??.??.1930 / VFRGS:n ratavekko, Brasilia
??.??.1930 ”Garratt –veturi” - Kuva 1930-luvulta. Kysymyksessä näyttäisi olevan pyöräjärjestys 4-6-2 + 2-6-4 eli ”Tupla Pacific”. Näitä oli tiettävästi Etelä-Afrikassa, Uudessa-Seelannissa, Mosambikissä, Basiliassa ja Espanjassa. USA:sta en tiedä. Mutta missä tämä n:o 902 on palvellut, sitä ei lähde kerro. Veikkasin Basiliaa, koska tuonne tietoihin jokin valtio on ilmoitettava ja tuon numeroinen Garratt -veturi on siellä ollut. Onko veturi ollut öljypolttoinen? - Lähde: Otavan iso tietosanakirja 1931-39 [1930-luku]
Kommentit
| 07.05.2013 15:52 | Eljas Pölhö: | VF Rio Grande do Sul, Brasilia, numerot 901-916. Valmistaja Henschel 1931, uutena polttoainetila 11 tonnia hiiliä. Raideleveys 1 m (sopisi hyvin Mannerheimintien ruuhkavuoroihin). | |
| 07.05.2013 16:19 | Joni Lahti: | Kiitos! Vain numeron perusteella veikkasin. Nyt on jo tietoa. | |
| 07.05.2013 16:49 | Topi Lajunen: | Toisaalta kun helsinkiläinen raitiotienrakennustyyli kehittää suorallekin kadulle tiukkoja mutkia, ei niihin ehkä olisi tuollainen pyörästö taipunut. :) | |
| 08.05.2013 17:30 | Tapio Nikula: | Tällaisia "Tuplapasificeja" oli myös Sambiassa ja Zimbabvessa. Mallikappaleita sekä tällaisesta Tupla-Pekasta että Tupla-Ristosta löytyy Zambian Railway Museumista Livingstonen kaupungissa lähellä Victorian putouksia. Ainakin löytyi vuonna 1989, kun kävin siellä. Olivat kapin raideleveydellä eli 1067 mm. Kymmenkunta Garratia seisoi Livingstonen rautatieasemalla, mutta olivat tuolloin jo kylminä. Valmistaja oli muistaakseni Beyer&Peacock Manchesterissa. Manchesterin tekniikan museossa on myös yksi Garrat, en muista oliko Tupla-Pekka vai Tupla-Risto. | |
| 08.05.2013 18:13 | Eljas Pölhö: | Zambiassa ja Zimbabwessa oli kyllä tupla-Ristoja, mutta ne toiset olivat tupla-Hudsoneita (4-6-4 + 4-6-4), sarjaa 15th ja 15A (erona kattilan paine). Ne olivatkin sitten oman aikansa veturien eliittiä ja sopivat yhtä hyvin pikajuniin kuin tavarajuniin. Espanjan tupla-Pekat olivat myös pikajunien vetureita (sn 100 km/h), mutta kaikkein nopeimmat Garratit olivat Algerian tupla-Pekat, joilla on ajettu yli 130 km/h nopeuksia. | |
| 08.05.2013 18:18 | Eljas Pölhö: | Linkki Algerian tupla-Pekan kuvaan http://users.powernet.co.uk/hamilton/bgpix/Plmabt.jpg Huomaa pikajunalle sopiva hieman virtaviivaistettu muotoilu, savunnostopellit ja Cossartin luistiliikuntakoneisto. | |
| 09.05.2013 12:38 | Joni Lahti: | Eljas, kulkivatko algerialaiset tupla-pekat normaaliradalla vai kapealla (1055 mm)? | |
| 09.05.2013 13:04 | Eljas Pölhö: | Algerian tupla-Pekat (30 kpl) kulkivat normaaliradalla, 1055 mm radoilla siellä oli neljä 4-8-2+2-8-4 (2D1-1D2) Garrattia. | |
| 10.05.2013 12:50 | Eljas Pölhö: | Kirjassa Locomotivas articuladas as gigantes da era do vapor no Brasil/Brazilian Articulated Steam Locomotives (ISBN 8586094056, 192s, kuvatekstit myös englanniksi, muutoin portugalinkielinen) on viisi sivua kuvan vetureista. Vesi- ja polttoainesäiliöiden erikoiselle muodolle on seuraava peruste: Rautatiellä oli suurin sallittu akselipaino 9 tonnia. Muotoihin oli kätketty ylimääräistä vesi- ja polttoainetilaa 40% lisää, joka olisi voitu ottaa käyttöön mikäli radan sallittu akselipaino olisi nostettu 10,5 tonniin. Vetureissa oli stokeri ja alkujaan ne käyttivät paikallista Rio Grande do Sulin osavaltiossa louhittua hiiltä. Vuoteen 1946 mennessä kuusi veturia oli muutettu öljypolttoisiksi. Vaikka vetureiden käyttö alkuvuosina oli tehokasta, alkoi niiden kanssa tulla aikaa myöten ongelmia ja VFRGS tarjosi niitä 1946 liittovaltiolle jaettavaksi muille yhtiöille ja siten rahoittaakseen uusien 4-8-4 (2'D2') -pyörästöisten vetureiden hankintaa. Kahdeksan veturia kymmenestä saatiinkin myytyä toisille yhtiöille: VF Federal Leste Brasileiro (1), EF Santa Catarina (2), EF Dona Teresa Cristina (3), EF Central do Brasil (2) ja Rede Ferroviária do Nordeste (2). EFCB möi ostamansa joitakin vuosia myöhemmin: EF Bahia e Minas (1) ja EF de Mossoró (1). EFDTC hylkäsi omansa 1952 ja muut hylättiin vuosina 1962-1967. Huomaa, että minulla on virhe ensimmäisessä kommentissani: Näitä oli 10 ja alkuperäiset numerot siis 901-910 (Henschel 22047-22056/1931). VFRGS oli Brasiliassa edelläkävijä höyryvetureiden pikapolttoainetäydennyksessä (USA:n malliin). Porto Alegren ja Santa Marian väliset pikajunat (vedettiin siin näillä) saivat polttoaine- ja vesitäydennyksen matkan puolivälissä Couton asemalla 10 minuutin pysähdyksen aikana. Hiilestyslaite ja vesiviskurit oli sijoitettu laiturin päähän sopivasti. Teknisistä tiedoista voidaa poimia sylinterien mitat 356x610 mm, työpaine 14 kg/cm2, vetopyörän halkaisija 1143 mm, paino 112,2 t, vetovoima 14200 kg. |