Kommenttihaku


Kirjoittaja:



Haettava teksti:



Kommentin sijainti:



Kaikki ehdot
Mikä tahansa ehdoista

Kaikki kommentit / Hakutulokset


kuva 20.05. 08:34 Hannu Peltola  
  Sperryllä on tosiaan ollut (ainakin) yksi Doodle-Bug mittavaununa. Tuo video näkyi olevan tammikuulta eli ilmeisesti tämä Doodle-Bug voi vielä hyvin ja se on aktiivikäytössä.
kuva 20.05. 08:33 Hannu Peltola  
  Stas, that is interesting and it would be nice to see these in operation!
kuva 18.05. 22:27 Hannu Peltola  
  Kyllä, upea sarja! Kuinka korkealta nämä ovat otettu? Dronet ovat kyllä mielenkiintoisia, näillä avautuu kokonaan uusi kuvausmaailma.
kuva 18.05. 22:07 Hannu Peltola  
  Ai Mikkelissä on jo avattu ensimmäinen ratikkalinjakin? Hyvin ehtivät ennen Tamperetta! :-)
Mikä tämän vaunun historia on ja miksi se on Mikkelissä?
kuva 18.05. 20:50 Hannu Peltola  
  Aivan varmasti! Linkin takana olikin ihan hieno saksalaisteemainen pienoisrautatie.
kuva 15.05. 17:43 Hannu Peltola  
  Kiitos Heikki kommenteista ja erityisesti kuvasarjalinkistä! Tuohon täytyy tutustua oikein ajan kanssa...

EDIT vielä: Tässä kuvassa näkyy hyvin Coloradon vetureiden savutorven jatke, joista Heikki kysyit jossain kuvassa: https://car57.zenfolio.com/p540335402/h2​e95218b#h269b5cd1
kuva 15.05. 14:41 Hannu Peltola  
  BNSF:n nykyisessä merkinnässä mahdollinen ongelmakohta tulee, jos samalla reitillä kulkee yli 9 junaa päivässä. Numerointitapa ei mahdollista suoraan kuin 9 erillistä junaa päivässä prioriteeteilla eriytettyinä. Tämä 9 junan rajoite voisi tulla esille esim. juuri näissä Donkey Creek Yardilta lähtevissä junissa. En tiedä, onko numeroinnista tullut koskaan käytännön haasteita.
kuva 15.05. 14:31 Hannu Peltola  
  Topi ehti jo vastata niin kattavasti, ettei minulla oikeastaan ole mitään lisättävää... :-) Kiitoksia kattavasta vastauksesta ja tämä BNSF:n symbolikäytäntö oli hyödyllinen linkki.

Wanhaan hyvään aikaan aikataulun mukaisilla tavarajunilla oli Yhdysvalloissa selkeä numero, esim. Great Northernin #712 Seattlen ja Vancouver B.C:n välillä. Näissä ongelmana oli, ettei numerosta tai junan prioriteetista (luokasta) välttämättä nähnyt suoraan, onko kyseessä tavara- vai henkilöjuna. (Tässäkin oli varmasti yhtiökohtaisia eroja, minulle tutuimpia ovat vanhat Great Northernin käytännöt).

