11.10.2013 / Välillä Kauttua–Eura
11.10.2013 Ei veikkoset, ei junalla enää kannata mitään kuljettaa – ei edes yhtä hakaneulaa. Se oli ennenvanhaan se. Nykyään juurikkaatkin ehtivät tehtaalle autoilla – näin kuin kuvassakin. Se on JIT-filosofiaa. Ja kun vielä kehitetään siitä, niin tulevaisuudessa näitä kärrätäänkin kottikärryillä...
Kommentit
| 12.10.2013 19:33 | Simo Virtanen: | Harvassa olivat ennenkin ne juurikaspellot, joilta saatiin kuormattua suoraan junaan. | |
| 12.10.2013 20:20 | Ari-Pekka Lanne: | Ja harvassa ovat ne metsät, joilta saadaan raakapuu suoraan junaan. Kuitenkin kiskot johtivat suoraan sokeritehtaalle, niin kuin on asian laita yleensä raakapuun rautatiekuljetustenkin kohdalla. Junakuljetuksen teknillistaloudellinen tehokkuus ja edullisuus kattaa siirtokuormauksesta johtuvan lisäkulun sitä moninkertaisemmin, mitä pidempi on matka pellolta tai metsästä tehtaalle tai sahalle. On muistettava, että juurikkaan menekki tehtaalla on kehittynyt suotuisasti, kun kaikki kilpailevat tehtaat on Suomesta suljettu. Suora lainaus Sydänsatakunnan nettiartikkelista (http://www.sydansatakunta.fi/Ajankohta/1194842528163/artikkeli/sakylan+sokeritehdas+kaynnistyy+iso+maara+uusia+viljelijoita.html ): "Tuotannon keskittymisen seurauksena Säkylässä tehdään nyt enemmän sokeria viikossa kuin tehtaan käynnistysvuonna tehtiin kokonaisuudessaan." Toki kumipyöräfanaatikkojen ja asfaltin ystävien kannan puolustukseksi on mainittava, että juurikkaan viljely on viime vuosina keskittynyt lähemmäs tehdasta, mikä syö siirtokuormauksen kannattavuutta. Suora lainaus YLE Etelä-Savon nettiartikkelista (http://yle.fi/uutiset/kimmo_ihalainen_on_lajinsa_viimeinen_itasuomalainen/5468845 ): "Vielä vuosikymmen sitten sokerijuurikasaumat olivat tuttu syksyinen näky myös Itä-Suomessa mutta nykyään sokerijuurikkaan viljely on keskittynyt Säkylän läheisyyteen Satakuntaan sekä Varsinais-Suomeen. Vuonna 2005 moni viljelijä luopui sokerijuurikkaasta EU:n sokeriuudistuksen myötä." Aiemminhan juurikasta puljattiin Pohjanmaalta, Hämeestä ja Itä-Suomesta, kuten artikkelin esimerkissä Joroisilta. Lisäksi kumipyöräyrittäjät ovat osoittaneet logistisuutta järjestämällä juurikkaat rehuautojen paluukuormiksi, jolloin ne kulkevat tietyssä mielessä "ilmaiseksi" – suora lainaus edellisessä paragraafissa mainitusta YLE Etelä-Savon artikkelista: "Käytännössä rahtikuluja on saatu painettua alaspäin hyödyntämällä Itä-Suomeen Säkylästä rehua kuljettavia rekkoja. Kun rehulastit on tyhjennetty maatiloille ympäri Itä-Suomea, ovat ne paluumatkalla täyttäneet kuormansa joroislaisilla juurikkailla." Juuri tällaista innovatiivisuutta kaivattaisiin rautateilläkin. Isoäitinikin opetti: "Vie mennessäs ja tuo tullessas!" Itse asiassa muistankin joskus 90-luvulla lukeneeni Länsi-Suomesta, että siihen aikaan Säkylän juurikasjunissa kulkikin vielä paluukuormana melassileikkeitä, mutta jossain vaiheessa VR unohti tämänkin isoäitien kullanarvoisen viisauden. Tietäähän sen jo pyöriä kokeilemallakin – teräspyörä on kova ja joustamaton, kumipyörä sen sijaan elastinen, kimmoisa ja mukautuva… |
|
| 12.10.2013 21:34 | Tunnus poistettu: | Yhdysvalloissa tämä isoäitien vanha viisaus on kuitenkin vielä arvossaan, ainakin mitä Trains Magazineen on uskomista. Kappaletavarakuljetuksissa konttilogistiikka on lyönyt itsensä läpi kaikilla tasoilla, eivätkä varsinkaan shortliner-operaattorit aja löysiä tonnimaileja palatessaan. Yhtä kaikki, ei sen enempää valtiollisen kuin suuren yksityisenkään operaattorin myyjiä kiinnosta etsiä varman liikenteen päälle suurin vaivoin sitä viimeistä 20 prosentin lisäliikennettä, jonka asiakkailta voisi saada - ehkä. Myyjien palkat lasketaan joka kuukausi yhtä varmasti yhtä suurina tileille. Taikasana ohuissa tavaravirroissa onkin yrittäjyys. Yrittäjällä riittää nälkää pöyhiä jokainen puska läpi etsiessään asiakkaita, sillä esimerkiksi 20% lisämyynti paluukuljetukseen kohottaa paluukyydin tuottavuutta helposti 40%. - Voidaan siis sanoa, ettei logistiikan joustavuus ole kiinni renkaiden, vaan päiden kovuudesta. | |
