??.07.1975 / Tampere, Amuri

??.07.1975 Ajan autot 'Tippa-Rellut', Pösöt ja 'Rynnäkkösämpylät' kertonevat karkeasti vuodesta, kun tavarajunan olen ilmeisesti 300 mm putkella näköalatornista kuvannut. Onkohan länsirannikon tavarajunia?

Kuvan tiedot

Liikennepaikka: Amuri (Liikennepaikan tiedot) Kuvauspaikka: Tampere

Kuvaaja: Esko Maasalo
Kuvasarja: Jalustana Näsinneula
Lisätty: 14.05.2013 21:32

Dieselveturi
Dv12:

Tavaravaunut
Gks:
Kas:

Junatyyppi
T:

Muu tunniste
Rautatieinfra: Merkki, Silta
Sekalaiset: Muu ajoneuvo
Sijainti: Linjalla
Vuodenajat: Kesä

14.05.2013 22:30	Ville Mäki-Tuuri:	Rynnäkkösämpylä, syöksysämpylä, vauhtisämpylä, vauhtisipuli, kajakki, kivilinko, sukellusvene, puukenkä, pyhäkenkä, porkkanasorvi, kuurakyttyrä, ojahauki, peräpuikko, sekä muutamia alatyylisempiä nimityksiä jotka eivät välttämättä ole soveliaita tällaisessa koko perheen portaalissa mainittavaksi. Joka tapauksessa, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Vorgin parasta antia ovat juurikin nämä kuvat, joissa junan ohella merkittävää roolia näyttelevät esimerkiksi juuri autot ja ylipäätään koko ympärillä oleva silloinen maailma ja yhteiskunta.
14.05.2013 22:57	Petri Nummijoki:	Taaempi veturi vaikuttaisi 2600-sarjaan kuuluvalta, joita valmistui vasta 1974 alkaen, joten kuvausvuosi lienee hieman uudempi kuin 1973.
15.05.2013 06:43	Kimmo Säteri:	Ville: Kajakkikaksikko, U-96... ;)
15.05.2013 07:27	Jouni Hytönen:	Näyttäisi olevan sarjasta 2601-2620, ettei peräti tasan 2620. Varsin hauska laite ainakin satunnaisesti kokeiltuna tuo 96, samoin kuvassa näkyvät kirkkaanpunaiset kulkineet. :) 96:sta jäi mieleen tankin pieni koko yhdistettynä kohtalaiseen kulutukseen -> tämän päivän mittapuun mukaan tiheähköä asiointia huoltoasemilla. No, en ole kokenut autoilun arkea 70-80-luvuilla, pienet tankit saattoivat olla muissakin merkeissä normikäytäntö. Suurentuneet tankit ja autojen pienentynyt kulutus lienevät jopa osasyy huoltoasemaverkon harventumiseen ja tylsistymiseen.
15.05.2013 07:29	Jouni Hytönen:	En äkkiseltään muista nähneeni aikaisemmin kuvaa Gks-vaunuista aktiivikäytössä.
15.05.2013 07:57	Juhani Pirttilahti:	Löytyy Gks-vaunuja liikenteessä jonkun verran vorgistakin: http://vaunut.org/kuva/34848
15.05.2013 09:24	Tapio Muurinen:	1960-luvulta Gks:ä löytyy enemmänkin.
15.05.2013 10:02	Esko Maasalo:	Itselläni oli ensimmäisenä autona juuri tuollainen hauskasti pröpöttävä Fordin V4-koneella varustettu käytetty uusikaupunkilainen GL-versio ihan viimeisiltä vuosilta. Hyvin kulki ja kulutti, sekä aina samaan suuntaan menossa olleet autot tuntuivat seisovan paikallaan, SAABissa kun oli näppärä vapaakytkin jolla sai isommissa alamäissä rullailtua vapaalla ja kytkintäkään ei aina vaihtaessa tarvinnut käyttää. Gks:iä näkyi jonkin verran säännöllisesti tuohon aikaan raumalaisissa ja porilaisissa tavarajunissa. Junan vaunujen tyypiksi tiesi juuri nämä jo kaukaa niiden siirrettävien sivuseinien kolistessa melkoisen äänekkäästi radan epätasaisuuksissa ja ilmavirrankin ansiosta.
