04.04.2013 / Hyvinkää asema
04.04.2013 Myös vanha "motti" pääsi nauttimaan hetkeksi keväisestä auringosta.
Kommentit
| 05.04.2013 21:38 | Martin Hillebard: | Oikeesti tätä kutsutaan "Motti". Yhteenlyönti käsitteistä Moottorivaunu, sekä sota-ajan suomalaisille ominaisesta piiritystekniikasta jonka arvoisat vastustajamme saivat karvaasti kokea. | |
| 05.04.2013 22:44 | Kimmo T. Lumirae: | Herää kuitenkin kysymys, miten vanha lempinimi "Motti" tälle vaunulle on? Mottitaktiikka ja sen nimitys syntyivät vasta 1939-40 ja vaunu on vuosikertaa 1928. Toisaalta, miten vanha nimitys "motti" on tilavuusmittana? Vaunun nimitys saattaisi tulla myös sieltä, se saattaa jonkun silmään olla kuin omin voimin liikkuva, siististi pinottu halkopino, ainakin materiaali on puuta. |
|
| 06.04.2013 00:08 | Eljas Pölhö: | Entäpä se seikka, että näiden ensimmäinen sarjatunnus (1928-1934) oli Mot. | |
| 06.04.2013 00:42 | Jani Saarilampi: | Kalistuisin Mot="Motti" kannalle... Olisi muuten erittäin mahtavaa nähdä tämän joskus liikuvan omin konein. |
|
| 06.04.2013 01:10 | Jorma Toivonen: | Vaihdoin kuvan tekstiin "motin". Ensimmäiset mielikuvat olivat tosiaan: matkustetaan "mottijunalla...". ei näillä, vaan Dm3/-4 junilla. Taidettiin alku-aikoina käyttää Dm6/-7 junistakin maaseudulla tuota piinttynyttä "motti"-nimikettä. | |
| 06.04.2013 02:56 | Topi Lajunen: | Ja edelleen jossain päin Suomea Sm1/2-kalusto on loogisesti: sähkömotti. | |
| 06.04.2013 08:40 | Kimmo T. Lumirae: | No Eljashan tuon sanoi. Ilman muuta siitä tämä nimitys. | |
| 06.04.2013 12:26 | Petri Nummijoki: | Varmastikin sarjamerkki on innoittanut nimitykseen mutta käytettiinhän motti-sanaa myös pinotusta puutavarasta, joten kantikas puukorinen moottorivaunu myös muistuttaa mottia. Pula-aikoina järjestettiin mottitalkoita, joissa hakattiin joukolla halkoja, joten pinotun puutavaran merkityksessä sana lienee ollut käytössä viimeistään 1900-luvun alkupuolella ellei jo vieläkin varhaisempana aikana. Sotatermin motilla tuskin on mitään tekemistä näiden moottorivaunujen lempinimen kanssa. Useinkin lempinimi vaikuttaisi syntyneen juuri niin, että se on sopiva väännös sarjamerkistä. Esim. sarjamerkkien H8, P1, R1, Tr2 tai Hr12 voisi kuvitella vaikuttaneen myös ko. veturityyppien yleisimmän lempinimen kehittelyyn. | |
| 06.04.2013 12:35 | Jarkko Korhonen: | Myös emalisia tai peltisiä mukeja on nimitetty moteiksi ainakin Pohjanmaalla, ehkä muuallakin. Myöskään mukilla ei tämän kanssa liene yhteyttä. Oma käsitykseni on ollut puhtaasti lyhennelmä moottorivaunu --> motti. | |
| 06.04.2013 13:01 | Martin Hillebard: | Monien käsitteitten tai nimitysten alkuperästä on useita eriäviä mielipiteitä, joista osa tutkittaessa osoittautuu täysin tuulesta temmatuiksi. Ehkäpä tuo oma kommenttini kuuluu viimeksimainittuihin... Tai sitten nimitys Motti vakiintui sotavuosina, vaikka itse vaunut 1939 olivat jo hyvin "sisäänajetut". Kuten sanottu lempinimelle on monia selityksiä. |
|
| 06.04.2013 14:41 | Eljas Pölhö: | Kyllä motti oli yleisessä käytössä jo 30-luvulla ja silloin sana sai kuvata kaikkia joka veräjällä pysähtyneitä veturijuniakin. http://vaunut.org/kuva/45382 | |
| 06.04.2013 16:27 | Kari Haapakangas: | Vähän omituinen keskustelu, sillä onhan motti vanha sana suomessa. Tammikuussa 1940 se sai uuden merkityksen, mutta eivätpä vanhatkaan mihinkään kadonneet. | |
