167-91946 Info • Yhteystiedot


Unohtuiko salasana? Rekisteröidy!

Kommenttihaku

 

Kirjoittaja:



Haettava teksti:



Kommentin sijainti:



Kaikki ehdot
Mikä tahansa ehdoista

Kaikki kommentit / Hakutulokset

<<   >>

kuva 31.12.2013 17:13 Kimmo T. Lumirae  
  Luulisi moottori(e)n käyntiäänestä huomanneen, onko kyseessä diesel vaiko sähköpeli? Ja tosiaan junalauttaan ei sähköjunalla mennä. DSB hallinnoi mahdollisesti kymmentä näistä alun perin 20 yksiköstä, jotka DB poisti liikenteestä melkein uutena jatkuvien vikojen vuoksi. Yksi yksikkö kaatui huoltosiirron yhteydessä (en ole löytänyt kuvaa) ja romutettiin (!!) ja loppuja 19:ää yritettiin myydä mm. Iraniin, mutta huonoin tuloksin. Junatarpeen lisääntyessä DB on huolinut näitä takaisin käyttöön.

DSB:n vanhenevat IC3-junat on pitänyt korvata vuodesta 2003 uusilla italialaisilla IC4-junilla, mutta niiden toimitus on parhaimmillaan vaatimattomat 10 vuotta (!!!) myöhässä. Tätä vajetta täyttämään tanskalaiset ovat vuokranneet ICE-TD -junia, huolimatta niiden korkeista käyttökuluista ja muutoskustannuksista. Ja tässä kuvassa on siis sellainen, kallistuvakorinen, 3000-hevosvoimainen, sn 200 -dieseljuna.
kuva 31.12.2013 16:58 Kimmo T. Lumirae  
  En ymmärrä täysin, Jouni; sitähän tuossa juuri tehdään. Jos tarkoitat, että kiskoa olisi joskus hitsattu esim. kaasulla tai sähköllä, niin vastaisisin, että kuvassa on juuri se menetelmä, millä ratakiskot hitsataan yhteen. Kiskojen päät kuumennetaan noin tuhanteen asteeseen, ja niiden väliin valetaan rauta-alumiiniseos, joka yhdistää kiskojen päät yhdeksi ainekseksi.
kuva 31.12.2013 14:09 Kimmo T. Lumirae  
  Aika namipalan oletkin saanut kuvaan, jossa ei liene suinkaan ICE-T (sarjat 411 ja 415) vaan huono-onnisen historian omaava dieseljuna ICE-TD 405, ja juuri yksi niistä yksilöistä, jotka ovat Tanskan rautateiden DSB:n käytössä. Hienoa!
kuva 31.12.2013 13:55 Kimmo T. Lumirae  
  Olen kommentoinut aihetta ennenkin mutta aina vain siihen joutuu palaamaan: mielestäni ei ole mitään aihetta ottaa paremmuuden asenteen ja alkaa kritisoida kuvatekstin kielioppi- tai kirjoitusvirheitä. Kuvan arvo on kuvassa ja siitä kerrotussa tekstissä.

Maailma olisi hieno paikka, jos kaikki olisi täydellistä. Ihmiset olisivat täydellisiä, eivätkä tekisi virheitä. Valitettavasti näin ei ole, ja eri syistä meistä useimmat tekevät virheitä. Tietenkin jotkut ovat täydellisiä, mutta edes täydellisenä henkilönä en lähtisi jonkun muun kirjoitelmia kritisoimaan ainakaan ylhäältä alaspäin katsoen.
kuva 31.12.2013 13:41 Kimmo T. Lumirae  
  Olemassaolosta en tiedä, mutta lentokapteeni Hujanen sellaisen palveluksessa oli.
kuva 29.12.2013 23:33 Kimmo T. Lumirae  
  Martin: "Ukko-Pekan vetovoimaksi ilmoitetaan 11 610 kilogrammaa ja Riston 15 900. Kuinka verrata näitä Huruun Hr 12, moottoriN teho 1 900 hv, ja Hr 13 Alsthomiin moottoriEN teho 2 800 hevosvoimaa. " Vastaus on tietenkin, että ei mitenkään. Vasta kun kaivetaan tieto Hr12:n ja Hr13:n vetovoimasta, jonka Petri jo mainitsikin eli 29000 kg ja 29400 kg, ollaan vertailukelpoisissa arvoissa. Luvuissa sinänsä ei ole virhettä, jokapyörävetoiset dieselit vain ovat näin paljon väkevämpiä pienillä nopeuksilla.

