05.05.2020 14:29	Kurt Ristniemi:	Parin kuvan kommenteissa kysellään, että mitä se valokaasu oikein oli. Otavan tietosanakirja vuodelta 1919 tietää: Valokaasu, valaisevalla liekillä palava kaasuseos, jota saadaan tavallisesti kivihiiliä kuivatislaamalla suljetuissa astioissa. Puhdistettu valokaasu sisältää seuraavia aineita keskimäärin tilavuusprosenteissa laskettuna: Vetyä ...................... 49 Metaania.................. 34 Hiilimonoksidia............ 8 Raskaita hiilivetyjä (etyleeniä, bentsolia y. m.).......... 4 Ammoniakkia.............. 0 Rikkivetyä.................. 0 Hiilidioksidia................ 1 Typpeä...................... 4 Valokaasu on ilmaa keveämpää, sen ominaispaino on n. 0,40-0,45. Sitä käytetään sentakia myös ilmapallojen täyttämiseen. Omituisen hajunsa takia voidaan ilmassa pienetkin valokaasumäärät tuntea helposti. Hiilimonoksidinpitoisuutensa tähden se on hyvin myrkyllinen vaikuttaen tukehuttavasti. Siitä syntyy palaessa miltei yksinomaan vain hiilidioksidia ja vesihöyryä. Se räjähtää helposti ja- hyvin voimakkaasti, jos siihen on sekoittunut tarvittava määrä ilmaa. Räjähdys on hyvin voimakas, jos ilmaa on n. 90 %. Kertoo se kirja muutakin, mutta tässä kaiketi oleellisin. http://runeberg.org/tieto/10/0288.html
05.05.2020 14:34	Kari Haapakangas:	Eli puhdas vety ei ole valokaasua, sillä sehän tunnetusti palaa liki näkymättömällä liekillä.
05.05.2020 16:49	Simo Virtanen:	Oliko valokaasu sitten samaa kuin kaupunkikaasu, jota ainakin Helsingissä jaettiin putkiverkostoa pitkin kotitalouksiin vielä 90-luvun alussa? Sittemmin muutettiin maakaasuuksi eli metaaniksi, joka on paljon turvallisempi vaihtoehto.
05.05.2020 23:42	Heikki Jalonen:	Periaatteessa valokaasu ja kaupunkikaasu ovat samankaltaisia seoksia. Käytännössä, niissä oli eroja jotka riippuivat valmistavan laitoksen tekniikasta ja koosta, käytetystä raakahiilestä, hiilen jauhatuksesta ja käytössä olevien puhdistuslaitteiden tasosta ja sivutuotteiden talteenoton tavoitteista. Helsingissa (Helsingin kaasulaitos) kaasua tuotettiin 1940 alkaen uudessa viistokammio-uunilaitoksessa, melkoisen suuressa ja korkealla tislauslämpötilalla (yli 1000 C) toimivassa. Hiilen esikäsittely (jauhatus, lajittelu, panostus) oli koneellistettu. Kaasun puhdistus ja jälkikäsittely vastasivat laitoksen kokoa ja kaasun verkostojakelun (pitkät putkistot, mittarit, kulutuslaitteet) puhtausvaatimuksia. Terva, ammoniakki, rikkivety, naftaleeni ym. yhdisteet oli pakko poistaa tarkoin, jotta ongelmilta ja tukkeumilta jakelussa vältyttiin. Korkealämpötislaus tuotti vetypitoisempaa kaasua, lämpöarvoltaan noin 21 MJ/m3 = 5000 kcal/m3. Sellainen kaasu ei paljaalla liekillä palaessaan valaissut kovinkaan hyvin ellei käytetty sukkapolttimoa - jollainen puolestaan sopi huonosti liikkuvaan kalustoon. Toisaalta, valaisukäyttö alkoi olla jo vähäinen tarve. Teollisuus-, lämmitys- ja keittiötarkoitukset olivat kaupunkikaasun päätarpeet sähkövalon tulon jälkeen. Kurtin oheistama koostumus vastaa melko tyypillistä tuollaista kaupungin jakelukaasun analyysia. Tuo VR-Pasilan valokaasulaitos oli pieni laitos ja sen uunit olivat vaakasuorilla retorteilla olevaa vanhaa tyyppiä. Kuvassa http://www.vaunut.org/kuva/41881?s=1 on näkyvillä muutama retorttiputki. Niiden poikkileikkauksen muoto paljastaa, että kyseessä on nimenomaan vaakamallinen uuni. Tällainen vanhanmallinen uuni oli yleensä matalan lämpötilan tislausta varten (enint noin 650 C). Tällöin tislaussaalis tuotti vähemmän vetyä, mutta enemmän hiilivetyjä, kuten metaania, samoin tervasaalis oli suurempi. Terva itsessään oli hyötykäyttöön (esim pölkkyjen kyllästys) kelpaavaa, joten sen suurempi saanto ei haitannut. Kaasun lämpöarvo oli korkeampi (29,3 MJ/m3 = 7000 kcal/m3) kuin kuuuman tislauksen kaasulla. Edelleen, korkean hiilivetypitoisuuden vuoksi liekki oli hyvin valaiseva jopa yksinkertaisessa liekkipolttimossa. Juuri tämän seikan vuoksi VR luultavasti valmisti itse kaasunsa eikä ostanut sitä kaupungin kaasulaitokselta. Tekniikasta riippumatta, nuo hiiltä kuivatislaavat kaasulaitokset tuottivat todella hankalia ja pitkäikäisiä jätteitä: pesu- ja scrubberivesiä, sammutusvesiä, raskasmetallijäämiä sekä lukemattoman määrän orgaanisia jäteyhdisteitä ja tervoja, pahimpina furaanit ja PAH-yhdisteet. Ajan tapa kun oli, että jätevedet laskettiin lähimpään (poispäin) vievään ojaan. Suodatinmassat ja muut puolestaan kärrättiin jonnekin näköpiirin ulkopuolelle sopivaan kuoppaan. Ilmalan nykyisen varikon alueella asia tunnetaan, kuten myös vaikkapa Myllypurossa...
