??.04.1980 / Nastola (vanha)
??.04.1980 Savonia ohittaa kohta Nastolan liikennepaikan. Helmapellit ovat hävinneet kaikista vaunuista. Kuvassa näkyvä vahtitupa purettiin pian.
Kommentit
| 25.10.2012 20:06 | Kimmo T. Lumirae: | Sr1:ssä alkuperäinen maalaus, lenkkikytkin ja kaksi veturimiestä. Hieno ajankuva. | |
| 25.10.2012 20:28 | Toni Lassila: | Vaikka maalaus on VR:n, se on mallia Neuvostoliitto. Värejä myöten. Voisi melkein kuvitella punatähden VR-logon tilalle, sekä keulaan "вл40":n, sekä perineuvostolaisen rautatiemaiseman. Sori vaan. Nykyisessä punaisessa tai vihreässä värityksessä olevaa Sutta ei voisi kuvitella Venäjälle. :) |
|
| 25.10.2012 22:14 | Kimmo T. Lumirae: | Siis sähkökaluston väri oli tuolloin tummanpunainen keltaisin raidoin (Sm1). Mitähän neuvostoliittolaista siinä on? Neuvostoliitossa tuskin on ollut veturia, joka olisi ollut juuri näissä väreissä? |
|
| 26.10.2012 09:55 | Juha Kutvonen: | Eikä pelkästään sähkökaluston. Ensimmäisenä tämän väritysasun sai Sm1, mutta heti perään tuli Vr12 samoissa väreissä ja Sr1 muutamaa vuotta myöhemmin. Nykyään enää Dr14 on näissä alkuperäisissä väreissä, eikä edes nykyinen eko-aikakausi ole vielä saanut niitä luopumaan raidoistaan. | |
| 26.10.2012 10:30 | Juhani Pirttilahti: | Ilmainen vinkki Sr1:n punaista kaipaaville: rautakaupasta purkki Kruunua tai Teknosynt 90 ja pyydät värisävyksi AL1-VRS-UC. ;) | |
| 26.10.2012 11:25 | Petri Nummijoki: | Raidallisuus on ehkä samaa Vr12/Dr14-vetureissa mutta värisävythän siinä olivat aivan erilaiset, kuin Sm1:ssä tai Sr1:ssä alun perin. | |
| 26.10.2012 11:48 | Kimmo T. Lumirae: | Totta on, että Vr 12:n väri on veturinpunainen eikä sähköjunan väri, josta taas on ainakin pari versiota; mielestäni aivan alkuperäinen Sm1:n väri näytti enemmän viininpunaiselta kuin ferrexinväriseltä. Keltainenkaan ei ole sama väri: dieselkaluston keltainen oli vaalea beige ja sähkökaluston keltainen on tuollainen, voisiko sanoa kadmiuminkeltaiseksi. Mutta tuota raidoitusta olen joskus miettinyt. Vr 12 on ainoa VR:n dieselkalu, jossa on tuontapainen raidoitus. Vuotta aiemmin oli tosiaan tullut Sm 1 ensimmäisenä sähkökaluna, ja ensimmäisenä kaluna, jossa on ohuehkoa raitaa etukulman ympäri. On tullut mieleeni, että oliko ajatuksena siirtyä vähitellen tämäntapaiseen väritykseen muussakin kalustossa, ja, että jos tuolloin olisi tilattu vielä esim. kaksiohjaamoisia dieselvetureita, olisiko niissä ollut tämäntapainen / Sr 1:n tapainen raidoitus? Pahoin pelkään, että sitä emme saa koskaan tietää. Sv 12 - Sr 12 -sarjan valmistus jatkui ja siinä pysyttäydyttiin alkuperäisessä värityskaaviossa. Mutta miksi sähkökalustossa ja yhdessä dieseltyypissä suosittiin aluksi ohuita raitoja? Jaa-a. |
|
| 26.10.2012 12:21 | Petri Nummijoki: | VR:n moottorikalustossahan ei ollut ennen mitään vakiintuneita maalaustapoja vaan lähes jokainen sarja maalattiin yksilöllisellä tavalla. Eihän esim. alkuperäisessä Sm1-junassakaan tainnut tarkkaan ottaen olla alkuperäisen Sr1:n kanssa juuri muuta yhteistä, kuin likimain samaa sävyä oleva punaväri sekä keulan kulmissa olevat raidat. Esim. katon harmaa väri kaartui Sm1:ssä myös keulan- ja kylkien puolelle eikä siinä ollut Sr1:n kylkiraitaa tai keltaista ikkunoiden ympärillä. Veikkaisin siis, että mahdollinen uusi kaksiohjaamoinen dieselveturi olisi eronnut maalaukseltaan kaikista muista mutta ehkä se olisi muistuttanut eniten Vr12-veturia, mikäli valmistus olisi ajoittunut 60-luvun lopulle tai 70-luvun alkuun. 70-luvun puolivälissähän muotiin tulivat keulan keltaiset turvavärit ja tämä raidallinen tyyli haudattiin Dr14-vetureita lukuunottamatta. | |
