08.04.2012 Saapuneessa junassa viimeisenä on vuonna 1913 LNWR-yhtiölle valmistunut näköalavaunu 1503, jossa sai matkustaa punnan lisämaksusta (kun nyt emme olleet ostaneet 1. luokan lippuja). Senkin vielä teimme, mutta tässä kohtaa se ei olisi ollut järkevä investointi – veturihan oli tulossa kiinni tähän päähän!
06.01.2014 22:00 | Tapio Arvola: | Mielestäni kiinnostavin katselusuunta junassa matkustettaessa on radalle. Yleensä siis taaksepäin, kun tavallisella rahvaalla ei ole ikkunaa eteenpäin. Vanhoina hyvinä aikoina suomalaisesta kalustosta oli melko helppo katsella taakse. Lättähatun peräohjaamo oli omaa luokkaansa. Sinisen kaluston päädyssä oli neljä kapeaa ikkunaa ja ulko-oven ikkunat parina askeleen etäisyydellä. Sieltä oli helppo seurata esim. Savon radan tai Rantaradan vanhoja penkkoja. Pettymys oli suuri, jos junan peräpäässä oli suljettuja vaunuja, jotka estivät näkymät. Näköala supistui aika ratkaisevasti, kun päätyikkunat vähennettiin kahteen. Kerran muistan matkustaneeni Rantaradalla päätyikkunallisessa puukorisessa vaunussa, jossa on siis päätyoven molemmin puolin isot ikkunat. Siitä näkee samoilta jalansijoilta aika ison sektorin. Pendojen ja nyttemmin Edojen myötä ratanäkymät ovat poistuneet aika suuresta osasta junia. Harmillista kehitystä. |
|
06.01.2014 22:32 | Jussi Mäkinen: | Aivan samaa mieltä. Lättähattu on senkin takia museokäytössä oivallinen peli. Emme ehkä kuitenkaan ala myydä kalliimpia lippuja takaohjaamoon... ;) |