01.01.1938 / Painopaikka Helsinki
01.01.1938 Viimeaikoina on täälläkin ollut paljon uutisia lipunmyynnistä R-kioskeilla. Palautetaan mieliin kuinka silloinen Rautatiekirjakauppa Oy mainosti tuotevalokoimaansa vuoden 1938 Suomen kulkuneuvoissa (talvituristi). Jätin mukaan Shellin liimapaperin, joka toimi avaamattoman aikataulun sinettinä, sekä AERO:n lentoliikennemainoksen.
Kommentit
| 27.02.2014 22:18 | Martin Hillebard: | Jeessöör. Ja menopelinä oli vielläkin "Aaltopelti-Junkers" = Ju-52. | |
| 27.02.2014 23:47 | Jouni Halinen: | Jösses sentään. Sveitsin ilmavoimat käyttivät Ju-52:a vielä 1980 luvulla. Syy: kokoisekseen (kuljetus) koneeksi se nousee/laskee mistä tähansa kanttoonin pohjasta. Lufthansalla on vielä tälläinen kone täydessä iskussa, näin sen viimeeksi Malmilla 1988. | |
| 28.02.2014 11:52 | Joni Lahti: | Siinähän liihottaa Tante Ju (Täti Ju)! Suomessa AEROlla oli aiemmin käytössä vanhempaa aaltopeltimallia Junkers F-13 -koneita. Yksi moottori, neljä matkustajapaikkaa kabiinissa ja kaksi lentäjää avo-ohjaamossa sekä alla mahtavat ponttoonit. | |
| 28.02.2014 13:53 | Eljas Pölhö: | F-13 lentoasema taisi olla ihan kaupungin keskustassa, Katajanokan laiturilla. Nyt Viking Line on vallannut sen paikan. Kiskotkin on pantu rullalle, joten lentokenttäpikajuna Katajanokalle ei enää vosi toimia (paitsi HKL:n kapearaiteisella verkolla, jolla tosin nyt liikennöi vain paikallisjunia). | |
| 28.02.2014 19:50 | Joni Lahti: | Tante Ju oli aikansa (1930-45) kuljetin sekä siviilissä että sotatoimissa. Konetta valmistettiin yhteensä noin 5 500 kpl. Aeron Junkersseista tunnetuin oli Kaleva, jonka Neuvostoliitto ampui mereen välirauhan aikana 1940. Tante Ju oli hidas, mutta varmatoiminen ja vahvarakenteinen. Läntinen vastike oli Douglas DC3 (myös DC2), jota rakennettiin vuodesta 1935 alkaen noin 13 000 kpl ja sen lisäksi neuvostoliitossa lisenssillä Li-2 nimisenä noin 2 000 kpl. Konemalli oli sekin myös sekä sota- että siviilitehtävissä. Suomessa ne päätyivät siviilitehtävistä lopulta Ilmavoimien kuljetuskoneiksi. DC3 oli todella monipuolinen ja luotettava kuljetin ympäri maailmaa ja lienee vielä jossakin käytössä. Surullista on, että tasan 70 vuotta sitten Neuvostoliiton kaukoilmavoimat ADD käyttivät Li-2 (=DC3) koneita Helsingin pommituksissa. Koska kone ei ollut alun pitäen pommikone, surmakuorma noin 1000 kg ripustettiin ulkoisiin telineisiin. Kerrotaan, että rungon sisältä heitettiin käsin myös palopommeja..... taitaa olla urbaania legendaa? |
|
| 28.02.2014 21:05 | Topi Lajunen: | Ilmavoimien kuljetuskoneet palautettiin takaisin siviilikäyttöön sodan jälkeen. Mutta muistanko väärin, että lisäksi sodan jälkeen ostettiin Yhdysvaltojen ylijäämävarastosta C-47 Skytraineja, jotka konvertoitiin DC-3:ksi siviilikäyttöön? Muistona edellisestä elämästä näissä koneissa olisi ollut ohjaamon rungon sisäpintojen maastonvihreä väritys? | |