Lisäjunat olivat tavallaan selkeästi merkittyjä veturin numerolla ja kulkusuunnalla, esimerkiksi Extra #3203 West. Great Northernilla oli ainoastaan kaksi kulkusuuntaa: East ja West. Tämä oli sinällään järkevää, kun päärata oli selkeästi länsi-itä -suuntainen. Pohjoiseen menevät junat kulkivat aikataulun mukaan itään ja etelään menevät länteen.
kuva 13.05. 09:53 Hannu Peltola  
  Hmm, minulla taisi tulla yhdistetty ajatus- ja kirjoitusvirhe. Jonkin alatyypin valmistus alkoi 1986, mutta sarjan ensimmäiset tulivat linjoilta 1963. Kieltämättä stahanovilaiset normit olisivat täyttyneet varsin hyvin, jos yli 7000 veturia oli pykätty kasaan 6 vuodessa!
kuva 13.05. 09:20 Hannu Peltola  
  Kari teki tarkat havainnot, talon yksityiskohtiin en osannut kiinnittää huomiota. Talossa on False-Front -julkisivu oikein sanan varsinaisessa merkityksessä! Savupiippujen sijoittaminen pienoistaloissa johtaa monesti ongelmiin, minulla on käynyt sama virhe, missä suoraan savupiipun ja tulisijan kohdalle on tullut rakennettua ikkuna.
kuva 12.05. 23:22 Hannu Peltola  
  Yritin googlettaa Clydesdalea, mutta sain tulokseksi ainoastaan jotain hevosia... :-( Yhdessä kuvassa oli kuorma-auto, mutta sen kurkistusikkuna oli soikion mallinen. Mallinrakentajien huumoria voisi hyvinkin olla ottaa eksoottinen malli kohteeksi ja tietää, että katsojat joutuvat arvuuttelemaan esikuvaa. Muu rata on niin esikuvanmukainen, joten uskoisin kuorma-autonkin olevan rakennettu esikuvan mukaan.
kuva 12.05. 21:35 Hannu Peltola  
  Kuskille ei varmaankaan käynyt hyvin tässä hässäkässä... :-(
kuva 12.05. 20:50 Hannu Peltola  
  Ai kuvassa oli juniakin... :-)
kuva 12.05. 14:36 Hannu Peltola  
  Wau! Buick, Desoto, MB...
kuva 12.05. 14:24 Hannu Peltola  
  Varikolla näkyy olevan myös Union Centralin normaaliraideleveyksinen kaksiakselinen Bopper Caboose. Rio Granden kapearaidevaunu on löytänyt tiensä tälle radalle yhdysliikenteen kautta.
kuva 12.05. 12:23 Hannu Peltola  
  :-)
kuva 12.05. 12:07 Hannu Peltola  
  Varmasti näin on!
kuva 12.05. 12:04 Hannu Peltola  
  Hieno video ja siinähän tämä RSD-1 oli ihan pääosassa! Varsin karu on ollut Alcon työympäristö.
Kuvasarja:
Colorado 1930-luvulla
 
12.05. 11:53 Hannu Peltola  
  Harvoin näkee näin tarkkaan esikuvaa mallintavia pienoisrautateitä ja varsinkaan näin hienosti toteutettuna! Pari sanaa voisi kirjoittaa siitä, miten rata siirtyi Nebraskasta tänne. Harry W. Brunk rakensi tätä rataa yli 30 vuotta. Vuonna 2011 hän lahjoitti radan ystävälleen Rick Steelelle, joka puolestaan lahjoitti sen Cheyennen Depot Museumille. Harryn traileri ajettiin Cheyenneen ja se nostettiin valtavalla nosturilla Cheyennen aseman ullakkokerroksen tasalle. Rata siirrettiin aseman ullakolle ja puolen vuoden rakentamisen jälkeen se voitiin avata yleisölle. Museossa oli hienoja kuvia siirto-operaatiosta, mutta niitä en tullut kuvanneeksi. Cheyennessä alkoi myös radan laajentaminen kohti Goldenia. Museon sivustot löytyvät osoitteesta https://www.cheyennedepotmuseum.org/ ja siellä on myös paljon hienoja kuvia tästä hienosta pienoisrautatiestä.
kuva 12.05. 11:01 Hannu Peltola  
  Auto on tosiaan päässyt rautatiekuljetukseen. En tiedä Black Hawkista, mutta monissa näistä vuoristokaupungeista tieyhteydet rajoittuivat kaupungin sisälle ja tie ulkomaailmaan valmistui vasta toisen maailmansodan jälkeen. Caboosen vieressä on kaksi karjavaunua, Stock Caria. Caboose on kaksiakselinen Bopper. Näiden käyttö päättyi normaaliraiteisilla Class I -radoilla 1920- tai 1930-luvulla.
kuva 12.05. 10:54 Hannu Peltola  
  Coloradon hiili oli oikein hyvälaatuista kuten naapurissa Wyomingissäkin myöhemmin. Coloradon hiilen ongelmana oli, että sen saaminen markkinoille oli työn ja tuskan takana ja vasta Wyomingin Powder River ratkaisi kuljetusongelmat. Antrasiittilämmitys oli käytössä ainoastaan muutamalla Appalakkien rautatieyhtiöllä, Lehigh Valley tulee ensimmäisenä mieleen. Antrasiitti antaa vähemmän energiaa poltettaessa ja monissa antrasiittia polttavissa vetureissa oli valtavat tulipesät, äärimmäisenä esimerkkinä esim. LV:n camel-back -veturit.

