | Seppo Romana: | En tiedä oliko 70-luvun puoliväliin tultaessa jossakin käynnistetty höyryvetureiden tuho-ohjelma. Oliko kyseessä vain kuljettajien ja tallihenkilökunnan ammattitaidon vähittäinen hiipuminen? Alettiinko höyryvetureihin suhtautua "hälläväliä" meiningillä? Jätettiinkö osa huoltotoimista laiskuuttaan tekemättä? Itse olin todistamassa kahden toimivan Riston rikkomista. Vasta konepajalta tullut 1057 laskettiin kylmäksi, kun sen pyörän kehät irtosivat turhien ympärilyöntien (sutimisen) seurauksena Vaasasta tavarajunan keulilla lähdettäessä aamulla 7.6.1974. Tr1 1040 rikottiin vesi-iskulla Pieksämäen talleilla pilttuusta ulos otettaessa 18.3.1975. Mistähän näissä oli kysymys? | |
20.12.2011 11:48 | Kimmo T. Lumirae: | Hyvä kysymys. Tapauksia tarkemmin tuntematta on vaikea kenenkään sanoa mitään täysin varmaa, mutta ymmärrän huoltotoimien osittaisen laiminlyönnin, jopa ihan suunnitelmallisen sellaisen: ehkä eli ajatus että "nämä koneet ajetaan nyt loppuun" eikä kunnossapidon katsottu olevan niin kovin tarkkaa enää; tämä näkyy mm. tässä Ilkan mainitsemassa koneiden pölyisyydessä. Mutta nuo esittämäsi esimerkit sitten. On aika erikoista, että aiemmin koneita kuin omiaan varjelleet ja kovin huolellisesti ajaneet kuljettajat tekevät noinkin raakoja käyttövirheitä; johan tuollaisten välttäminen varmasti opetettiin melkeinpä ensimmäisenä asiana. Aika syvästä välinpitämättömyydestähän tuollainen tuntuisi kertovan, kun en usko ammattitaidonkaan vajaassa kymmenessä vuodessa minnekään katoavan semminkin, kun koneilla kuitenkin ajettiin koko ajan. |
|
20.12.2011 12:48 | Petri P. Pentikäinen: | Kyse on varmaan samasta, kun ala-asteikäisenä yritettiin saada uudet lasikuitusukset paukuttelemalla vanhat puusukset jalassa asfalttia vasten. Että näillä romuilla ei tarvitse ajaa, kun rikotaan ne. Lapsen ja aikuisen erohan on tosiasiassa hyvin pieni. | |
20.12.2011 12:52 | Esko Maasalo: | Muistaako joku oliko tuohon aikaan esim. työtaisteluja lähellä tai mikä oli yleisesti ajan henki noin yleisesti, mitkä seikat ovat saattaneet vaikuttaa asenteihin ja luoneet otollista suuntaa mainituille tapauksille? | |
20.12.2011 15:33 | Petri Nummijoki: | Kunnossapitotason alentaminen lienee aina vanhenevien vetureiden kohtalo vetovoimalajista riippumatta. Tosin ei sen varmaan olisi pakko olla näin. Osoittaisi liikennöitsijältä hyvää asennetta, jos vetureita huollettaisiin viimeiseen käyttöpäivään asti. Sutiminen taitaa höyryvetureilla olla sen verran yleinen ilmiö, ettei välttämättä ole tahallista. Nykyajan museoajoillakin sitä joskus näkee jopa kuivalla kesäkelillä eikä museoveturia varmaankaan kukaan yritä rikkoa. | |
20.12.2011 16:05 | Petri P. Pentikäinen: | Mutta silminnäkijänä Seppo on varmaankin osannut arvioida teot tahallisiksi meitä paremmin. | |