| 28.02.2014 21:12 | Topi Lajunen: | Tarkistinpas wikipediasta, ja onkin ilmeisesti niin, että kaikki Aeron/Finnairin DC-3:t olivat entisiä C-47-koneita (paitsi kaksi oli ex-C-53) Yhdysvaltojen ilmavoimien ylijäämäkoneita. Veljekset Karhumäellä oli kaksi alun perinkin DC-3:ksi rakennettua, ja kaksi ex-sotilasversiota. Lisäksi Suomen ilmavoimilla oli yksi ex-Lufthansa DC-3. Ilmavoimilla ei siis vielä kotimaisten sotien aikana ollut moisia vehkeitä. Luin täältä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Douglas_DC-3#K.C3.A4ytt.C3.B6_Suomessa |
|
| 01.03.2014 00:20 | Joni Lahti: | Ilmavoimilla oli vuosina 1940-55 käytössään DC-2 "Hanssin-Jukka", joka päätyi kahvilaksi Hämeenlinnaan ja sieltä lopulta museoitavaksi Tikkakoskelle. Helsingin rautatieaseman seutu oli rajun hyökkäyksen kohteena ensimmäisenä pommitusiltana 6.2.1944. Asemalla seisoi Oulun pikajuna odottamassa lähteä, kun noin 19.22 tulivat ensimmäiset pommit. Pommit ruhjoivat makuuvaunuja ja tappoi sekä haavoitti siviilimatkustajia. Rautatiehallitus sai sekä miina- että palopommeista osumia ja syttyi tuleen. Kaisaniemen luistinradalla oli peli menossa ja nuorisoa luistelemassa. Siellä tuli nuoria uhreja. Kaikkiaan aseman alueelle osui parikymmentä raskasta 1000 kg miinapommia ja lukuisa määrä palopommeja. Raiteet katkesivat viidestätoista kohdasta, 7 vaunua tuhoutui täydellisesti, 47 vaunua vaurioitui ja kolmestakymmenestä särkyivät ikkunat. Tarkoituksena oli lamaannuttaa rautatieliikenne raskailla miinapommeilla, mutta ratapihan vauriot korjattiin hyvin nopeasti. Pasila säästyi pahimmilta vaurioilta, yksi miinapommi osui raiteille hiukan Kaisaniemen ravintolasta Pasilaan päin. Näin kerrotaan lähteissä. |
|
| 01.03.2014 11:48 | Kimmo T. Lumirae: | Hanssin-Jukka oli ainoa Ilmavoimilla sodan aikana käytössä ollut Douglasin kuljetuskone. Aero hankki Saksasta kaksi DC-2:ta 1941, mutta ne myytiin Ilmavoimille vasta 1949. Hanssin Jukka oli ruotsalaisen kreivi C.G. von Rosenin hankkima, ja hän oli lentäjänä Hanssin-Jukan ainoalla pommituslennolla, joka sekin jouduttiin moottoriongelman vuoksi keskeyttämään. Carl Gustaf oli Ilmavoimien perustamiseen suuresti myötävaikuttaneen, ensimmäisen lentokoneen lahjoittaneen Eric von Rosenin poika. |
|
| 02.03.2014 14:11 | Martin Hillebard: | Kun sotatoimet Suomessa alkoivat vuonna 1918, niin (senaikainen kenraali) Gustaf Mannerheim vetosi ruotsalaisiin, vapaaehtoisten sotureitten & sotakaluston saamiseksi. Ruotsin hallitus ei halunnut virallisella tasolla sekaantua alkaneeseen,vapaus- tai sisällissotaan, mutta tämä mainittu kreivi Eric Carl Gustaf Bloomfield von Rosen s. 1879 päätti sen tehdä - niillä resursseilla jotka hänellä oli