| 06.04.2013 17:13 | Kurt Ristniemi: | Minustakin keskustelu on outo, sillä muistan hyvin lapsuudestani motti-nimityksen. Ei sillä ollut minkäänlaista mielleyhtymää halkomottiin, vaan se selvästi tarkoitti moottorivaunua, 'Mot'tia, ihan niinkuin Eljas kuvan http://vaunut.org/kuva/77749 kommenteissa selittää. Äitini puhui usein myös 'puumotista', jolla tarkoitettiin nimenomaan puurakenteista moottorivaunua. - Motti-termin sotilaallisen merkityksen kehittymisestä ks. http://fi.wikipedia.org/wiki/Motti | |
| 06.04.2013 21:02 | Petri Nummijoki: | Olen kyllä aivan varma, että motti-sanaa on käytetty puutavaran mittayksikkönä moninkertaisesti enemmän, kuin moottorivaunujen nimenä. Suomi oli pitkään maa- ja metsätalousvaltainen maa, joten halkomotti oli vähintään yhtä yleinen sana, kuin joku kännykkä on nykyään. Motti-sana puutavaran mittayksikkönä lienee peräisin ajalta, joilloin metrijärjestelmä ei ollut Suomessa vielä käytössä tai ainakaan vakiintunut. Koska metrijärjestelmään on Suomessa siirrytty 1887, jos Wikipediaan on uskominen ja ainakin 1930-luvulla se on ollut jo yleinen niin motti-sana lienee peräisin vähintääkin 100 vuoden takaa. | |
| 06.04.2013 21:17 | Kurt Ristniemi: | Petri: epäilemättä. Juuri niin. Olet aivan oikeassa. - Mutta tämän motin kanssa sillä motilla ei ole mitään tekemistä. Ihan niinkuin sanalla kuusi (6) ei ole mitään tekemistä sanan kuusi (oi kuusipuu) kanssa. | |
| 06.04.2013 21:46 | Martin Hillebard: | Juuri niin olikin Motti nimitystä käytettiin jo niitten kevyitten 2 - 6 -0 Mogulien ennen sotia vetämistä, joka maitolaiturilla pysähtyneistä paikallisjunista. Kuten sanottu käsitteen alkuperä on hyvinkin monijohtoinen. | |
| 06.04.2013 22:08 | Petri Nummijoki: | Tottakai näille lempinimi on johdettu moottorivaunusta mutta motti-sanaan on päädytty tietenkin siksi, että se on suomenkielessä ollut jo valmiiksi tunnettu muista yhteyksistä silloin, kun ensimmäiset moottorivaunut tulivat. | |
| 06.04.2013 22:32 | Pasi Utriainen: | Luulisin, että alkujaan sana motti on tullut ruotsinkielen sanasta mått (=mitta). | |
| 06.04.2013 22:40 | Jorma Rauhala: | Ja jälleen huomenna lähtee Kouvolasta sekä Kotkasta "Kymen metron" paikallisjunia, joita kutsutaan virkailijoitten sekä matkustavaisten kesken "moteiksi". Tai nyt 2000-luvulla tietenkin "sähkömoteiksi". | |
| 06.04.2013 23:20 | Otto Tuomainen: | Ei suoranaisesti liity tähän mottiasiaan: Olen kuullut VR:n henkilökunnan edustajan käyttävän Riihimäki-Lahti välin Sm4-junasta nimitystä "lättä". En tiedä kuinka yleisessä käytössä em. nimitys on. Kyse saattoi olla ihan yksittäistapauksesta? | |
| 07.04.2013 07:41 | Kurt Ristniemi: | 1900-luvun alulla (kai) taisi olla käytännössä sellainenkin sananselitystapa - kielitieteijät korjatkoot - että jos sana kuulosti samalta kuin joku toinen, niin uskottiin sanojen oleva vähintään serkkuja keskenään. Niinpä ties vaikka minkä sanskriitin tms. kielen sanojen uskottiin periytyvän suomenkielestä. Tämä keskustelu on saanut samanlaisia piirteitä, joka tietenkin sai minut tuon muistamaan. Samaten alan epäillä, että käsite 'homonyymi' ei taida kaikille olla tuttu. Jos moottorivaunun seinustalla luki 'Mot', niin en todellakaan osaa ihmetellä, jos ihmiset alkoivat kiutsua vaunua motiksi: "Ajettiin 'Mot'illa". Ihan suomenkielen normaalikäytännön mukaan tuosta tulee erisnimi 'motti'. Mikä muu siitä voisi tulla? 'Mot'ko? |
|
| 07.04.2013 08:42 | Kurt Ristniemi: | Hups: ei tietenkään 'erisnimi', vaan 'nimisana', 'substantiivi'. - Kaikkea sitä... | |
| 07.04.2013 12:21 | Petri Nummijoki: | Miten se nyt on niin varmaa, että Mot-lyhenne tai moottorivaunu johtaisi motti-nimeen silloinkin, vaikka suomenkielessä ei moista sanaa olisi tunnettu? Miksi vaikkapa motte, motto, moto tai moottori olisivat lempiniminä poissuljettuja? Toki motti kuulostaa paljon paremmalta mutta juurikin siksi, että tämä muistuttaa myös ulkonäöltään halkomottia. | |
