28.02.2013 Argentiinassa rautatiet noin kokonaisuutena ovat aika rappiolla (suurnopeusjunista on kyllä täälläkin haaveiltu), mutta satunnaisesti pienessä mittakaavassa ja tietenkin Buenos Airesin seudulla oli kyllä vahvaa kehitystä havaittavissa. Ja rautatiehistoriasta kiinnostuneille maa tarjoaa varmasti ehtymättömän apajan... Esim. Mendozasta lähti aikanaan Ferrocarril Trasandino -rata Andien yli Chileen. Rata nousi korkeimmillaan yli 3000 metrin korkeuteen ja oli toiminnassa vuodet 1910-1984. Bussin ikkunasta näki vieläkin, miten rata on kiemurrellut hurjissa maisemissa. Harmi vain, että juuri tämän kummempia räpsyjä ei radasta kameralle tallentunut... Google Earthilla zoomaillessa saa kuitenkin hyvän käsityksen siitä, miten valtavasti tämänkin rakentamiseen on joskus työtunteja mennyt...
15.03.2013 10:46 | Olli Saari: | ihan pienoisrautatie tunnelmaa kun nuo taustan kivet ovat noin suuria | |
15.03.2013 13:22 | Johannes Erra: | Rata oli sähköistetty ja metrin raideleveydelle rakennettu, siten se muistutti niin kalustonsa, ratageometriansa kuin maisemiensakin puolesta monia Sveitsin Alppien ratoja. | |
15.03.2013 13:38 | Eljas Pölhö: | Tarkennetaan sen verran, että rata oli sähköistetty ainoastaan Chilen puolella. Sähkövetureita oli viisi, kolme vuodelta 1925 ja kaksi vuodelta 1958. Argentiinan puolella liikenne hoidettiin höyryvetureilla ja niiden jälkeen dieselvetureilla ja -moottorivaunuilla. | |
15.03.2013 14:27 | Eljas Pölhö: | Paras minun eteeni sattunut julkaisu tästä radasta on tehty Chilessä: "El Ferrocarril Trasandino" (Pablo Moraga Feliú). Siinä on 126 sivua 29x25cm, mutta kirjakaupassa Ruotsissa hinta on aika kova, SEK 480. Kirjan kansikuva näyttää hyvin miltä maisemat näyttävät siellä ylhäällä, vasemmalla on 1925 valmistunut sähköveturi ja oikealla isokokouinen höyryveturi. Kummatkin olivat "rack&adhesion"-tyyppiä, koska jyrkimmät nousut olivat hammasrataa. Tässä kansi http://identidadyfuturo.cl/wp-content/uploads/2011/12/portada-ferrocarril-trasandino1.jpg | |
17.03.2013 23:01 | Johannes Erra: | Näinpä kyllä. Sähköistyksen itäinen päätepiste oli juurikin Las Cuevas, Argentiinan puolella sijainnut radan raja-asema, jonne saakka liikenne siis hoidettiin chileläisellä kalustolla. |