28.07.2013 / Oulu Nokela
28.07.2013 Dv12-rivistö Nokelan varikolla Oulussa. Veturit 2620, 2530, 2659, 2511, 2507, 2516 ja tuntematon.
Kommentit
| 13.09.2013 18:40 | Tunnus poistettu: | Noita katsellessa tuli mieleen kysymys mikä on Suomessa olleiden veturityyppien (mikä lie oikea nimitys, mutta tarkoitan, että esim. Dv12 on yksi tyyppi valmistussarjojen eroista huolimatta) yksilöiden lukumäärällinen suuruusjärjestys? Valmistusmäärä ja yhtäaikainen käytössäolo voitaisiin myös laskea. | |
| 13.09.2013 18:55 | Kimmo T. Lumirae: | Ihan kiintoisa kysymys. Vastaus voisi mennä vaikkapa näin, yhdistellen eri sarjojen eri variaatioita: -Dm 6-7 212 kpl -Dv12 192 kpl -Sr1 112 kpl -Dv11 + Dv15-16 100 kpl -Sm1-2 100 kpl -Dr13 54 kpl -Sr2 46 kpl -Dr12 42 kpl Siinä kaiketi yleisimmät. Vääntäkääpä joku höyryveturit sujuvasti hallitseva vastaava lista höyryvetureista eli jokaista pikkusarjaa kuten Hr 1 ( :o} ) ei tarvitse huomioida. |
|
| 14.09.2013 08:05 | Timo Salminen: | Höyryvetureista runsain lie ollut Tk3, jota valmsitettiin kai noin 160 kpl vai kuinka? Sijoittuisi siis kolmanneksi. | |
| 14.09.2013 11:04 | Miko Rautiainen: | Ihan komia rivistö Dv12. | |
| 14.09.2013 15:07 | Martin Hillebard: | Höyryvetureista runsain OLI Tk 3 ja näitä rakennettiin vuosina 1927 ... 1953 161 kappaletta. Hyvänä kakkosena on Tv 1 Jumpo joita valmistettiin 148 yksilöä vuosina 1917 - 1944; näistä kuusi meni vientinä Latviaan jossa oli sama raideleveys kuin meilläkin 1524 mm, paitsi luonnollisesti kapearaiteisilla linjoilla. Oulun yhteydessä voinee mainita amerikkalaisvalmisteiset Tv 2 "Wilson" 2 - 8 - 0 -veturit jotka rakennettiin jo 1917 ja joita oli vain kaksikymmentä ## 618 - 637. En ole koskaan nähnyt Wilskiä ajossa mutta niitä oli kuulemma sijoitettuna juuri tälle Nokelan varikolle, ja viellä 1960-luvun alussa. Niistä näkee kuviakin erittäin harvoin. Tältä siis näyttää nykyhetki. |
|
| 15.09.2013 15:21 | Kari Roininen: | Jos tuohon Kimmon listaan vielä lisättäis Dr16 23 kpl. | |
| 15.09.2013 15:27 | Topi Lajunen: | Kuten Kimmo mainitsi, listassa oli yleisimmät (pl. höyryt). Jos siihen listattaisiin kaikki, niin Dr16:n edelle menisi moni muukin vetokalustotyyppi, kuten Sm4 (30 kpl) ja Sm5 (n. 30 ja lisää tulossa). | |
| 15.09.2013 16:22 | Kari Roininen: | Niinpä! Markun tekstistä saa käsityksen,että veturityypeistä ois kyse? Miten se rajataan,vai onko sitä olemassakaan? | |
| 15.09.2013 17:08 | Kimmo Pyrhönen: | Höyryjenkin kohdalla voi miettiä samaa kuin Dv12:n kohdalla eli laskettaisiinko esim. Hv1-3 -sarjat samaksi. Erotaan lienevät kehykseen tai tenderiin liittyviä. | |
| 15.09.2013 17:19 | Tunnus poistettu: | Arvasin, että menee tulkinnaksi ja jopa saivarteluksi kun olen näissä asioissa lähinnä vain ulkopuolinen utelija. Oma ajatukseni oli se, että lasketaan ne veturit joiden kyljessä on keskenään nuo samat numerot, siis Dv12, Tk3 jne. Lisäksi kiinnosti asia kuinka monta esim. Dv12 konetta on ollut samaan aikaan käytössä, koska osa voi olla jo poistunut käytöstä. | |