20.12.2011 16:25 | Seppo Romana: | Tarkennan näitä esimerkkejäni. Tr1 1057 tolkuttomat ympärilyönnit Vaasassa on tallennettu 8mm kaitafilmille. Kuvasin lähtöä ja kuljettajan suhteellisuudentaju taisi mennä hänen halutessaan esitellä Riston voimavaroja. Kokeneen kuljettajan on täytynyt tietää ympärilyöntien vaikutukset. Tästä matkasta on kuvasarja täällä vorgissa. http://vaunut.org/sarja/391 Pieksämäen talleilla sattunut Tr1 1040 vesi-isku lienee ollut piittaamattomuutta tai ammattitaidottomuutta. Päivystäjä oli juuri ilmoittanut koneen valinnasta Jyväskylän tavarajunaan ja se otettiin ulos pilttuusta kuonaamista varten. Kääntöpöydältä lähdettäessä veturi rikottiin niin, että se käsitykseni mukaan laskettiin lopullisesti kylmäksi. |
|
20.12.2011 17:28 | Eljas Pölhö: | Kumpikin veturi palasi käsittääkseni liikenteeseen, koska 1040 viimeinen liikennepäivä oli 18.4.1975 ja höyryssäolopäivä 24.4.1975. Tr1 1057 viimeinen liikennepäivä oli maaliskuussa 1975, mutta päivä ei näköjään ole kirjattuna ylös (jos jollain on, niin kerro). Kummankaan kohdalla ei varastointikatsauksessa 3.11.1977 ole mitään huomautuksia kunnosta. 1057 kohdalla L1 korjaus oli 14.5.74, sen jälkeen ajettu vain 4875km, joten pitkään se on seisonut ennen kestosuojauspäivää 4.4.1975. Renkaan vahvuudeksi on merkitty 70,0. | |
21.12.2011 10:31 | Seppo Romana: | Tr1 1040 vesi-isku tapahtui 18.3.1975. Eljaksen tietojen mukaan 1040 on ollut viimeistä päivää liikenteessä tasan kuukautta myöhemmin. En usko sen vetäneen enää tapahtuman jälkeen mitään junaa. Se, että vesi-iskun vauriot olisi korjattu, ei tunnu uskottavalta, kun tallipiha oli täynnä toimivia Ristoja. Sen sijaan tieto Tr1 1057 tilanteesta on mukava kuulla. Olen nimittäin tuntenut syyllisyyttä 7.6.1975 irronneista pyöränkehistä (siis kolme viikkoa L1 korjauksesta), koska kaitafilmaukseni oli osaltaan siihen syynä. Se, että 1057 on jatkanut vielä palvelusta, on kiva kuulla. Hienoa Eljas taas näistä tiedoista. |
|
21.12.2011 14:45 | Eljas Pölhö: | Tr1 1040 kohdalla tasan kuukausi (18.3 vs 18.4) tuntuu oudolta sattumalta ja aloin pohtia onko minulla kirjoitusvirhe tiedostoissa, pitänee selvittää lisää. Viimeinen havaintotieto 1040:stä minulla oli 14.3.75 T6808-T6837 (Pm-Jy-Pm) ennen tätä ketjua. Varmaan samaan junapariin se oli matkalla myös 18.3.75. Tr1 1057 kohdalla kilometrimäärä on liian suuri silloisina aikoina ajetuksi 14.5 ja 7.6 välisenä aikana. Toisaalta se on hyvin vähäinen 11 kuukaudessa ajetuksi, joten veturi on kyllä seissyt kauan. Pitänee yrittää etsiä alkuperäiset vetureiden kuukausittaiset kilometritaulukot, niin näkee mitä niillä on ajettu ja milloin. |
|
22.12.2011 04:37 | Seppo Romana: | Vahvistan, että Tr1 1040 oli 18.3. menossa junapariin T6808-T6837. Olimme Ari Määttäsen ja ruotsalaisen veturiharrastaja Karl-Axel Erikssonin kanssa tuolloin Pieksämäellä. Koska minulla oli rautatiehallituksen myöntämä lupa matkustaa vetureissa ja olin ilmoittanut, että lähtisimme tuohon T6808 junaan, niin tallipäivystäjä antoi meidän valita millä veturilla junapari ajettaisiin. Kohteliaana miehenä annoin Karl-Axelin valita veturin. Hän päätyi Tr1 1040:een, joka seisoi tallissa sisällä. Ko. veturin rikkoutumisen jälkeen junapariin valittiin Tr1 1044, http://vaunut.org/kuva/55380. Lopulta Karl-Axel ei sitten lähtenytkään veturiin vaan matkusti Hankasalmelle kuvatakseen ainutlaatuisia kuvia tavarajunan noususta aseman jälkeiselle mäelle (mikä-sen-nimi-nyt-olikaan). Ainutlaatuisuus jäi hieman kyseenalaiseksi paikalle ilmestyneen noin sadan englantilaisharrastajan myötä! | |