Isommissa nopeuksissa tarvitaan tehoa, ja Hr12:n 1900 hv ja Hr13:n 2800 hv tehoja voidaan verrata Hr1:n ja Tr1:n kattilatehoon 1600 hv. Mikään näistä arvoista ei toteudu, koska sekä höyry- että dieselveturissa erilaiset voimansiirron häviöt haukkaavat 20...25% käytetystä tehosta.

Ja lopuksi vielä vetovoiman, nopeuden ja tehon suhde karkeasti yksinkertaistaen: vetovoima kg:ssa pitää ensin jakaa 100:lla, että saataisiin kilonewtoneita (tervetuloa SI-järjestelmään). Tämä puolestaan kerrotaan nopeudella metriä sekunnissa ja tarvittava teho on näiden tulo kilowatteina.

Eli esimerkiksi Tr1 kohisee suurinta vetovoimaansa 16000 kg (siitä tulee 160 kN) nopeudella 18 km/h (siitä tulee 5 m/s), tehoa on tällöin oltava 160 kN kertaa 5 m/s = 800 kW eli 1088 hevosvoimaa pyörillä, jotta tuo vetovoima saavutetaan.

Kysyit vielä junan painosta: vedettäessä vaunuja liikkeelle tarvitaan tasaisella radalla vetovoimaa ehkä noin 0,025 kN vaunuston painotonnia kohden: näin saataisiin 1000 tonnin juna liikkumaan jo 25 kN vetovoimalla, johon ei kovin paljoa tehoa tarvita. Haasteen asettavat nousut eli ylämäet: jo 10 promillen nousu lisää tarvittavaa vetovoimaa peräti 0,1 kN vaunuston painotonnia kohden eli 1000 tonnin junan pelkkä nousuvastus on 100 kN ja siihen tuo 25 kN, erilaisista kitkoista tuleva, perusvastus lisäksi = 125 kN eli 12500 kg on vetovoima, johon Hr1 ei enää pysty ts. se ei saa 1000 tonnin junaa liiikkeelle 10 promillen ylämäestä.

Hr12:n, Hr13:n ja Sr2:n vetovoima on noin 300 kN, ja sillä saadaan 10 promillen mäestä irti vielä noin 2400 tonnin juna. Kahdella ensimmäisellä veturityypillä ei kyllä vauhti päätä huimaa. Hr12 pystyy täydellä teholla kiidättämään 2400 tonnin junaa 10 promillen mäkeä ylös nopeudella 14 km/h ja Hr13 puolestaan noin 19 km/h siinä missä Sr2 riepottaa mainittua junaparkaa 75 km/h nopeudella samaa mäkeä ylös. Tuon verran se tehoero tekee.
kuva 29.12.2013 13:37 Kimmo T. Lumirae  
  Tuo on hyvin kiteytetty, että aika ajoi tämän kaupan ohi. Vetureiden päämoottorien tehossa 2000 hevosvoimaa oli maaginen luku, joka pystyttiin ylittämään vasta 1960-luvun puolivälissä ja loppupuolella. Sitä ennen oli tyydyttävä noin 2000 hv:n päämoottoriin (EMD 567 V 16, Sulzer twin-bank 12, tai Kolomna 14D40) tai käytettävä kahta moottoria, jolloin tulos oli epäluotettava (ranskalaiset) tai kallis (saksalaiset ja englantilaiset). Nohabeissa käytettyjen EMD-koneiden suurin teho oli aina 1950 hv, vaikka myöhemmin 567 V 16 :sta otettiin jopa 2500 hv vuoteen 1966 mennessä; suunnilleen saman verran saatiin tuosta Sulzerin 12-sylinterisestä koneesta.