15.05.2013 10:02	Juhana Nordlund:	Itse asiassa molemmat veturit näyttävät olevan 1970-luvulta (27-sarjalainen näyttää olevan viimeistä toimituserää 2749 - 2760). Kuvausvuosi voi olla 1974 tai 1975 (ei ainakaan 1973 tai aikaisempi). Kuvattaessa Näsinneulakin on ollut kohtalaisen tuore juttu, ikää on saattanut olla hyvä jos 4 vuotta.
15.05.2013 10:40	Hannu Peltola:	Kuvausajankohtaa voi yrittää haarukoida myös kasvuston perusteella. Tienvarressa näyttäisi kukkivan lupiineita (?), eli kuva voisi olla otettu alkukesästä, mahdollisesti juhannuksen tietämiltä.
15.05.2013 11:14	Oskari Kvist:	Ensimmäinen veturi näyttäisi 2758:lta.
15.05.2013 11:48	Esko Maasalo:	Katsokaahan tuota seuraavaa pystykuvaa, siinä samat veturit, josta olen saavinani 2739+2608. Tuon 26-sarjaisen numerot on epäselvempiä alkuperäisessä diassa sitä suurennettaessa, mutta jotain sinne päin.
15.05.2013 11:53	Esko Maasalo:	Lupiineja tai maitohorsmia, jotka kukkivat tuossa kesäkuun lopulla, jälkimmäinen oikeastaan vasta heinäkuussa vähän kesästä riippuen. Aluskasvillisuus ja heinät ovat jo aika pitkiä sekä puiden lehtivihreä jo melko tummaa eli voisiko olla heinäkuun alkua jo?
15.05.2013 12:08	Martin Hillebard:	Tuohon maailmanaikaan kaupungissa (Helsingissä) otettuihin RAITSIKKAKUVIIN mahtui erityisen runsaasti noita erimerkkisiä vauhtisämpylöitä. Joka valmistajalla oli oma yksilöllinen tyylinsä. Nykyään en käytännössä erota useimpien automerkkien edustajia toisistaan, muuten kuin läiskästä konepellillä siinä kohtaa jossa muinoin oli jäähdyttäjän täyttöputken tulppa. Siirtokatto- ja -seinävaunut soveltuivat mainiosti esim. paperirullien kuljetukseen säältä suojattuina. Ehkäpä noissa on tuliaisia Porin Paperitehtaalta.
15.05.2013 12:11	Juhana Nordlund:	27-sarjalainen on kyllä uusinta toimituserää. Tämän puolesta puhuvat korkeat sivukaiteet ja isokokoiset punavalot. Punavalojen koon erottaminen kuvista ei ehkä ole helppoa, mutta sivukaiteiden tyyppi näkyy ihan selvästi.
15.05.2013 12:21	Niila Heikkilä:	Sähköratatyöt Tampereelta pohjoiseen on aloitettu pylväsperustusten valamisella kesällä 1972. Projekti oli jaettu useampaan osaan. Ensimmäisenä kesänä 1972 tehtiin pylväsperustat välille Tampere-Vahojärvi, ja pylväs- sekä johtimien asennukset suoritettiin talvella 1972-1973. Kahtena seuraavana kesänä pylväsperustuksien valamista jatkettiin, ja lankaa vedettiin talvikausina niin että Seinäjoella oltiin 1975. Jännitteitä kytkettiin ajolankaan osuus kerrallaan, työn edetessä. Sähköradasta päätellen kuva olisi siis aikaisintaan kesältä 1973.
15.05.2013 12:43	Esko Maasalo:	Etummaisen veturin kolmas numero voi hyvinkin olla 5 koska välillä on mahdotonta erottaa kolmosta ja viitosta keskenään tästä numerotyypistä!
15.05.2013 12:53	Kimmo T. Lumirae:	Ysi-kuus -kuskien väitetään tervehtineen toisiaan tavatessaan tms. : "Moo, mo-mo-mo-monesko moottori?" ja liikenteessä viemällä niin monta sormea ohimolle, miten mones moottori on menossa.
