15.06.1986 / Jokioinen, Minkiö (JR)
15.06.1986 Schöma kuorma-auton kyydissä (Vuosiluvuton kuva)
Kommentit
| 15.08.2014 22:42 | Markku Blomgren: | Komia Cummings-Sisu, tarkoittaako numerot tehoa hevosvoimissa? Käyttikö Sisu myös Rolls:in(?) moottoreita näissä isoissa autoissa? Sisu-merkkiä kantavissa linja-autoissa taisi olla jopa Leylandin koneita? Oliko Jyry-Sisuissa myös Cummings:in kone? Kävikö Schöma konepajalla 'täyskorjauksessa' vai tehtiinkö siellä vain rungon kunnostus ja maalaus? |
|
| 16.08.2014 00:11 | Timo Lähteenmäki: | Teho on hevosvoimissa. RollsRoycen koneita oli käytössä. Leukun koneitakin käytettiin. Jyry-Sisussakin oli Cumminsia. Veturista kysyttäessä joku muu vastatkoon. | |
| 16.08.2014 02:25 | Lauri Niemi: | Veturi kävi täyskorjauksessa, ei ollut ajokuntoinen vaan ruosteinen rottelo, vieläpä väärällä raideleveydellä. Tuntuu uskomattomalta, että noin 15 vuotias, perusrakenteeltaan mainio veturi, on tosiaan ollut peruskorjausiässä. Meinaan jos nyt jostain tulisi vm. -99 veturi, sehän olisi uudenkarhea. | |
| 16.08.2014 11:38 | Kari Suominen: | Eikö Minkiön porukasta löydy aikalaista harrastajaa kertomaan, mihin Schömaa tässä viedään ? Luulisi yhdistyksellä olevan myös jonkinlaista huoltohistoriaa kalustostaan kirjoihin ja kansiin tallennettuna, josta selviäisi tämänkin kuljetuksen taustat. Lauri Niemi tuossa edellä kommentoi kuin asiasta tietäisi, mutta hänkin jätti sen oleellisemman kertomatta eli vuosiluvun, jota tässä haetaan. Tähän Sisun M-sarjaan tuli Cumminsin C370 moottori valinnaiseksi v. 1978 ja mallisarjan valmistus päättyi v. 1984, eli auto on valmistettu 1978-84 välisenä aikana. Rekisteritunnuksen alkuosa (HR) viittaisi käyttöönoton olleen 1983-84, ellei auto ole ollut välillä rekisteristä poistettuna ja sittemmin rekisteröity uudelleen. Karkea veikkaukseni on, ettei kuvaa ainakaan ennen vuotta 1984 ole otettu. |
|
| 27.11.2018 20:50 | Markku Knuutti: | Katolla on NMT - antenni , eli kuva on aikaisintaan 1983. | |
| 27.11.2018 23:08 | Esa J. Rintamäki: | Eikös tätä Sisun ohjaamomallia kutsuttukin "nakkikoppi-Sisuksi"? | |
| 28.11.2018 08:26 | Erkki Nuutio: | Nakkinopiksihan kilpailevat koiranleuat sen kiiruusti aikanaan ristivät. Mutta ei nimi miestä pahenna. Lämmin oli ohjaamo kuten nakkikoppi, päinvastoin kuin useimmat silloiset kilpailijansa. Näkyvyys auton ympärille oli näitä parempi, eivätkä lasit huurtuneet kuten eräissä näistä ja myöskin oikeissa nakkikopeissa. Todetkaa tämä nakkijonossa ollessanne yöllä. Toki kaikkea voi entisestään parantaa. Ohjaamon kylkien ja ennen kaikkea ovenkahvojen kurautuminen on edelleen monen nykyauton/ohjaamon ongelma. On syytä avata ovi rukkaset kädessä. Punaiset pystylevyt tämän ohjaamon etunurkissa ovat tuulenohjaimia. Niiden tehtävä on estää etupyörien nostaman kuravirran nousemista oven lukon korkeuksille. Hyvin levyt ovat tehtävänsä täyttäneet kuvan kurakelillä. Verratkaapa työmatkalinjurinne kylkiin ja perään kurapäivinä. Oleellisinta Kai Haapalalle ovat kuitenkin olleet Sisun Helsingin Vallilassa tehdyt akselistot: Etuakseliston kantavuus ja kääntyvyys oli markkinoiden paras. Hyvin esillä oleva Sisun napavälitteinen BTE-taka-akselisto oli markkinoiden lujin ja luotettavin, ja miehen taakse piiloutunut telin nostoakseli, osa auton Vanaja-teliä, oli markkinoiden paras sekin. Ainutlaatuinen Rautaruukin teräksestä tehty Z-runko jää piiloon, mutta se kantoi moitteetta järeän ja painavan takanosturin. Runko ei notkunut eikä vääntynyt kuten monet heikommat ja vääntöveltot rungot tekivät. |
|
