07.11.2012 / Nuojua, Vaala
07.11.2012 Nuojuan voimalaitoksen siltanosturi muuntajan siirtoon. Täältä näkyy pari kuvaa sivustolla olevankin, mutta itse nosturista ei kunnon kuvaa olekkaan. Käsittääkseni tämä nosturirakennelma on tehty vain siksi, että muuntaja saadaan vaunusta ja laskettua 10 metriä alemmaksi varsinaiselle muuntajaraiteelle! Radan linjaus näkyy patosillan päässä vastarannalla. Mistähän vaunusta nuo siltanosturin topparit on aikoinaan hommattu...Oulujoen voimalaitosten radoista on hyvin nuukasti tietoa saatavilla, joten näitä saa korjailla ja täydentää.
Kommentit
| 10.11.2012 12:06 | Antti Kaisto: | Jokaiselle Oulujoen voimalaitokselle on aikoinaan rata ollut näitä raskaita/suuria kuljetuksia varten, purku tapahtunut pian työmaan valmistumisen jälkeen. 80-luvun alkupuolella linjaukset näkyi hyvin maastossa. Mm Hyrkäs - Pälli/Leppiniemi, Lehtoselkä-Montta, Mustikkakangas-Utanen. | |
| 10.11.2012 12:24 | Kari Haapakangas: | Rakennettiinkohan Merikosken voimalaitosta varten tuollaista 'pistoa'? Satama ja rata on kyllä niin lähellä, että ilmankin on voitu selvitä. | |
| 10.11.2012 12:38 | Mika Koukkari: | Merikoskelle on ollut oma pisto ainakin karttojen mukaan. 1953 peruskartassa näkyy: http://koti.kapsi.fi/timomeriluoto/KARTAT/Peruskartat,%20ym./Peruskartta%201:20.000%20Oulu%201953%20%280+2%29.jpg. Pitäisi käydä tutkimassa onko merkkejä radasta enää olemassa. | |
| 10.11.2012 12:57 | Kari Haapakangas: | Niinpä näkyy. Rantapuistoa ja kevyen liikenteen väyläähän siinä nykyään on. Vaan onko tuolla Typpi Oy:llä tosiaan ollut kääntöpöytä ja veturitalli (rakenteilla?)? | |
| 10.11.2012 13:51 | Antti Kaisto: | 1955 on pistoraide jo purettu oheisen kuvan mukaan, http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/5/57/Laukka_1955_p35_merikoski.jpg. Voimalaitoshan valmistui lopullisesti 1954, kun kolmaskin koneisto saatiin tuotantoon. | |
| 11.11.2012 12:08 | Kari Roininen: | Laitan hiukan tarkennusta tuohon Antin tekstiin,Leppiniemeen ja Monttaan rata erkani Lehtoselästä, Hyrkkäältä vain Pälliin. Pällin raide erosi siinä muista,että se alkoi Hyrkkään raiteesta 2. | |
| 12.11.2012 10:32 | Antti Kaisto: | Näinhän ne tietenkin menivät, kuten Kari tarkentaa. | |
| 12.11.2012 13:52 | Heikki Jalonen: | Olin töissä Oulun Kaupungin Energialaitoksella harjoittelijana kesinä 1981..83, työtehtävät enimmäkseen juuri Merikoskella. Kesällä 1983 voimalaitoksen pihassa olivat vielä kiskot osittain näkyvissä niissä kohdissa, jossa asvalttia ei oltu uusittu. Rata kulki edelleen olemassaolevan siltanosturin ulkopään alta (ulommasta pilarivälistä) ja päättyi suurinpiirtein kytkinkentän länsipuolen aidan tasolle. Siltanosturin radan ulkona olevan osan näkee helposti aidan takaa kevyen liikenteen polulta. Rataa varten oli voimalaitoksen aidassa itäsivulla pariportti, joka noina vuosina oli jo täysin jäänyt viereisen puiston pensaiden taakse piiloon, ollen käytännössä havaitsematon aidan ulkopuolelta katsottuna. Pariportin keskikohta = raiteen keskilinja oli noin 15 metriä kanavan rannasta Koskitien suuntaan. Pariportin ja kanavan välissä oli pieni henkilöportti, joka oli käytössä huoltotöitä varten ja lienee vieläkin. Itse pariportti siirrettiin juuri 1983 Koskitien puolelle palvelemaan kuorma-autoilla tehtävää huoltoliikennettä. Ainakaan noina vuosina portissa ei ollut nähtävissä enää mitään ajokielto- tai vastaavia merkkejä. Varsinaisen radan olemassaolon ajalle minun muistitietoni