15.05.2013 13:10	Esko Maasalo:	Tämä tervehdystapa oli minulle uutta, oli vasta ensimmäinen menossa. Mitähän ne valkoisten kotiloiden kuskit aina toisiaan moikkaavat, ai niin kaikkien kavereitahan ne on.
15.05.2013 13:33	Petri Nummijoki:	96:n toimintasäde yhdellä tankillisella ei tainnut olla paljoa yli 300 km maantieajossakaan. Joka tapauksessa Suomessa sai vuoteen 1962 asti vapaasti vain itäautoja eivätkä idän ihmeet olleet harvinaisia vielä 70- ja 80-luvuillakaan. Tätä taustaa vasten harvaa tuon ajan länsiautoa voitanee pitää huonona aikakautensa mittapuun mukaan, vaikka voivat olla käsittämättömän huonoja nykyajan näkökulmasta.
15.05.2013 14:24	Ville Mäki-Tuuri:	Tuo sormen ohimolle vieminen, tai legenda siitä, liittyy käsittääkseeni niihin aikoihin kun kuupassa oli vielä kaksitahtimoottori. Sehän oli tuttua myös Warresta ja muista öljypolttimista että koko moottorikokonaisuus oli yksi kuluva osa.
15.05.2013 18:37	Esko Maasalo:	Selvitetään nyt tässä vielä tuon Saab 96 Itsevarman (TM19/1974) nelitahtimoottorin kulutus: DIN-kulutus 8,7 l/100 km, tankin tilavuus 38 l josta saadaan pienellä reservillä 410 km toimintamatkaksi. Omat mittaukset vajaan kahden vuoden ajalta: keskikulutus 9,1 l ja pisin kesällä ajettu matka tankillisella 419 km kulutuksella n. 7,3. Moottorissa oli tehoja 65 hv ja omapaino n.930 kg!
15.05.2013 19:11	Kimmo T. Lumirae:	Näin varmasti on, Petri, koska niin itäeurooppalaisia kuin englantilaisiakin autoja oli Suomi pullollaan etenkin valuuttasäännöstelyn loppuvuosina, eivätkä ne niin huonoja olleet, etteikö niitä olisi voinut käyttää!. Tosin vanha sanonta brittiautoista sanoo että "parempi ilman kuin Hillman", mutta 1960-luvulla kelpasi mikä hyvänsä rakkine, jossa oli neljä pyörää ja vähän sateensuojaa ympärillä. Esim. TM:n koeajot ja arvostelut Wartburgista, Trabantista ja brittiautoista olivat vähintäänkin rakentavia, ja olivathan nuo kulkineet aivan hirveitä. Mutta kun oleellisesti parempia ei käytännössä ollut. Esko muuten: tuon ajoneuvolajin mainitsemasi nimi ei ole kovin yleinen, koska olemme perheessä tottuneet nimittämään noita kotiloiksi ja monet ihmiset ovat ihmeissään että mistä puhutaan. Rautatieharrastaja TL joskus mietti otsa kurtussa Hymeriä: Hymer..."haimer"....hmmm..."heim" on koti...-lo. Kotilo! Ja ainakin meidän porukkaamme lempinimi: hidas liikkumaan ja oma koti selässä; jäi elämään!
15.05.2013 19:47	Samppa Maunuksela:	Ysikuuppa on vain aikas jykevä auto jopa tämän päivän mittapuulla. Mieleen tulee se käsittämätön vaihteiden välitys. 4:lla ei kiihdy ja 3:nen loppuu kesken. Hauskoja tarinoita kun lukee 70-luvun ralliautoilijoiden juttuja Saabista. Tehoa oli suht hyvin painoon nähden mutta välitykset samat kuin vakioautossa ts. ei kulkenut yhtään kovempaa. Tästä olikin etuna se että Saabilla tultiin omintakeisella heittelevällä tyylillä kun koko ajan tultiin 4:lla.
