27.08.2013 / Tampere asema
27.08.2013 Näkymä laiturille 2/3 (IC2 176 Edfs:n yläkerran ikkunasta) klo 14.00
Kommentit
| 28.08.2013 14:42 | Topi Lajunen: | Mihis asti matkustit tällä? Mahdollinen nykiminen vaunustossa johtui sitten kiristämättömästä veturin ja vaunun välisestä kytkennästä, ei kuljettajan taidoista. :P | |
| 28.08.2013 16:19 | Jimi Lappalainen: | Sitä yritetään vielä selitellä ;D | |
| 28.08.2013 18:43 | Topi Lajunen: | Ja vieläpä etukäteen! | |
| 28.08.2013 20:57 | Timo Keski-Petäjä: | Matkustin Toijalaan (siis IC2 176:lla), eikä mitään tavallisuudesta poikkeavaa tuntunut kyydissä. - Olihan toki myötämäki ja aurinkoistakin :) | |
| 28.08.2013 20:59 | Mikko Mäntymäki: | Veturin ja vaununväli ei pitäisi olla löysä jos veturi on ajettu runkoon kiinni ja puristettukokoon esim Sr1:llä käyttämällä 1200A ajomoottorivirtoja, oletettavasti joku vaunujen väli on löysällä. | |
| 28.08.2013 21:28 | Robert Sand: | Kerro Mikko lisää tästä Sr1:sen kytkemisestä junarunkoon. Minä en ainakaan ymmärrä miten saat sitä väliä kiristettyä käyttämällä 1200A. No pysyy se tietenkin tiukkana silloin kun puristat mutta tässä taisi olla kyse ihan normitilanteesta, eli veturi vetää vaunut. | |
| 28.08.2013 22:28 | Mikko Mäntymäki: | "Painamalla" veturia junanrunkoon kiinni, se on ratapihakonnareitten vika jos joku vaunujen välinen kytkin on löysällä. | |
| 28.08.2013 23:35 | Markku Blomgren: | Kaalihäkki nykii joka tapauksessa, joskin kuljettajan taito voi pelastaa jotain, mutta kun liitos on ystävyysraudalla niin se jää pakostakin löysäksi. Marsuissa taitaa olla jo kaikissa unilinkit joten välin saa kiristettyä? | |
| 28.08.2013 23:47 | Juhani Pirttilahti: | Rungon saa kireäksi yksinkertaisesti kääntämällä niistä kytkimistä ruuveja tiukemmalle. Ei siinä tarvi suden ajomoottoreita polttaa... | |
| 29.08.2013 00:08 | Mikko Mäntymäki: | Ajomoottorivirta käy korkealla vain muutaman sekunnin. | |
| 29.08.2013 00:14 | Niila Heikkilä: | Unilinkkiähän ei edes saa heitettyä vaunun koukkuun kiinni jos puristaa liikaa, väli on ahdas. Kiristys on hoidettava kytkimen oman matoruuvin avulla. Jos taas käytetään ystävyyssidettä, sen pituus on vakio eli sitä ei voi edes kiristää. Sanoisin että kaalihäkki ei nyi junaa läheskään niin paljoa kuin Sr2. Tämä johtuu siitä että automaattista sähköjarrua ei kaalihäkissä ole, eli jarru- ja vetotila ei vaihtele mäkisellä radalla itsestään, kuten Sr2:n tapauksessa. Esimerkiksi yöpikurin vetäjänä pitkällä sinisellä rungolla Sr1 tarjoaa paljon pehmeämpää kyytiä. Sen huomaa kun nukkuu vaunussa. | |
| 29.08.2013 12:04 | Kimmo T. Lumirae: | Ystävyyssiteestähän on jo jonkun aikaa ollut käytössä uusi, lyhyempi malli, joka lyhentää välystä. Ja Sr1:tä ei tietenkään voi muulla tavalla kytkeäkään. Unilink kytketään liki väliä puristamatta, kiristämällä Unilinkin välys pois ja siinä on harmillisen pieni säätövara. Unilinkin tulo kalustoon oli tässä mielessä pieni pettymys. (Ja Sr1:n ajomoottorit sietävät 1200 A virtaa, ja sitten kun lakkaavat sietämästä, on niissä lämpötilasuojaus. Tuolla virralla vain ei ole mitään tekemistä runkoon kiinni ajamisen kanssa. ) |
