Tapio Keränen: Katettu yleisvaunu Gb

Vuonna 1924 suunniteltuja Gb-sarjan katettuja yleisvaunuja rakennettiin vuosina 1925 – 1952 tuhansia. Lukumäärä vuoden 1964 alussa oli 7060. Aikaisempi katettu yleisvaunu oli Gd, jonka tilavuus oli 36 m³ . Sekaannusta aiheuttanee seikka, että Gd:n sarjatunnus oli aikaisemmin ollut Gb.
Uuden Gb-vaunutyypin tilavuus oli 46 m³ ja kuorma aluksi 15 t. Vuonna 1936 se määrättiin 16,5 tonniksi.

Ensimmäiset Gb-vaunut rakennettiin vuonna 1925. Niissä oli aluskehyksen pituus 8 m, kuten aikakauden uusissa avovaunuissa ja jäähdytysvaunuissa. Samanlaista aluskehystä käytettiin myös useissa konduktöörivaunuissa ja säiliövaunuissa. Vaunun kokonaispituus oli 9180 mm ja akseliväli 4500 mm. Korin pylväät olivat kuviorautaa. Numerosarja vuosina 1935 – 1938 tehdyn muutoksen jälkeen oli 50´230 – 50´374. Vaunuissa oli pääosin pelkkä vipujarru. Vain 20 vaunussa oli lisäksi ilmajarru.

Vuodesta 1927 lähtien vaunujen pylväät tehtiin puusta. Vuonna 1927 Pasilan konepajalta valmistui 655 Gb-vaunua. Suurin osa niistä oli pelkästään vipujarrullisia. Vaunuista oli 51 varustettu myös ilmajarrulla ja 215 SAB-jarrusäätäjällä varustetulla ilmajarrulla.

Vuonna 1928 valmistui vain 42 uutta Gb-vaunua. Niissä kaikissa oli vipu- ja jarrusäätäjällä varustettu ilmajarru. Samanlaisia Gb-vaunuja valmistui vuonna 1930 35. Tahti kiihtyi ja vuonna 1930 samanlaisia Gb-vaunuja valmistui 674. Vuonna 1931 jarrusäätäjällä varustettuja ilmajarruvaunuja rakennettiin 65. Lisäksi vuonna 1931 valmistui 120 pelkästään vipujarrullista ja 15 myös ilmajarrulla varustettua Gb:tä. Vuonna 1932 valmistui 150 Gb-vaunua, joista 4 oli varustettu ilmajarrulla. Tähän asti Gb-vaunujen numerosarja oli alkanut numerolla 4. Alkunumeroksi vaihdettiin 5 vuosina 1935 – 1938.

Lisää Gb-vaunuja valmistui vuonna 1933 yhteensä 147. Ne saivat heti uutena numeroikseen 52´133 – 52´279. Vain kahdessa oli ilmajarru. Vuonna 1934 rakennettiin 244 vaunua, joista 107 sai myös ilmajarrun. Gb-tuotannossa pidettiin parin vuoden tauko. Vuonna 1937 rakennettiin 200 uutta vaunua. Niistä 107 oli varustettu myös ilmajarrulla. Vuonna 1938 valmistui 400 vaunua, kaikki ilmajarrullisia. Jälleen tuotannossa oli parin vuoden tauko. Vuonna 1941 rakennettiin 286 vaunua, kaikki ilmajarrullisia. Jatkosodan jatkuessa vuonna 1942 rakennettiin 435 Gb:tä, niistä 196 ilmajarrullista. Vuonna 1943 valmistui 483 uutta Gb-vaunua, joissa 262 ilmajarrullista. Samana vuonna muutettiin Gav-vaunuja Gb-sarjaan 114 kappaletta.

Saksan miehittämästä Puolasta saatiin apua vaunupulaan. Vuosina 1943 ja 1944 Suomeen toimitettiin yhteensä 1000 ilmajarrutonta Gb-vaunua numerosarjaan 59´000 – 59´999.

Gb-tuotanto Pasilassa jatkui vuonna 1945, jolloin valmistui 395 vaunua. Vain 20 oli varustettu ilmajarrulla. Vuonna 1946 valmistui 345 vaunua, kaikki ilmajarrullisia. Gav-vaunuja muutettiin Gb-sarjaan 57, niistä 12 ilmajarrullista. Gbr-sarjaan rakennettiin rullalaakeroituja vaunuja 250 (57´001 – 57´250) . Kaikissa oli vipu- ja ilmajarru sekä puiset pylväät. Vaunukorttitietojen mukaan vaunuissa oli ruotsalainen teräskehys. Vuodesta 1947 alkaen rullalaakeroitujen Gb-vaunujen sarjatunnukseksi muutettiin Gbr.

