30.05.1983 / Seinäjoki asema
30.05.1983 Aikansa erikoisuus tämäkin, kolikkoautomaatilla toimiva yleisöpuhelin junan ravintolavaunussa. "Puhelut mahdollisia minne tahansa Suomessa" kertoi mainosteksti.
Kommentit
| 07.07.2013 09:17 | Simo Virtanen: | 30 vuotta sitten ei paljoa ulkomaanpuheluita soiteltu. | |
| 07.07.2013 23:33 | Tapio Keränen: | Huoletonta aikaa ennen kännyköitä! | |
| 08.07.2013 16:43 | Martin Hillebard: | Oma tutustumiseni kännyköitten muinais-asteeseen tapahtui tästä pari kolme vuotta aikaisemmin. Olin työssä vientitehtävissä eräässä keskisuuressa rakennusterästä tuottavassa firmassa ja ajoittain kiersimme etelä-Suomea myös kotimaan markkina-asioissa. Menopelinä meillä oli suurikokoinen neliovinen Peugeot ja autoon oli sijoitettu niinikään suurikokoinen langaton puhelin. Perusyksikkö oli kojelaudan alla lähes nk asiakirja-salkun kokoinen ja siihen oli kiinnitetty tavallinen puhelinkuuloke langan välityksellä. Telefoneeraaminen tapahtui numero-nappeja painelemalla - en muista olisiko ihan ensimmäisissä malleissa ollut numerokiekko! ja odottaen että joku myös vastaisi. Kun "joku" sen teki, Tavallisesti tehtaan konttorin tytöt, niin sitten puhuttiin. Luurissa oli tangentti eli painike, jota piti painaa koko ajan kun itse puhui, sitten lopettaa "Kuuntelen" ja vapauttaa painike. Siis niinkuin jossakin vanhan ajan ilmailuväen radiopuhelimissa. Kaipa sen laitteen sai ottaa mukaansa kun, auton pysäköityämme lähdimme kävelemään, mutta ei me sitä kyllä kertaakaan mukana raahattu. Lanka- puhelimia oli joka tapauksessa joka paikassa, majataloissa joissa yövyimme... tai paikallisella rautakauppiaalla jonka luokse meillä oli muutenkin asiaa. Systeemiä kutsuttiin NMT tai jotakin. Miten kiinteä puhelujen välitysverkosto oli rakennettu en tarkkaan tiedä, mutta eipä se valtakunnallisesti erittäin laaja vielä voinut olla. Vai oliko? "Puhelut mahdollisia minne tahansa Suomessa"? Nykyinen pikku Nokiani vaikenee jo aika pian Helsingistä Tallinnaan päin seilatessa. Kännykkä toimii vain suhteellisen lähellä lähintä maa-antennia. |
|
| 08.07.2013 18:31 | Kari Suominen: | Tuo kuvailemasi tangentin painaminen ja vuorottelu puhuttaessa kuulostaa siltä, kuin käytössä olisi ollut ARP -järjestelmä, jossa puhelimen lähetys ja vastaanotto eivät toimineet samanaikaisesti, koska puhelin lähetti korkeammalla taajuudella kuin vastaanotti. Tämä junan puhelin taas edusti silloin aivan uutta NMT- 450 -järjestelmää, joka oli avattu käyttöön runsas vuosi aiemmin kuin nämä puhelimet juniin tulivat. NMT-450 -järjestelmä oli yhteispohjoismainen ja sai varsin suuren suosion alhaisempien puhelumaksujen ja laajan peittoalueensa vuoksi. | |
| 09.07.2013 13:15 | Petri P. Pentikäinen: | Ja kuvassahan puhelua otetaan siis P u h e p i s a r a s s a. http://yle.fi/uutiset/puhelinkoppi_on_pienelle_eksoottinen_museoesine/6566285 |
|
| 10.07.2013 13:31 | Martin Hillebard: | Tuo YLE -uutinen on tosi hauskaa luettavaa. Eri aikojen lapsille muodostuu kasvuaikana hyvinkin eri käsitykset siitä, mikä on itsestään selvää mikä vanhanaikaista jopa vaivalloista. Vielä 1960-luvulla oli ainakin Savossa maaseudulla, mahdollista soittaa (maalaiskaupan) seinään kiinnitetyllä puhelinkoneella jossa ei semmoista vaivalloista numerokiekkoa ollut. Pyöräytit vain kammesta "veivistä" kolme kertaa ja sitten sentraali-Santra yhdisti Sinulle puhelun ihan minne vain halusit. Kyllä se nykyään on raskasta kun pitää niitä (vietävän piskuisia) nappuloita painella. Muutama suvi takaisin meillä oli tuttuun tapaan kesävieraita. Suvun pienimmäinen "Caroly" tutkisteli työhuoneeni sisältöä ja havaitsi, että kirjoituspöydälläni EI ollut koti-tietokonetta. Sen sijaan muutamia metsästä löytämieni variksen sulkia. Tytön spontaani reaktio oli: - Äiti, kirjoittako Mart-setä vieläkin sulkakynällä?! |