| 07.04.2013 12:45 | Kurt Ristniemi: | Petri, kuten sanoin: suomenkielen normaalin käyttäytymisen mukaan. Toistelemaan, inttämään ja jänkkäämään enempää en enää lähde. Olen viissenttiseni tähän asiaan jo tuonut. |
|
| 07.04.2013 13:22 | Martin Hillebard: | Kielitieteellisellä käsitteellä Homonyymi ei ainakaan ole mitään tekemistä minkään prideporukan kanssa. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sanoja,joiden kirjoitettu ulkoasu on täsmälleen sama, mutta merkitys kokonaan eri. Kuten Poro = 1) saamelaisten suosituin kotieläin 2) se mitä jää kahvipannun pohjalle kun perinteellisellä menetelmällä liedellä keitetty kahvi on kaadettu kuppeihin. Niin, Lättähattu merkitsee sekin monelle vanhalle helsinkiläiselle kahta eri asiaa. Useimmat ehkä osaisivat vieläkin selittää, miksi Dm 6/Dm 7 -kalustoa liitevaunuineen alettiin kutsua näin! |
|
| 07.04.2013 21:52 | Petri Nummijoki: | Rautatiemuseo muuten ilmoittaa, että Ds1:n lempinimenä olisi Puumotti: http://www.rautatie.org/web/fi/collections.asp Tämäkin on tietysti pelkkää sattumaa eikä moisen nimen keksijälle ole voinut juolahtaa mieleenkään, että puumotti tarkoittaisi jotain muutakin kuin moottorivaunua. |
|
| 07.04.2013 21:57 | Juhani Pirttilahti: | Puumotti on aika hyvä. Sehän se on. | |
| 07.04.2013 22:14 | Kimmo T. Lumirae: | Kyllä Sm-kalustoa kuulee joskus nimiteltävän Lätiksi siinä missä ratikoiksikin, Otto. | |
| 08.04.2013 07:23 | Kurt Ristniemi: | Tämähän on hauskaa. Hyvin viihdyttävää. Petrin päähänpinttymä on tietenkin niin fiksoitunut, etteivät siihen mitkään tosiasiat pysty vaikuttamaan, joten ei kannata edes yrittää. Murheellista on kuitenkin se, ettei Petri vaivaudu lukemaan, mitä asiasta on jo todettu: puumotin mainitsin itse jo tuolla aiemmin, joten mitään uutta tietoa se ei keskusteluun enää tuo. Manittakoon kuitenkin että 'puumotti'-sanan periaate on ihan sama kuin sanojen 'puuvaunu', 'puutalo' tai vaikkapa 'puusohva'. Ts. puusta rakennettu vaunu, talo tai sohva. Puumotti oli siten moottorivaunu, joka (jonka kori) oli rakennettu nimenomaan puusta. Haluaisinpa tietää, miten Petri selittää vaikkapa seuraavien sanojen synnyn: pot->potti, post->posti, bank->pankki, North State->Nortti, katt->katti. Telkkarin rikossarjoista me muut olemme saaneet jo moneen kertaan oppia että yksinkertaisin selitys on yleensä oikea selitys. Tavallisesti ei kannata keksiä monimutkaisia motiiveja tai yksittäisselityksiä, sillä perussääntö on niin pal vahva, että se voittaa. Näin on kielessäkin. Ja todellakin; homonyymi-käsite taitaa Petrille olla tuntematon. Kumpikohan on siis sanut nimensä toiselta: kuusi kuuselta, vai kuusi kuudelta? Tai vuori vuorelta, vai vuori vuorilta? Taidanpa sittenkin jatkaa tätä vaikka maailman tappiin. On tämä sen verran hauskaa. Martinin pohdintaan todettakoon, että näin vanha ihminen todellakin hyvin muistaa ja tietää, miksi lättähattu-nimitys voitti VR:n sinikon. |
|