| 26.10.2012 12:38 | Petri Nummijoki: | Mutta Vr12, Sm1 ja Sr1 olivat kaikki eri valmistajien tuotteita, joten varmaankin keulan raidoitus oli enemmin tilaajan kuin toimittajan valitsema. | |
| 26.10.2012 13:23 | Kimmo T. Lumirae: | Aivan! Hyvä arvaus. Eli VR halusi etukulmiin 10 cm:n (?) paksuista raitaa, määritteli perusvärin: veturinpunainen tai sähkökalustoon tummanpunainen, katto harmaa ja valmistajan muotoilija sommitteli lopputuloksen (muistettakoon, että Vr 12:ssa oli/on harmaa katto, poiketen muusta dieselkalustosta pl. pienveturit). Ehkäpä hyvinkin näin. | |
| 26.10.2012 14:59 | Juha Kutvonen: | Kallistuisin itsekin arvelemaan, että "sähköaikaan" siirryttäessä VR:llä haluttiin uudistaa junakaluston väritys. Ilmeisesti tasoristeysturvallisuutta ajatellen Sm1:n keularaidat eivät kuitenkaan olleet riittävän näkyvät, joten Sm2:een lisättiin huomioväriä, jonka seurauksena uudet Sr1:etkin (veturista 3040 alkaen) saivat samantyyppisen väritysmuutoksen. Jos tuona aikana olisi tilattu jotain uudenmallista vetokalustoa, olisi sekin luultavasti maalattu punaiseksi keltaisella huomiovärillä. Poikkeuksena pienveturit ja työkoneet, joissa siirryttiin kokopunaisesta keltaiseen 1970-luvulla. Tosin jostain syystä Sisun valmistama kiskokalusto jäi punaiseksi... Kaikki muuttui sitten Dr16:en myötä 1985. |
|
| 26.10.2012 15:09 | Petri Nummijoki: | Minä olen kyllä sitä mieltä, että tämä ruosteenpunaisen ja keltaisen yhdistelmä oli nimenomaan sähkökalustolle varattu. Jos muun tyyppistä kalustoa olisi tullut samoihin aikoihin niin se tuskin olisi saanut samoja värejä. Tämä ei ole edes pelkkää arvailua, koska Vr12-veturit ja 26-sarjan Dv12-veturit toimitettiin ensimmäisen Sm1-junan jälkeen eivätkä nekään saaneet näitä värejä. Lisäksi mm. Sm1/2:n pohjalta 80-luvun alussa tehty kiskobussisuunnitelma oli piirroskuvissa sininen keltaisin päädyin eli lähinnä Lättähattujen väreissä. | |
| 26.10.2012 15:20 | Juha Kutvonen: | Mene ja tiedä. Ainakin mahdollinen Sr2 olisi varmaankin maalattu näin. Pienvetokalustosta tuli mieleeni, että Tka2-3 olivat myös punaisia valkoisin raidoin, joten oliskohan Vr12:n väritysesikuva sittenkin tässä: http://vaunut.org/kuva/12171 Vaihtovetureita molemmat, joskin hieman eri kokoluokissa... |
|
| 26.10.2012 15:50 | Petri Nummijoki: | Sr2 olisi varmaankin maalattu näin, jos se olisi hankittu jo 70-luvulla. Tosin pidän poliittisesti aika mahdottomana, että hankinta olisi tehty sekä neuvostoliittolaisesta että kotimaisesta/läntisestä sähköveturista. Itäistä ja läntistä tekniikkaa olevien vetureiden asettaminen vertailuun keskenään olisi varmasti ollut vielä raskauttavampaa, kuin pelkän läntisen veturin ostaminen. Ehkä molempien vetureiden hankkiminen olisi onnistunut, jos Neuvostoliitosta olisi tullut 6-akselinen VL60 sellaisenaan ja tämän olisi voitu vetovoimakokeissa osoittaa pärjäävän läntistä 4-akselista veturia vastaan. | |