06.05.2020 01:22	Harri Pesonen:	Helsingissä oli kaasulaitos siinä hanasaaren lähellä niin muuttivat festivaali alueeksi niin muistelen tekivät isot maanvaihto operaatioit juuri pah ja muitten yhdisteidentakia maaperä oli pilaantunutta.
06.05.2020 09:56	Simo Virtanen:	Samoin Turussa kaasulaitoksen tontti ja kaasukello olivat pahasti saastuneita. Kaasukelloon kaavailtiin hotellia ja muuta sellaista, mutta olisi kaiketi ollut tekemätön paikka. Nyt siinä on kaukolämmön lämpöakku. Turku lakkautti keskusta-aluetta ja telakkaa palvelleen kaasulaitoksensa 1972 eli samoja tahteja eteni kehitys kaasuverkossa kuin raitiotieverkossakin. Turkuhan ei ole maakaasuverkon piirissä, joten lakkauttaminen ei ollut suurikaan vahinko. https://fi.wikipedia.org/wiki/Turun_kaas​ukello
06.05.2020 10:39	Reijo Salminen:	Eiköhän siellä Suvilahden maaperässä ollut lähestulkoon kaikki hiilivedyt edustettuna mitä tunnetaan. Yksi hommassa mukana ollut kaveri totesi että kyseessä oli eräänlainen edeltävien sukupolvien pitkän ajan laina tulevilta sukupolvilta, kun rahat oli tiukalla niin oltiin noissa saastutusasioissa hieman joustavampia, ja jätettiin asia myöhemmin hoidettavaksi kun ajat on paremmat. Alueesta on olemassa hieno historiallinen selvitys, teettäjänä Helsingin kaupungin tilakeskus tms, minulla on se jossain hyvässä tallessa eli jemma-nimisessä paikassa. Olikohan nimi "Suvilahden alueen rakennusselvitys", ehkä googlettamalla voisi löytyä. Hieno teos. Eka kappale onkin netissä: https://www.suvilahti.fi/sites/suvilahti​/files/basic-page/inline-files/suvilahde​nvaiheita05-13.pdf Koko teos on 204 sivuinen.
06.05.2020 12:45	Heikki Jalonen:	Siltä varalta, että joku ihmettelee noita eroja lämpöarvoissa: myös kaasujen ominaispainot (kg/m3) poikkeavat, kylmän tislausmenetelmän saantokaasun tiheys on suurempi, luokkaa 0,5...0,6 kg/m3 (NTP). Kuuma tislaus tuotti paremman myyntikaasun kokonaisenergiasaannon per kulutettu hiilitonni. Varsinaista korkeapaineista kaasulaitosromantiikkaa kaipaaville: kuunnelkaapa Ewan McCollin tunnettu laulu "Dirty Old Town", vaikkapa The Dublinersien esityksenä. Siinä lemmenliekki leimahtaa hieman vaarallisesti juuri kaasulaitoksen muurin kupeella. Brittiläisen teollisuuskaupingin (Salford, Lancs) savut ja pölyt voi suorastaan haistaa. Kaukana ollaan kotimaisen rantakoivun ritvaoksista...
06.05.2020 14:44	Teppo Niemi:	Tuo kuvasarja alkaa houkuttamaan mallintekoon.... Josko vihdoinkin PRK:n Dormundin keikalta ostamani kaasuvaunun malli päätyy suomalaistettavaksi ehkäpä uuden aluskehyksen myötä....
07.05.2020 19:45	Ilkka Hovi:	On hienoa, että Tapio Keränen on koostanut tällaisen selvityksen valokaasuvaunuista. Entäpä jos ei olisi, melko hankalaa löytää kuvia ja selostusta. Muutama kuva sieltä täältä, joissa näkyisi kaukana outo vaunu.
08.05.2020 10:55	Reijo Salminen:	Suvilahdessa oli myös vesikaasukello, kuljetettiinko sitä rautateitse?
08.05.2020 20:35	Heikki Jalonen:	Vesikaasu oli enemmän sivutuote, jota kaupunkikaasua valmistavissa laitoksissa saatiin kun tislauksen jäännöskoksia sammutettiin vesihöyrysammutuksella. Kaasun energiakomponentti oli pääosin vety. Käsittääkseni Suvilahdessa vesikaasu käytettiin laitoksen omiin tarpeisiin, varsinaisten tislausuunien lämmitykseen, generaattorikaasun kulutusta vähentämässä. Myös kaupunkikaasun jatkeena se oli käyttökelpoista, kunhan myyntikaasun vetypitoisuus pysyi käyvissä rajoissa. Siten, sitä ei kuljetettu vaunuilla minnekään. Jos olisi, se olisi pitänyt siirtää korkeapaineisena ja olisi tarvittu kompressoriasema ja kuljetukseen korkeapainesäilöt (säiliöpaineen suuruusluokka 100...200 bar). Pienemmissä paineissa vedyn kuljetus on kovin tehotonta. Tässä ei nyt ole kyse nykyajan menetelmistä, kuten kemiallisesti sidotun vedyn kuljetuksesta. Vaunutietäjät: onko Suomessa ollut käytössä tuon paineluokan säiliövaunuja? Siis tuotteen säilytyspaineen luokkaa +200 bar?

Kirjoita kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!