| 15.09.2013 18:54 | Kimmo T. Lumirae: | Ehkä miettisin kaiman kanssa samaa ja laskisin Hv 1-3 samaksi sarjaksi, koska itse veturin tekninen mitoitus on jokseenkin identtinen. Eroja on kehyksessä ja tenderissä. Isompi miettiminen tulisi G-sarjan koneissa eli Mummoissa, mitä niistä laskisi samanlaisiksi? | |
| 15.09.2013 19:34 | Petri Nummijoki: | Dv11-, Dv15- ja Dv16-vetureita oli yhteensä tarkasti sanottuna 102 kpl tai jopa 103 kpl, jos ei puhuta pelkästään VR:n vetureista vaan kaikista Suomessa liikennöineistä. Tv1-vetureita on Suomessa liikennöinyt 143 kpl, koska yksi latvialainen saatiin sotasaaliiksi. Toisaalta Tk3-vetureista yksi jouduttiin luovuttamaan sotakorvauksena jo uutena, joten niitä on tainnut olla VR:n käytössä vain 160 kpl. Vai ehtivätkö kaikki 161 olla VR:llä ajossa ainakin jonkin aikaa? Hv1-3-sarjojen vetureita oli yhteensä 99 kpl. Tosin samanaikaisesti niitä oli ajossa enimmillään 98 kpl, koska ensimmäinen hylättiin jo ennen viimeisten valmistumista. Tk3- ja Tv1-vetureitakaan ei tietenkään koskaan ollut kaikkia samanaikaisesti liikenteessä, koska vanhempia luovutettiin sotakorvauksena ennen uusimpien valmistumista. Tr1-vetureita oli 67 kpl ja varmaan samaksi sarjaksi voidaan lukea myös Hk2, Hk3 ja Hv4, joita oli yhteensä 61 kpl. G-sarjojen vetureita (myöhemmät Sk1-6) oli yli 200 kpl mutta niitä tuskin voidaan kaikkia katsoa samaksi tyypiksi. Rautatiemuseossa käymällä voi todeta, että Sk1- ja Sk3-vetureiden välillä on jo kokoerokin merkittävä. | |
| 15.09.2013 20:15 | Kimmo T. Lumirae: | Jätin muuten mainitsematta Dm 8-9 moottorivaunut, joita oli 48 kpl. Niistä muodostettuja yksiköitä toki oli puolet vähemmän. Enkä ajatellut lainkaan noita yksityisiä Vv 15:ia. Mutta siis valmistus- luovutus- ja hallussaolomäärien mukaan: -Tk 3 160 kpl -Tv 1 143 kpl -Hv 1-3 99 kpl -Tr 1 67 kpl Jääkö jotain yli 40 kpl käytössä olleita pois ja löytyykö G-sarjasta tai vielä vanhemmista tämän ehdon täyttäviä? |
|
| 15.09.2013 20:32 | Petri Nummijoki: | Vr1-vetureita oli 43 kpl ja Tve4-vetureita 40 kpl, jos pienveturitkin lasketaan. Valmetin Move51:stä (Tve3) on ollut VR:llä 42 kpl, jos hydraulisella ja mekaanisella voimansiirrolla varustetut niputetaan samaksi sarjaksi. Pelkästään hydraulisella voimansiirrolla varustettujen osaltakin mennään reilusti yli 40:n veturin, jos yksityisille myydyt lasketaan mukaan. G-sarjoista varmasti saadaan koottua yli 40 kpl käsittäviä joukkoja ja luultavasti useampiakin mutta joku niitä tunteva tarvittaisiin kommentoimaan. | |