15.05.2013 20:30	Kimmo T. Lumirae:	Tavallaan 96 oli auto ajalta, jolloin autoja voitiin aidosti suunnitella ja tehdä Eri Tavalla. Periaatteessa koko paljon mainostettu saabismi oli juuri tätä ajattelua mutta ei 99 enää ollut kovinkaan Eri Tavalla tehty auto. Mutta 96 oli, siinä missä takamoottori-Skoda, Kupla, Rättäri tai vaikkapa Tatra, Trabant tai Citroën DS, Chevrolet Corvairista tai Chryslerin turbiiniautosta puhumattakaan. Nykyään ei autoa oikein voi tehdä Eri Tavalla, vaan retromallitkin sisältävän aivan tavanomaista tekniikkaa vähän tavallista erikoisemmissa kuorissa. Jopa ison Citroenin saa jo teräsjousilla. Sääli, noin niin kuin automaailman pluralismia ajatellen; toisaalta, eipähän enää ojenneta sitikkakuskille hydraulinestepulloa tuliaisiksi samalla, kun talon emännälle kahvipakettia.
15.05.2013 20:53	Petri Nummijoki:	Minkälaisella kuormalla nuo 96:n kulutukset on mitattu? Jos pelkkä kuljettaja autossa ja optimiolosuhteet niin varmaankin onnistuu mutta kyseenalaistaisin kyllä sen, että täydellä lastilla normaali tankkausväli olisi yli 400 km ja vielä jäisi reserviä yllättävän tilanteen varalle. Tai sitten niissä on ollut yksilöiden välillä eroja.
15.05.2013 21:21	Martin Hillebard:	Autojen tuonti Suomeen oli erittäin säännösteltyä 1960- luvun alkuun saakka. Niihin aikoihin teillä ja kaduilla näkyi pääasiassa neuvostoliittolainen Moskowitsch, taksiautoina oli yleinen Volga. Itäsaksasta tuli piskuinen IFA - sen muotoilu oli jopa silmää miellyttävä - ja Tshekkoslowakiasta Skoda. Merkki on sinänsä vanha nämä rakensivat ennen Toista maailmansotaa höyryvetureita. Ja Natsi-Saksan valloituksen jälkeen, herra Adolf Hitlerille panssarivaunuja. Vanha Englanti läsähti "voittamansa" sodan jälkeen jonkinmoiseksi puolisosialistiseksi valtioksi - tämä voi kuulostaa ylisanalta mutta mm ammattiliitot saivat sellaisen vallan että työmoraali romahti ja vanhan supervallan tuotteet vajosivat tosiaankin joskus roskatasolle. Duunarit lakkoilivat yhtenään ym ja vasta rautarouva Margaret Thatcer pudisti p----isen pesän. On niinkuin on. Moni asia on paremmaksi muuttunut, mutta autoa ei kukaan enää tee Eri Tavalla. Jees, olen minä Saab ysi-kutosella kans' ajanut, Ja muistan Tekniikan Maailman "Chrysler Turbine*n koeajot.
15.05.2013 21:48	Esko Maasalo:	Kyllä Petri nuo kulutukset on ihan todellisia. Tässä vielä muutama itse mitattu (ilman matkamittarin virheen korjausta): kesällä matka-ajoa n. kolme henkeä, tankkaus 30,6 l, matkaa 411 km = 7,45 l/100km, tankkaus 22,5 l, 275 km = 8,16, syyskuun lopulla Hyvinkään reissu 29,6 l, 361 km = 8,19 l/100 km. Talvella pätkäajoja 266 km, tankkiin 29,8 l =11,19 l/100 km, joka on ollut lähes maksimikulutuksia.
15.05.2013 22:45	Petri Nummijoki:	Heitin edellä reilut 300 km toimintasäteeksi, koska 300 km vastaisi omaa käsitystäni 96:n tavanomaisesta tankkausvälistä. 275-361 km:n välein tehdyn tankkauksen hyväksyn siis kyllä normaaliksi suoritukseksi, koska varmaan tavanomaisuuteen on myös kuulunut, ettei tankkia ole pyritty ajamaan aivan kuivaksi.
15.05.2013 23:27	Tommi K Hakala:	Kyllä 99 saappikin oli melkoisen omalaatuinen kokonaisuus - "puolimetriä" pitkät ovet ja tynnyrinkyljen muotoinen tuulilasi...etuvetoisen auton pitkittäin sijoitettu moottori sijaitsi vaihteiston päällä(vaihteston kansi oli moottorin öljypohja) ja ensiövälitys kytkimeltä vaihteistoon ketjulla. Tais olla ensimmäinen auto, jossa etupään runkoaisat olivat suunniteltu taittumaan hallitusti kolaritilanteessa. Isokehäiset renkaat, joilla kulki vahvassakin hangessa, tästä syystä oli syrjäseutujen polliisien suosikkivehje.