2000 hevosvoimaa ei ole kovin paljon verrattuna suuriin höyryvetureihin, mitä uusien ja taloudellisesten dieseleiden oli tarkoitus korvata. Voidaankin ehkä sanoa, että aika ajoi, ei pelkästään Nohabin ohi, vaan 2000 -hevosvoimaisen kuusiakselisen dieselveturin ohi.
kuva 29.12.2013 13:25 Kimmo T. Lumirae  
  Tpe-Hki -välillähän on useita oikaisuja, jotka ovat varmasti lyhentäneet matkaa, mutta en ole koskaan tullut selvittäneeksi, minne se lyhentynyt matka on piilotettu. Jos sodan jälkeen Tpe-Hki oli 187 km, ja sen jälkeen rataa on siirretty useiden kilometrien matkalla Sääksjärvellä, Kuljussa ja Kuokkalankosken ylityksessä, sekä useita pienempiä oikaisuja, on etäisyyden pitänyt lyhentyä.
kuva 29.12.2013 02:02 Kimmo T. Lumirae  
  Pöh, 944 ole edes aito Porsche, koska se on nestejäähdytteinen..
kuva 28.12.2013 18:38 Kimmo T. Lumirae  
  F-sarjasta sikäli, että näissä oli F:n V 16 -pääkoneet, E:ssä puolestaan oli 2 kpl V 12-konetta. Nohab on ruotsalaisen veturitehtaan nimi: Nydqvist & Holm AB, Trollhättanissa. Veturiharrastajat nimittävät kuitenkin näitä vetureita Nohabeiksi, olkoonkin että saksalaiset puhuvat perunakuoriaisesta tai pyörönenästä. Nohab-ilmaisu ei ole oikein tarkka sikäli, että Nohab sai kyllä GM:n lisenssin vetureiden valmistamiseen ja (Brian Hollingsworhin mukaan) oli liikesalaisuus, paljonko vetureihin tuli valmista osaa Atlantin tuolta puolen ja paljonko tehtiin Trollhättanissa, mutta Belgiaan menevät veturit valmistettiin Belgiassa, ja Luxemburg osti siitä sarjasta neljä ensimmäistä omaan käyttöönsä. Muita ostajia olivat siis ensin Tanska ja sitten Norja, melkein Suomi, ja vielä 1963 Unkari, johon meni 20 konetta ennen kuin Neuvostoliitto puuttui asiaan ja pakkomyi Unkariin omia M62:iaan (ja paljon). Koeajoja ajettiin myös Ruotsissa, Turkissa ja Jugoslaviassa.

Suomeen oli tarkoitus hankkia ensin vuokraveturi ja neljä muuta veturia, joista kaksi rakennettiin melko valmiksi ja kahta muuta ehdittiin aloittaa, kun VR teki selväksi, että kauppoja ei tule. Eljaksen joskus julkaiseman dokumentin mukaan puhe oli ainakin aluksi 40 veturista eli Nohab olisi tullut Hr 12:n sijaan. Kuvan Suomen vuokraveturi myytiin sittemmin Norjaan numerolla Di3b 643 ja kaksi muuta pitkälle rakennettua veturia Di3b 641 ja 642.

Nohab hävisi Hurua vastaan tehdyt vetokokeet ja tosiaan lisenssivalmistusongelmia on harrastuspiireissä epäilty painavaksi syyksi hylätä Nohab.