| 26.10.2012 16:04 | Kari Haapakangas: | 70-luvulla nyt käytiin melkoisen räyhäkkää poliittista keskustelua kalustohankintojen suunnasta vähän alalla kuin alalla. VR ei sentään joutunut puolustusvoimien tapaan tasapainottamaan tarkasti hankintojaan. Kolmasosa idästä, kolmasosa lännestä ja kolmasosa kotimaasta. Toisaalta, raskas koneenrakennusteollisuus oli niitä harvoja aloja, jolla itäblokki oli aidosti kilpailukykyinen länsituotteiden kanssa. Ainakin jos jätetään huomiotta kaikenlainen elektroniikka... |
|
| 26.10.2012 16:45 | Petri Nummijoki: | Mitähän raskaalla koneenrakennusteollisuudella tässä tarkoitetaan? Esim. tuon ajan tavaravaunut tai traktorit eivät käsittääkseni ihmeemmin elektroniikkaa sisältäneet mutta tuskin itäisiä tuotteita voidaan vakavalla naamalla väittää läntisten veroisiksi. Itäistä suunnittelua olevat aseet saattoivat olla toimintavarmoja, kun kaikki toimii käsikäyttöisesti mutta niissäkin taisi olla lähtökohtana, että miehistöresursseja on käytettävissä eri tavalla, kuin läntisissä armeijoissa. | |
| 26.10.2012 21:19 | Kimmo T. Lumirae: | Samoilla linjoilla Petrin kanssa tässä. Kun metallurgia ei ole ajan tasalla, ts. jatkuvavalut sun muut Raahen ihmeet kyllä hallitaan, mutta kaikenlaiset seostetut erikoisteräkset, suurlujuusteräkset sun muut ovat tuntemattomia, on laitteet suunniteltava huonompien materiaalien mukaisiksi. Tämä oli varmasti neuvostoinsinöörien päivittäinen painajainen; suunnitella kyllä osattaisiin, mutta kun ei ole niitä suurlujuusteräksiä turboahtimiin eikä tyristoreja eikä synteettisiä turbodieseleiden moottoriöljyjä, ja polttoaineissa on varmaan puolet rikkiä, on koneet suunniteltava raskaiksi, hitaiksi ja tehottomiksi, joiden korjausväli on lyhyt. Mutta esim. runsas polttoaineenkulutushan pelkästään lisäsi kansantuotetta ja lyhyt korjausväli takasi työllisyyden... Ja sitten kun oli edes jotakin, niin se oli joko väärennettyä tai varastettiin viime viikolla. Tai materiaalia ei tullutkaan, koska alihankkija ei saanut raaka-aineita. Ja silti kuormakirjat oli väärennetty vastaamaan kuormakuljetusta, vaikka rekat olivat tyhjiä. Ja kaikkea muuta vastaavaa. |
|
| 26.10.2012 21:35 | Joona Packalén: | Enkä unohtaisi teknologian vientisaartoa(COCOM). Vaikeaa oli noin 300 miljoonan asukkaan valtionkaan kehittää tekniikkaa kaikilla aloilla varsinkin kun voimavarat oli jo suunnattu asevarusteluun. Yhdysvallatkin oli jo Kylmän sodan aikaan kovin riippuvainen Länsi-Euroopan ja Japanin teknisestä osaamisesta ja toisinpäin. | |
| 26.10.2012 23:36 | Kimmo T. Lumirae: | Ja silti heidän oli pakko sitä yrittää, siis tekniikan kehittämistä kaikilla aloilla. Aina joskus saatiin jotain vakoiltua/varastettua lännestä; Opelin tehtaat sotakorvauksena (Moskvitsh, translitteroikaa paremmin, jotka osaatte), rakettitekniikka (mitä jenkeiltä jäi), Saksasta, MiG15:n moottori hyvää hyvyyttään (lue: typeryyttään) sen luovuttaneilta briteiltä, vetypommi jenkeiltä, Concorde-plagiaatti Tu-144 teollisuusvakoiluna ja niin edelleen. Silti Neuvostoliitto ei kaiketi valmistanut etuvetoisia autoja eikä yli 110 km/h kulkeneita sähkövetureita, koska niitä oli saatavilla satelliittivaltioista eikä omaa tekniikkaa ollut. Varmasti Sr 1:kin oli haluttu yhteistyöhanke: siinä päästiin tutustumaan Strömbergin tyristoritekniikkaan, joka lieni sukua ASEA:n maailmankuululle tyristori- ja ajomoottoritekniikalle. Jne. Jne. |