15.05.2013 23:49	Ville Mäki-Tuuri:	Juuri talviominaisuuksillahan Saabeja myytiin aikoinaan. Renkaiden lisäksi edesauttoivat etuvedon ja etupainoisuuden aikaansaama hyvä etenemiskyky ja pienen kiukaan tehoinen lämmityslaite. Eräänlainen saabismi oli toki myös 99 turbo, koska silloin kun malli esiteltiin (1977?) oli ahtaminen tuttua lähinnä Porsche 911:stä ja BMW 2002:sta, joista kummatkaan eivät olleet varsinaisesti mitään koko kansan autoja. Eipä toki turbollinen tuplaysikään ihan keskivertokansalaisen lompakolla ollut hankittavissa mutta lähtökohtana oli kuitenkin ihan tavallinen perheauto ja siitä voi nähdä aika selkeästi alkaneen sen kehityksen, minkä tuloksena tänä päivänä jossain pienimmässäkin japanilaisessa p***ahuussissa on vähintään yksi ahdin.
16.05.2013 10:19	Petri Nummijoki:	Vaikka englantilaisten autojen maine on huono niin toisaalta traktoreiden puolella englantilainen tuotanto epäilemättä edusti Euroopan huippua. Tai ainakin ne olivat Pohjois-Eurooppalaisiin olosuhteisiin ilmeisen sopivia, koska meillä Suomessa eivät kotimaisen Valmetin lisäksi juhlineet mitkään muut kuin englantilaiset merkit. Zetor nyt tietysti oli suosittu 50-luvulla niin kauan, kuin länsimerkit kuuluivat tuontisäännöstelyn piiriin ja jonkinlainen toinen tuleminen 80-luvulla selittynee sillä, että nelivetoihin siirtyminen nosti voimakkaasti länsitraktoreiden hintoja.
16.05.2013 11:09	Kimmo T. Lumirae:	Olen muuten joskus kiinnittänyt ihan samaan asiaan huomiota, että meiltä puuttu(i)vat saksalaistraktorit, ja yleensä saksalainen kyllä tietää, mitä tekee. Mutta kun nyt sanoit noista brittivehkeistä, niin on "pakko" mainita tapaus Valmetin historiikista: oli myyty Valmetteja Afrikan maahan ja sitten kävivät pojat taas tiedustelemassa että miten mustat miehet Valmettiensa kanssa pärjäävät. Kovasti olivat laatua kehuneet ja kertoneet, että kun vähän väliä heilläpäin traktori uppoaa mutakuoppaan ja sitten haetaan katepillari ja nykäistään traktori tielle, niin Valmet tulee kokonaan pois mudasta mutta brittitraktoreista tulee ekalla nykäisyllä yleensä pelkkä etuakseli :o}
16.05.2013 13:27	Heikki Jalonen:	Niin, olihan se Saab 96 eli Ripulipuikko tai Hukibanaani (Armeijan muinaisten automiespolvien nimityksiä) oleellinen osa suomalaista katukuvaa, aikanaan. Kuten myös Peugeot 404, Datsun 100A tai Renauslt/Dacia 12 tai Skoda 1000MB tai vanha jenkkifarkku, luultavasti Ford Fairlane. Mutta, kuvassa on myös muutama muukin auto, joilla on paljon suurempi merkitys autoilun historiassa; sekä Suomalaisittain että myös maailman mittakaavassa; molempia on kuvassa peräti pareittain. VW-kuplan kaikki toki tunnistavat ja muistavat myös ne, jotka eivät niin intohimoisesti autoiluun muuten suhtaudukaan. Siitä ei enempää, sen ansiot ovat yleisesti tiedossa. Toinen tärkeä automalli kuvassa onkin sitten paljon huonommin muistettu ja yhtä huonosti säilynyt: Renault 4. Ensimmäinen aidosti suurissa sarjoissa tuotettu auto, jonka tilankäyttö ja muutkin käyttöominaisuudet alkoivat muistuttaa nykypäivän autojen normitasoa. Ei toki suorituskyvyn suhteen, mutta tilankäytön ja käyttöekonomian suhteen sitäkin paremmin. Lastatkaapa Kuplaan piano. Ei onnistu. Relluun menee - ei tosin sentään