Samoja GM - EMD (GM:n dieselveturidivisioona) -pohjaisia koneistoja on käytetty ainakin Ruotsin T41-42-43 -vetureissa sekä Itävallan 2050:ssä, varmaan muutamassa muussakin. Myöhemmin GM-EMD:n 645 -pohjaisia päämoottoreita on ollut ainakin Ruotsin T44:ssä, Tanskan ME:ssä ja MZ:ssa. Jugoslaviasta ja mahdollisesti Kreikasta löytynee lisää GM-pohjaisia vetureita.
kuva 28.12.2013 12:15 Kimmo T. Lumirae  
  Jokainen Nohab-kuva Suomesta on hunajata, niin hunajata. Veturista on otettu aikoinaan erittäin vähän kuvia, eikä tiettävästi yhtään värikuvaa. Onneksi Kauko Kuorma kuvasi veturia värilliselle kaitafilmille, josta on myöhemmin julkaistu värikuva. 50 vuotta myöhemmin värifilmi alkoi olla jo katoavaa kansanperinnettä digikuvauksen jalkoihin jääneenä, kun hra Krammer on kuvannut saman yksilön Kosovon rautateiden käytössä, ei siis minään museokoneena vaan aktiivikäytössä olevana linjadieselinä http://www.bahnbilder.de/name/einzelbild/number/339593/kategorie/kosovo~dieselloks~lok-005-008-nohab-ex-nsb-di-3a.html
kuva 26.12.2013 18:43 Kimmo T. Lumirae  
  Mainittakoon, että 3111 ja 3112 ovat toteutukseltaan niin identtisiä muiden vetureiden kanssa, että erikseen etsimällä olen huomannut eroja lähinnä käsijarrun kahvassa ja konehuoneen väliovissa, jotka on ilmeisesti valmistettu käsityönä Suomessa. Mainitut ovet erottaa alkuperäisistä siitä, että suomalaisovia ei tarvitse lyödä kuin vierasta sikaa ovea sulkiessaan...Pidän myös mahdollisena, että esim. ajopöytä on tehty Suomessa, samoin pintaverhoukset, mutta niiden viimeistely vastaa kuitenkin muita Sr1:iä. Tietenkin 3112:n korin erot ovat oma lukunsa; veturihan tuli ilmeisesti Suomeen nelikulmaisilla sivuikkunoilla ja vasta täällä muutettiin pyöreäikkunaiseksi; veturista on varma havainto Ri alkuperäisessä pohjamaalissa ja juuri muutetuilla sivuikkunoilla.
kuva 26.12.2013 18:37 Kimmo T. Lumirae  
  Martin: vaihtokoreja (itsekantava) tilattiin kaksi ja myöhemmin ostettiin alkuperäinen Sr1-3000 :n kori myös talteen. Ilmeisesti Hy knp :lla oli vaihto- ja varaosina aika liuta liki kaikkia Sr1:n osia, ja niiden olemassaolo varmasti lyhensi Sr1:n konepajalla käyntiaikaa; konepajalle saapuvasta veturista vain purettiin kaikki irtoava pois, maalattiin koriosat ja koottiin veturi uudelleen näistä vaihto-osista. Vanhat vaihto-osat puolestaan kunnostettiin aikanaan odottamaan seuraavaa veturia jne. Koska tietyn osan teettäminen olisi ollut niin saatavuudeltaan kuin aikataulultaankin vähintäänkin epävarmaa, oli varmaan Sr1-tilausten yhteydessä päätetty hankkia niin suuri määrä varaosia, että niitä voidaan huoletta vaihtaa vioittuneiden tai tuhoutuneiden tilalle, ilman, että lähdeveturi jää seisomaan ja seuraavaa viisivuotiskautta odottamaan. Näiden varaosien käyttöä alettiin miettiä uudelleen, kun alkoi olla selvää, että kokonaan uusia vetureita tullaan jossain vaiheessa hankkimaan, ja samaan aikaan oli saatu ostettua erittäin edullisesti Sr1:n koreja, ja päädyttiin siihen, että 3111 kootaan varaosista, samoin myöhemmin 3112.
kuva 24.12.2013 22:59 Kimmo T. Lumirae  
  Niilalta tämä kyllä käy. Hyvää joulua kaikille!
kuva 22.12.2013 12:26 Kimmo T. Lumirae  
  Veikkaan päinvastoin; tuo on varmaan tehty aika pienellä budjetilla. On tehnyt mieli kerätä tietoa suuren nopeuden ajosta ja suurnopeusjunissa on ainakin kaksi isoa ongelmaa: riittävän voiman kehittäminen (ja sähkövehkeessä sen siirtäminen ajolangasta) ja voimansiirron järjestäminen. Tässä kumpikin on ratkaistu kertaheitolla poikkeamalla Aeroflotin ylijäämäkaupassa ja tuomalla sieltä pari, varmasti järkyttävän meluista sekä janoista, suihkuturbiinia ja sitten ei tarvitakaan vaunuun paljoa muuta kuin iso kerosiinisäiliö ja ei kun menoksi. Ja tämä oli tietysti pelkkä kokeilu, tuskin kukaan tosissaan mietti tuollaisen sarjavalmistusta.
kuva 21.12.2013 12:21 Kimmo T. Lumirae  
  Nyt meni kyllä editistä eteenpäin ohi...
kuva 21.12.2013 00:32 Kimmo T. Lumirae  
  Viimeksi mainitusta erosivat 1969 mm. kaksi miestä, joista toinen oli mainittua soitinta soittanut kaveri, jotka osoittautuivat yhdessä erinomaisiksi biisinikkareiksi ja sittemmin vaimoineen kohosivat maailmanmaineeseen.
kuva 21.12.2013 00:30 Kimmo T. Lumirae  
  Myös suurin sekä keskimääräinen männännopeus saattaisi kiinnostaa, asettaahan käytetty voiteluaine sillekin rajoituksensa.
kuva 20.12.2013 20:28 Kimmo T. Lumirae  
  Tapani :o}
kuva 20.12.2013 12:23 Kimmo T. Lumirae  
  KVD:pa hyvinkin :o}
kuva 20.12.2013 12:15 Kimmo T. Lumirae  
  Afri-Cola on "saksalaisten oma kola", ja tuotu markkinoille 1931. Suomessahan sitä teki Olvi, kunnes siirtyi ikiomaan Olvi Colaan ja Classic Colaan. Basso.fi -sivustolta löytyi Olvin riemastuttava vastaus foorumilaisen lähettämään kyselyyn Afrin saatavuudesta vielä joskus:
"Afri-Cola oli todellakin Olvin tuote. Tarkkaa aloitusajankohtaa en osaa sanoa,
veikkaisin 80-luvun alusta vuoteen 1994 jolloin Olvi Classic Cola (nykyisin
Olvi Cola) korvasi sen. Afri-Cola oli ja on edelleen saksalainen tuote, josta
oli maksettava merkin omistajalle Saksaan royaltyä. Kuitenkaan hyötyä merkki ei
tuonut koska sen kansainvälinen tunnettuus oli pyöreät nolla, royaltylle ei
siis saanut mitään vastinetta. Tästä syystä Tero J. Kauppisen aloitteesta
kehitettiin oma cola. Afri.Colaa ei siis ole saanut enää 14 vuoteen ja tämän
kaltaisia yhteydenottoja ei ole tainnut tulla ensimmäistäkään näiden vuosien
aikana. Päättelemme siis, että Afri-Colaa ei lisäksesi kaipaile kovinkaan moni
ja voin luvata kohtuullisella varmuudella ettei tuote enää koskaan tule
myyntiin Olvin kautta Suomen markkinoille. Mutta eihän sitä koskaan mitään
tiedä täysin varmaksi."