Vuonna 1948 rakennettiin 418 uutta Gb:tä, kaikki ilmajarrullisia. Vuonna 1949 valmistui 400 uutta ilmajarrullista Gb-vaunua. Vuonna 1950 valmistui 400 Gbp-vaunua vientipaperikuljetuksiin. Useimmissa oli peltikatto ja kaikissa vipu- ja ilmajarrulaitos. Pyöräkerrat olivat liukulaakeroidut.

Vuonna 1952 valmistui viimeinen erä Gb-vaunuja. Ruotsissa valmistettiin suomalaisten piirustusten mukaan 350 rullalaakeroitua Gbr-vaunua (57´251 – 57´600). Näissä vaunuissa palattiin vanhaan rakenteeseen, jossa pylväät ovat terästä, tosin nyt rakenne oli jykevämpi kuin ensimmäisissä Gb-vaunuissa. Ruotsalaisella aluskehyksellä varustettujen Gb-vaunujen 57´000 - 57´249 oveen maalattiin teksti "Vientipaperivaunu — ei saa kuormata puutavaraa". Näin tehtiin myös Ruotsissa rakennettuihin Gb-vaunuihin. Gbr-sarjan vaunut muutettiin takaisin Gb-sarjaan vuonna 1953.

Sotien aikaan osa vaunuista tuhoutui, jäi vihollisen saaliiksi tai vaurioitui. Vaunuista oli kova pula ja kaikki yritettiin kunnostaa liikenteeseen. Myös sopivia sotasaalisvaunuja muutettiin Gb-sarjaan.

Vuosien mittaan moniin vipujarrullisiin vaunuihin lisättiin konepajakorjauksen yhteydessä ilmajarru, ei kuitenkaan kaikkiin. Muutamia vaunuja määrättiin erikoiskuljetuksiin, kuten maitovaunuiksi ja kankaiden kuljetukseen. Kaikissa vaunuissa oli keskellä kattoa hatulla peitetty aukko kamiinan savutorvea varten. Kamiinaa käytettiin sotilaskuljetuksissa. Uudempien vaunujen syrjäytettyä Gb-sarjan, osa vaunuista siirrettiin likaavan tavaran kuljetukseen Gbt-sarjatunnuksella. Monet Gb:t päätyivät virkatarvevaunuiksi ja monet vaunukorit myytiin halukkaille varastoiksi ja autotalleiksi.

Vuoden 1952 jälkeen katettujen yleisvaunujen hankinnoissa oli vuosien tauko. Vuonna 1960 saatiin käyttöön avattavakattoisia vaunuja Saksasta. Vasta vuonna 1965 valmistui Pasilan konepajalta ensimmäiset uudet katetut yleisvaunut, jotka saivat sarjatunnuksen Gbk. Ne olivat selvästi suurempia kuin Gb, tilavuudeltaan 78 m³ ja kuormaltaan 26 tonnia.

kuva
Helsinki asema

Gb 57353 seisoi Helsingin ratapihalla. En tiedä, oliko kuormassa vai tyhjänä. Kuorma tuskin ylitti sallittua 16,5 tonnia.
Ei kommentteja
28.02.1968 Tapio Keränen
kuva
Helsinki asema

Ensimmäisen sarjan Gb-​vaunuissa oli seinien ulkopuolinen teräskehys ilman vinojäykisteitä, kuten myöhemmin rakennetuissa...
4 kommenttia
20.01.1969 Tapio Keränen
kuva
Humppila (JR)

Move veti vaijerin avulla leveäraiteiset tavaravaunut kapearaiteisille lavettivaunuille, jolloin tavaran siirtokuormaukselta vältyttiin....
10 kommenttia
05.06.1968 Tapio Keränen
kuva
Helsinki asema

Kevään sulamisvedet tulvivat perinteiseen tapaan Helsingin ratapihalla. Parempiakin aikoja nähnyt Gb 59661 seisoskeli lätäkössä. Vaunu oli vähän...
2 kommenttia
17.03.1972 Tapio Keränen
kuva
Voikoski

Pari Gb-​vaunua sivuraiteella. Taustalla kaksivaloiset punavalkomastoiset lähtöopastimet.
2 kommenttia
20.07.1970 Tapio Keränen
kuva
Voikoski