| 15.09.2013 21:48 | Eljas Pölhö: | Sk-sarjoista Sk1 ja Sk2 voi yhdistää, jolloin niitä oli 100 tai 101, jos numerotta VR:llä ollut Rauman Rautatien N:o 1 kelpuutetaan. (Vanhat tunnukset olivat G1, G2, G4, G6 ja G9) Sk3 sarjaa oli 88 kpl (Vanhat tunnukset olivat G3, G5, G10 ja G11) Sotasaalisvetureista sarjaa Tv3 oli 54 kpl Vanhoista sarjoista A3, A5, A6 ja A7 voi niputtaa, jolloin niitä oli 25+2+13+4 = 44 kpl Tk3:n valmistusmäärä voidaan tulkinnanvaraisesti laskea myös 163:ksi, jos kaksi Venäjällä varaosista koottua lasketaan määrään. Ne eivät kuitenkaan koskaan tulleet Suomeen. |
|
| 16.09.2013 00:20 | Markku Blomgren: | Mitä muuten tapahtui noille Tv3:lle, pistettiinkö paloiksi sodan jälkeen vai palautettiinko naapuriin? | |
| 16.09.2013 09:38 | Petri Nummijoki: | Sotasaalisveturit palautettiin sodan jälkeen Neuvostoliittoon. Miksihän muuten veturit piti palauttaa, vaikka sotasaaliina saatuja aseita ei joitain poikkeuksia lukuunottamatta tarvinnut? | |
| 16.09.2013 09:49 | Kari Haapakangas: | Vetureista oli neukkulassa pula. Aseita oli ja tuotettiin omasta takaa ihan riittävästi. | |
| 16.09.2013 14:10 | Martin Hillebard: | Sotasaalisvetureista keskusteltaessa useimmille tulee mieleen itärintamalla sotatoimien sivuilmiönä vallatut veturit jotka sitten otettiin omaan käyttöön. Vähemmän tunnettua on, että kun saksalaiset olivat valloittaneet Baltian, niin he lähettivät Suomeen vetureita ainakin Eestistä. Hehän pyrkivät haltuunsa saamillaan alueilla kaventamaan 1524 mm nk normaali- raidevälille eli 1435 mm, ja tällöin leveäraiteiset veturit joutuivat niinsanotusti ylijäämävarastoon. Niistä - ja sotasaalisvetureista yleensäkin - julkaistiin 1960-luvulla seikkaperäinen moniste, olisikohan se ollut Eljaksen käsialaa. Siitä kävi ilmi, että monet saksalaisten toimittamista vetureista oli rikkinäisiä, jopa niin ettei niitä voitu, tai ehkä ehditty ennen sodan loppumista, korjata. Eikös yhdestä peräti puuttunut koko höyrykattila! Voi olla että minulla on kappale monistetta arkistoni kätköissä. Ehkä jollakin toisella jo kauan rautateitä harrastaneella on myös omansa. * * * Nämä ajatukset herätti tuo Latvian Tv 1: mainitseminen! |
|
| 16.09.2013 14:33 | Petri Nummijoki: | Kyllä minun käsitykseni mukaan on yleisesti tunnettua, että sotasaalisvetureita saatiin myös Saksan kautta. Pr2-veturitkin tulivat sitä kautta mutta ne saivat jäädä sodan jälkeen Suomeen. | |
| 16.09.2013 16:43 | Eljas Pölhö: | Toisen maailmansodan kuluessa VR:lle toimitettiin noin 300 leveäraiteista ns. sotasaalishöyryveturia. Näistä noin viidennes oli sotatoimialueilla vallattuja ja loput laivattiin pääasiassa Virosta ja Latviasta. Tilastojen valossa varsinaisia sotasaalisvetureita oli 299, mutta tarkka luku on jossain määrin hämäävä, koska se sisältää suuren määrän vetureita, joista puutui kattila, tenderi, pyöräkertoja ym oleellisen tärkeitä osia ja toisaalta VR sai myös koko joukon irtokattiloita, pyöräkertoja ym osia, jotka eivät aina olleet käyttökuntoisia tai sopivia vaillinaisina saapuneisiin vetureihin. Suomalainen numero ehdittiin määrätä 128 veturille ja suurin kerrallaan liikennöitävissä oleva veturimäärä oli 117. (Aiemmin