USA on varsinainen pienten rautatieyhtiöiden paratiisi. Surface Transportation Board jakaa radat liikevaihdon perusteella kolmeen luokkaan, joilla on mm. erilaiset työvoimasäädökset. Alueellisia Class II -rautateitä ovat liikevaihdoltaan yli 37 miljoonan dollarin mutta alle 433 miljoonan yritykset. Suurimpia Class II -yhtiöitä ovat Wisconsin Central, Montana Rail Link ja vuonna 1992 liikevaihtorajan muutoksen myötä Class II -yhtiöksi tipahtanut Florida East Coast. Tämä kuvasarja keskittyy erityisesti sekä nykyisiin että toimintansa lopettaneisiin Class III -yhtiöihin, joiden liikevaihto on alle 37 miljoonaa USD:tä.
Ft. Lauderdale, Fl., Yhdysvallat
Florida East Coast tipahti luokittelumuutosten jälkeen Class I -yhtiöstä Class II -rautatieyhtiöksi vuonna 1992. Tämä ei varmaan...
Ja kerrottakoon työehdoista vielä sen verran, että ne vaihtelevat firmakohtaisesti, ja fuusioiden seurauksena syntyneissä firmoissa on useimmiten lukuisia eri työehtosopimuksia, riippuen minkä edeltäjän reiteillä liikutaan. Lukuisilla järjestäytyneillä Class III-yhtiöillä saattaa työehdot olla täysin vertailukelpoiset, ellei peräti paremmat kuin isoilla Class I-yhtiöillä, näin mm. useimmilla "Terminal"-yhtiöillä, jotka ovat luokituksestaan huolimatta henkilöstömääränsä puolesta merkittäviä toimijoita. Firmojen lukumäärällä laskettuna ne pienet 1-40 työntekijän järjestäytymättömät, tai huonommilla työehdoilla pelaavat firmat ovat toki enemmistönä. Entisen DM&E/IC&E:n junahenkilökunta on hiljan solmineet uuden tuntiperusteisen työehtosopimuksen, joka ainakin rahallisesti nostaa heidät USA:n rautatiealan palkkahaitarin yläpäähän.