|
| 27.10.2012 18:28 | Eljas Pölhö: | Useiden viestiketjujen kommenteissa on todettu, etteivät neukkujen veturit olleet huippuhyviä, vaan ehkä pikemmin sieltä toisesta päästä. Vilkaisin hieman tilastoja, joilla voidaan osoittaa mitä vain. Tarkoitukseni ei ole kehua neukkujen vetureita, vaan puhtaasti ihmetellä tilastoista ehkä syntyvää toisenlaista tulosta ja mistä se voi johtua. Vuonna 1988 Neuvostoliiton rautatiet kuljettivat* yli puolet maailman rautatietavarakuljetuksista (*3925 bilj. tonnikilometriä). Jos ajatellaan tonnikilometrejä/ratalinjakilometri, niin neukkujen ylivoima vain kasvaa. Mutta se oli yleistä liikennepolitiikkaa. Jos ajatellaan tavaraliikenteen tonnikilometrejä/veturi, niin silti neukut* pärjäsivät hyvin (*41000 veturia). Verrattuna USA:n Class I ratoihin neukkujen veturikohtainen tulos vaihteli 0,75-1,25 kertaa jenkkiratojen veturisuorite. Oikeastaan neukkujen veturisuorite tavaratonnikilometreissä mitaten olisi jonkun verran parempi kuin laskemani, sillä laskin kaikki veturit tavaraliikenteeseen, vaikkei niin ole. Jenkeissä oli, koska Amtrak ja muut henkilöliikenneyhtiöt huolehtivat matkustajien kuljetuksesta. Vaihtoveturit ovat mukana kummassakin tapauksessa, koska niiden osuutta tavaraliikenteeseen en pystynyt erottamaan. Nyt sitten se kysymys, että mikä saa neukkuveturit tilastojen valossa näin hyviksi. a) Johtuneeko se pitkistä kuljetusmatkoista, jolloin tonnikm kaunisti tuloksia Neuvostoliitossa (Yhdysvalloissakin mantereen poikki ajaneiden yhtiöiden tonnikilometrit/veturi olivat suurimmat). b) Ajettiinkohan Neuvostoliitossa tehokkaammin (useammin lähellä vetureiden maksimisuoritusarvoja), jolloin sekin parantaa tulosta tonnikm/veturi. Tavarajunien keskikoko oli 3000t (pääradoilla yli 5000t) ja keskinopeus 34km/h. Vai oliko jenkeissä 1988 vielä monta pienitehoista veturia/juna ja se hämärtää tulosta. c) Teinkö pilkkuvirheen jossakin sekä 1988 että kontrollilaskelmassa 1962. - muistin kyllä muuttaa tonnimailit tonnikilometreiksi :) . Onko mielipiteitä tai jopa valmiita laskelmia? Kuvittelin saavani toisenlaisen tuloksen, joten pitänee jatkaa laskelmien tekoa heti kun taas ehdin. |
|
| 27.10.2012 19:00 | Mika Kärki: | Jostakin syystä tuntuu, että tähän tekee mieli linkittää Katajiston kuvat: http://www.vaunut.org/kuva/5060?t=EP84 Nykyäänhän ei Kainuussa 2700-sarjan deevereitä näe. Kaipa ne tympäänty vedenhörppimiseen... etelästä saa kai jotain dieseliä tankkiin... en tiedä? | |
| 27.10.2012 22:52 | Timo Valtonen: | Koulussa matematiikan lehtori opetti, että on vale, emävale ja sitten tilasto. En millään lailla epäile Eljaksen laskelmiavarsinkin kun itse joudun olemaan tarkkana kun yritän pähkäillä onko neljännesvuodessa kolme vai neljä kuukautta :-) Mielenkiintoista asiaa kuitenkin! |
|