keskusteltuun lukumäärälistaan voisi myös harkita sarjojen Tv3 ja Tr4 niputtamista, jolloin niitä oli yhteensä 66 tai 67. Oliko Tv3 vetureita VR:llä ajossa 54 vai 55 on vähän epävarmaa, 55 oli numeroitu). Vetureiden kuljetuksesta huolehtivat pääasiassa s/s Hohenhörn, s/s Casablanca ja m/s Porto Alegre. Lähtösatamina olivat Tallinna, Lemberg ja Libau. Vastaanottavina satamina Suomessa olivat Hietalahden sulkutelakka, Jätkäsaari, Länsisatama ja Hanko. Vetureita korjattiin ja laitettiin käyttökuntoon ainakin Helsingin, Kuopion, Turun ja Viipurin konepajoilla. Osalle vetureista oli tehty peruskorjaus jo ennen niiden lähettämistä Suomeen. PM:n Huoltopäällikön Esikunnan papereita selaavien on syytä muistaa, että niissä myös Pr2 ja Hr2-3 on niputettu yhteen "varsinaisten" sotasaalisvetureiden kanssa. |
|
| 16.09.2013 17:58 | Tunnus poistettu: | Joskus muurahaspesän pökkääminen saa vipinää aikaan. Nämä yhdestä kuvasta aiheensa saaneet ja tietoja tihkuvat keskustelut ovat mielestäni sivuston parhainta antia. Toki hyvät uutiskuvat ja ihan ns ."taidekuvatkin" ovat hienoja. | |
| 16.09.2013 19:02 | Markku Blomgren: | Ja nyt kun mainittiin noi Hr2-3 koneet, niin olivatko ne uusia vetureita vai jo käytössä ja sittemmin kav...levennetty suomeen sopiviksi? Eivätkös ne poistuneet käytöstä aika nopeasti? | |
| 16.09.2013 20:00 | Eljas Pölhö: | Hr2-3-veturit olivat 33-41 vuotta vanhoja tullessaan Suomeen. SJ:n sarjamerkit Ta ja Tb (myöh. B5) oli Ruotsissa jo siirretty (varmuus)varastoon useiden pääratojen tultua sähköistetyiksi. Jonkun verran niitä jäi Ruotsiin vielä liikenteeseen, mutta nekin poistuivat käytöstä samoihin aikoihin kuin Suomeen lähetetyt yksilöt, eli 50-luvun alkupuolella. Suomessa näistä vetureista hyödynnettiin vielä kattilat (monista tuli lämmityskattiloita) ja tenderit (palojuniin). Ruotsissa varastoitiin kokonaiset veturit varmuusvarastoihin ja viimeisin minun muistamani koeajo tällä sarjalla tehtiin 13.5.1963 (Norrköping-Nässjö, veturi B5 [ent. Tb] 858). Ruotsissa veturit romutettiin 1964, mutta yksi yksilö sai vielä tehdä viimeisen sotilaallisen palveluksen, kun sillä tehtiin tavarajunan kanssa raiteeltasuistumiskoe, jotta saatiin käytännön kokemusta kuinka nopeasti sotilashenkilöt saavat radan takaisin liikennöitävään kuntoon sabotaasitilanteessa. Tb 864 on Sveriges Järnvägsmuseumin omistuksessa (viimeksi kun sen näin, niin sen vuoro oli olla varastohallissa poissa museosta). |
|
| 16.09.2013 23:53 | Jouni Hytönen: | Hmm, lähtösatama Lemberg? Eikö se ole nykyinen Lviv Ukrainassa? | |
| 17.09.2013 11:09 | Eljas Pölhö: | Jouni: Totta, minä oioin liikaa ja kirjoitin väärin. Piti olla lähtöpaikkoina (konepaja): Tallinnan ja Libaun (Liepajan) konepajojen kohdalla satama oli sama. Lembergin (Lviv), Dünaburgin (Daugavpils, Väinänlinna) ja Nikolajevin (Mykolajiv?) kohdalla satama saattoi olla joku muu kuin jompikumpi edellämainituista. |