07.11.2012 / Jylhämä, Vaala
07.11.2012 Jylhämän voimalaitokselta löytyy tämännäköinen radanpätkä. Voimalaitoksen rakennusaikainen rata Nuojuan asemalta päättyy tähän, mitähän tuosta on kuljetettu? Osa muuntajista on kai voimalaitoksen sisällä. Varsinainen muuntajankuljetusraide on haarautunut n. 20 metrin päähän muuntajakentän reunaan. Tämä kiskotus näyttää tavallista kevyemmälle.
Kommentit
| 10.11.2012 07:14 | Kari Haapakangas: | Eikös voimalaitoksen koneistokin siirretty raiteitse? Mieluummin kuin 50-luvun tiestöä pitkin. | |
| 10.11.2012 12:46 | Mika Koukkari: | Rakennusaikana rata on ollut vilkkaassa käytössä, esim. Oulujoki Oy:n hankkimalta Vaalan sahalta on tuotu puutavaraa. Purkamisen yhteydessä on varmaan pätkä kiskoja jätetty siksi, että saa osia sisään/ulos. Vanha turbiini tököttää musitomerkkinä tästä kohdasta 100 metriä taaksepäin. Peruskartta vuodelta 1950: http://koti.kapsi.fi/timomeriluoto/KARTAT/Peruskartat,%20ym./Peruskartta%201:20.000%20Vaala%201950%20%281956%29%20%282+0%29.jpg | |
| 12.11.2012 15:07 | Heikki Jalonen: | Muuntajat ovat toki suurimmat ja painavimmat "jakamattomat" kuljetettavat esineet. Mutta, aivan oikein, myös käytännössä kaikki koneistojen osat kuljetettiin rautateitse vielä Oulujoen voimalaitosten rakennusaikana; joko suoraan paikalleen nostettaviksi tai edelleen konehallissa kokoonpantavaksi ja asennettavaksi pääosaksi. Konehalleissa on tätä kokoonpanoa varten oma, nosturin työskentelyalueella oleva paikkansa. Oulujoen rakennusaikana varsinaisia mobiilinostureita ei oikeastaan ollut olemassakaan, ainakaan mitään tehokkaampia; suurimmat olivat semmoisia 10 tonnin luokan laitteita, nekin vähän epämääräisiä. Tuon kokoluokan vesivoimalaitoksissa suurimmat nostettavat yksiköt olivat luokkaa 110...150 tonnia; eli kaukana tuon ajan vapaasti liikuteltavien nostureiden kykyjen ulkopuolella. Siksi voimalaitokset varustettiin konehallien osalta riittävillä siltanostureilla. Paitsi asennuksessa, nosturit palvelevat edelleen koneiston huoltoja ja revisiokorjauksia. Pyhäkosken voimala on sisälogistiikaltaan mielenkiintoinen: koneasemalle saapunut radan pää ei tullut konesalin päänosturin alapuolelle. Niinpä radan kohdalla onkin apunosturi, jolla taakka voidaan siirtää kiskoilla kulkevaan sivusiirtovaunuun, joka puolestaan siirtää taakan päänosturin ulottuville, joka myös nostaa taakan varsinaisen konesalin tasolle (noin 20 m pystynosto). Apunosturi on myös kätevämpi kokoonpanotehtävissä, matalammalta työskentelevä kun on. Perussyy järjestelyyn on luonnollisesti voimalan suuri putouskorkeus ja siten koneaseman suuret korkeuserot. Suurmuuntajien lähisiirto tapahtui ja tapahtuu edelleen itse muuntajan koteloon kiinnitettävillä, tarpeen mukaan käännettävillä [kisko]pyörillä (-teleillä). Muuntaja tunkataan pyörien kiinittämistä/kääntämistä/irrottamista varten. Pienemmät muuntajat voidaan nostaa yhdellä tai useammalla mobiilinosturilla. Pienuuden raja taitaa nykyisin olla siinä 400 tonnin luokkaa; nousee vuosittain... Iijoen voimalaitoksia rakennettaessa 1960/70-luvulla ratoja ei enää rakennettu. Silloin oli jo käytettävissä sellaista kumipyöräkalustoa, jolla raskaimmatkin kuljetusyksiköt saatiin siirrettyä maanteitse. Ja koneita, jolla maantietä - myös väliaikaista - oli tehokasta rakentaa. |