| 13.10.2013 10:38 | Simo Virtanen: | Junailin pari viikkoa sitten Sveitsissä Geneven lentokentän ja Sionin välillä. Siellä näkyy rautateillä olevan kannattavaa kuljettaa jopa jätepakkareiden kontteja. Koukkulaitteella varustetut taihtolava-autot syöttivät ratapihalla seisovaan tavaravaunuun jätekontteja, jotka sitten kuljetettiin junalla polttolaitokseen muutaman kymmenen kilometrin matkan. Toki tavaravaunukin oli juuri siihen tarkoitukseen valmistettu, jossa konttien pedit kääntyivät 45 astetta sivuun. Neljä tai viisi konttia per vaunu ja Martignyn ratapihallakin oli näkyvissä vain kaksi vaunua eli mitään täysjunia ei yhdeltä asemalta keräilty. Suomalaisittain käsittämätöntä puuhastelua, eikä taatusti kiinnostaisi VR-Transpointia. |
|
| 13.10.2013 13:32 | Ari-Pekka Lanne: | Jepulis, jonkinlainen intermodaaliratkaisu olisi ollut nannaa Säkylän kuljetusten tehokkuudelle. Jurtit olisi kerätty jo pellonsyrjässä jonkinlaisiin kontteihin, suuryksiköihin, jotka olisi sopivalla rautatieasemalla siirretty suitsait sopiviin junanvaunuihin (Sgn, Sgm, Occ, Hkb tms.). Tehtaan päässä suuryksikkö muitta mutkitta kumolleen, ei mitään Ohn- ja Fat-vaunujen kaapimista. Säkylän jurttikuljetuksille aiheutti hallaa myös kaksi ratainfrasta johtuvaa rasitetta. Nämä molemmat lisäsivät erityisesti rautatiekuljetuksen henkilöstökustannusta. Ensinnäkin radan huonokuntoisuudesta johtuva Sn 30 pidensi huomattavasti veturinkuljettajan työaikaa linjaosuuksilla. Sama vaikutus oli sillä, kun vaihteet ovat harmillisesti väärinpäin Kiukaisissa ja Kauttualla – näissä molemmissa jouduttiin tekemään ympäriajo, joka vaati kuljettajan työajan lisäksi junamiehen työaikaa. Ja kun Kiukaisissa ja Kauttualla ei muita vaihtotöitä tehdä, eikä näin ole omaa vaihtotyöhenkilöstöä, piti junamiehen tulla paikalle muualta (Porista), mistä kertyi vielä korvauksellista matka-aikaakin. Kolmioraiteet Kiukaisiin ja Kauttualle sekä radan luokkakorjaus olisivat tehostaneet juurikaskuljetuksia aivan valtavasti, mutta näin suuriin investointeihin RHK ei ymmärrettävästikään olisi suostunut, ottaen huomioon koko sokerintuotannon epävarman tulevaisuuden EY-Suomessa, ja kun VR ei ole onnistunut saamaan radalle muita kuljetuksia – puuta ja muuta. |
|
| 13.10.2013 20:01 | Ari Palin: | Jos tarkkoja ollaan, niin Kiukaisiin ja Kauttualle ei olisi tarvittu kolmioraiteita, vaan uusi erkanemissuunta olisi riittänyt ja vanha voitu purkaa pois. Itse asiassa Kauttualle ei olisi tarvittu edes vaihteita, vaan raide olisi voitu johtaa Kiukaisten suunnasta suoraan Säkylän radan lähtökaarteen loppupäähän. Samalla Kauttuan aseman pohjoispään tasoristeys olisi poistunut. Kauttuan asemallehan ei olisi ollut mitään tarvetta ajaa. | |
| 13.10.2013 20:10 | Ari-Pekka Lanne: | Oikein. Mutta kyllä mää olisin silti jättänyt ne vanhatkin vaihteet sinne. Kauttualla olisi voitu kuormata tuossa viimeisimpänä mainitsemiani "puita ja muita". Kiukaisissa puolestaan ne Kauttuan ratapihalla kuormatut vaunut olisi saatu vanhan vaihteen kautta suorempaan kohti Rauman metsäteollisuutta. Mutta tämä kaikki tosiaankin utopiaa... ;o) | |
| 13.10.2013 20:27 | Ari Palin: | Noin toki, jos muuta käyttöä olisi löytynyt. | |
| 08.10.2020 16:30 | Markku Knuutti: | Simo Virtasen vanhaan kommenttiin : Vr / Transpointilla oli AJA - järjestelmä käytössään , juurikin tollanen. |