| 08.04.2013 08:42 | Juhana Nordlund: | Jotta Kurt ei jäisi ihan yksin (hän nimittäin tuntuu olevan kirjoittajista tässä asiassa parhaiten perillä), sanon minäkin muutaman sanan. Suomen kielessä nimittäin on tapahtunut aikojen saatossa tietty kehityskulku ja tässä yhtenä ilmentymänä todellakin on ollut se, että useisiin nomineihin on viimeiseksi vokaaliksi tullut i joko korvaten e:n tai sitten tullut aiemmin viimeisenä kirjaimena olleen konsonantin perään. Puhun tosiaan nomineista, koska myös numeraaleissa on esiintynyt vastaava kehityspolku. Toinen piirre on se, että ti-yhdistelmä on aikojen saatossa korvautunut si-yhdistelmällä. Tämä tuli mieleeni juurikin numeraaleista, joista eräs hyvin tuntemamme on nykyisessa nominatiivissaan täsmälleen samannäköinen kuin jouluinen havupuu. Asiaan: kuusi-lukusanan kehityspolku on ollut: kuute -> kuuti -> kuusi. Useissa muissa nomineissa, jotka vain nominatiivi-sijassa sisältävät i:n sanan häntäpäässä, sisältävätkin muissa sijoissa vanhan e:n. Ilmiötä ei astevaihtelukaan haittaa millään tavoin. Tosiasia: i on siis erittäin tavallinen loppuvokaali suomen kielen substantiiveissa. Useisiin muualta lainattuihin konsonanttiin päättyviin sanoihin (tai jopa alunperin kirjainyhdistelmiin) on lisätty joko virallisesti tai epävirallisesti i. Esimerkkejä: hissi (virallinen), bussi (virallinen), Fiiatti (puhekieltä), laamanni (virallinen), banaani (virallinen), Saabi tai Saappi (puhekieltä). Huomatkaa vielä sellainenkin juttu, että lasi ja vesi ovat äkkiseltään samanolosia nominatiivissa, mutta ihan erilaiset muissa sijoissa. Syy on historiallinen: glas on muuttunut klasiksi ja edelleen lasiksi. Pääte "si" on tullut tällä tavoin. Sanan vesi tausta on toinen: vete -> veti -> vesi. Taivutetuissa muodoissa näkyy edelleen "te" tai sen astevaihtelutoveri "de". |
|
| 08.04.2013 11:19 | Martin Hillebard: | Kun Sm 1 -junat tulivat niin niitä kutsuttiin alussa myös Salama-Santeri. Tämä taisi alunperin olla jokin lastenfilmien tai -sarjiksien sankari. | |
| 08.04.2013 11:57 | Petri Nummijoki: | En tietenkään olisi ottanut koko keskusteluun osaa, jos olisin arvannut, miten vimmaisesti tähän voidaan suhtautua. Kuten edellä jo ainakin kahteen kertaan totesin, on aivan ilmeistä, että Motti-nimi on johdettu sarjamerkistä, kuten moni muukin vetokaluston lempinimi mutta Motti on erityisen onnistunut, koska sillä voidaan nähdä tässä kaksoismerkitys. Koska halkomotti on näiden vaunujen valmistumisen aikaan ollut mitä tavallisin asia niin pidän outona, jos lempinimen keksijä ei olisi osannut ajatella molempia merkityksiä. Pendolinokin sai alkuperäisestä S200-sarjamerkistä lempinimen Rikki. Silläkin on kaksi merkitystä, jotka eivät mitenkään liity toisiinsa mutta taatusti nimen keksijä on ajatellut molempia. | |
| 08.04.2013 13:06 | Kurt Ristniemi: | Kun ei mene jakeluun, niin ei mene. Kielen normaali käyttäytyminen nimittäin. Mutta kuten sanottu, ei pinttymät inttämällä parane. Tuo rikki-kutsumanimen esiintuominen on hyvä veto, mutta ei mitenkään ohita aivan normaalia Mot->motti -kehitystä, jolle se ei ole minkäänlaista sukua. Mitä vimmaisuuteen tulee, toki mieluummin puolustan vimmaisesti normaalia kielellistä ilmiötä kuin päähänpinttymää. Ehkäpä asiaan vaikuttaa sekin, että olen elänyt aikaan, jolloin motti 'junan' nimenä oli vielä aivan tunnettu. |
|
| 08.04.2013 13:12 | Topi Lajunen: | Mäpä väitänkin, että sekä Kurt että Petri ovat oikeassa. :) | |
| 08.04.2013 13:15 | Kurt Ristniemi: | Ei mut nythän mä hokasin, mistä kiikastaa: Ei 'mottia' ole kukaan kutsumanimeksi keksinyt. Se on kansan suussa kielen normaalimekanismilla syntynyt. Mutta ken ei usko, hän ei usko. Ja väittäähän saa ihan mitä lystää. Ei sitä ole lailla kielletty :D | |
