21.02.2013 Maailmanlopun juna Parque Nacionalin asemalla, joka oli radan läntinen pääteasema. Heti junan saavuttua edellinen juna lähti takaisin... Radan raideleveys oli 500 mm. Pölkyt ostettiin aikoinaan käytettynä General Belgrano Railways -yhtiöltä, joka oli käyttänyt niitä suljetulla Resistencia-Villa Ángela-rataosalla. Pölkyt ostettiin jätteenä, joten suurin kustannus oli tuoda ne Ushuaiaan. Oudon raideleveyden vuoksi pölkyt piti vielä sahata uusiksi. Kiskot (17 kg/m) ostettiin niin ikään romuna kaivosrautatieltä, joka oli käyttänyt niitä (mutta todennut liian köykäisiksi) El Turbion ja Río Gallegosin välillä. Rakentaminen oli haastavaa, sillä rata on suureksi osaksi kansallispuistossa, eikä tarvikkeita saanut tuoda paikalle autolla. Tarvikkeita siis tuotiin vaunuilla sitä myöten kun rata eteni. Viimeiset sadat metrit olivat myös haastavia, sillä rata haluttiin tuoda tien varteen asti, mutta vanhaa ratapenkkaa ei enää juurikaan näkynyt. Lopulta saatiin lupa 15 puun kaatamiseen ja rata saatiin nykyiselle pääteasemalleen vuonna 1998. Kansallispuiston johtajien kannan saattoi muuttaa esim. se, että myös siellä toivottiin matkustajamäärien kasvua - jokainen junalipun ostaja joutuu ostamaan lipun myös kansallispuistoon.