http://www.youtube.com/watch?v=wokjKUxoWN8
kuva 20.12.2013 12:06 Kimmo T. Lumirae  
  Leolla on näemmä laajemmat tiedot kuin minulla; ainakin nuo kolajuomat kuuluivat ddr:ään. Ja oikea kirjoitusasu on Disco-Cola.
kuva 20.12.2013 11:59 Kimmo T. Lumirae  
  Niila on oikeassa, mitenkähän noilla on nähnyt eteensä? Saksassa on ollut säädös, jonka mukaan ajovalojen on muodostettava tasasivuinen kolmio ja se näkyy tästäkin kuvasta.
kuva 20.12.2013 11:56 Kimmo T. Lumirae  
  Yhtenäisveturi. Valmistettu mahdollisimman pitkälle keskenään yhteisistä ja yhtenevistä osista. Yleisveturi on tosiaankin virheellinen käännös. Vakioveturi tai standardiveturikin hieman ontuu viitaten enemmän veturin vakiokäyttöön tietyssä tehtävässä. Hankala käännös joka tapauksessa. Koitas Hessu luoda uussana tähän tarkoitukseen! :o}
kuva 19.12.2013 18:16 Kimmo T. Lumirae  
  Arvontakuva. Sr1 on mielestäni tylsä veturi mutta minä olen kyllä ostettavissa pitkällä polttovälillä ja kirkkailla ajovaloilla. Kuva on siis hieno.
kuva 19.12.2013 16:00 Kimmo T. Lumirae  
  Niin todella on, siinä on pyörästössä samankaltaisen beugniot-vivutkin kuin Vempussa. Pellin alla ärisee se ainoa DDR:ssä saatavissa ollut veturidiesel, tässä ahtamattomana.
kuva 19.12.2013 15:58 Kimmo T. Lumirae  
  Toki. Tein joskus Höyryveturipuiston H0-radalle veturin, joka sai joiltakin harrastajilta ehkä vähemmän mairittelevan lempinimen "viitteellinen Risto", käyttäen lähtökohtana Rocon 41:tä ja lähteenä kuvaa tuosta Johnin Ristosta.
kuva 19.12.2013 13:17 Kimmo T. Lumirae  
  Kuva on Leipzigistä, ja juuri Leipzigin kevätmessut olivat DDR:n näyteikkuna ulkomaalaisille kauppiaille sekä myös paikka, missä DDR:läiset ojentelivat kultamitaleita korkeasta laadusta toinen toisilleen...