23.12.2011 12:18 | Petri P. Pentikäinen: | Vesi-iskusta mitään ymmärtämätöntä kiinnostaa, mitä veturinkuljettajan tarkalleen ottaen tulee tehdä (väärin), jotta tällainen n.k. vesi-isku ja sen synnyttämä vaurio tapahtuu? | |
23.12.2011 13:08 | Petri Nummijoki: | Tapio kirjoittaa aiheesta kuvan http://vaunut.org/kuva/41401 yhteydessä. | |
23.12.2011 14:00 | Tatu-Pekka Paukkunen: | Toki liiallisesta lauhdevedenkin kertymisestä saa vesi-iskun aikaan, mutta ymmärtääkseni helpommin se käy niissä tilanteissa, kun kattilaveden taso on ylärajalla "mutterissa" ja ryntäyksen tjms seurauksena kone "hörppäsee" vettä höyryn lisäksi koneistoon. Vesi sylinterissä (puristumattomana aineena?) aiheuttaa vauriota mäntään, vääntymistä/halkeamista jne. Ammattimiehet korjatkoon, jos harrastuslämmittäjä kertoi mitäsattuu. :-) Sutimisesta seurannut hörppäys voi aiheuttaa vakaviakin tilanteita, kuten esim Englannissa A2 sarjan veturille Blue Peter vuonna 1994. Tiivistettynä: raskas juna ja odottamaton pysähdys ennen pitkää ylämäkeä, vedet liki "ympäri", kokematon miehistö, sutiminen, hörppäys, auki jumittunut valtaventtiili, koneistoon liki täystuho. | |
23.12.2011 14:25 | Tatu-Pekka Paukkunen: | Tarkennettua vastausta Petrin kysymykseen. Kattilaveden täytyy olla ylärajalla/liian korkealla ja joko ympärilyönnin tai ihan vain loiskumisen seurauksena vettä joutuu sylinteriin. | |
23.12.2011 20:31 | Ilkka Hovi: | Kunnon vesi-isku hajoittaa sylinterin, kansi halkeaa ja vääntää kannen kiinnitysvaarnat mutkalle myös sylinteri valu voi rikkoutua. Matkanteko loppuu siihen. Jos kattila hörppää vettä, on uudemmissa vetureissa tulistin välissä ennen sylinteriä. Tällöin ei höyrystä ole pulaa vaan höyrykone ryntää. Yksi tapa hiljentää ryntäystä on pistää tehonsäätö keskelle, mutta joskus koneiston voimat ovat niin suuria, ettei se onnistu. Myös kuljettaja hämmentyy eikä tiedä mitä tehdä. Pahimmissa tapauksissa (veturissa ei ole kunnon höyrykupua kuten brittiläisissä vetureissa on tapana) ei valtaventtiiliä voi sulkea kun tulistimeen virtaava vesivirtaus on siksi kova, ettei valtaventtiiliä saa sulettua. Sitten käy kuin Blue Peterille. Taasen tuollaisessa tapauksessa kun tullaan tallista ulos, höyry lauhtuu sylinterissä ja vesimäärä tulee isoksi, avautuvat sylinterin varoventtiilit. Jos 1040 varoventtiilit ovat avautuneet ja kokemus on veturin siirtäjälle uusi, voidaan säikähtää koneen rikkoutumista. Tällöin tilanteen rauhoituttua voidaankin veturi ottaa jälleen ajoon. Mäntäluistillisissa vetureissa pitää olla varoventtiilit (voivat olla hikiventtiilien yhteydessä tai erikseen kuten yleensä Suomessa). Tasoluistilliset sylinterin toimivat siten, että vesi painaa luistin ylös ja vesi virtaa poistuputkeen pesten savutorven ulos tullessaan. Tällöin eivät varoventtiilit tietenkään ole tarpeellisia. Näin noin nojatuolista kommentoiden. |