Kuvan veturin kipinänsammuttaja ei itse asiassa ole mitenkään poikkeava. Savutorvea on sen sijaan jatkettu alas niin, että savukaasut eivät tulisi tunneleissa veturin hyttiin.
kuva 12.05. 00:21 Hannu Peltola  
  Kiitokset Heikki tarkasta tunnistuksesta! Eivät nämä näköjään ole sinullekaan kovin vieraita laitteita!
kuva 11.05. 20:41 Hannu Peltola  
  Kivaa, että nämä vanhat kuvat vielä kiinnostavat. Eipä sitä olisi 14-vuotiaana koulupoikana uskonut, että näitä kuvia voi joskus ladata kaikkien nähtäville!
kuva 11.05. 19:41 Hannu Peltola  
  Tämä kuva on jäänyt minulta huomaamatta, vaikka olen yrittänyt kahlata huolella Vorgin jenkkikuvat. Hyvä ja edustava kuva RSD-1:stä ja mukavaa, että täällä on kuva myös 1:1 mallista! Kuvan veturi näyttää varsin hyväkuntoiselta, se on varmaan ollut 2004 ajokuntoinen.
kuva 10.05. 20:42 Hannu Peltola  
  EU-vetureita valmistui vuosina 1926-1932 noin 2200 kappaletta Neuvostoliiton rautateille. Lisäksi näitä valmistui tuntematon määrä eri teollisuuslaitoksille. Yläindeksi U tulee sanasta Usilennij, vahvistettu. Veturisarja perustuu vanhaan venäläiseen E-sarjaan. Valmistajia ovat olleet Luhansk, Kolomna, Sormovo, Harkova ja Brjansk.
kuva 10.05. 20:37 Hannu Peltola  
  Br52-sarjaa valmistui noin 6700 kappaletta ja vetureista peräti noin 2700 päätyi Neuvostoliiton rautateille.
kuva 10.05. 20:36 Hannu Peltola  
  LV-sarjan vetureita valmistui Luhanskissa vuosina 1954-1956 522 kappaletta. Näissä oli varsin massiivinen 2-10-2 -pyöräjärjestys. Veturisarja oli viimeinen massatuotettu höyryveturisarja Neuostoliitossa.
kuva 10.05. 20:33 Hannu Peltola  
  Tsekkiläisiä TshME3-vetureita valmistettiin eri alatyyppeineen Neuvostoliiton rautateille peräti 7454 kappaletta (!) vuosina 1986-1992. Näitä näkee vielä ajossa vaikkapa Tallinnassa...
kuva 10.05. 20:30 Hannu Peltola  
  2TE10V oli jatkokehitelmä 2TE10L-veturista ja tämä sai kulmikkaamman korin ja uudet ajomoottorit. Näitä valmistui Luhanskissa vuosina 1975-1981 yhteensä 1557 kappaletta. Kuvassa on ainoastaan veturinpuolikas.
kuva 10.05. 20:26 Hannu Peltola  
  Tuplakuva?
kuva 10.05. 20:26 Hannu Peltola  
  2TE10L edustaa jo 1960-luvun neuvostoteknologiaa. Näitä valmistui Harkovan veturitehtaan TE10:n pohjalta Luhanskissa Ukrainassa yhteensä 3533 yksikköä vuosina 1966-1977. Nämä olivat tavarajunavetureita ja suurin nopeus oli 100 km/h.
kuva 10.05. 20:22 Hannu Peltola  