Mainoksiahan DDR:ssä toki oli, ja syynä oli derkkujen heikko itsetunto ja tarve näyttää että asiat ovat vähintään yhtä hyvällä tolalla kuin lännessäkin. Mainokset vain olivat toisentyyppisiä kuin meillä, niissä saatettiin kehoittaa esim. että "Käyttäkää saippuaa" tai "Juo Disko-Colaa" (derkkulainen tuote, muita kolajuomia ei ollut). DDR:ssä nähtiin hirveästi vaivaa tämän ulkoisen kuvan eteen ja siellä filmattiin mm. musikaaleja, koska niitä oli lännessäkin! Jossain dokumentissa kerrottiin, miten musikaalintekijöillä oli vahvavirtaa kuvauksia varten perjantaisin klo 14-16 ja kaikki filmaustoiminta piti ajoittaa siihen hetkeen. Muuna aikana vahvavirta oli varattu läheiselle sairaalalle.
kuva 19.12.2013 13:11 Kimmo T. Lumirae  
  Olen aina pitänyt neliykkösestä: se on tyypillinen saksalainen kivihiilensyöjä; omalla tavallaan siro. Toinen syy on, että se muistuttaa kovasti Ristoa mittojaan myöten; olisiko 41 kuitenkin muutaman prosentin tuhdimpaa tekoa kuin Risto? Onko palstan höyryveturiasiantuntijoilla käsitystä tästä vertailusta?
kuva 18.12.2013 18:52 Kimmo T. Lumirae  
  Joo ei sitä tarvitse siinä välissä vaihtosuunnata. Kirjoitin että "tasasuunnataan joka tapauksessa tasavirraksi"; jos syötettävä sähkö on tasavirtaa, sitä voi käyttää sellaisenaan. Näin toiminee myös Allegro Venäjällä, siinä missä M200 Helsingissäkin.
kuva 18.12.2013 01:49 Kimmo T. Lumirae  
  Arvaanko oikein, että kuvan traktori on Valmet? Siitä aloin tuumaamaan mittakaavaa.
kuva 18.12.2013 01:07 Kimmo T. Lumirae  
  Käyttötarkoitukseltaan kuitenkin sama kuin meillä 1500 V. Ja siis kolmivaihetta tuo Markun mainitsema 480 V. Monesti HEP-generaattoria käytti erillinen dieselkone, mutta tässä teho (max. 800 kW, sama muuten kuin Sr1:n 1500 V käämin teho) otetaan päämoottorilta.
kuva 17.12.2013 23:33 Kimmo T. Lumirae  
  Täytyy sanoa, että olen hieman pettynyt. Odotin jotain siistin klubin näköistä tilaa sohvineen ja toppastooleineen sekä muutamaa sänkyä, jossa voisi elvahtaa työmatkan lomassa... :oP
kuva 16.12.2013 19:28 Kimmo T. Lumirae  
  Sattumakuva. Filisurin asema näkyy saaneen katoksen laiturille. Filisur on hieno paikka junabongaukselle; junia tulee ja menee kolmesta suunnasta ja junan lähestymisestä tiedottaa antiikkinen asetinlaite aina kellojen tietynlaisella kilkatuksella.