mikään konserttiflyygeli. Ahtakaapa Saab 96:een 5 hengen työporukka, muurauskaluineen ja timpurinvehkeineen. Menee kyllä, tosin Saabbeja tarvitaan siihen 2 kappaletta. Relluja riittää yksi. R4 oli käyttökelpoisen ja muunneltavan tilan suhteen melkoinen saavutus ja ovijärjestely oli loistava. Tokikaan se ei ollut mikään asfalttia syövä maantiennielijä, mutta kyllä silläkin ajoi Suomen päästä päähän tarpeen tullessa ilman kummempia draamoja. Edullinenkin se ostaessa oli, eipä siis ihme että se sai Suomessa suosiota. Monen perheen sisälogistiikka muuttui sen myötä kertaheitolla helpommaksi ja vaikkapa kesämökin rakentaminen muuttui helpommaksi oman kuljetuskyvyn parantuessa. Vaunussa oli toki vikansa ja ruoste oli sen rakas ystävä. Kuitenkin, Rellun ongelmien perimmäinen syy Suomessa taisi olla hyvän ja osaavan maahantuojan (Autorex Oy) konkurssi, jonka jäljiltä merkki jäi täysin tuuliajolle, autoa ja sen käyttäjiä täydellisesti ymmärtämättömiin käsiin. Niin tai näin, aika monta kulkijaa, nyssäkkää ja pakaasia vaihtoi liikkumismuotoaan: ei mentykään enää junalla mummolaan Hollolaan, vaan uudella Rellulla komeasti suoraan mummon omenapuun alle.
16.05.2013 16:55	Ville Mäki-Tuuri:	Tuo on muuten ihan totta. Etuvetoisen, pienen, edullisen ja taloudellisen mutta kuitenkin tilavan perheauton tarina katsotaan usein alkavaksi Volkswagen Golfista mutta Renault oli tosiaankin yli kymmenen vuotta edellä.
16.05.2013 17:42	Kimmo T. Lumirae:	Esikuvansa oli tietysti R4:lläkin ja se on Rättäri, joka konstruoitiin jo ennen sotaa, mutta pääsi sarjavalmistukseen vasta sodan päätyttyä. Renault 4 Tippa oli selvästi peltinen Rättäri, sama yksinkertainen rakenne ja samat muunneltavuudet: moottori oli Sätkään verrattuna peräti moderni eikä mikään etupyörien väliin nostettu ruohonleikkurikone. Ja siinä missä Sätkällä oli tukevapeltisemmät seuraajansa, jotka puolestaan haastoivat R4:n: ensin Dyane ja sitten Ami, myös R4:n jalanjäljissä astelivat R6 ja myöhemmin R5. Mutta nämä olivat kuitenkin pikkuautoja ja aikansa erikoisuuksia, ja vasta 1970-luvulla alkoi takaluukkubuumi, jonka seurauksena melkein jokaiseen perheautoon haluttiin hatchback-perä monikäyttömahdollisuuksineen, ja tämän edeltäjä perheautoluokassa oli mikäs muu kuin Renault, ja malli oli 16, joka oli varmaan kymmenkunta vuotta aikaansa edellä. Ranskalaiset ovat aina olleet tekniikan alalla oivaltavia ja innovatiivisia ja siitä heille hatunnosto. Omaperäisiä, toimivia ideoita löytyy niin ilmailun kuin rautatietekniikankin parista.
16.05.2013 20:37	Martin Hillebard:	Ovat ovat. Saksalaisiahan aina pidetään huippuinsinööreinä, eikä väite vale olekaan mutta ranskalaiset ovat kyllä aikain saatossa tuottaneet monia erittäin omaperäisiä ratkaisuita. Jopa rautateitten saralta = loistava höyryveturimies Henri Chapellon. Lapsuusvuosinani 1960-luvulla Heikki-setäni (hän oli ammatiltaan myyntimies) ajeli autolla Citroën 19 DV. Jossa oli säädettävä kaasujousitus. Pikatiellä huristeltiin maavara minimissä, jollakin syrjäisellä hiekkatiellä korkeammalla ikäänkuin maasturissa. Pellit taisivat olla ohuet erään perhe-legendan mukaisesti auton käyttö loppui siihen, kun sedän jalka meni kaasua painaessa pohjalevystä läpi. Merde!
