10.08.2013 Loviisan–Vesijärven rautatien moottoriresiinan moottori Humppilan hallissa. Moottori on kunnostettu 10vuoden sisällä
26.08.2013 13:28 | Heikki Jalonen: | Kiitos Jyrki kiinnostavasta kuvalisäyksestä! Kuva romuttaa samalla aikaisemman arvaukseni, että tuossa moressa olisi ollut Ford Popular-perheen moottori. Tämän olemassaolosta minulla ei ollut mitään tietoa. Samalla koko laitoksen ajoituksessa hypätään roimasti taaksepäin. Mutta, eivät ne arvoitukset silti vähene. Mitä valmistetta tämä moottori on? Ei kai sentään Ljusne-Voxna? Magneetto näyttää olevan ruotsalainen SEM, mutta se tuskin on alkuperäinen, mielummin 1950-luvun tuotteita. Itse moottori pari kertaluokkaa arkaaisempi, ettei menisi peräti 1910-luvulle? Avonainen venttiilikoneisto ja jakorattaisto olivat jo 1920-luvulla kadonnutta teollisuusperinnettä. Eikä koko laitos oikein muutenkaan vaikuta olevan alunperin auton moottori ollenkaan, vaan ollaan mielummin jossain erikoisvalmistajissa. Ja silti aika yllättävää: moottori muistuttaa kovasti Korvensuu-auton moottoria (made in Mynämäki), kuitenkin peilikuvana. Voisiko tämä antaa vihjeen tuon ensimmäisen suomalaisen auton teknisestä esikuvasta? Moottoriresiinasta? Voisiko se olla mahdollista? Korvensuu-auto rakennettiin vuonna 1913. |
|
26.08.2013 16:42 | Martin Hillebard: | Arvailuksihan tämä menee, mutta minusta(kaan) tuo ei vaikuta alunperin auton moottorilta ollenkaan. Auton moottorin ripustushan on yleensä sellainen, että sylinteriryhmän rungossa on jonkinlaiset, itse tämän "blokin" osaksi valetut korvakkeet, joiden välityksellä koko moottori sitten - vaihdelaatikkoineen - kiinnitetään pultein ja mutterein auton runkopalkkeihin osittain niitten väliin. Siis aikana ennen itsekantavien korien yleistymistä. Tässä koneessa kiinnittyy huomio tuohon laattamaiseen statiiviin, joka juoruaa että masiina on seissyt melko tasaisella alustalla tai sitten (puu?)palkkien PÄÄLLÄ. Voisiko olla oikein vanha merimoottori? Tätä olettamusta vastaan väittää moottorin jäähdytysjärjestelmä mutta luokkaa sata vuotta takaisin moni ratkaisu on ollut erilainen, kuin nuo nykyiset. - Ensimmäinen joka on käyttänyt polttomoottoria vesikulkuneuvon voimanlähteenä oli ranskalainen Lenoir joka 1860-luvulla sai paatin kulkemaan kolmi-hevosvoimaisella. Masiinassaan hän poltti valokaasua. Minkä TYYPPINEN tämä, muuten on?? En onnistu erottamaan kuvasta ainakaan sytytystulppia. |
|
26.08.2013 17:20 | Lasse Hinkkanen: | Onpa ihmeellinen kone. Minulla on ollut venemoottorina Olympia, joka oli roiskevoitelukone. Kyllä siinä venttiilikoneisto oli luukun alla, jolloin kiertokangen roiskima öljy voiteli senkin. Olympia oli tosin vesijäähdytteinen. Tuosta koneesta puuttuu vielä osia esim. pakosarja, eikä kaasuttajaa ole näkyvissä. Eniten ihmettelen nokka-akselin välitystä joka on 1:1, kuitenkin magneetolle se on tuplattu. Kampiakselilta täytyy olla välitys puolitettu ennen tuota nokka-akselia pyörittävää ratasta. Joissain laivakoneissa oli näin avonainen venttiilikoneisto, mutta siellä oli mies rasvaamassa niitä. | |