  TE2-veturi on jatkokehitelmä TE-1 -veturista, tämä oli käytännössä kaksi yhteenkytkettyä TE-1:tä lyhyemmällä alustalla, neliakselisilla teleillä ja virtaviivaisemmalla korilla. Näitä valmistui Harkovassa 1950-1955 yhteensä 527 kappaletta. Mahtaakohan tämänkin ääni olla Alcoille tyypillinen kalina?
kuva 10.05. 20:17 Hannu Peltola  
  TEP-60 -vetureita valmistui Kolomnalta 1241 kappaletta vuosina 1966-87.
kuva 10.05. 20:15 Hannu Peltola  
  Tämähän on perinteinen TEP-70, joita näki vielä muutama vuosi sitten Vainikkalassakin. Olisikohan kuvan yksilö jokin protoversio, tässä ajovalot ja punavalot poikkeavat normaaleista.
kuva 10.05. 20:12 Hannu Peltola  
  Veturimallin sarjatuotanto alkoi Novotsherkasskissa 1947 ja valmistus jatkui vuoteen 1958. Onhan tämä ollut varsin eksoottisen vanhanaikainen tuote 1950-luvun lopulla, perustekniikka on kuitenkin jo 1920-luvulta! Näitä valmistui 1543 kappaletta ja 22 muutosta VL22-sarjasta. Näistä peräti 860 oli vielä kirjoilla vuonna 1990! Tehoa on puskenut 2400 kW huipputehona. Maksiminopeus on ollut 80 km/h. Näillä on ilmeisesti ollut lempinimenä Mustang amerikkalaisia esi-isiä muistuttamassa.
kuva 10.05. 20:06 Hannu Peltola  
  Veturi on kotoisin Novotsherkasskista, kuten kotoisat sutemmekin. VL60K-vetureita valmistettiin vuosina 1962-1968 (prototyypit 1962-1963 ja sarjaveturit 1965-1968). K-yläindeksi on merkkinä siitä, että tässä veturissa on puolijohdetasasuuntaajat (kremnievij = pii) elohopeatasasuuntaajien tilalla. Tehoa tästä on puskenut uutena 4650 kW (ilmeisesti huipputeho). VL60K-vetureita rakennettiin 2612 kappaletta. Vuonna 1990 näitä oli vielä rivissä 917 kappaletta ja 559 kaksoisveturia 2VL60K.
kuva 10.05. 19:58 Hannu Peltola  
  Kuvassa on AS1A -moottoriresiina. Moskovan rautateiden museoidusta sisaryksilöstä löytyi seuraavat tiedot: "Moscow Railway gasoline railmotor AS1A-1412 looks like a branch-line railbus, but it is actually a "service railmotor" (служебная автомотриса) designed to carry up to twenty-four workers, inspectors, or emergency responders. AS1A-1412 was built by the Velikiye Luki Locomotive Repair Works for the Soviet Railways in 1972, restored at Kaluga in 2004, and put on display at the Rizhskiy Terminal's Moscow Railway Museum wearing red-and-yellow engineering livery."
kuva 10.05. 19:45 Hannu Peltola  
  Tässä kuvassa on aito DA, josta tämä TE-1 on kopio: http://vaunut.org/kuva/70691?paik=pietar​i&maa=191
Kuvasarja:
Tashkentin rautatiemuseo
 