| 08.04.2013 14:51 | Joni Lahti: | Siitä on lähdettävä, että suomen kielessä nominatiivin yksikkö on päätteetön. Siis –a, -i, e, -s tai jokin muu äänne sanan lopussa ei ole kieliopillinen pääte. Vasta kun sana lähtee sijamuotojen paradigmaan, tulee genetiivissä pääte, joka on –n jne. Viron kielessä nominatiivit voivat päättyä joko konsonanttiin tai vokaaliin. Genetiivin pääte on vokaali ja jos nominatiivi on jo päättynyt vokaaliin, päätettä ei tule. Ainoa poikkeus on tiettävästi sana maa yhdyssanassa maantee. Miksi sitten lainasanoissa ilmenee suomessa vokaali niin helposti? Otanpa vauhtia niinkin kaukaa kuin islannin kielestä. Siinä kielessä on harvinaisen vähän lainoja ja vastaus kuuluu, etteivät ne sovi taivutettaviksi sijamuodoissa, joissa vaihtelu ilmaistaan vokaalien vaihtelulla eli umlautilla. Jotenkin sama asia tulee esille suomessa niin, että se vokaali pitää olla, jotta päästään kiinni muihin sijoihin. Tässä mielessä nominatiivin vokaaliloppu on foneettinen siirtymäsilta. Vertailu lähikieleen: suomi hirssi -> hirssin -> hirssiä jne ja viro: hirss -> hirsi -> hirssi jne. Suomen –i avaa sanan viennin n –genetiiviin. No niin, taas sivuraiteella, mutta noin tämän keinotekoisen Mot -kirjainyhdistelmän paradigman Motti -> Motin -> Mottia jne ymmärrän. |
|
| 08.04.2013 16:54 | Jarno Piltti: | Kutsuttiinko moottorivaunuja puumoteiksi alusta asti? Vai tuliko puu osaksi nimeä vasta uudempien teräs- ja alumiinimottien ilmestymisen myötä? | |
| 08.04.2013 18:19 | Eljas Pölhö: | Vaikka minulla ei ole omakohtaista kokemusta koko kyseiseltä ajalta, niin uskallan olla sitä mieltä, että puumotti on viiskytlukuinen termi. Isäni kutsui kaikkia 1-2 vaunuisia junia moteiksi ja kun Dm3-4-junia alkoi tulla Savon radalle joskus 1952-53 ja ehkä vuosi myöhemmin Hangon radalle, minäkin kutsuin niitä moteiksi. Omalta osaltani "puumotti" on tuoreempi termi, varmaan perua siltä ajalta kun 50-luvun loppupuolelta alkaen näin niiden kuvia Rautatiemuseossa. Olisiko ollut museon silloinen hoitaja Bore Boström, joka selitti uteliaalle pikkupojalle, että ennen motitkin olivat puumotteja ja näytti puumottien kuvia. Siihen aikaan museossa oli sellainen "pienoisrautatie", jossa puumotti ajoi hiljaa edestakaisin tasoristeyksen yli ja puomit laskeutuivat ja nousivat. Herra Boström laittoi sen aina käyntiin, mutta minusta vaunu liikkui piinallisen hitaasti ja sen katsomiseen (kohteliaisuussyistä) meni paljon aikaa hukkaan museovierailulle varatusta ajasta. | |
| 08.04.2013 20:08 | Eljas Pölhö: | Lisää tähän juttuun: Kuvittelisin Mot-tunnuksen tultua käyttöön 1928 rautatieläisten alkaneen käyttää sitä sanallisesti helpoimmassa ja samalla tutussa kuvaavassa muodossa, eli Motti (Mot ja 1x1x1m), ja siitä levinneen suurelle yleisölle. Vanhoja Mot-junia ajettiin yleensä yksinäisellä moottorivaunulla tai vähemmässä määrin yhden vaunun kanssa. Niitä pyrittiin käyttämään mahdollisimman tehokkaasti ja varavaunuja ei ollut. Varavaunujen puute korvattiin G- (=Sk) sarjan veturilla ja 1-2 vaunulla. Siitä varmaan tuli 1-2 vaunuisille joka seisakkeella pysähtyville junille yleisnimi Motti. Esimerkiksi Nurmeksen moottorivaunu oli niin niin altis häiriöille, että paikalla oli yksi nimetty G (Sk1), mitä ei saanut käyttää muussa työssä. Sortavalan varikonpäällikkö vaati jossain vaiheessa, että junan aikataulua on hidastettava, koska se kuitenkin useimmiten ajetaan höyryveturilla. Tässä kannattaa muistaa, että seisakkeet perustettiin pääosin vasta Mot-sarjan tultua käyttöön. Itse pidin Dm4-junia kiitojunia (en silloin vielä erottanut sarjoja Dm3 ja Dm4 enkä tiennyt virallisia sarjamerkkejä yleensäkään, puhutaan minun ikäluokastani 3-7v) ja ihmettelin joskus miksi kiitojunia ajetaan motteina. Ei sen puoleen, muistan edelleen kuinka hienoa oli päästä kiitojuna-motilla vetovaunussa istuen Mikkelistä Haukivuorelle (alle kouluikäisenä). Tämän perusteella Motti ei minullekkaan silloin merkinnyt nimenomaan moottorivaunujunaa, vaan lyhyttä seisakejunaa. Toisaaltä ottaen huomioon ikäni, niin terminologia oli tietysti peräisin isältäni eikä miltään laajemmalta piiriltä. EDIT: Kun kirjoitan pitkän tekstin, voin jakaa sen kappaleisiin. Jos löydän kirjoitusvirheen ja sen korjaan, niin kappalejako häviää muualta paitsi "Muokkaa kommenttia" ruudulta. Enkä saa kappaleita takaisin. Mitä teen väärin? |
