Ensimmäisen ulkomaanmatkani tein elokuussa 1972. En laske varsinaiseksi ulkomaanmatkaksi parin tunnin poikkeamaa Haaparannalla vuotta aikaisemmin rautatieharrastusmatkalla Oulusta Tornioon. Ulkomaanmatka suuntautui Itävaltaan ja matkatoimistosta ostin pakettimatkan kahdelle hengelle Zell am Seehen, joka toimi matkan tukikohtana. Hotellihuoneen ikkunasta näkyi läheinen rautatien tasoristeys varoituslaitteineen. Vilaukselta saattoi nähdä ohikulkevan junan talojen ja puiden välistä. Asemalla junia näki paremmin ja näppäilin siellä muutamia kuvia useana päivänä.

Pari ensimmäistä päivää pysyttelimme kävelymatkan etäisyydellä majapaikastamme. Kolmannen päivän aamuna tuotiin tilaamani vuokra-auto ja läksimme tutkimaan näkymiä hiukan etäämmälle. Kiersimme Großglocknerin kautta Lienziin. Illaksi palasimme toista reittiä hotelliin. Neljäntenä päivänä ajoimme Krimmlin kautta Zillertaliin ja Innsbruckin kautta yöksi Iglsiin. Viidentenä päivänä palasimme Innsbruckin ja Kitzbühelin kautta omaan hotelliimme. Kuudentena päivänä tutustuimme Salzburgiin ja illalla palasimme Zell am Seehen ja palautimme auton.

Kävimme paikallisessa matkatoimistossa ostamassa junaliput seuraavan päivän Wienin matkaa varten. Meno- ja paluumatka kulkivat eri reittiä, joten asemalta sellaista lippua ei jostakin syystä saanut. Kahdeksannen päivän aamuna nousimme junaan ja matkustimme yhtä soittoa Wieniin. Siellä oli kylmä tihkusateinen päivä. Se kannatti aloittaa kunnon lounaalla. Sen jälkeen sade oli lakannut ja aurinko hiipi esiin.

Wienissä tutustuimme moniin nähtävyyksiin ja jostakin syystä rautatieasema sattui usein matkan varrelle. Poikkesin näppäilemässä joitakin kuvia. Olisi kyllä pitänyt ymmärtää käydä useammallakin asemalla, mutta en tuntenut kaupunkia entuudestaan. Silloinen tyttöystäväni seurasi mukanani enempiä valittamatta ja jäi istumaan aseman penkille lukemaan mukanaan pitämäänsä pokkaria, kun kävin ottamassa junakuvat.

Paluumatka Wienistä Zell am Seehen alkoi matkamme kahdennentoista päivän aamuna Wienin Südbahnhofilta eli eteläiseltä rautatieasemalta, josta junat läksivät mm. Semmeringin radalle. Juna vei meidät Leobeniin, jossa vaihdoimme Vordernbergiin menevään kiskobussiin. Siellä vaihdoimme Erzbergbahnin hammasratajunaan. Se matkan vaihe Eisenerziin oli mielestäni kaikkein mielenkiintoisin. Matka jatkui paikallisjunalla Hieflauhun Rudolfsbahnin varrella. Seuraava juna vei meidät Selzthaliin, jossa viivähdimme tovin. Matka jatkui Bischofshofeniin illan jo hämärtyessä. Loppumatka Zell am Seehen taittui hienolla kiitojunalla, jota veti sarjan 4010 sähkömoottorivaunu. Hotelliin palattuamme meille ilmoitettiin, että huoneemme oli annettu tilanpuutteen vuoksi uusille turisteille. Saimme kuitenkin korvaavan huoneen. Emme olleet ollenkaan pahoillamme vaihdosta. Loppuajan huone oli aivan loistava muilta osin, mutta sieltä ei ollut näkymää tasoristeykseen.

Viidennentoista päivän aamuna bussi tuli noutamaan meitä paluumatkalle Münchenin Riemin lentoasemalle. Tässä koosteessa on osa kahden viikon aikana elokuussa 1972 ottamistani rautatiekuvista Itävallassa.

26.08.2022 22:56	Rainer Silfverberg:	Loistava kuvasarja! Sulla oli mukana kärsivällinen tyttöystävä, ja arvaan että tutustuitte muuhunkin Itävallassa kuin rautateihin! Tulee omat Itävallan matkat mieleeen, joista eka 1970 vanhempien kanssa Seefeldissä jossa asuimme hotellissa jonka vierestä kulki rautatie München-Garmisch-Partenkichen-Innsbruck. Sen jälkeen oli pakko saada Märklin -rata joululahjaksi!
29.08.2022 18:57	Hannu Peltola:	Tämä on upea kuvasarja, kiitoksia Tapsa, että keräsit kuvat sarjaksi!

Kirjoita kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!