10.05. 17:45 Hannu Peltola  
  Mukava kuvasarja! Usean veturin ikkunat oli peitetty jollain valkoisella. Oliko ikkunoiden päälle istutettu (vaneri)levy vai oliko ikkunat jostain syystä maalattu valkoisiksi?

Veturikommenteissa viittasin muutamaan kertaan Regus Patoffiin. Tämähän on vanha neuvostoliittolainen vitsi:
Kysymys Neuvostosaavutusten museossa: "Kuka on Neuvostoliiton kuuluisin keksijä?" Museon intendentti: "Se on tietysti Regus Patoff, jonka nimi löytyy lähes jokaisesta museossa esillä olevasta tuotteesta." Museon intendentti ei uskaltanut tunnustaa, että esillä olevissa huolella kopioiduissa esineissä ei lue Regus Patoff vaan Reg. U.S. Pat.Off.!
kuva 10.05. 16:55 Hannu Peltola  
  Omalle pienoisrautatielleni on tällä hetkellä varattu 3 kuvan kaltaista veturia. SS-veturit pohjautuivat GE:n Great Northernille vuonna 1927 toimittamiin Y-1 -sarjan vetureihin. GN:llä vetureissa oli juoksupyörät eli akselijärjestys oli 1-C-C-1 ja GN:n veturit olivat yli tuplasti SS:ää ja VL-19:ta painavampia: 112 tonnia vs. 235 tonnia.
kuva 10.05. 16:29 Hannu Peltola  
  Syyttävä sormi tästäkin veturista osoittaa jälleen Amerikkaan: USA toimitti Venäjän ensimmäiset sähköveturit Suramskyi-solan liikenteeseen (8 kappaletta vuonna 1932). Näiden SS-sarjaan litteroitujen vetureiden (Suramskyi Soviet) jälkeen Regus Patoff teki niistä metrimitoilla olevat kopiot, jolloin syntyi SSm-sarja (m yläindeksinä). SSm:n jatkokehitelmänä syntyivät VL-19, VL-22 ja kuvan VL-22M. VL tulee (tietysti) Leninistä ja 19 merkitsi akselipainoa. Tämän akselipaino on ilmeisesti 22 tonnia?
kuva 10.05. 16:13 Hannu Peltola  
  ... ja nosturin hytin joku on nykertänyt kasaan "ihan ite"!
kuva 10.05. 16:04 Hannu Peltola  
  Tässä on vuorostaan saksalainen panos Neuvostoliiton rautatieliikenteen kehittämiseen: sotasaaliiksi saatu Br52, joka on saanut paikallisesti TE-litteran (T = Trofenij, sotasaalis).
kuva 10.05. 16:01 Hannu Peltola  
  Kappas, tässä on jälleen aito amerikanherkku Regus Patoffin käsittelyn jälkeen! Kuvassa on metrimitoilla tehty venäläiskopio Lend-lease -toimituksiin sisältyneistä DA-vetureista (A pitäisi olla yläindeksi). DA tunnettiin Yhdysvalloissa RSD-1 -veturina ja niitä oli käytössä mm. Iranissa. Tämän kuvan kommenteissa on lisäkeskustelua DA:sta: http://vaunut.org/kuva/131211?s=1
kuva 10.05. 15:55 Hannu Peltola  
  Aahh, vasemmalla on neuvostoliittolaisen luottokeksijän Regus Patoffin keksimä DIFCO Dump Car. Imperialistinen länsi varasti tämänkin hienon keksinnön ja omi kunnian itselleen... :-)
kuva 10.05. 15:42 Hannu Peltola  
  Ei ole, tämä kuvan veturi on tsekkiläinen kopio Kch-4.
kuva 10.05. 12:12 Hannu Peltola  
  Esimerkiksi Yhdysvalloissa vaihteen asento on selkeästi merkitty sitä osoittavalla opasteella, esimerkkinä tämä vaihteenasetin Douglasissa: http://vaunut.org/kuva/128927?s=1 Suomessa on joillain alueilla varsinainen turvallisuushysteria, mutta vaihteenasettimet tai -opasteet eivät nähtävästi kuulu tämän turvallisuusajattelun piiriin...
kuva 09.05. 21:00 Hannu Peltola  
  Jälleen huisin mielenkiintoinen vanha kuva hyvillä kommenteilla! Gli on tuttu vaunu Keräsen Tapsan piirustuksista, mutta tämä oli aivan uutta tietoa minulle, että venäläisiä vaunuja litteroitiin samoille litteroille.
kuva 06.05. 23:08 Hannu Peltola  
  Kiitoksia Markku! Tämä on minulle täysin uusi vaunutyyppi ja en tiennytkään, että tällaisia happovaunuja oli Suomessakin.
Kuvasarja:
Berliini heinäkuu 1990 - kun muuri oli murtunut
 
01.05. 13:22 Hannu Peltola  
  Hienoa Seppo, että julkaisit tämän sarjan! Kyseessä on yksi Euroopan lähiajan dramaattisimmista tapahtumista, kuten kirjoititkin ja minusta nämä mielenkiintoiset kuvat sopivat myös Vorgiin.
kuva 01.05. 10:24 Hannu Peltola  
  Tämä muistomerkki oli kylmän sodan aikana erikoinen. Sijainti on keskellä Länsi-Berliiniä Tiergartenin puistossa, mutta tämä muistomerkki ja ympäröivä sotilashautausmaa olivat itävyöhykettä. Muistomerkkiä vahti puna-armeija. Jos oikein muistan, Sotkan lisäksi edustalla on SU-100 -rynnäkkötykki.