|
| 08.04.2013 20:58 | Petri Nummijoki: | Siitä ei sentään syntyne kiistaa, että Motti-nimitys on lähtöisin nimenomaan rautatieläisten parista, koska eihän yleisö tiedä sarjamerkeistä mitään. Kansan syvistä riveistä lähtevät nimet perustuvat johonkin muuhun, kuten väriin (Porkkana) tai kokoon (Lättähattu). | |
| 08.04.2013 22:22 | Tapio Muurinen: | Joko Hyvinkään tai Toijalan museossa olen nähnyt valokuvan: Puumotti Haminan asemalla. Kuva oli jostain 1950-luvun alusta. Kovasti kiinnostaisi tietää, minkä numeroinen "Motti" kuvassa oli; tyyppi oli ilmeisesti Ds2 tai Ds3 (60 istumapaikkaa). Motti siirrettiin Kouvolan-Kymintehtaan/Voikkaan linjalta ajamaan Inkeroisten-Haminan väliä toukokuussa 1949, aluksi vain kokeiluna ja joka toinen junapari. Pian se kuitenkin vakiintui ajamaan kaikki vuorot. Sellaisella itsekin ensimmäisen junamatkani tein v.1952, vaikka juuri Puumotista ei ole jäänyt kunnon muistijälkeä. Kouvolasta Kotkaan ajettiin samoihin aikoihin myös useita vuoroja Puumoteilla. | |
| 09.04.2013 00:17 | Eljas Pölhö: | Vuoden 1947 lopulla Kouvolassa olivat vaunuluettolon mukaan Mot (sarjamerkkejä ei mainita!) 7, 11, 12, 14 ja 16-22. Näistä 60 paikkaisia olivat kolme pieninumeroisinta eli yksi Ds2 ja molemmat Ds3:t. | |
| 09.04.2013 04:03 | Topi Lajunen: | Eljas, itselleni on sattunut sama ilmiö: rivinvaihdot häviävät jälkimuokkauksessa. Rohkenen siis väittää, ettet tehnyt mitään väärin. | |
| 09.04.2013 08:25 | Juhana Nordlund: | Useita edellisiä kannanottoja myötäillen totean, että mot > motti on aikanaan ollut erittäin luonteva sanan kehityskulku kahdesta syystä: 1) tällä tavoin muistakin kirjainlyhenteistä muodostettuja sanoja (kirjainlyhenteitä on siis alettu lausua ikään kuin ne olisivat sanoja) muutettiin helpommin arkikieleen istuviksi 2) motti-sana oli jo aiemminkin olemassa ja tuntui varmasti luontevalta (ja mahdollisti jopa sanaleikin). Joidenkin sanojen tai käsitteiden tapauksissa kohtaa 2 on sovellettu jopa niin, että lopullinen sana (tai nimi) ei olekaan ollut suomen kieleen luontevimmin i:hin päättyvä versio (eli on toimittu kohtaa 1 vastaan). Esimerkki: MAN -> Manne (joskin Manni-versiokin kulkee sujuvasti rinnalla). Manne on kuitenkin paitsi miehen etunimi, myös muulla tavoin hyvin tuttu käsite, jota on varmasti hauskaa viljellä. En millään ehdoin pyri tarjoamaan "ainoata oikeata vastausta" tähän motti-kysymykseen. Ilmeisesti sitä ei kukaan oikeasti voi tietää. Kansan (ml. ammattilaiset eri aloilla) suussa keksityt lempinimet tai muut nimitykset on usein keksitty moneen kertaan monessa paikassa, eikä sanan isän tai äidin kunniaa voi kiistattomasti osoittaa kenellekään. Ei myöskään sitä, minkä tekijöiden innoittamana tai motivoimana toteutunut versio on lopulta saanut muotonsa. |
|