käytettävissään. Ruotsissa ei tuohon aikaan vielä erityisen monta lentokonetta ollut, ja vielä vähemmän myytävänä olevia, mutta "Rockelstad'in linnan herra" löysi muutaman ja valitsi niistä pienen kaksipaikkaisen Morane-Saulnier PARASOL'in. Konstruktio periytyi ilmeisesti Ranskasta, mutta itse koneen oli lisenssillä valmistanut Enoch Thulin Aeroplanfabrik -lentokonetehdas Ruotsin Landskronassa. Se oli varustettu suksilla joka mahdollisti nousut ja laskut talviolosuhteissa, lumen ja jään päällä. Yhdeksänsylinterisen moottorin teho oli 90 hevosvoimaa; Lentokonetta mainittiin herkkäliikkeiseksi, ja vaikeasti hallittavaksi. Lahjoittaja itse oli mukana matkustajana Umeå'sta (Uumaja) Vaasaan jossa Mannerheim piti päämajaansa. Konetta ohjasi luutnatti Nils Kindberg ja tämä oli ensimmäinen kerta kun joku uskaltautui lentämään Pohjanlahden yli. Matka päättyi onnellisesti, ja kreivi Ericin ja kenraali Mannerheimin tapaamiseen, sekä lahjan luovuttamiseen. Muutaman päivän kuluttua ylipäällikkö antoi päiväkäskyn, jossa kone nimettiin Aeroplanet nummer 1 greve von Rosen. Se suoritti sittemmin tuloksellista ilmatähystys -palvelua Tampereen seudun taivaalla, mutta syöksyi valitettavasti aika pian, ilmeisesti molempien siipien repeydyttyä irti. Kerrotaan, että tuosta, de facto perustamisestaan lähtien, Suomen ilmavoimilla olisi aina ollut yksi tuota edellä mainittua nimeä kantava lentokone. |
|
| 02.03.2014 16:41 | Joni Lahti: | von Rosenin lahjoittama kone oli tarkkaan ottaen Thulin typ D eli Ruotsissa rakennettu kopio ranskalaisesta Morane-Saulnier Parasol -koneesta. Koneen tunnuksiksi oli maalattu kreivin onnen tunnus sininen hakaristi. Suomen Ilmatarhan (obs!) eli myöhemmin Suomen Ilmavoimien tunnukseksi määrättiin sininen hakaristi valkoisella pohjalla. - Tunnuksella ei ollut muuta tekemistä natsien hakaristin kanssa kuin se, että sen juuret ovat usean eri kulttuurin onnen symbolissa. Latvian ilmavoimilla tunnus oli vinossa oleva punainen hakaristi valkoisella pohjalla. Se näytti jo pahasti natsitunnukselta, vaikka ei sekään liittynyt mitenkään Saksaan. - Jaha, meni taas ilmailun puolelle, mutta palaan pian raiteille. |
|
| 02.03.2014 17:08 | Kimmo T. Lumirae: | Multa puuttuu tieto, missä konetyypeissä potkurikoneaikana nimikkoja on ollut, mutta aikoinaan oli yksi Gnat (GN-101) ja sitten Draken (DK-223) ja nyt yhdessä Hornetissa (HN-457) on teksti "Kreivi von Rosen" | |
| 02.03.2014 18:20 | Joni Lahti: | Kimmo, tietosi on oikea. Ilmailusivuilla on tämä tieto: - Thulin D "Kreivi von Rosen" 6.3.1918 (vastaan on tullut myös päiväys 6.8.1918) - Folland Gnat / GN-101 "Kreivi von Rosen" 6.3.1958 - Saab 35S Draken / DK-223 "Kreivi von Rosen" 6.3.1977 ja nyt HN-457 koneessa. |
|
