08.05.2011 / Välillä Kempele–Oulu Nokela
08.05.2011 Oulu lähestyy, ja suojastuksen päättyessä tarjolla on koko väriskaala ennen lopullista pysähdystä.
Kommentit
| 14.02.2012 15:56 | Markku Blomgren: | Rupesin miettimään, että miksi välisuojastusopastin (lähimpänä kuvassa) näyttää vihreää kun tulotolppa on punaisena, mutta ei kai toi tolppa katso kuin että jakso on tyhjä. Jos tuossa välillä seisoisi juna tulotolpalla niin välisuojastus näyttäisi kai keltaista...vai kuitenkin punaista. Esiöt eivät taida näyttää kuin vihreää tai keltaista? | |
| 14.02.2012 16:32 | Riku Outinen: | Lähimpänä kuvassa oleva opastin on kaksivaloinen(punainen/vihreä) pääopastin. Olettaisin että näyttää vihreää aina kun suojavälillä ei ole junaa kuten tässä on tilanne. Tietenkin tuo 747 näyttäisi punaista jos tulotolpalla seisoisi juna, muutenhan syntyisi vakava peräänajon vaara. | |
| 14.02.2012 17:34 | Harri Junttila: | Ompa hieno kuva, minkälaista polttoväliä tässä on käytetty ? | |
| 14.02.2012 22:56 | Topi Lajunen: | Rikun korrektiin viestiin tarkennuksena, että opastin 747 kaiken järjen mukaan punottaisi myös, jos liikennepaikkavälin suunta olisi asetettu kohti kuvaajaa, riippumatta onko kuvassa näkyvä raideosuus vapaa vai ei. Nykyään suojastusopastin voisi toimia "esiopastimena" pääopastimellekin, mutta useimmiten pääopastimilla on erillinen esiopastimensa, jos suojaväli on pidempi kuin n. 1200 m. Tällöin edeltävän opastimen ei tarvitse kertoa seuraavasta pääopastimesta mitään, jolloin siihen sopii mainiosti tällainen kaksivaloinen pääopastin (ilman samassa tolpassa olevaa esiopastinta). | |
| 15.02.2012 13:26 | Niila Heikkilä: | Tämä on otettu 200mm putkella tuplarin kanssa, reunoja jälkikäteen aavistuksen rajaten, joten kuvan kinovastaavuus lienee jotakuinkin 1000 millin luokkaa. Pitkä aikavalotus yhdistettynä pitkään putkeen kuuluu sarjaan haastavat kuvaustilanteet, koska asiassa on niin monta muuttujaa. Kevät taitaa olla tämäntyyppisiin kuviin paras hetki, ainakin Oulun seudulla. Meri on vielä kylmä, jolloin meri – ja maatuulen vaihtelu vuorokausitasolla on vähäistä, joten yölläkään ei ole jatkuvaa tuulta merelle päin. Kuvausta edeltävän päivän kelin pitää olla viileä ja puolipilvinen, joka selkenee yöksi pikku pakkasen myötä. Tällöin päivällä kehittynyt, pitkälle aamuyölle jatkuva lämpöväreily ei pääse sotkemaan kuvaa. Kun nämä palaset loksahtavat paikoilleen, on sen puolesta mahdollista valottaa pitkäänkin ilman pelkoa tärähtämisestä. Seuraavaksi tuleekin sitten kuvausalustan jämeryys. Tämä kuva on otettu Oulunlahdentien sillalta, joka lienee yksi vilkkaimmin liikennöidyistä Oulun seudun rautatien ylikuluista. Parikin rekkaa jos sattuu sillalle valotuksen aikaan, kuva on epäonnistunut tärinäefektin myötä. Kevätaamuna kello 3:30 sattui sitten paikkaa autolla ohittaessa hyvät olosuhteet, ja tällainen valotus oli mahdollista ottaa. Ihan tyytyväinen ei osaa olla tähänkään ja hetken meinasin jo tunkea kuvan kenkälaatikkoon. Ne pari taksia jotka paikan ohittivat melko kovaa, aiheuttivat pienen ilmavirran joka näkyy kaukaisuudessa olevien valonheitinmastojen pienenä pyöristymisenä. Vaikka maanpinnan tasalla oli täysin tyyntä, kuvan oikean yläkulman tuulipussista on havaittavissa mielenkiintoinen ilmiö. 50 metrin korkeudessa tuulee jo hieman, mutta virtaus on niin stabiilia että pussi on ollut lähes samassa tasossa koko 30 sekunnin valotuksen ajan. | |
| 15.02.2012 13:55 | Harri Junttila: | Hämmästyttävän hienoa jälkeä, varsin mielenkiintoista kuulla että miten tämä kuva on toteutettu. Hämmästelin tätä juuri kun näki että on iso polttoväli kun kaukana olevat kohteet tulevat "lähelle" ja kuvaan ei tule lämpöväreilyä. | |
| 17.02.2012 23:43 | Niila Heikkilä: | Tällä kohtaa linjasuojastus on otettu käyttöön kesällä 1986. Tämä niinsanottu rataopastin syrjäytti entisen suojastusopastimen nykyiselle paikalleen vuonna 1991, jolloin pohjanmaan radalla tehtiin opastinjärjestelmän muutos. Silloin luovuttiin vilkkuvista esiopastimista, ja samalla suojavälin viimeinen suojastusopastin korvattiin aina kaksivaloisella pääopastimella. Tämä kuva itseasiassa havainnollistaa pitkälti syyn miksi näin tehtiin. Pääopastimen ollessa punaisena, myös suojastusopastin olisi ollut keltaisena, (eli kaksi keltaista peräkkäin) jolloin junat olisivat alkaneet jarruttaa tavallaan turhaan useita kilometrejä ennen varsinaista tarvetta pysähtymiselle. Aina ei rata ole näin suora hyvällä näkyvyydellä, joten rataopastimesta nähtiin olevan hyötyä liikenteen sujuvoittajana. Tämä siis aikana ennen JKV:ta. Nykyäänhän tällaisesta suuresta ja kalliista opastinmuutostyöstä ei juurikaan olisi käytännön hyötyä. Rataopastin ehti palvella tarkoituksessaan mihin se oli ajateltu vajaan 10 vuoden ajan, ennenkuin vuoden 2000 paikkeilla JKV saavutti Oulun . | |
| 18.02.2012 09:27 | Topi Lajunen: | Pääradalla tuolla Jokelan-Hyvinkään seudulla on ainakin kaksi paikkaa, jossa Niilan kuvailemaa muutosta ei tehty. Siellä siis suojastusopastimen jälkeen tulee erillinen esiopastin ja tämän jälkeen pääopastin. Joten pääopastimen ollessa punainen, sekä esi- että suojastusopastin näyttävät keltaista. |