16.05.2013 21:21	Samppa Maunuksela:	Ettei kuitenkin Citroen 19 DS? Sit on se ID mikä tietenkin kaikkien silmissä on myös "deeäs" vaikkakin on köyhempi malli.
16.05.2013 23:19	Kimmo T. Lumirae:	Nimeämisessä oli "clou" siinä, että DS lausutaan deess, joka on ranskan kielessä "kaunotar" :o}
17.05.2013 06:34	Esko Maasalo:	Ranskalaiset taitavat keksiä autonkin aina uudelleen kun seuraava malli menee tuotantolinjalle, vanhoista ei opita mitään. Huollon kannalta ranskalainen laite on ollut aina hyvin työläs ja kallis. Omalaatuisen linjakkaita muotoilultaan, toisaalta nopeasti vanhenevia. Yksi kaunis lentolaite oli aikanaan Caravelle, mutta toivottoman vaikea huollettava. Eräs onnettomuustutkija sanoi kerran, kun ranskalainen henkilöauto oli 'hypännyt' pellolle ja kaikki ovet olivat irronneet paikoiltaan että näitä autoja on syytä välttää!
17.05.2013 08:26	Harri Haavisto:	Voi, voi, näitä "esson baarin miehiä", jos joskus viisikymmentä vuotta sitten joku ranskalainen auto on hypännyt pellolle, niin tokihan se on edelleen hyvä syy välttää nykyisiä turvallisuudeltaan todistetusti viiden tähden ranskalaisia.
17.05.2013 09:14	Kari Haapakangas:	Meidän suvussa on oltu vahvasti saksalaisautojen kannalla, paitsi se yksi itäystävä, mutta eno oli tässä suhteessa poikkeus. Näppäränä ja osaavana (ja nuukana) ravimiehenä eno rakensi käyttö- ja hevoskuljetusauton Siitä Kuuluisasta Citroen-pakusta (tiedättehän, aaltopeltiä ja kaappariovet) ja suoritti tarpeelliset ajotoimet ko. autolla aina 90-luvun lopulle saakka. Sattuipa sitten niin, että vakava asianharrastaja bongasi enoni liikenteessä, seurasi perässä maatilan pihalle asti ja teki autosta tarjouksen. Kaupat tuli. Enon seuraava, ja viimeinen, auto olikin sitten tavallaan yhtä kuuluisa 70-luvun volvo variaattorilla. Näitä 70-luvun autoja en tunnista, paitsi tietenkin sämpylän ja kuplan, joita liikkui vielä seuraavallakin vuosikymmenellä. 70-luvulta ensimmäinen automuistoni on perheautonamme ollut brittituote, johon isäni oli jostain syystä haksahtanut. Paljoa en ko. autosta muista, ehkä elävimmin sen ajomatkan joltain itärajan soratieltä lähimpään kaupunkiin ilman tuulilasia, mutta ko. auto tunnetaan perheesssämme nimellä 'ei koskaan enää', ja sen jälkeen autokantamme onkin ollut vahvasti saksalaista.