| 11.04.2013 13:15 | Martin Hillebard: | Asiasta kolmanteen. 1950/60 - lukujen taitteen molemmin puolin Dm 4 -kalusto oli vilkkaassa käytössä ns. KIITOJUNISSA kutsuttiin myös MOOTTORIKIITOJUNA. Vetopelinä oli silloin juuri Dm 4 moottorivaunu, ja lopun junasta muodosti se kolmen metallikuorisen vaunun roikka - tyyppimerkintöjä en muista. Näihin aikoihin kiiti ainakin Järvenpään ohitse myös kokoonpano jossa vetovoimana niinikään Dm 4 mutta perässä kolme puukuorista vaunua mitoiltaan kuten Ei, ja sama ruskea väritys. Mieleeni on jäänyt käsite MoottoriPIKAjuna. Joihinkin näistä vaunuista oli maalattu korin alanurkkaan teksti, Mot liitevaunu. Ja yksi muistikuvani on, ettei näissä vaunuissa olisi ollut niitä Ei -kalustolle tyypillisiä torpeedoventtiileitä katon koristuksena. Näissä Dm 4 junissa oli AINA kolme liitevaunua. Kansakoulupojan logiikalla päättelin, että se oli maksimi minkä tuo moottorivaunu jaksoi perässään kiskoa. Puu-mottia en muista koskaan kaupallisessa liikenteessä nähneeni. Mikähän mahtoi olla niitten kapasiteetti vetokoukussa?? |
|
| 11.04.2013 13:35 | Kimmo T. Lumirae: | Tietävämmillä on varmasti enemmänkin tietoa, mutta: Dm4:iahan oli kaikkiaan 22 kpl (menikö oikein?) ja niille rakennettiin v. 1954 yhteensä kuusi kolmivaunuista runkoa kiitojunia varten. Rungot olivat puolikiinteästi koottuja ja mukavuus- ja varustetasoltaan varsin hienoja silloisen mittapuun mukaan. Näissä vaunuissa oli varhainen koneellinen tuuletus eli jonkinlainen huippuimuri ts. ilmanpoisto ja näissä ei torpedotuulettimia ollut. Käsittääkseni aikataulutermi oli "Kiitojuna". Kiitojunat olivat niin suosittuja, että niitä olisi saanut olla enemmänkin, mutta vaunustoja oli vain mainittu kuusi kpl, ja jostain syystä enempää ei kuitenkaan tilattu. Niinpä tilannetta korjattiin asettamalla kulkuun moottoripikajunia, joissa oli Dm4 + kolme vaunua ja vahvasti elävän tiedon mukaan (valokuvia ei ole löytynyt) yksi näistä kolmivaunuisista puuvaunustoista olisi maalattu kiitojunien harmaa-viininpuna -tyylillä. Puumoteille, lähinnä kai Dm 2 :ille (mekaaninen voimansiirto, 220 hv) rakennettiin (neljä kpl?) kevytrakenteisia liitevaunuja, jotka olivat perinteisen puuvaunun näköisiä, mutta kevyempiä, ja katsottiin, että Dm 2 voi vetää yhtä tällaista mukanaan. Mainitsemasi merkintä "Mot liitevaunu" stemmaisi tällaiseen vaunuun. Näitä vaunuja ei käsittääkseni saanut liittää tavallisiin juniin niiden heikon aluskehyksen vuoksi. Muistettakoon vielä, että alkuperäinen vetäjä suunnitellulle kiitojunaliikenteelle oli Hr 11, josta piti alun pitäen tulla matkatavaraosastolla varustettu moottorivaunu, mutta suunnittelun edistyessä siitä tulikin veturi. Käytännössä kiitojunien vetäjäksi vakiintui kuitenkin nimenomaan Dm 4. "Moottorikiitojuna, MK" -termin tuli käsittääkseni käyttöön vasta Porkkanajunien, Dm 8-9, kiitojunakäytön myötä. (Tietävämmät täydentäkää, kiitos. Samalla täydentyvät omatkin tietoni. ) |
|
| 11.04.2013 15:05 | Eljas Pölhö: | Termit MP (Moottoripikajuna) ja MK (Moottorikiitojuna) olivat käytössä ainakin jo kesällä 1954. Kaikki vanhat moottorivaunut, paitsi Bm2 ja Bm3, pystyivät vetämään tavallista vaunukalustoa. Enimmäkseen ne ajoivat yksinään, mutta mukana kulki tarvittaessa koppi (F) tai postivaunu tai kevyt E tai tavaravaunu. Joskus jopa makuuvaunu. Vaunuston määrän eri reiteillä voi halutessa laskea esim. 30-luvun rautatietilastoista. Kimmo kertauskurssille kansakouluun: N:ot 1600-1623 = 24 kpl. ;) Kiitojunarungot (6 kpl) valmistuivat 1954 = 3kpl, 1955 = 2 kpl ka 1956 = 1 kpl. |
|
| 11.04.2013 22:33 | Petri Nummijoki: | On neljän vaunun moottoripikajuniakin ollut mutta epäilemättä kolme vaunua oli ylivoimaisesti yleisin kokoonpano. | |
| 11.04.2013 23:13 | Kimmo T. Lumirae: | Ai 24 se oli :o} Kiitojunien määrä ja valmistumisaika on muistissani jostain Valmetin painamasta mainoslappusesta; siinä ehkä oli kysymys "vuodesta 1954 alkaen" tms. | |