| 01.12.2018 22:16 | Jari Kuusinen: | Näitä #niittikoppi -Sisuja ei ole pahemmin näkynyt veteraanikuorma-autoseuran ajoissa... Kertooko tämä sitten jotakin auton kestävyydestä ja siitä, että nämä ajettiin loppuun moottoreiden, akseleiden, vaihteistojen ja rungonkin osalta vielä eläkeiässäkin esimerkiksi metsäkoneiden kuljetuksessa eikä siten hyviä museokunnostettavia yksilöitä ole jäänyt jäljelle? Vai jostakin muusta, mistä? | |
| 01.12.2018 23:12 | [Tunnus poistettu]: | Maksua vastaan voin pitää luentosarjan, missä SR/SM-sisut ja aina Polariin asti, (polarista ei kokemusta) ovat suomalaisen kuorma-autoteollisuuden pohjanoteeraus. Hyvää on kohdat joissa lukee: "Made with pride in the U.S.A. taikka EATON taikka DANA taikka CUMMINS" | |
| 02.12.2018 13:32 | Erkki Nuutio: | Kirjoitukseni M-sisun vahvoista ominaisuuksista on yleisesti tunnustettua tietoa. Voi kiittää veturinlämmittäjä - teknikko Joel Laurosen suunnittelijaryhmää M-sarjan Sisuista ja sen akselistoista ins. Markku Partasta ja tekn. Eeli Uotia. BTE-akselisto tuli tuotantoon 1974 vaiheilla keskinkertaisen Kirkstall-akseliston tilalle. BTE oli hyvä esimerkki perusteellisesti kentällä ja laboratoriossa testatusta tuotteesta. Flemingin- ja Aleksis Kivenkadun kulman laboratoriossa ajettiin niitä yli kaksi vuotta, 4 akselistoa kulmavaihteilla kehäksi yhdistettynä. Väsyttävästi säädelty vääntömomentti luotiin mukana pyörineellä hydraulisella esijännittämiselimellä. Kokonaisuutta kutsutaan kehäajolaitteistoksi, koska siinä käyttävän moottorin tehoa kuluu vain akselistojen kitkahäviöiden voittamiseen. Laitteiston kehitti tekn. Pentti Tarvainen. Sittemmin tarpeen ilmaantuessa kuormitettavuutta lisättiin mm. lisäämällä napavälitysten planeettapyörien määrää viideksi. Tuotanto jatkuu varmasti vielä pitkään ja luotettavuusmaine on moitteeton. Todettakoon että monen ystävä Antero Alku teki diplomityönsä vetoakselien uritusten vähittäisestä kitkakulumisesta. Tietokoneavusteisia väsytyskokeita tehtiin kentällä ja TTKK:n laboratorioon rakennetussa järeässä väsytyskehässä. Tuloksena poistui tämä vähittäinen ongelma, jonka akselipalkin mikrometriluokkaa olevat kuormitusjoustot aiheuttivat. Kiusa oli tuttu muillekin valmistajille. Silloinen auto- ja CAD-kehittäjä Alku voi olla ylpeä tekemisistään uransa alussa. Kuvan auton erinomainen Cummins NTE syrjäytti 70-luvun loppupuolella keskinkertaisen Rolls-Roycen sekä alitehoisen ja laatuongelmaisen Leylandin. Kun kuva ei esitä SM/SR -Sisua, en hajaudu siihen. Totean vain että yleisemmin on vastakkaisia mielipiteitä Janne mielipiteelle. M-sisuja on on toistuvasti Vetkunkin ajoissa ja kunnostuksen kohteena. Asiaan voi tutustua parhaiten täällä http://www.sisua.net/forum/index.php ja myös Vetkun sivuilla. Pääsyy poistumiin lienee juuri auton alustan järeys ja muunneltavuus. Sen vuoksi muuttamisia metsäkoneiden kuljetusautoiksi oli paljon (tämän vaiheen jälkeen autot olivat haaskoja) . Olihan SISU suosituin puutavara-auto. Ohjaamon ruostevauriot ovat aina haitta. Kun putkipalkkeja, hitsareita ja ohjaamopiirustuksia on saatavilla, niin jotkut harrastajat ovat tehneet uusio-ohjaamoita. Niittikopilla on siinä etunsa. Kilpailijoiden ruosteongelmat ovat usein pahempia, mutta korvaavia peltiosia on niihin usein helposti saatavilla. Ajoonkunnostelu kohdistuu intensiivisimmin sotaSisuihin, kuten sisua.net näyttää. Maastoajo on kiinnostavaa, ja "proto" oli aikansa kyvykkäimpiä maastoautoja. Lähellekään verrattavaan eivät Volvo eikä Scania ole pystyneet, MB toki, toisentyyppisesti Unimogilla. Hyvän vakiomoottorin puuttuminen on usein vaikeuttanut Sisun toimintaa. Esimerkiksi Ukko-Kontion Cummins V8 -susi oli lähes katastrofi, samoin Leylandin ja AEC:n loppuaikojen laatuongelmat. Pieni monimallituotanto ei anna vahvaa neuvotteluasemaa moottorivalmistajiin päin. Volvo ja Scania ovat puolestaan hyötyneet suuresti laadukkaista