eivät yllä. Väliaikaiseksihan se oli tarkoitettukin ja siis purettiin heti tarpeen loputtua, ehkä noin 1954..55. Erkanemisvaihde on ollut jossain Nokkalan männikön kohdalla, ajosuunta Tuirasta päin. Siellä oli vielä 1970-luvulla pieni keltainen rakennuskin radan varressa jäljellä, resiinavajan tapainen; ehkäpä se liittyi tähän ratapistoon. Merikosken voimalaitoksen rakentaminen aloitettiin jo vuonna 1939, jolloin lopullinen rakennuslupa ja myös toiminnan vesioikeudelliset perusteet vahvistettiin. Hanke kohtasi sitten kaikenlaisia häiriöitä, syyn arvaatte. Lopulta, ensimmäinen koneisto (nro 3!) saatiin kytkettyä valtakunnan verkkoon vasta vuonna 1948. Viimeinen koneisto (nro 1!) kytkettiin verkkoon vuonna 1954. Tähän koneistojen nurinkuriseen käynnistykseenkin on syynsä: generaattori nro 1 on AEG:n Berliinissä valmistama. Valmistusvuosi 1944. Hankalaa aikaa, varsinkin logistisesti ja erittäin varsinkin Saksassa. Niinpä tämä generaattori makasi välillä aikansa Hampurin satamassa upoksiin pommitetun laivan lastina ja saattiin pelastettua vasta viitisen vuotta myöhemmin ja saneerattiin sitten käyttökuntoiseksi ajallaan. Sillä välin, generaattorikaupoilla oli käyty Ruotsissa, josta ASEA:lta ostettiin kone nro 3 ja joka saatiin siis ensimmäisenä käyntiin ja kotimaassa Strömbergillä, joka toimitti koneen nro 2 (1951). Siten, Merikosken voimalaitoksella on kolme aivan erilaista päägeneraattoria, joilla on jokaisella omat juonensa. Varsinkin laakeroinnit ovat kaikki aivan omanlaisiaan ja varsinkin kone nro 2 oli kuuluisa värähtelyistään. Saneeraukset ovat sittemmin korjanneet tämän tilanteen. Turpiinit ovat - kumma kyllä - samanlaisia Tampellan valmisteita. Kyllähän sielläkin toki pieni pula ja puute ja varsinkin kiire näkyivät. Vaikkapa yhden koneen epäjakoisena johtosolukkkona... Se seikka, että Merikoski sai ensimmäisenä Oulujoen voimalaitoksena rakennusluvan, näkyy yhä edelleen eräinä prioriteetteina Oulujoen juoksutuksissa ja yhteiskäyttösopimusten "esikoisoikeutena". |
|
| 12.11.2012 14:54 | Kari Haapakangas: | ^Jos kuvat ovatkin vorgin varsinainen ateria, ovat ylläolevan kaltaiset muistelot sen suola, pippuri ja muutkin mausteet. Erinomaista :) | |
| 12.11.2012 16:47 | Kari Roininen: | 70-luvun loppupuolella oli vielä Muhoksen Lehtoselässä erkanemisvaihde päätien sivussa varastoituna,vaihdekoppikin paikoillaan. Samoin Utäjärven Mustikkakankaalla,siellä pelkkä vaihde. Luultavasti myös Marion 7400 kaivinkoneen osat tuotiin ainakin Jylhämän työmaalle,ja Utaseen,kuljetus vaati n.40 junanvaunua. | |
| 12.11.2012 17:34 | Kari Haapakangas: | On sitä Marionia Utasella totisesti tarvittukin. Utasen alakanava on sellainen joenruntelun mestarinäytös, ettei pahemmasta väliä. | |
| 12.11.2012 19:16 | Tero Korkeakoski: | Olen katsonutkin kuvia tuolta Utasen suunnilta. Mikä tuon alakanavan tarkoitus on? Miksei joen voi antaa virrata vapaana kuten muilla voimalaitoksilla? | |
| 12.11.2012 19:24 | Jukka Voudinmäki: | Syrjäraideluettelot tuntevat kaksikin Merikosken raidetta: Merikosken työraide I (????-1949) ja Merikosken työraide II (????-1961). | |
