??.??.1935 "Amerikkalainen Pacific-linjan juna. Nykyajan kirkkaankeltainen virtaviivainen rautahepo muistuttaa hyvin vähän entistä savuavaa veturia ja kolisevia vaunuja" kertoi Uuden Suomen viikkoliite vuonna 1938. Kuvassa Pullman-Standardin (510/9.1934) valmistama Union Pacificin M-10001. Juna oli aluksi 6-vaunuinen, mutta toukokuussa 1935 se muutettiin 7-vaunuiseksi. Alkuperäisessä versiossa oli moottorina Winton 12-201A (900hp) ja kasvatetussa versiossa oli myös kasvatettu moottori, eli Winton 16-201A (1200hp). Uudempikin versio oli lyhytikäinen ja hylättiin jo kesäkuussa 1939. Kuvassa on 7-vaunuinen yksikkö ja vaikka vaunuja olisi vaikea laskea, niin vetovaunun neljä sivuikkunaa paljastaa 1200 heppaisen moottorin. Tämä korimalli sai paljon julkisuutta, vaikka sitä valmistettiin vain kolme kappaletta. M-10000 helmikuussa 1934, kuvan M10001 ja kahdella peräkkäisellä vetovaunulla varustettu M-10002 vuonna 1936 (A-osa 1200hp +B-osa 900hp). Ensinmainittu hylättiin joulukuussa 1941 (ajettuaan n. 1.45 milj. km) ja viimemainittu joulukuussa 1946. Junayksikön M10001 suurin saavutus on uuden mantereen poikki ajetun matkan ennätys. Edellinen oli vuodelta 1906 (71h 27min). Tämä juna lähti Los Angelesista 22.10.1934 klo 22:00. Chicagoon (3699 km)saapuessaan se oli parantanut parasta voimassa olevaa aikataulua jo 20 tuntia (keskinopeus 95 km/h). Cheyennen ja Omahan välin (817 km) se ajoi keskinopeudella 135 km/h. Chicagossa junalla oli 40 minuutin tankkaus ja huoltopaussi, mutta siitä huolimatta tulo New Yorkiin (5244 km) tapahtui 56 tuntia 55 minuuttia lähdön jälkeen (ennätys parani yli 14 tuntia).
30.07.2013 08:38 | [Tunnus poistettu]: | Älkää ottako pahalla, mutta minusta tuo on ihan hemmetin ruman näköinenen! Vaikka moderni 30-luvun junaksi. |
|
30.07.2013 15:47 | Kimmo T. Lumirae: | Olen samaa mieltä, mutta aikanaan uuden ajan airut. Junan edeltäjä M-10000 oli pääpiirteissään saman näköinen, mutta siinä oli 600 hv bensakone (!!!), tähän sentään saatiin jo diesel. Juna on muuten mitoiltaan, esim. korkeudeltaan ällistyttävän pieni. EMD myöhemmin ostin Wintonin moottoritehtaan ja sai sitä kautta kokemusta, paitsi kaksitahtidieseleistä, joka kehitys johti legendaarisiin EMD:n 567-moottoreihin ja sen seuraajiin, jotka ovat tänä päivänäkin uusien vetureiden voimanlähteenä, myös moottorisuunnittelun vaikeudesta, koska Wintonit olivat kaikkea muuta kuin luotettavan moottorin maineessa. Tämän EMD osasi siis kääntää voitokseen, koska EMD:n koneethan ovat vastaavasti olleet suorastaan legendaarisia luotettavuudessaan. | |
21.01.2015 21:39 | Heikki Kannosto: | Missä tämä mahtoi liikennöidä (jos ylipäätään liikennöi eikä ollut pelkkä koekappale)? | |
21.01.2015 23:17 | Eljas Pölhö: | Junaan lisättiin yksi vaunu toukokuussa 1935 ja sen jälkeen 1935-kesäkuu 1939 se liikennoi Portland (Oregon)-Chicago reitilla nimellä "City of Portland". Tuolloin 10002 korvasi sen (tuli toiselta linjalta). Sen jälkeen osa junasta käytettiin seuraavan junan osana ja loput tästä romutettiin 1941. | |
25.05.2016 01:01 | Uwe Geuder: | > bensakone (!!!), tähän sentään saatiin jo diesel Minusta tuntuu, että USA:ssa dieselillä on ollut ja on osittain edelleenkin likaisen koneen, korkeintaan kuorma-autoon sopivan maine. Olin 1980 oppilasvaihdossa ja silloin korkeatasoisella kaukomatkan tilauslinja-autolla oli bensiinimoottori. Tosi epämukavilla lehtijousituilla koulubussilla ja kaupunkibussilla oli kyllä dieselkone. En tiedä oliko se yksi syy siihen valintaan vai oliko se sittenkin vain näin, että kokemuksen puutteessa kokeiltiin vähän kaikkea. (ei mainita nyt Volkswagenin suurta mainoskampanjaa Clean Dieselistä, joka yritti vaikuttaa tuohon maineseen...) |