16.05.1969 / Ävänti
16.05.1969 Tömisyttääkö veturi maata, kun sen numero on tarkka, mutta Ävännin seisakekylttien tekstit ovat tärähtäneet? Junan numero on Sj 1.
Kommentit
| 03.06.2013 23:45 | Jorma Toivonen: | Taitanee olla ensimmäinen kuva Ävännistä. Ihmettelen, kuinka Eljas löysi tiensä seisakkeelle "keskelle ei mitään", oliko tuonne edes kelvollista tieyhteyttä? Ympäristön suojaisat pellot olivat aikoinaan varsin "peura-/hirvirikasta" aluetta. Pr:n kuvat ovat aina kiinnostavia ja mielenkiintoni herätti junan numero - Sj1(?). Mutta pienen etsiskelyn jälkeen löytyi selityskin tuolle ihmettelylleni http://vaunut.org/kuva/56959 . | |
| 04.06.2013 00:57 | Eljas Pölhö: | Junallahan minä Ävännin löysin :) Huomaan kirjoittaneeni tällä kertaa Sj 1 ja edellisellä kerralla Sj1. Ollaanko me jo sovittu kuinka junanumerot kirjoitetaan? Eikö tuonne ohjeisiin voisi lisätä suositus siitä kuinka junanumerot ja veturisarjat tulisi kirjoittaa (välilyönnillä tai ilman)? Ehdottomasti oikeaa vastausta ei ole, koska eri aikoina myös VR on kirjoittanut nuo seikat eri tavoin ja ajankohtavaatimuksen asettaminen on jo turhan monimutkaista. Testasin hakemalla H213 ja H 213 ja kumpikin olivat hyvin suosittuja versioita ja näytänpä minäkin käyttävän eri tyylejä ihan sattumanvaraisesti. | |
| 04.06.2013 01:48 | Topi Lajunen: | Ehdotus: kaluston sarjamerkit yhteen, sekä junanumero erikseen sitä mahdollisesti edeltävästä junatyypin tunnuksesta tai reittikirjaimesta. (Dv12, S 59) | |
| 04.06.2013 02:20 | Eljas Pölhö: | Olen samaa mieltä Topin kanssa. Silloin ei tarvitse tehdä poikkeusta IC2-junan kanssa tai vaihtoehtoisesti alistua turhaan pähkäilyyn, että mitä tämä nyt oikein tarkoittaa tai kirjoittaa kakkosta yläviitteeksi. | |
| 04.06.2013 14:23 | Joni Lahti: | Eljas, kun tämäkin muutettiin 50-luvun alussa öljypolttoisesta hiilipolttoiseksi, oliko syynä taloudellisuus, polttoöljyn saantiongelmat vai jotkin tekniset syyt? | |
| 04.06.2013 15:55 | Eljas Pölhö: | Eiköhän talousseikat näytelleet suurinta osaa. Öljyn hinnannousu söi öljypoltosta saatavia etuja niin paljon, ettei sitä kannattanut jatkaa (tai paremminkin sen lisäämistä ei kannattanut enää ajaa). Tästä johtuen vain muutaman veturin pitäminen öljypolttoisena ei ollut mielekästä. VR:n höyryvetureissa käytettiin tuolloin jo muutoinkin kolmea eri polttoainelajia: kivihiiltä, halkoja ja turvetta. Kahden viimemainitun korvaaminen öljyllä ei varmaan olisi ollut poliittisesti mahdollista. Itse vetureissa ei muistaakseni ollut mitään suuria (ratkaisemattomia) ongelmia ja niitä käytettiin liikenteessä yhtä paljon kuin sarjan kivihiilipolttoisiakin yksilöitä. Jos polttoaineen jakelussa oli ongelmia (tiläpäisratkaisuja), niin ne olisi selvitty ja korjattu öljypolton lisäämisen myötä rutiinitoimenpiteinä. Tekniset ongelmat olivat varmasti ne vähäisimmät syyt öljypoltosta luopumiseen. Ruotsissa turpeesta (150 veturia) ja haloista (450 veturia) luovuttiin heti sodan jälkeen ja kivihiilen rinnalle tuli öljy. Kaikkiaan noin 70 höyryveturia tehtiin öljypolttoisiksi ja niitä käytettiin aivan höyrykauden loppuun saakka. Itse asiassa se jatkuu edelleen, koska muutama museohöyryveturi on saanut säilyttää öljypolton. Siitä on iloa ainakin kuivilla kesäkeleillä, koska ne eivät lennätä kipinöitä ja öljypolttoisten vetureiden käyttö on sallittua hyvinkin kuivilla keleillä. |