Vanhaan hyvään aikaan vaunuja siirreltiin miesvoimin satamissa, tehtailla, lastauspaikoilla ja ratapihoilla. Työ oli paitsi raskasta, myös vaarallista. Niinpä sitä helpottamaan kehiteltiin erilaisia apuvälineitä. Niin manuaalisia kuin motoroitujakin.

Vaunuja siirrettiin milloin mistäkin vaununosasta työntäen tai vetäen, mikä vahingoitti vaunuja.

Vuonna 1955 tavaravaunuihin alettiin asentaa siirtosankoja, jotka hitsattiin vaunun sivu- tai puskinpalkkiin. (Ko 716/2023, 14.10. 1955). Siirtosangallisten vaunujen siirtäminen muualta kuin vetokoukusta tai siirtosangasta vetäen kiellettiin ankarasti. (Ko n:o 802/1382, 6. 8. 1956.) Kl 31/56. 4. Muistan nuo keltaiset siirtosangat lapsuudestani. Jostakin syystä tiesin niiden nimen, mutta en tiennyt mihin niitä tarvittiin.

Lujempi siirtosanka suunniteltiin 10 vuotta myöhemmin, eli vuonna 1965. Niin kertoo vuoden 1965 Rautatiehallituksen kertomus (s. 32).


Raiteilla liikkuvat vaihtotyökoneet olivat lokomoottoreita, joilla on oma kuvasarjansa: http://vaunut.org/sarja/5118

13.02.2021 15:06

Kurt Ristniemi:

Siirtosangoista puheenollen: Olivatko ne heti alusta lähtien keltaisia, vai annettiinko maalausmääräys vasta joskus myöhemmin? "Sattuneesta syystä", niinkuin Rautatiehallituksella oli tapana määräyksiään perustella.

Kirjoita kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!