??.??.???? / USA ratapiha, Yhdysvallat
??.??.???? ”Amerikkalainen Mallet –veturi” -. Kuvattu ennen vuotta 1930. Tämä yksilö on Erie Raildoadin L1 Class n:o 2600. Veturi valmistui vuonna 1907 ja romutettiin vuonna 1930. Olemassa oli myös numerot 2601 ja 2602. Hieno väripiirros 2601:sta löytyy linkistä http://members.trainweb.com/milepost51/rrmem/2601art2.jpg Veturityyppiä kutsuttiin myös ”Agnus typeksi” eli lammastyypiksi. Miksi ei yksistään ”Camelbackiksi”? Mitähän nuo letkukiepit olivat tuossa pannun sivulla? Veturi painoi peräti 410 000 naulaa. Vetopyörien halkaisija oli 51 tuumaa. Pieneltä tuo mies näyttää veturin äärellä. - Lähde: Otavan iso tietosanakirja 1931-39
Kommentit
| 07.05.2013 16:38 | Ari O. Rantanen: | Mulla taas nousee kysymys, missä lämmittäjä oleskeli, kun kerran kuljettajan hytti on lähes keskellä veturia? Oliko lämmittäjä "normaalissa tilassa" tenderin luona, vai tarvittiinko lämmittäjää laisinkaan? | |
| 07.05.2013 16:58 | Kimmo T. Lumirae: | Asiaa tarkemmin tuntematta arvelen, että lämmittäjä on työskennellyt tavanomaisessa paikassaan; kuvassa näkyy kattilan päässä jonkinlainen sääsuoja. Ja jos muunnetaan noita mainittuja yksiköitä, niin veturi painoi 185 tonnia ja siinä oli 1300 mm:n vetopyörät. Jos paino on tendereineen, niin varsin tarkkaan Tr2:n kokoluokassa kuljetaan. |
|
| 07.05.2013 16:59 | Eljas Pölhö: | Lämmittäjä seisoi tenderissä. Tulipesän takareunassa oleva katos oli ainoa suoja mitä lämmittäjällä oli. "Tavallisessa" höyryveturimallissa lämmittäjä seisoi samassa hytissä kuljettajan kanssa ja huomaa, veturissa eikä tenderissä. Näiden Camelback ("Mother Hubbard") vetureiden lämmittämistä pidettiin ikävänä puuhana arinan laajuuden vuoksi, lämmittäjän puuttuvat eteenpäin näkemisen takia (ei nähnyt opasteita, ei mäkiä, oli vain arvattava mitä edessä on tulossa) ja koska tenderi tuppasi heilumaan eri tahdissa kuin veturi niin pitkävartisella lapiolla ei ollut kiva sihtailla tulipesän luukkuihin (näissä oli usein kaksi luukkua). | |
| 07.05.2013 17:13 | Heikki Jalonen: | Lämmittäjällähän on oma katoksensa tulipesän takana. Ennen stokeriaikaa voidaan tuskin lämmittäjän osalta puhua "oleskelusta", varsinkaan näissä huonon hiilen erikoisvetureissa. Siinä saattoi lämmittäjällä olla melko lämmintä, puolituhkaa hiilenroskaa loputtoman syöppöön uuniin lappaessaan. Tässä koneessa luultavasti on jo stokeri. Mutta ei se stokerikaan millään hiirenklikkailuilla pelaa, kyllä siinä on varmasti saanut olla koko ajan virkeänä ja komukanki kourassa. Ja rasvapuristin tai tippakannu toisessa. Ja toinen silmä koko ajan vesilasissa. Tuollainen tulipesä on heikko, joten vajaavesi saattaa johtaa kerralla katastrofiin. Kuten kamelivetureilla muutenkin, tässäkin järjestelyn on ilmeisen näkyvä syy: tulipesän tavaton leveys, joka puolestaan johtuu arinapinnan maksimoinnista. Suurta ja leveää arinapinta puolestaan tarvittiin, jotta voitiin polttaa huonon lämpöarvon (mutta halpoja) hiililaatuja, usein antrasiitin nimellä kulkeneita. Miehet hikoilivat ja kiroilivat, mutta rautatieyhtiön talousjohtaja oli tyytyväinen. Kameleita tehtiin varmaan kaikissa rakennelajeissa, suurimmat tietysti Mallet-tyyppiä kuten kuvassa. Pankaapa merkille lämmittäjän/kuljettajan osaston välinen, kaikkein tiukimmatkin työsuojelupykälät täyttävä vandrinki; tulipesän kupeella (siis se tippalistan kokoinen knööli siinä keskellä). Lisätietoja voi kuukeloida vaikkapa hakusanoilla "Ross Winans" ja "Camel locomotive". |