| 12.11.2012 19:40 | Niila Heikkilä: | Utasen pitkällä alakanavalla säästyttiin useamman pienemmän voimalaitoksen rakentamiselta kun välilläolevien pienten koskien korkeusero saatiin hyödynnettyä Utasen yläveden ja alakanavan välillä. Nykypäivänä tuskin kovin suurella tarmolla alettaisiin tekemään noin valtavaa maisemallisiin arvoihin vaikuttavaa maansiirtotyötä, tai se tehtäisiin toisin. 1950-luvulla ympäristökysymykset hukkuivat vielä sodasta toipuvan Suomen sähkön tarpeen alle, 1960-luvulla pystyi jo ehkä helpommin puhumaan sähköyhtiöiden ahneudesta. Räikein esimerkki nähtiin Lapin suurien tekoaltaiden teossa, jossa vesi nostettiin paikoitellen suoraan metsään ilman hakkuita. Ruotsissa tehdyn virheellisen tutkimuksen mukaan jäät olisivat silpunneet kannot kymmenessä vuodessa. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan kiireen aiheuttamaa kannokkorämettä on raivattu vielä 2000-luvullakin. | |
| 12.11.2012 20:42 | Heikki Kannosto: | Jungilaisia yhteensattumia: 19.39 Petri Kannisto kommentoi yhtä kuvaa, 19.40 Heikki Kannosto kommentoi toista kuvaa, 19.40 Niila Heikkilä puhuu kolmannen kuvan kommentissa kannokkorämeestä. | |
| 13.11.2012 15:44 | Heikki Jalonen: | Tuossa Uuno Laukan kuvalinkin vuosiluvussa (1955) täytyy olla virhe! Kuvassa näkyy kytkinkentän kohdalla vielä parakkeja ja puita. Valmiina kytkinkenttä on aivan toisenlainen. Kuvassa rautatie ei ole ehkä vielä valmistunutkaan koneasennusten vaatimaan paikkaan. Tässä selittyisi myös Työraide I ja Työraide II; pihalle tullut raide olisi siten Työraide II. Työraide I on voinut olla myös jossain kosken etelärannalla, patotyömaan alueella. Kuvassa alakanavassa on jo vesi. Merenpuoleinen työpato purettiin kesällä 1948. Virtauskuohuja näkyy kuitenkin vain jääluukun rännissä Tuiran puolella (kone nro 3 on kaupunginpuoleinen). Kuvassa näyttäisi, että [molemmat] 110 kV voimalinjat olisivat vielä ilman eristimiä ja johtimia. Laukan kuvista löytyy parikin kuvaa, jossa vedetään po. johtimia talvella 1948; esim. kuvassa (http://oulu.ouka.fi/ppm/laukka/kuvat/1/101.jpg) ahkeroidaan Pokkisen sillalla, näpäkässä pakkasessa varmaankin. Siten, kuvan voisi melko luotettavasti ajoittaa kesään 1948. |
|
| 13.11.2012 16:50 | Kari Roininen: | Lisään vielä tuohon Niilan kirjoitukseen,että Utasen alakanavan valmistuttua,siirryttiin irtouitosta nippuuittoon. Se ei olisi ollut mahdollista muuten,Oulujoki Utajärven alapuolella matala,Sotkakoskesta puhumattakaan,esim. Savinemessä Ristikallio olisi ollut pahana esteenä. Saviniemessä 60-luvulla toimi murskaamo,joka hienonsi alakanavan työmaalta louhittuja kivilohkareita. Pääraiteelta erkani reilun kilometrin mittainen pistoraide,raidesepeliä ajettiin Mas-vaunuilla sieltä käyttöön. Saviniemen vaihde oli melko tarkalleen raidekilometrillä 805,siis Utajärven ja Muhoksen välillä. Raiteen päätepuskin oli aivan Oulujoen uoman rannassa. | |
| 13.11.2012 20:41 | Antti Kaisto: | Tuo Heikin tarkkuus on totta, oheisissa Laukan kuvissa 50-luvun alusta näkyy vielä ratalinja voimalatyömaalle ja Toivonniemen taloja, siltojen merenpuolen talot aloitettiin 1953 ; http://oulu.ouka.fi/ppm/laukka/kuvat/2/1240.jpg ja http://oulu.ouka.fi/ppm/laukka/kuvat/2/1251.jpg Tuo aikaisempi kuvalinkki on P-Pohjanmaan museon arkistossa arvioitu 50-luvun alkuun, mutta Heikin perustelut sopii mielestänikin 1948:n. Lisäksi kauneuspadot rakennettiin 1953 kuivaan uomaan, eivät näy ko kuvassa. |
|
| 14.11.2012 14:53 | Heikki Jalonen: | Tero: Utasen alakanava kulkee Utajärven läpi siten, että alakanavan vesi on noin 5 metriä ALEMPANA kuin Utajärven vesi, eli noin Sotkajärven tasolla. Utajärvestä vesi lasketaan hallitusti (ja energia talteenottaen) pienen Ala-Utoksen voimalaitoksen läpi alakanavaan. Utajärven ylijuoksu menee vanhan jokiuoman kautta Sotkajärveen. |