| 11.03.2018 18:40 | Esa J. Rintamäki: | Kimmo, vähän myöhäinen täydennys, mutta härifrån tvättas: (tiedot kirjasta Finnair The Art of Flying since 1923, kirj. John Wegg). Douglas DC-2-115 MSN 1582 OH-DLA/LDA. Rakennettu Santa Monicassa 1936 ja toimitettu kokoonpanoa varten Fokkerille, Amsterdamiin (Fokkerin numero 31). Toimitettu tsekkiläiselle lentoyhtiö CLS:lle 12.3.1936 tunnuksella OK-AIB. CLS keskeytti toimintansa maaliskuussa 1939 saksalaismiehityksen johdosta ja kone varastoitiin. Saksan Lufthansa otti koneen käyttöönsä: D-AAIB. Aero "tilasi" koneen 11.3.1941 tunnuksella OH-DLA. Se koelennettiin Prahassa 21.3.1941. Seuraavana päivänä siirtolennettiin Berliiniin. 24.3.1941 siirtolennetty Berliinistä Köpiksen kautta Malmöhön. Virallisesti CLS myi koneen Aerolle 25.3.1941, se rekisteröitiin 28.4.1941 ja sai nimen "Voima". Aero koelensi koneen Malmössä 6.4.1941 ja kapteeni Leppänen lensi koneen Bromman kautta Helsinkiin seuraavana päivänä. TT (Total tiimaa?) 2 602:37. Kone rekisteröitiin uudelleen tunnuksella OH-LDA 14.5.1941 ja lennettiin ensi kerran Suomeen tulonsa jälkeen 29.5.1941. Ensimmäinen palvelus koneella oli reittilento 2.6.1941 Helsinki-Vaasa-Kemi-Petsamo. Pakkolasku Kalajoelle moottorivian vuoksi 13.10.1945. Vaurioitumattomana ja moottorin vaihdon jälkeen lennettiin pois 17.10.1945. Muutettiin rahtikoneeksi 1947, poistettiin 1948 palveluksesta ja varastoitiin Malmille. Myyty Ilmavoimille 18.3.1949, sai tunnuksekseen DO-2 ja nimen "Isoo-Antti". Viimeinen lento 14.3.1956. Kunnossapito ei ollut kannattavaa, oletettavasti romutettu 1950-luvun lopulla. Douglas DC-2-115 MSN 1562 OH-DLB/LDB. Samoin rakennettu Santa Monicassa 1936 ja toimitettu Amsterdamiin Fokkerille kokoonpantavaksi (Fokkerin numero 37). Toimitettiin CLS:lle 24.11.1936 merkinnälle OK-AIC. Samoin poistettu liikenteestä maaliskuussa 1939 Saksan miehityksen takia. Lufthansa otti koneen käyttöönsä 14.2.1940 tunnuksella D-AAIO. Aero "tilasi" tämän koneen 11.3.1941 tunnuksella OH-DLB "Sisu". Kone saapui Helsinkiin 28.4.1941 (kapteeni Leppänen). Totaalitiimaa: 1 801:53. Koelennettiin 9.5.1941 ja rekisteröitiin uudella tunnuksella OH-LDB 14.5.1941 ja teki ensilentonsa tällä tunnuksella 23.5.1941. Ensipalvelus reitillä Helsnki-Petsamo 11.6.1941. Muutettiin rahtikoneeksi 1947. Poistettiin käytöstä ja varastoitiin Malmille 1948. Myyty Ilmavoimille 18.3.1949, uusi tunnus DO-3 "Pikku-Lassi". Kone vaurioitui Malmilla 7.2.1951 saatuaan moottorivian startissa. Runko myytiin kesämökiksi Sipoon saaristoon. Nykyisin tuo Pikku-Lassin runko on Ilmailumuseolla Vantaalla. Sorry, Kimmo, pitkä kommentti, joka on lisäksi kirveellä käännetty. (J. Weggin kirja on englanninkielinen.) |
|
| 11.03.2018 19:58 | Heikki Kannosto: | Ainakin vielä 1960-luvulla mainittiin että lehtitilauksia voi tehdä myös postissa - vaikkapa samaan syssyyn radioluvan uusimisen kanssa. |