| 11.04.2013 23:33 | Eljas Pölhö: | Ktt7286 14.6.1935 esitetään mm, että moottorivaunujen liitevaunuihin maalataan teksti: Moottorijunavaunu. (A. Tk. Örnhjelm) Ko 145, 27.1.1937 annetaan lisämääräys, että moottorijunavaunuja saa käyttää myös keveiden veturien vetämissä moottorivaunujunissa, joissa on korkeintaan 8 akselia. Mikäli vaunu ei ole viimeisenä, sen perään saa kytkeä ainoastaan yksi 2-aks konduktööri- tai henkilövaunu, jonka taara on korkeintaan 13,0 t (Väinö V. Airas) Ktt 31/501, 13.4.1950. Vaunuihin on määrätty tehtäväksi muutos eli asennetaan läpimenevä vetolaite. Sen jälkeen vaunun liittämiselle junaan minne vain ei ole estettä. Kun kuitenkin aluskehyksen palkit ovat L-terästä Nr 20, normaalin L Nr 26 asemesta, vaunuissa ei ole yhteentörmäysvahvisteita jne, päätettiin, että moottorivaunujunissa ne saa sijoittaa mihin kohtaan tahansa. Muissa junissa vaunujen on oltava junan loppupäässä siten, että vaunun jäljessä on enintään 8 akselia (kuormattuja tavaravaunuja enintään 4 akselia). (Y. Karasjoki) |
|
| 12.04.2013 16:58 | Martin Hillebard: | Läpi Järvenpään matkasi, pohjoisen suuntaan, yhden kerran kokoonpano jossa oli vetovoimana KAKSI Dm 4, ja vedettävinä 2 x se kolmivaunuisten alumiinikoristen runko. Siis yhteensä kahdeksan matkustajia kuljettavaa vaunua = 32 akselia. Tietääkseni Dm 4 ei oltu varustettuna mahdollisuudella yhteisajoon, eli molemmissa vetovaunuissa on täytynyt olla kuljettaja. Tavallinen kaksinveto,siis. Mitenkähän kommunikoivat keskenään? Akustisilla signaaleilla?Tässä kalustossa ei ollut höyryvetureista tuttuja viheltimiä kuten myös monissa varhaisista diesel-vetureissa vaan äänitorvet. |
|
| 12.04.2013 19:24 | Kimmo T. Lumirae: | Vanha Jt:hän tunsi vihellinopasteet "lisää vetovoimaa" ja "vähennä vetovoimaa", mutta en usko, että niitäkään tarvittiin. Johtoveturin eli tässä etummaisen Nelkun kuljettaja vain lähti liikkeelle ja taaemman Nelkun kuljettaja vain tarkkaili nopeuden muutosta ja vetolaitteen kireyttä ja sääti tehoa (ja vaihteita) sen mukaan. Isäni toimi Tpe varikolla vek:inä 1945-1973 ja oli 50-60 -luvuilla juuri moottorivaunujen kanssa kovastikin tekemisissä. Kysyin kerran koulupoikaikäisenä harrastajana, että jos kiitojunarunkoja kytketään kaksi yhteen, onko siellä sitten välissä se toinen Nelkku, mutta vastaus oli tietysti, että Nelkut peräkkäin ja sitten kaksi kiitojunavaunustoa peräkkäin. |
|
| 12.04.2013 21:53 | Martin Hillebard: | Niinhän se vanhasti olikin. Ilman automatiikkaa miehet oppivat yhteistyöhön ihan eri tavalla kuin meidän päivinämme - ilman että tahdon nyt nuoriemme rutiineita millään tavalla arvostella.Joka ajalla on omat menetelmänsä,saada asiat soljumaan. Koirat haukkuvat, mutta juna kulkee. |
|
| 13.04.2013 22:46 | Petri Nummijoki: | Jos kiitojunassa oli kaksi Dm4-vaunua niin minkälainen miehitys oli jälkimmäisessä? Jt:n perusteella taaemmassa moottoriveturissa- tai vaunussa ei tarvinnut olla koneapulaista, kuin "tarpeen vaatiessa" mutta ajettiinkohan oikeasti niin, että taaemmassa oli pelkkä kuljettaja? | |
| 13.04.2013 23:56 | Kimmo T. Lumirae: | Mietin muuten ihan samaa, Petri, eli en tiedä. Katsotaan, tuleeko tilaisuutta kysellä näitä asioita. | |
| 16.04.2013 21:44 | Martin Hillebard: | Hyvää yötä, Maa. En tiedä paljoakaan mitä Sinä No:1 Motti teit virkavuosinasi. Ainakin sait meidät Sinun jälkeentulevasit, virittämään keskustelun Sinusta ja oman aikasi kansalaisistamme. Vedän lippaan Sinulle! Skååål! |
|
| 10.05.2014 08:31 | Markku Knuutti: | Joo Lippaanveto Multaki :) ja kiitos teille Asioitten tuntijoille mielenkiintoisesta viestijetjusta!! |