26.08.2013 20:35 | Martin Hillebard: | Polttomoottoreita on ollut monensukuisia niitten käyttöönotosta asti noin puolitoista vuosisataa sitten. Henkilöautoissa tavallisin ns ottomoottori - arvaampa että käsite ei erityisen monelle tämänpäivän nuorelle ole tuttu! perustuu saksalaisen teknikon Nikolaus OTTO (1832 - 1891) kehittämään räjähdysmoottoriin. Siinä tavallisimmin poltetaan bensiiniä, ja "räjähdys" ainakin ennen vanhaan saavutettiin useimmiten tavallisia sytytystulppia käyttämällä. Vuonna 1876 lähtivät Deutz'in tehtaalta Kölnissä, ensimmäiset arkikäyttöön tarkoitetut nelitahtimoottorit. Veturimiehille tutumpi on Rudolf DIESELIN kone joka ei sytytystulppia tarvitse...kunhan laitos vain ensin saadaan käyntiin. Sitten on muita versioita kuulamoottoreita puolidieseleitä ym niistä on kirjoitettu paksuja kirjoja. Jos kuvan esittämä kone olisi alunperin meri-sellainen sitä on voitu konvertteerata ts uudelleenrakentaa uuteen käyttötarkoitukseensa mm juuri jäähdytysjärjestelmän osalta. |
|
26.08.2013 22:24 | Eljas Pölhö: | Ljusne Woxna tarjosi tuotteisiinsa kahta erilaista moottorivaihtoehtoa (jollei tilaaja vaatinut jotain muuta): A) ELLWE-moottori, joka oli heidän omaa tuotantoaan vuosina 1913-1919 (tehdas myytiin Södertäljelle). Moottori oli 2-t esikammiomoottori (puolidiesel: bensakäynnistys, sitten raakaöljy tms), 1- tai 2-sylinterinen, useita eri kokoja. ELLWE-moottori oli yksinkertaisempi rakenteeltaan kuin dieselmoottorit, mutta oli maineeltaan varmakäyntinen ja pienikulutuksinen. B) Ilmajäähdytteinen 2-sylinterinen, 4-tahtinen bensiinimoottori. Sylinterit 116x120mm, teho 15 hv. Sytytys Bosch Magnetapparat, kaasutin G.A. Moottorin merkkiä ei mainita esitteessä. |
|
27.08.2013 14:48 | Heikki Jalonen: | EP: kiitos lisätiedoista ja huippuhienosta alustan tehdaskuvasta. Siitä on jatkossa varmaan suuri hyöty, kun Minkiössä ihmetellään projektia. Moottorin osalta tunnistus on 100%. Jollei L-W ole itse valmistanut moottoria, on se äärimmäisen luultavasti hankittu Ruotsista joltain alan erikoistehtaalta. Koska L-W itse juuri tuolloin valmisti hehkukupumoottoreita (ruotsalaisittain tändkulemotor tai anglismina puolidiesel eli semi-diesel), on melko luultavaa että siellä ei oltu kovinkaan kiinnostuneita kipinäsytytteisten moottorien valmistamisesta. Moottorin ilmiasu viittaa tosiaan hieman venemoottorin suuntaan, mutta ilmajäähdytys ei taas siihen käyttöön ole sopiva, ei ainakaan silloin, kun jäähdytyksestä vastaa vain tuollainen "viipperä". Siksipä alkuperäarvaus voisikin kääntyä paloruiskun moottorin suuntaan. Siinähän keveys ja välitön käyttövalmius kylmästäkin säilytystilasta, kuten vaikkapa palokalustovajasta, on valtava etu. Noina aikoina kun ei tunnettu pakkasnesteitä jotta jäähdytysneste olisi voinut olla moottorissa valmiina sisällä. Eikä tuollainen pakkasvarmuus ole mikään haitta moottoriresiinallekaan, jota säilytellään jossain hatarassa vajassa, parhaassakin tapauksessa. Silloin vahvin arvaus voisi olla Albin, Kristinehamn. Ellei, niin sitten Skövde (myöhemmipi Penta), Göta tai vastaava - moottoreiden tekijöitä aikansa Ruotsissa riitti aivan käsittämätön määrä. Uskomattoman monet niistä saavuttivat myös maailmanlaajuista mainetta laadun ja ominaisuuksiensa ansiosta. "Svenskt fabrikat" merkitsi aikoinaan todella jotakin. Kampiakselin päässä on varmasti pikkupyörä (kuvassa jää näkymättömiin), joka käyttää vuorostaan kuvassakin näkyvää (messinkistä) välipyörää. Magneetto on sisäisellä puolittavalla jakajalla (kuten oli alkuperäinenkin Bosch), joten sen tulee pyöriä kampiakselin nopeudella, siksi käyttö pikkupyörällä. Sytytystulpat ovat pakoventtiilin pesäketulpissa (tumma eriste), kun taas ryyppykupit (asiallista, asiallista messinkiä) ovat imuventtiilien vastaavissa. |