| 28.10.2012 11:35 | Kimmo T. Lumirae: | Eljaksen laskelmat ovat ehdottoman kiintoisia ja pistävät miettimään. Vertailu pelkästään amerikkalaisiin on vaikeaa: ensinnäkin se vetureiden määrä. Venäläiset laskenevat yhdeksi veturiksi niin VL80, VL85, kuin 3M62 ja 3TE10:kin. Jenkeissa puolestaan on perinteisesti ollut ison junan edessä todella monta veturia; muistan lukeneeni Trainsista mainintoja, että aikataulussa on vaatimus x hv / t, ja tämä toteutettiin kokoamalla riittävän monta veturia junan eteen. Esim. 1,5 hv/t ja 6000 tonnin juna, niin tarvitaan 9000 hv, ja vuonna 1988 tämä edellytti ainakin kolmea, mieluummin neljää veturia, samaan aikaan kun Vennäänmaan pojat vetivät 5000 tonnin junan yhdellä VL85:llä tai mikä nyt silloin olikin iso kaksoisveturi. Kokonaisuutena tietysti juuri tuo tavaraliikennetonneja per ratakilometri on selviö: kun maantieliikennettä ei yksinkertaisesti ollut, niin kaikki, sanokaamme yli 50 km:n kuljetukset hoidettiin (varmaan lakisääteisesti DDR:n tyyliin) rautateitse ja vain jakelu oli kumipyöräliikenteen heiniä. Niinpä tavallaan jokainen tavara kulki jossain elinkaarensa vaiheessa rautateitse. (Tästä on melkoinen matka tämän päivän Saksan autobahnien loputtomiin rekkakaravaaneihin). Ja tietysti, kun puhutaan Neuvostoliitosta, niin herää, ja pitääkin herätä, ns. terve epäilys. Kaikki väärennettiin ja kaikkea vääristeltiin. Muistettakoon ne Virossa sijainneen neuvostotukikohdan lentäjätkin, joiden mielestä juopottelu oli paljon lystimpää kuin lentäminen (no, kuka meistä heittää ensimmäisen kiven?) ja kun alettiin ihmetellä, miten lentopetroolia ei enää kulukaan entisiä määriä, että lennättekö te pojat siellä lainkaan? niin sen sijaan että he olisivat lisänneet lentämistä, niin keskittyivät entistä tarmokkaammiin kupin tekoon ja alkoivat kaataa lentopetrolin maahan jotta sitä näyttäisi kuluvan. Silloinhan Viron pohjavesistäkin saastui laajoja alueita... Jos löytyisi luotettavia tilastoja vuotuisista ajokilometrimääristä, Eljas? Se kertoisi luotettavuudesta ja käytön tehokkuudesta jotain. Toisaalta, venäläisveturit ovat varmaan suhteellisen luotettavia, en ole sitä koskaan epäillytkään enkä kiistä sitä Sr1:kään kohdalla. Ne vain ovat tehottomia, painavia, meluisia, saastuttavia ja työkaluna masentavia ja työperäisiä sairauksia ja vaivoja lisääviä. |
|
| 28.10.2012 14:05 | Eljas Pölhö: | Valitettavasti minulla ei ole mitään veturikm tai junakm tietoja Venäjältä. Nurmisen Jukka keräsi valtavan määrän venäläistä tilastomateriaalia, joten hänen arkistostaan saattaa vielä löytyä jotain. Yksi mahdollisuus olisi käydä Tilastokeskuksen kirjastossa katsomassa venäläisiä tilastoja, mutta niistä irtoava junakilometritieto olisi todennäköisesti liian ylimalkaista kunnollisten johtopäätösten tekoon. Venäläisissä veturisarjakirjoissa/vihkosissa on kyllä vaikka mitä teknisiä ja sijoittelutietoja, mutta ajokilometritiedot loistavat poissaolollaan. Ainoat tämänsuuntaiset tiedonrippeet, joita eteeni on tullut, koskevat yksittäisiä koevetureita. Kilometritietojen etsintä jatkuu... |
|