moottoreistaan. Ajoneuvoteknisesti esimerkiksi Volvo on aiheellisesti kunnioittanut Sisua ja soveltanut sitä esikuvana, esimerkiksi N-sarja (En nybydd finsk Sisu), B10R-bussi ja tuoreesti vaikka vetävän telin nostoakseli ja useat 4- ja 5-akselitoteutukset. Pääkilpailijat Volvo ja Scania ovat kaksi Euroopan (ja osin maailman) loisteliaimmin menestynyttä konepajayritystä. Kotimaiset (Sisu, Vanaja) näpertelivät vuodesta toiseen ilman välttämättömiä laajennusinvestointeja. Liiketulos oli selvä. Meille ei osunut maailman teollisuushistorian huippunimiä kuten Volvon Assar Gabrielsson ja Gunnar Engellau eikä investointien rahoittajana pitkät ajat Volvosta tappiot kuitannutta SKF:ää. Meillä oli sota, sotakorvaukset, voivuori ja ulkomaisen ihannointi. Volvo pisti kaikki paukut laajentumiseen ja käytti tuotannon tehostamisessa kaikki hiostuksen keinot (vrt. Chaplin "Nykyaika"). Ja tulosta syntyi, työntekijän selkänahastakin repien. Oli pakko, koska Volvon isot kilpailijatkin niin tekivät. Tiedän sen omastakin puolesta Amazonien tekijänä 1969. Bengt Berglundin Volvo 1926-1956 (2015, 414 s.) kertoo alihankkija- ja työntekijähiostuksista tieteellisesti. Meillekin tuli jotain vastaavaa: Saloran, Hollmingin ja Nokian johdolla vaiheittain luotiin Nokia-kännykät. Tiedämme kuinka kävi ja kuka tuhosi. Olisi pitänyt oppia Erikssonin kännyköiden tuhosta, eikä sillä illkkua. Nykyhetkeen takaisin: Toivon oikeutettua arvostusta Sisuille ja Sisun nykyomistaja - johtajalle Timo Korhoselle. Tämä on palauttanut Sisun kuoleman ääreltä. Keinoina on ollut mm. taitava tuotekehitys (Polar ja mm. hybridi-Sisu) ja MB-komponenttiyhteistyö. |
|
| 02.12.2018 19:37 | Pasi Utriainen: | Erkin Sisutietämys on vankkaa ja aina mielenkiintoista luettavaa. Vajaan kymmenen vuoden ajokokemuksella SR- ja E(-M) -sarjoista täytyy sanoa, että mitä huonommat ajo-olosuhteet, sitä paremmin se Sisulle sopi eikä Cumminsin moottoreissakaan ollut moitittavaa. Ainoa merkittävästi huono seikka oli malliuudistus vuosituhannen vaihteen jälkeen, jossa koppi muuttui aiempaa huonompaan suuntaan. | |
| 03.12.2018 00:38 | Mikko Ketolainen: | Jos katsoo paikallisten autoilijoiden ja yritysten joilla on kuorma-autoja kalustona, niin Sisuja löytyy 12-16 kappaletta. Muuten kalusto on Scania ja Volvo painotteista, tosin yksi Mersukin löytyy. | |
| 03.12.2018 20:01 | Jouni Halinen: | Yhteenveto edellisistä kommenteista, itse en ymmärrä näistä asioista "tuon taivaallista" https://www.youtube.com/watch?v=x0Xy_Ouo9CM&t=949s En ymmärrä miksi "video" alkaa vasta 16 minuutin kohdalta, mutta napsauttamalla sen saa alkamaan alusta. Tässä vielä hiukan lisää aiheesta https://www.youtube.com/watch?v=vs4IV5qIJZY | |
| 07.10.2020 08:11 | Erkki Nuutio: | Kuusi sivua kuvia ja tekstiä M-mallisten Sisujen 50-vuotisen taipaleen muistoksi ja kunniaksi on juuri tulleessa Koneviestissä Nro 14, 5.10.20. Kyseiset kertomukset ovat myös julkaisijan juuri tulleessa erillisessä Koneklassikot 4/20 -lehdessä. |
|
| 07.10.2020 08:55 | Teppo Niemi: | Yli kuusi vuotta vanhaan Suomisen kysymykseen vastaus: Schöma on juuri saapumassa Valtion Rautateiden Vaasan konepajan suorittamasta täyskorjauksesta Jokioisten Museorautatielle. Korjauksessa mm. veturin raideleveys muutettiin 600 mm:stä 750 mm:in. | |
| 07.10.2020 09:59 | Kari Suominen: | Kiitos Niemen Tepolle vastausta vaille jääneen kysymyksen havaitsemisesta ja siihen vastaamisesta vielä näin vuosienkin kuluttua ! |
|
| 08.10.2020 08:07 | Jussi Tepponen: | Vielä semmoinen tieto Karille, että Schöma saapui Minkiölle kunnostuksen jälkeen talvisäilöstä Toijalasta 15.6.1986. Eli tuon täytyy olla myös kuvan ottamispäivä. Veturi vietiin ensin Vaasasta tuonne Toijalaan ja vasta alkukesästä Minkiölle. |