11.04.2013 / Odense, Tanska
11.04.2013 Kalustoa Tanskan rautatiemuseossa. Taustalla E-luokan höyryveturi nro 994 joka valmistettiin 1940-luvulla. Piirrustukset tulivat sellaisenaan Ruotsista, josta ensimmäiset E-sarjan veturit oli ostettu vuonna 1937 Ruotsin siirtyessä hiljalleen sähkövetoon.
Kommentit
| 01.06.2013 21:24 | Martin Hillebard: | Nämä veturit olivat Ruotsin Ukko-Pekat, synnyinmaassaan luokka F. Kun maan pääradat sähköistettiin niin monet näistä nykyaikaisista ja tehokkaista vetureista myytiin tosiaan Tanskan valtionrautateille. Useampiakin on säilynyt jopa ajokunnossa. Kyllä ne sirokäyntisiä kaunottaria ovat. Samanaikaisesti niin maskuliinista voimaa uhkuvina. |
|
| 01.06.2013 22:12 | Eljas Pölhö: | Kaikki Ruotsin F:t (1200-1209 ja 1271) toimitettiin Tanskaan huhti-toukokuussa 1937. Ilmeisesti painosta johtuen kattilat oli irroitettu kehyksestä ja ne toimitettiin tavaravaunuissa. Tanskassa veturit saivat numerot E 964-974 ja ne koeajettiin 15.7.1937 (E 972) ja 22.4.1938 (E 968) välillä. Tässä vaiheessa suurin tanskalaisten tekemä muutos oli akselipainojen jakauttaminen toisella tavoin: SJ:llä suurin akselipaino oli 16,0 tonnia (kitkapaino 48,0 t) ja DSB:llä 18,0 t (kitkapaino 53,8 t, vetokselit 18,0-17,8-18,0t). Vuonna 1939 DSB harkitsi Saksan Baureihe 03 hankintaa Frichsin kautta (sillä oli poliittisella päätöksellä annettu yksinoikeus toimittaa höyryvetureita DSB:lle), mutta kun ilmeni, että toimitus voisi tapahtua vasta 1945/46, niin asiasta luovuttiin. Vaihtoehtona oli tehdä lisää E-sarjan vetureita. Koska ne olivat jo vähäsen vanhentunut konstruktio, niin keskushallinto lähetti tiedustelun varikoille, mitä muutoksia vetureihin piti tehdä. Kovin suuria muutoksia ei tehty, kattilaa vähän muutettiin ja saatiin sen normihöyrystyskyky nousemaan 11400 kg/h arvosta arvoon 11756 kg/h. Akselipainoja justeerattiin vielä hieman, niin että takimmaiselle vetoakseleille tuli vielä 500kg lisää. Kaikkiaan muutoksia oli kuitenkin sen verran, että sisäisissä dokumenteissa ruotsalaiset kuuluivat sarjaan E I ja tanskalaisvalmisteiset sarjaan E II. Uudet veturit vastaanotettiin 1943 (E 975-980, näistä 975 valmistustieto on Frichs 314/1942 ja vastaanotto 7.1.1943), 1944 (E 981-986), 1947 (E 987-993) ja 1950 (E 994-999). Tanskalaisvalmisteisissa vetureissa oli aluksi tuhottomasti erilaisia lastentauteja ja DSB syytti tehdasta huonosta työmoraalista ja ammattiylpeyden puutteesta ja monopoliaseman väärinkäytöstä. Viimeisessä sarjassa DSB vaati oikeutta valmistusprosessin jatkuvaan erityistarkkailuun. Ilmeisesti lastentaudeidta päästiin vähitellen eroon ja 1950-luvun alkupuolella vetureilla ajettiin tyypillisesti 10-15 000 km/kk, parhaimmillaan n. 16 000 km. Luvut ovat kuin yksi yhteen Hr1 kanssa. Samaan aikaan vetureiden keskikulutukseksi todellisessa käytössä ilmoitettiin 14-16 kg hiiltä/km. Sijoitettuna Hki-Kouvola juniin tämä tarkoittaisi noin 2,8-3,2 tonnia suuntaansa. Vuonna 1955 vetureiden normisuorituskyvyksi ilmoitettiin tasamaalla 350 tonnin pikajuna 107 km/h, 500 tonnin pikajuna 97 km/h, 600 tonnin tavarajuna 79 km/h ja 1000 tonnin tavarajuna 64 km/h. |