|
03.01.2012 17:26 | Seppo Romana: | Ilkan kommentista iso kiitos. Tr1 1040:n ajoi ulos jonkinlaisessa "konepajaharjoittelussa" ollut nuorehko kaveri, joka on aivan hyvin voinut ymmärtää varoventtiilien aukeamisen sylinterien rikkoutumisena tavalla, jonka Ilkka kuvasi. Konehan ajettiin kääntöpöydältä n. 50 metriä kuonauspaikalle, mutta sitä ei edes kuonattu vaan ajettiin takaisin talliin. Tämä voisi selittää Eljaksen tiedon 1040:n viimeisestä liikennepäivästä kuukautta tätä tapahtumaa myöhemmin. | |
03.01.2012 17:41 | Eljas Pölhö: | Tr1 1057 havaintoja 7.6.1974 T4805 (kuvattu tappaus). Seuraavat lähdöt Seinäjoelta 11.6.1974 T4805 (Sk-Vs), 12.6.1974 Sora 3, 13.6.1974 Sora 3, 14.6.1974 Sora 3, 17.6.1974 Sora 3, 18.6.1974 T4805, 19.6.1974 T4805, 20.6.1974 T4805, 24.6.1974 T4803, 26.6.1974 Sora 3, 28.6.1974 T4805 1.7.1974 Sora 3, 4.7.1974 Sora 3, 11.7.1974 T4805 ja paluujunan jälkeen alkoi veturin kesäloma. Joten Seppo voit luopua lopullisesti syyllisyyden tunteista. | |
19.06.2023 23:58 | Juha Kutvonen: | Hmm, viitisenkymmentä vuotta myöhemmin Pieksämäellä VR Fleetcare ja Dm12... | |
20.06.2023 01:48 | John Lindroth: | Tuo Ilkan kertoma tieto nokikaapin etuosan palamisjäljistä on se jota olen pähkäillyt eli se johtuukin siitä kun on liikaa tavaraa savupesässä tämän ilmiön olen nähnyt omin silmin.Tätä asiaa on muistaakseni käsitelty muuallakin tällä palstalla.Useinhan tuota on nähty museojunissakin myös kovan ja hyväänisen ajon jälkeen. | |
20.06.2023 11:05 | Rainer Silfverberg: | Muistikuvani VR:n aktiivikäytössä olevista höyryvetureista 1960-70 luvulta oli että ne olivat aina mustia. Olin hämmästynyt kun niitä alettiin kunnostaa muistomerkeiksi ja museoliikenteeseen että ne saivat kiiltävän vihreä-sinisen värityksen, vain nokikaapin jäädessä mustaksi. Maalattiinko tai edes pestiinkö ylipäänsä mitään höyryvetureita enää 1950-luvun jälkeen? |
|
20.06.2023 11:34 | Erkki Nuutio: | Tampereella veturinpuhdistajat puhdistivat höyryveturit siisteiksi noin vuoteen 1964 asti. Tummanvihreäksi maalattua pintaa olivat ohjaamon seinät sekä tenderi ja mahdollinen tuulenohjain. Savupesän ulkopintaa ei uudelleenmaalailtu mustaksi, mutta sen kansi pidettiin puhtaana, samoinkuin messinkiosat. Puhdistamisesta luopumisvuosi vaihtelee eri varikoilla. |
|
20.06.2023 15:33 | Erkki Nuutio: | Näiden kahden kuvan mukainen mielikuva minulla on ajalta, jolloin höyryvetureita vielä puhdistettiin Tampereella: http://www.vaunut.org/kuva/112225?paik=Tampere+asema&tag0=0%7CVr5%7C http://www.vaunut.org/kuva/100137?kv2=1961&paik=Tampere+asema&tag0=0%7CHr1%7C Kattilapellit kiiltelivät. Maalatut ohjaamopinnat oli puhdistettu, mutta ne olivat tummuneet. Tässä kuvassa tummanvihreä maali erottui, koska sitä oli jossain välissä uudelleensivelty kuluneille pinnoille: http://www.vaunut.org/kuva/97922?kv2=1968&paik=Tampere+asema&tag0=0%7CHv2%7C |