| 28.10.2012 15:01 | Jouni Hytönen: | Neuvostoaikaisiin tilastoihin kannattaa tosiaan suhtautua pienellä epäluulolla. Esim. Latvian rautateiden vuotuiseksi matkustajamääräksi vuonna 1990 kerrotaan 144,5 miljoonaa matkustajaa eli tuplat Suomen tämänhetkiseen matkustajamäärään verrattuna. Luku on kyllä melkoisen suuri, joskin Riian lähiliikenne oli siihen aikaan paljon vilkkaampaa kuin nyt ja silloin ajettiin kymmenvaunuisilla junilla nykyisen neljän tai kuuden vaunun sijasta. Pietari-Varsova-rata oli tuolloin vielä varsin vilkas päärata ja sehän kulkee Latvian kautta. | |
| 28.10.2012 15:05 | Jouni Hytönen: | Monien neuvostoveturityyppien kerrotaan vaativan melko paljon määräaikaishuoltoja verrattuna länsivetureihin. Sähkövetureista en tiedä, mutta ainakin Virossa vetureiden huoltotarve romahti siirryttäessä 2M62- ja 2TE116-vetureista amerikkalaisvetureihin. | |
| 28.10.2012 16:39 | Jouni Hytönen: | Kokonaan oma asiansa on se, kuinka paljon Neuvostoliiton kuljetussuoritteita kasvatti se, että raaka-aineilla ei ollut markkinahintaa, jolloin resursseja hamstrattiin, pilaantui ja käytettiin surutta läpi koko valtakunnan. Ja jos puolestaan kuljetukset olisivat olleet markkinahintaisia, teollisuutta ei olisi välttämättä rakennettu kaukaisimpiin kolkkiin sen varaan, että raaka-ainetta kiikutetaan puoli-ilmaiseksi 5000 km:n päästä. | |
| 28.10.2012 18:06 | Tuukka Ryyppö: | Niin, miltähän nuo tilastot näyttäisivät, jos esim. VL80 tulkittaisiin kahdeksi veturiksi, eli niiden määrä kerrottaisiin tilastoissa kahdella? | |
| 28.10.2012 20:48 | Joni Lahti: | Tilastot kertoivat myös, että esim. viljasta saattoi kadota jopa kolmasosa ylipitkien transportaatioiden aikana. Selitykset katoamiselle vaihtelivat tavaran putoilusta, pilaantumisesta ja tavaran voitelurahana käytöstä. Ja sitten se suurin emävale: Paikallinen kommunistilehti kertoi, että kylän kolhoosin traktorikanta kasvoi vuoden aikana 100 %. Sen ensimmäisen traktorin kaveriksi kun saatiin toinen. | |
| 29.10.2012 21:11 | Kimmo T. Lumirae: | Kaluston väritykseen palatakseni: muistan, että kun v. 1980 esiteltiin sekä Sv 1 että Dr 15, olisi ollut puhetta siitä, että samalla näissä vetureissa esitellään uusi vetureiden maalaustapa. Ja että keltainen on hyvä huomioväri, joka näkyy eritoten tasoristeyksiin. Näin saattoi hyvinkin olla, eikä ajatus ollut ollenkaan huono. Kuvitelkaapa vain koko VR:n kalustoa noissa koevetureiden / ratatyökoneiden väreissä. Hieman esimakua antavat nuo imatralaisvemput... Mutta sitten tietysti joku markkinaihminen kertoi, että ettehän te pojat voi noilla väreillä vetureita maalata kun se ei ole lainkaan trendikästä. Ja niinpä tuo keltaisen käyttö jäi noihin koevetureihin. |
|
| 30.10.2012 07:47 | Petri Nummijoki: | En ole koskaan ajatellut, että keltainen oli tarkoitettu koko vetokaluston väriksi mutta tuossa voi olla perää, koska samoihin aikoihin käyttöön otetut Tve4- ja Tve5-pienveturitkin maalattiin keltaisiksi. | |
| 20.07.2015 01:05 | Petri P. Pentikäinen: | Sekin viittaisi ajatukseen keltaisesta 1980-luvun vetureiden yleisvärinä, että ensimmäisissä luonnoksissa Dr16 oli keltainen. | |
| 03.12.2022 10:45 | Teemu Saukkonen: | Tämä keskustelu on muuttunut viime ajat huomioiden mielenkiintoisemmaksi. Taas oli juttu että kehittyneemmät ohjukset on ammuttu, ja ikivanhoja sohloja käytetään, jopa ilman kärkiä... Porukkaakin riittää lähetettäväksi etulinjaan vaikka eivät osaakaan mitään. |