17.05.2013 09:50	Heikki Jalonen:	On totta, että Citroen 2CV oli modernin, pienen ja kevyen, etuvetoisen, edullisesti sarjatuotettavan ja tehokkaan sisämitta/ulkomitta-suhteen omaavan auton edelläkävijä. Aivan kuten vaikkapa Voisin Biscooter (jota todella harvat muistavat, mutta sepä onkin sitten ihan oma juttunsa eikä Suomeen liittyvä). 2CV:llä ja Renault 4:llä on kuitenkin sellainen merkittävä ero, että "elämäntavan" ja "tavallisen autoilun" välinen veteen piirretty rajaviiva kulkee juuri niiden välissä. Tavallinen Virtanen kallistui varmasti valinnassaan Renaultiin, jos näistä kahdesta valitsi. Saipa kaupan päälliseksi vieläpä tehokkaan lämmityslaitteenkin. Sitten oli muunlaisia Virtasia, joista silloin tällöin löytyi jopa Sätkänkin ostaja. Automallina Sätkästä on - ansaitusti - tullut ikoni. Sellaisen näkee tien päällä useinkin, toisin kuin Renault R4:n. Karisma kestää paremmin aikaa, harmaa puuro katoaa... Italialainen pikkuautojen valmistus suuntautui puolestaan takamoottoriautoihin - joka edes konseptina ei millään taivu etuvetoisen etumoottoriauton tilankäytön tehokkuuteen. Myös Ranskassa asiaa kokeiltiin, asiakkaiden kustannuksella enimmäkseen. Kuten oli VW Kuplankin kohtalo, sen tien päässä oli lopulta teknis-taloudellinen-vaatimuksellinen umpikuja. Mini on sitten oma ikoninsa. Sen tilankäyttö on kyllä tavallaan tehokasta mutta sen kuljetuskapasiteetti alkuperäisessä muodossaan ei mitenkään vastaa nykypäivän vaatimuksia. Sillähän voi kuljettaa ainoastaan ja vain tietyn määrän sellaisia ihmisiä, joilla ruumiin kaikki nivelet toimivat normaalisti ja jotka ovat vartaloltaan Välimerellisessä painoindeksissä. Matkustajien lisäksi mukaan mahtuukin sitten vain virranjakajan kansi, tuulettimen hihna ja puolen tuuman lenkkiavain. NykyMiniä ei pidä tähän sekoittaa. Se on nykyauto, kaikessa. Vaan olemmepa jo kaukana itse aiheesta, Porin/Parkanon radasta Tampereen Amurissa. Tai ei välttämättä: juuri nuo autot olivat eturintamassa, kun kaikenlaisten Virtasten elämäntapa alkoi 1960-luvulla muuttua kohti autoistunutta yhteiskuntaa. Ja ruoho alkoi kasvaa niin monen pienen rautatieaseman laitureilla...
17.05.2013 10:25	Oskari Kvist:	Itse totean että parhaat ranskalaiset saa lähimmältä grilliltä. ;) Kenenkään automakua sen kummemmin loukkaamatta.
17.05.2013 11:20	Kimmo Säteri:	Heikki: ehkä on hyvä, että meidän vorgilaisten ajatukset ovat joskus muuallakin kuin pelkästään junissa...? ;)
17.05.2013 13:04	Marko Nyby:	Toisaalta on hyvä, että ranskalaisiin autoihin kohdistuu edelleen vahvoja ennakkoluuloja. Saa sitten käytettyjä edullisemmin. Tipparellu-henkisestä roudauksesta nykyajan esimerkki on 406-farmari, jollainen on meillä jo jatkoajan jatkoajalla (alkuperäinen pitoaika-ajatus kolme vuotta, kohta kuusi vuotta täynnä). Renault taas jyrää formuloissa ja Citroën rallissa. Avantgarde-osastolla jo pelkästään PSA-konserni tuo ulos kaikenlaista dieselhybridiä, eikä ranskalaisesta rautatiekalustosta tai avaruustekniikasta olla puhuttu vielä sanaakaan :) Hassua sinänsä, etten osaa kuin korkkariranskaa ja muutenkin pidän saksalaisista ilmiöistä paljon enemmän, mutta nimenomaan auto(- ja juna)puolella ranskalaiset herättää enemmän tunteita.
18.05.2013 01:56	Leo Männistö:	Mutta entäpä tuo valkoinen auto tuossa sillalla, onko tuo Ford Cortina MkI eli ns. tähtiperä-Cortina? Veikkaan, että neliovisena melkoisen harvinainen (Volvo Amazonia muuten ei niitäkään ole loppuenlopuksi hirveän montaa tullut vastaan neliovisena, vaikka molemmat perheautoja ovatkin).
18.05.2013 07:28	Esko Maasalo:	Tuo iso valkoinen, hieman siipiperäinen auto, joka menee Pyynikinharjulle päin on aikansa komea ranskalainen Peugeot 404.

Kirjoita kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!