|
| 10.07.2013 14:04 | Topi Lajunen: | Ei nykyään mitään nappuloita enää painella, viime vuosituhannen juttuja moiset. Nykyään pyyhkäistään ja täpätään kosketusnäyttöä. :) | |
| 10.07.2013 14:25 | Petri P. Pentikäinen: | Erittäin hyvin varusteltu tämä ravintolavaunun Puhepisara, kun näyttää olevan hätäjarrukin puheluiden katkaisemista varten. | |
| 10.07.2013 17:08 | Martin Hillebard: | Luin hiljattain jostakin lehdestä pakinaa jonka asiasisällön piti jopa kuvata todella tapahtunutta. Pakinoitsija kertoi havainnoinneensa pikkutyttöä - niin pientä että osasikohan vielä lukeakaan - joka selaili jotakin sellaista vanhanajan lasten kuvakirjaa, siis sellaista, jota "kaikille" lapsille luettiin ääneen ennen kaikkien näitten näyttö-vempeleitten tulemista. Tyttörukka katseli aikansa kirjan ensi aukeaman kuvia ja sitten tuli aika kääntää sivua. Meidän hieman ikääntyneempien käsityksen mukaan. Tyttö toimi oman käsityksensä mukaan: Pyyhkäisi sivua etusormellaan. Kummallista kyllä mitään ei tapahtunut. Kummallista kyllä myös se etten muista miten pakinoitsija juttunsa päätti. Ehkä hän oli niin häkeltynyt näkemästään että unohti pois sen asian. |
|
| 10.07.2013 17:43 | Joni Lahti: | Oikeastaan ei siitäkään ole hirvittävän kauan - muutama vuosikymmen vain - kun kaukopuhelut maan sisällä hoidettiin tilaamalla valtion puhelinkeskusten kautta. Tavallista puhelua joutui odottelemaan, mutta jos oli sijoittaa rahaa enemmän, sai tilattua pika- tai jopa salamapuhelun. Muuten tuollaisessa puhekuplassa kohisi epämääräisesti puhuttaessa, keräsi se myös ääniä ympäriltäkin. | |
| 10.07.2013 17:57 | Petri Joutsi: | Kirjassa "Poimintoja teletoimen historiasta osa 4" lukee että ARPpiakin olisi kokeiltu junassa: "" Uusien EP-junien ravintolavaunun prototyyppi alkoi valmistua 1978 alussa. 10.2.78 asemajaosto tiedotti hankkeesta keskuksille ja pian tämän jälkeen VR lupasi yleisölle kokeilujen alkavan. Vaunu kiersi junissa sekä Pohjanmaan että Savon radalla,- ja tuotti radiollaan VR:lle tappiota 140mk päivässä. PTL sai periaatteessa puhelusta tai sen yrityksestä 4,40 mk/min. Rahastus oli järjestetty siten että ensimmäisellä markalla sai puhua 24 sekuntia. "" |
|
| 10.07.2013 19:19 | Kari Suominen: | Tällaisia "äänieriöitä" kuin Puhepisara tässä oli muotoilultaan erilaisia ja eri kauppanimikkeillä. Sai valita joko suorilla sivuseinillä, pyöreän tai vaikkapa soikean. Yhtäkaikki julkisissa tiloissa sisällä yleisöpuhelimet lähes poikkeuksetta olivat aina tällaisia puhekuplia. Jopa salainen agentti 86 Maxwell Smart neuvotteli pomonsa kanssa tällaisessa http://2.bp.blogspot.com/-8Xe-uYrKbsg/T5j8KuL7dPI/AAAAAAAAAl4/74jsAwUEraw/s1600/max7.jpg suojatakseen keskustelun ulkopuolisilta ;) ARP puhelinten kuuntelu oli aikoinaan kansanhuvia siinä missä analogisten ilmailun ja poliisinkin viestiverkkojen kuuntelu ennen digitaalisen Virven tuloa. Uskoakseni sivuston käyttäjissäkin on sitä ikäpolvea, joka muistaa jossain vaiheessa salakuuntelua harrastaneensa. |
|
| 10.07.2013 21:02 | Martin Hillebard: | Yhdessä Teräsmies filmissä Clark Kent'ille tuli kiire vaihtaa kamppeita mutta puhelinkoppi olikin tätä uutta tyyppiä. Muistaakseni hän teki sen sitten läheisen rakennuksen pyöröovessa, siis sellaisessa joka oli Stockmannilla vielä lapsuudessani Kolmen Sepän aukion sisäänkäynnissä. |