Gb-​vaunujen rinnalla Gbk näyttää aika suurelta.
3 kommenttia
20.07.1970 Tapio Keränen

Hakuehdoilla löytyi 46 kuvaa

Kommentit

20.12.2021 13:27 Rainer Silfverberg: Voiko mitenkään kuvitella että koska Gb ainakin pituuden, tilavuuden ja sallitun kuorman osalta on lähellä saksalaista (preussilaista) G10 litteraa, että kyseessä on muutamaa yksityiskohtaa lukuunottamatta sama perusvaunu jota on vähän jatkokehitelty?
20.12.2021 14:08 Hannu Peltola: Hyvä huomio! Piti ihan luoda silmäys G10-vaunuihin ja kieltämättä se on voinut olla vahva innoituksen lähde. G10-vaunuja valmistettiin 1910-1927, joten se on ollut hyvin tuttu verrokki 1924 Gb-vaunuja suunniteltaessa. Päämitat ovat lähes 1:1, Gb:ssä tosin suurin sallittu kuorma oli pienempi (ehkä johtuen akselipainorajoituksista). Rakenteen yksityiskohdat tosin poikkevat G10:ssä ja Gb:ssä.
20.12.2021 14:52 Esa J. Rintamäki: G10:n lähtökohtana oli huutava standardoinnin tarve. Kaikilla osavaltiorautateillä (Länderbahn) kun oli omia suunnittelemiaan tavaravaunuja. Muusta kalustosta puhumattakaan. Esimerkiksi puskimien sijoitus leveys- ja korkeussuunnissa heitteli siinä määrin, että Länderbahnien yhdysliikenteestä vastaavat virkailijat vanhenivat viikossa parissa mielenterveyssyistä eläkeläisiksi!

Tähän tarpeeseen vastasi aprillipäivänä 1920 perustettu Deutsche Reichsbahn Gesellschaft.

Mitä Gb:hen tulee, niin Tapsan kuvasarja on oikein mielenkiintoinen todiste evoluution puolesta, kuvissa näkyvä vaunun kehittyminen on ensiarvoisen hyvin tallennettu. Olikohan vorgissa kuvaa myös vaneriseinä-Gb:stä?

Monet kiitokset, Tapsa!
20.12.2021 15:18 Petri Sallinen: Vuonna 1913 Suomessa ryhdyttiin rakentamaan alun perin Gb-litteralla nimettyjä (vuoden 1921 jälkeen Gd) vaunuja venäläistämispolitiikan seurauksena. Rakenteeltaan ne poikkesivat aikaisemmin Suomessa rakennetuista Ga-vaunuista. Ga-vaunujen hyvänä puolena pidettiin rungon ulkopuolista pystylaudoitusta, joka ohjasi vedet tehokkaasti pois. Gb/Gd-vaunuissa teräsrungon sisäpuolista vaakalaudoitusta ei ainakaan aluksi pidetty yhtä hyvänä, koska vesi jää makaamaan vaakalaudoituksen uriin.

Rakenteeltaan vuonna 1925 aloitettu suurikokoisempi Gb on samankaltainen kuin vuonna 1913 rakennettu Gb/Gd. Gb:n aluskehyksen pituus on kahdeksan metriä, Gb/Gd:n aluskehyksen pituus on vajaat 6,5 metriä.

1920-luvulla UIC-yhteistyö alkoi näkyä vaunujen suunnittelussa — olihan Suomi yksi UIC:n perustajista. Voisi kuvitella, että kahdeksan metrin aluskehys — joka oli myös G10-vaunuissa — oli jonkinlainen tuon ajan "eurooppalainen vakioalusta". Ehkä UIC-alustasta puhuminen on jo liiallista mutkien vetämistä suoraksi, mutta mallia on todennäköisesti Saksasta otettu, kuten otettiin muissakin asioissa tuolloin.

Gb-vaunun suunnittelun lähtökohdista ei käsiin ole osunut vielä yhtään aikalaiskirjoitusta. Pasilan konepajan historiikissa on jotain. On siis tyydyttävä spekuloimaan. Gb/Gd-vaunuista oli saatu ainakin jonkinlaista kokemusta ja UIC-yhteistyö antoi keskieurooppalaista tuntumaa. Vuonna 1925 syntynyt Gb lienee useampien kokemusten hybridi. Samaan aikaan aloitettiin myös Hdk-vaunujan rakentaminen, joka pääsääntöisesti sekin perustuu kahdeksan metrin aluskehykseen.

Kirjoita kommentti Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!