29.04.1972 / Lahti
29.04.1972 Ma -vaunuksi olen tämän merkinnyt. No ei se siltä näytä. Ja jossain muussa käytössä tuo näyttäisi olevan. Korjausmerkintäkin on mennyt vanhaksi.
Kommentit
| 23.02.2013 15:58 | Heikki Kannosto: | Pitäisi tietää onko tuo kurkihirsi kiinteä vai irrotettava. Edellisessä tapauksessa vaunu onkin kiinnostava. | |
| 23.02.2013 18:12 | Arto Hellman: | Kyllä tuo rakennelma näyttää "tuoreelta". Ja tietysti lisätty jälkeenpäin. Eipä tullut silloin tutkittua. Mutta jostain siitä löytyi "Ma". Olin noihin aikoihin tarkka tiedoista. OLisiko jollain tietoa tuosta numerosta 89247? |
|
| 23.02.2013 18:19 | Heikki Kannosto: | 75-vuotishistoriikki mainitsee jotain uusista M-vaunuista joissa on ilmajarru - tässä ei ole ja aluskehyskin on todennäköisesti jostain vanhemmasta vaunusta. | |
| 23.02.2013 18:38 | Tapio Muurinen: | Numero sopisi paremmin M:ään. Eikös Ma (a = automaatti) ollut itsepurkava; laidat ylhäältä saranoidut ja satulalattialla. Tämä vaunu on poistettu vakituisesta liikenteestä; alennettu johonkin romunkeräykseen, polttopuiden siirtelyyn tms. | |
| 23.02.2013 19:04 | Petri Sallinen: | M-vaunuille varattu numerosarja oli 80065-89500. Lähteet tosin mainitsevat sen tarkemmin yksilöimättä, että "välillä oli myös muita vaunuja". Ulkonäön perusteella (ilman kurkihirttä) vaunu näyttää vanhemman malliselta ns. "pitkältä" M-vaunulta. Niissä oli kuviorautaohjaimet ja vain vähemmistö vaunuista oli varustettu ilmajarruilla. Yleensä vanhemmissa M-vaunuissa oli kierrejarru tai vipujarru, mutta myös kokonaan jarruttomia M-vaunuja oli. | |
| 23.02.2013 23:28 | Tapio Keränen: | Tämähän on Vg-vaunusta 26-118 muutettu M vuodelta 1944. Näkyy olevan yksitönkkäinen vipujarru. | |
| 24.02.2013 14:15 | Joni Lahti: | Huomioni kiinnittyi pehelinpylvääseen vaunun takana. Siihen ilmeisesti loppuvat kirkasjohdot ja osa johdotuksesta menee maan alla kappeleina ja osa ilmeisesti jatkaa matkaa ilmakaapeleina. | |
| 24.02.2013 15:21 | Martin Hillebard: | 1960-luvulla tämänmalliset vaunut olivat erittäin yleisiä mm. sorastusjunissa. Vuoden 1969 tilastossa olisi numerosarja 80001....87000 varattu SEKÄ litt. M taara keskim. tonnia 6.2, ETTÄ litt Ma:lle (itsepurkavia) vastaava 8.4 tonnia. Numerosarja 89000 - 89500 mainitaan samassa listassa kuuluvaksi vain litt. M:lle keskim. taarapaino 6.4 tonnia. Kyllä nämä "ämmät" tyhjennettiin aina lapiopelillä,ei niissä minkäänsukuista automatiikkaa ollut. Olivat lattapohjaisia, kuten sen ajan kuorma-autojen lavat. Tuo kurkihirsi-rakennelma vaikuttaa olevan tilapäinen,väsätty palvelemaan jotakin senhetkistä tarkoitusta. |
|
| 25.02.2013 11:34 | Petri Sallinen: | Vuoden 1938 listauksen mukaan M-vaunuja oli 1534 kappaletta. Niistä 165 oli varustettu kierrejarrulla, 1316 vipujarrulla, 430 ilmajarrulla ja 53 oli jarruttomia. Tuolloin soraa kuljetettiin myös päädyillä ja sivutolpilla varustetuilla Mp-sarjan soravaunuilla, joiden määrä saman vuonna oli 86 kpl. Itsetyhjentyviä Ma-sarjan vaunuja tuolloin oli 388 kpl. | |
| 25.02.2013 16:16 | Martin Hillebard: | Eilisen kommentistani unohtui että M ja Ma luokiteltiin VIRKATARVEVAUNUT eli niitä ei ollut tarkoitettu kaupalliseen liikenteeseen rautatien asiakkaitten kuljetustarpeitten täyttämiseen, vaan VR:n oman toiminnan ylläpitämiseen. Ehkäpä tästä(kin) säännöstä oli poikkeuksia. | |
| 25.02.2013 20:50 | Martin Hillebard: | vielläkin ehtoolla Sinun Joni huomiosi puhelinpylvääseen. Tällaiset linjat seurasivat Suomen rautateitä kaikkialla aivan alusta asti. Myös valta-maanteitä maamme kaikissa osissa. Niitä oli jäljellä kaikkialla 1960-luvulle saakka, sitten alkoi uusi tele-tekniikka syrjäyttää ne. Rautateitten varsilta alkoi puhelin"ilmajohto"linjojen purkaminen käsitykseni mukaan kun VR:n SÄHKÖISTÄMINEN sai vauhtia. Syynä oli kenties pelko että rautatien korkeajännite-johtimien energia siirtyisi ns elektromagneettisen induktion kautta telefoonilankoihin. Ja että käyttäjä odotetun sanoman sijasta, saisikin aikamoisen tällin korvatiehyeisiinsä. Sittemmin tuli kaapelit, ja nythän meillä on kännykät jo vanhaa tavaraa. - Kuvaamallasi ajalla,kaupungeissa OLI kaapelit, ja pienemmissä taajamissa ILMAkaapelit. Ne paksut johto-ryppäät kun eivät enää olisi minnekään mahtuneet. Minä kaipaan niitä. Kyllä ne antoivat maisemalle jonkinlaista ryhtiä. Ja iltaisin,ilman kylmetessä,lauloivat tuulessa kuin taivaallinen harppu. Sukupolveni nais-trubaduuri KATRI HELENA teki siitä jopa kappaleen. Mitä nuoret sukulaisemme - langattomien ajan kasvatit - ovatkaan menettäneet. kysyy * * * MAH |