|
20.06.2023 18:25 | Juhani Katajisto: | Näitä höyryvetureiden nopeasta ajosta kieliviä kuuman tuhkan ja kuonan sisäpuolelta polttamia nokikaapin ovia näki loppuaikoina useissa eri sarjoissa. Ihmeen paljon niitä oli Jumboissakin. Rulla-Ristoissa ja Rulla-Pekoissa ei ehkä ole niin suuri ihme, sillä nehän joutivat toisinaan varsin kovaankin ajoon. Valokuvia mm. tsekkaamalla asia paljastuu. - Helsingissä siivoja rouvat huiskasi pesurätillä Kauko Kuosmaan päin, kun hän lähestyi siivousta tekeviä rouvia kaitafilmikameran kanssa. Samoin kävi minulle kameran kanssa, kun ladyt pesivät Tv1 921:tä Kuopion talleilla 1960-luvun lopulla. - Kouvolahan piti tunnetusti siisteinä vetureitaan. Kun niitä vieraili täällä Pieksämäellä eron kyllä huomasi. Puolustukseksi täytyy sanoa, että puhdas höyryveturi likaantui työtehtävissään ihmeen nopeasti. Joskus, kun näki jonkun puhtaan höyryveturin eikä tarvinnut mennä paljon aikaa eteenpäin, kun sen näki uudestaan ei aina meinannut uskoa silmiään, kuinka ne saattoivat olla jo noin likaisia. Tästä on useita esimerkkejä. Yhtenä esimerkkinä voisi mainita Pieksämäen Tr1 1040:n. - Savonradalla juosseet Hindenburgit joutuivat loppuun saakka koville, koska nokikaapin oven kuumajäljet näkyivät usein niissä(kin). Varmaan nouseet junapainot olivat tulleet niiden vetokyvyn rajoille ja aikataulussa oli yritettävä pysyä. | |
20.06.2023 22:39 | Petri Nummijoki: | Joensuuhun valmistui raskas kiskotus vasta vuoden 1963 lopulla, joten yöjuna P81/H81/H82/P82 oli pakko vetää siihen asti Hv-höyryvetureilla välillä Pieksämäki-Joensuu. Kontiomäen yöjuna P71/72 oli Hv-vetoinen Kuopion pohjoispuolella vuoteen 1966 asti. Varmaan ainakin näissä junissa Pieksämäen Hv-höyryveturit joutuivat tiukoille. Tietysti 1959-1960 asti ajettiin Kouvola-Pieksämäki ja Kouvola-Kuopio väleilläkin pikajunat lähinnä Hv-höyryvetureilla, joka lienee ollut niille erityisen raskasta käyttöä mutta näissä taidettiin ainakin loppuaikoina suosia useammin Kouvolan 900-sarjan Hv3-vetureita, kuin Pieksämäen Hv-vetureita. Yöjuna P95/H95/H96/P96 oli tilastoista päätellen yllättävän painava Haapamäki-Jyväskylä-välillä, keskimäärin yli 30 akselia ja joinain kausina lähemmäs 40. Ilmeisesti siinä tuotiin Haapamäeltä Jyväskylään vaunuja myös Pohjanmaan suunnan kiitotavarajunista. Hv lienee ollut kovilla mäkisellä radalla mutta varmaan siitä syystä juna siirtyikin Hr1-vetureille noin vuonna 1960. |
|
21.06.2023 19:59 | Erkki Nuutio: | Vielä pari kuvaa veturin puhtauden kannalta tarkasteltuina: Tämä värikuva on tuoreen maalauksen jäljiltä puhtaasta veturista. Värisävy on se oikea veturinvihreä : http://vaunut.org/kuva/100171?u=3399&kv2=1979&paik=Tampere&tag0=0%7CVr2%7C Tämä kuva on puhtaasta veturista, jonka maalauksesta on kulunut aikaa. Maalattuihin pintoihin on pinttynyt nokea ja muuta likaa, koska varsinaista rajua luotinpesua ja hankausta ei normaali harjapesu ollut. Koristeviivat voi vain vaivoin havaita: http://vaunut.org/kuva/90397?kv2=1966&tag0=0%7CTr1%7C |