|
| 07.05.2013 17:18 | Heikki Jalonen: | Vanhoissa kamelivetureissa lämmittäjä tosiaan seisoi tenderin puolella, tässä luultavasti jo katoksen alla veturin puolella; varsinkin jos tässä on stokeri. Katos sinällään saattaa olla vain kalliiden laitteiden suojana, lämmittäjäthän ovat säänkestäviä (ja paljon halvempia). | |
| 07.05.2013 18:21 | Eljas Pölhö: | Ei näissä ollut stokeria eikä lämmittäjä seisonut veturissa. Stokeri asennettiin vasta 1921, kun veturit muutettiin "normaaleiksi" ja pyörästöä pidennettiin asentamalla ohjaus- ja laahusakselit eli uusi oli 2-8-8-2 tai (1'D)D1'. Vähän lisää tietoja löytyy netistäkin http://www.trainweb.org/milepost51/eriel1.html#L-1 | |
| 07.05.2013 20:38 | Mika Koukkari: | Aika ahtaat olot on varmaan kuljettajallakin olleet, kattilan vieressä istuksia ja odottaa sitä jysäystä... Pääsiköhän kuljettaja ohjaamon toiselle puolelle muuten kuin ulkokautta?. Ja oliko lämmittäjän kanssa minkälainen viestintäyhteys? | |
| 07.05.2013 21:47 | Martin Hillebard: | Ameriikan suuressa valtakunnassa ehti höyryveturien valtakaudella tosiaan olla kaikensukuisia tekeleitä kuten myös kuvan Kamelinselkä myös Mother Hubbard, kutsuttu. Rakenne johtui siitä, että näissä vetureissa poltetun kivihiilen lämpöarvo oli niin alhainen, että se vaati erityisen LAAJAT TULIPESÄT etenkaikkea suurine arinoineen. Täten ei normaali hytti mahtunut sinne minne se kuuluu. Miehistö ei rakennetta "rakastanut". Kiertokangen isonpään katkeaminen lähetti veturinkuljettajan, Esi-isiensä luokse. |
|
| 08.05.2013 14:25 | Heikki Jalonen: | Vesilasien sijainti onkin vähän arvoitus. Saattaa nimittäin olla, että lasit löytyvät vain kuljettajan osastosta, eli ne ovat kattilan kupeella. Kuljettajahan hoiteli tietenkin imureita, kaarevat vedensyöttöputket näkyvätkin kuvassa. John H Whiten veturihistoriassa "A history of the Ameriacn Locomotive, its development 1830..1880" on muutamia kuvia hyvin varhaisista kamelivetureista. Ainakin niiden tulipesän katon muoto on sellainen (viistosti taaksepäin pitkästi laskeutuva), että vesilasin asettaminen kattilan takapäähän olisi täysin hyödytöntä: kattilan alinkin mahdollinen vesipinta on huomattavasti takareunan yläosaa korkeammalla. Stokeri saattaisikin olla antrasiittilämmitykselle haasteellinen: arinan laajuus asettaa levitystarkkuudelle todella suuret vaatimukset. Mitään rotankolojahan siellä ei kärsi olla muutenkaan, mutta huonolla hiilellä ei senkään vertaa. |
|
| 12.05.2013 22:31 | Ilkka Hovi: | Vesilasi (ainakin yksi) oli kuljettajan nähtävissä. Joskus myös lämmittäjällä oli oma vesilasi katseltavana. Olivathan K1 (Tk1) veturin vesilasitkin kattilan sivulla, kun veturit oli valmistettu. Koska antrasiitti on pelkkää hiiltä ja palaa hitaasti, ei stokeri ollut hyvä tapa levittää hiiltä arinalle, tuli kasoja. Ilmeisesti siksi käytettiin bitumihiili-antrasiitti sekoitusta viime käyttövuosien nk antrasiittiratojen vetureiden polttoaineena. |