|
| 29.08.2013 12:55 | Topi Lajunen: | Heh. Mikon "asiantuntevista" arvioista poiketen vaunujen välit olivat kunnossa, eikä asiaan liittynyt Sr1-veturit mitenkään. Sr2 oli keulalla, ja syystä tai toisesta veturin ja vaunujen välinen Unilink-ruuvikytkentä jäi vähän löysäksi. Ei se katastrofaalista ole, sellaista sattuu. Joskus Unilinkin ruuvikytkin on yksinkertaisesti jumissa, eikä tällöin asialle oikein voi mitään kytkentätilanteessa. Sitten kun yhdistää tähän Unilinklöysyyteen pelkistä kaksikerrosvaunuista koostuvan junan EP-jarruohjauksen ja Niilan mainitsemat sähköjarruilmiöt, löysän välin "kontrollointi" on hieman vaikeampaa. Ei mahdotonta, mutta kokeneimmallakin kuljettajalla saattaa joskus vähän täräyttää, etenkin pysähdysjarrutuksen loppuvaiheessa. ...ja kyllä se kytkinvälyksen kontrolli tuolla matkalla vähän epäonnistui paikoin, mutta näköjään ainakaan ennen Toijalaa seikka ei aiheuttanut merkittävää epämukavuutta matkustamossa. Mikä on tietenkin mukava kuulla, harvemmin ajotekniikasta näissä hommissa saa minkäänlaista palautetta. :) Näin äkkiseltään ajatellen hankalin pehmeästi jarrutettava matkustajajunakokoonpano lienee sellainen (muut esittänevät tarvittaessa poikkeavat mielipiteensä...), jossa keulalla on Sr1 (hieman tehoton ja toisinaan epätasaisesti jarruttava sähköjarru), seuraavana sinisiä vaunuja läjä (vähän hitaammin toimivat ja vähän tehottomammat jarrut) ja niiden perässä uusia uunituoreita Edm:iä ja Hccqmmr/Gd-vaunuja, jotka vastaavasti jarruttavat äkäisemmin ja nopeammin. Siinä pitää melko suunnitelmallisesti ja rauhallisesti jarrutella, jos meinaa pitää REMmit soimassa herkkäunisimpienkin silmäluomilla. :) |
|
| 29.08.2013 13:34 | Panu Breilin: | Näin paljon junalla matkustaneen amatöörin näkökulmasta väittäisin, että isoimmat nykäykset liikkeellelähdössä ja suurin nykäystodennäköisyys on kokoonpanolla Dv12 (vapiti) + siniset. Usein esim. Vaasan radan jokaisella väliliikennepaikalla toistuvaa nykäysilmiötä voisi kuvata seuraavasti: Ensin veturi lisää kierroksia, sitten tulee noin sekunnin mittainen "tyhjä" jakso (missä kytkin kiristyy) ja tämän jälkeen kuuluu ainakin koko ensimmäisessä vaunussa havaittava klonks-ääni (vapitin sanka tavoittaa ruuvikytkimen koukun pohjan). Samaan aikaan klonks-äänen kanssa junassa tuntuu huomattava nykäys, joka saa varsinkin seisovia matkustajia hamuamaan otetta penkkien selkänojista. Nykäyksen jälkeen jälkeen junan kiihdytys jatkuu tasaisen hitaasti veturin myllerryksen voimistuessa. Tätä voi verrata saman kokoonpanon vetämiseen Sr1:lla, missa juuri mitään havaittavaa nykäystä ei (ainakaan minun havaintojeni mukaan) tunnu. |
|
| 29.08.2013 18:06 | Markku Blomgren: | Eli parempi ratkaisu olisi deeverinkin kohdalla käyttää ystävyyssidettä vapitin sijaan jälkimmäisen ollessa tosin 'nopeampi' (ilmajohdot pitää kuitenkin kytkeä). | |
| 31.08.2013 02:21 | Joona Kärkkäinen: | . |