Junassa kolmantena taitaa olla maailman pisin ravintolavaunu: 34-metrinen vaunu koostuu kahdesta pysyvästi yhteenkytketystä 17 metrin vaununpuolikkaasta.
kuva 16.12.2013 14:41 Kimmo T. Lumirae  
  Nesteen asemia tosiaankin on Puolassa ja pohjoiseen päin tultaessa Hesburgerit alkavat Latviasta.
kuva 16.12.2013 14:39 Kimmo T. Lumirae  
  Mikä on muuten syynä tuohon veturin vaihtoon?
kuva 16.12.2013 14:35 Kimmo T. Lumirae  
  Akselijärjestys on vain kovin epätyypillinen linjaveturille ja sitäkin tyypillisempi jenkkiläiselle vaihtoveturille. Mutta minä tunnetusti en olekaan höyryveturiasiantuntija vähäisimmässäkään määrin.
kuva 16.12.2013 14:30 Kimmo T. Lumirae  
  Tuukka: taajuusmuuttajavetureissa veturiin tuleva sähkö tasasuunnataan joka tapauksessa tasavirraksi, ja syötetään ns. välipiiriin. Siitä taajuusmuuttajan invertteriosa hakkaa sähkön tarkasti säädettäväksi vaihtovirraksi, jota käyttämällä voidaan käyttää pienikokoisia mutta silti tehokkaita ajomoottoreita, jotka hyödyntävät kiskon ja pyörän kitkat mahdollisimman tarkkaan. Siksi vaihtovirtakäyttö.
kuva 16.12.2013 14:26 Kimmo T. Lumirae  
  Kerrassaan taidokasta työtä! Hieno juttu! Mittakaava lienee 0 ?
kuva 15.12.2013 19:51 Kimmo T. Lumirae  
  Seisakkeen nimi oli Ruutana. Tampereelle päin rata laskee aika tavalla noustakseen taas kohta uudelleen; notkon pohjalla oli Jussilan seisake. Oriveteen pän seuraava seisake oli Kallio ja sitten Suinula.
kuva 15.12.2013 18:31 Kimmo T. Lumirae  
  "Vanhemmat ja vaimot rakastavat kielteisten asioiden liioittelmista" -Vanha viidakon sanonta-
kuva 14.12.2013 20:54 Kimmo T. Lumirae  
  Olisi siinä yhden kommentoijan ajattelemattomuus saatukin järjestykseen, ja Topi jo asiaa asiallisesti pahoitteli. Mutta ei siinä olisi tarvittu tällaisia 3-4 hengen kivittäjäisiä...Omasta puolesta kuitenkin päätän täältä jo tähän.
kuva 14.12.2013 12:17 Kimmo T. Lumirae  
  Sattumakuva. Hitsi kun on söpö, suurisilmäinen, pieni veturi. Ehkä tämä on se pienen pieni veturi, joka aamulla varhain hieroi savuisia silmiään? Tuo on jonkinlainen turbiinipiippu? Raideleveys ei ole ihan 600 mm...olisiko kolme Ruotsin jalkaa? Hauska kuva, tuo veturi on suorastaan säälittävän pieni. Mutta ehkä hän kasvaa vielä isoksi ja vahvaksi...
kuva 14.12.2013 01:03 Kimmo T. Lumirae  
  Olen Tuukan kanssa eri mieltä Trumanin valtavuudesta. Ristohan painoi tendereineen 155 t, Truman 170. Riston kattilateho oli 1600 hv, Trumanin 1709. Alle kymmenen prosentin ero tilanteessa, jolloin oli ankara vetokalustopula ja Risto varmasti kysytyimpiä vetopelejä; tuskin Trumania siksi vierastettiin että se olisi ollut aivan liian iso?
kuva 14.12.2013 00:56 Kimmo T. Lumirae  
  En kyllä itse lähtisi mestaroimaan otettua ja julkaistua kuvaa ja kritisoimaan kuvaajaa tämän käyttämistä metodeista. Kyseessä on sama asia, kuin "oliko luvat kunnossa" yms. yms. hölpötystä. Kuvaaja vastaa itse toiminnastaan ja sillä hyvä. Jos asiaan jonkun on pakko puuttua, niin ei ainakaan vorgin käyttäjien. Pakostakin keskustelusta tulee mieleen hieman "ootsä vähä noob kun et osaa tuollaista aatella kuvatessasi".

Ei näin.
kuva 14.12.2013 00:50 Kimmo T. Lumirae  
  Jo nyt on niuhotusta! Joku vaivautuu laittamaan harvinaisesta poikkeustilanteesta teknisesti erinomaisen kuvan niin eikö joku hemmetti ole niuhottamassa että oikein kirjoitusvirheitä ja tunnisteet (sic!) mitä sattuu. Varjele, vakainen Luoja!!!
kuva 13.12.2013 09:51 Kimmo T. Lumirae  
  Myös junien nopeuden alentamista olisi varmaan syytä harkita, taajama-alueilla sn 50 ja taajamien ulkopuolella sn 80.
kuva 13.12.2013 09:48 Kimmo T. Lumirae  
  Sattumakuva. Huomio kiinnittyi laseja pesevän herran vaatetukseen: huomioliivi ja työtakki toki, mutta näkyy olevan suorat housut ja pikkukengät jalassa. Tuskin siivoustyöntekijä, pikemminkin veturinkuljettaja itse on päättänyt siivota työkalunsa ikkunat ja ryhtynyt tuumasta toimeen.

Sr1:llä ja kuvan veturilla on ehkä saman verran sukulaisuutta kuin Moskvitsh Alekolla ja aikalaisellaan Audilla; jotain samoja piirteitä ulkonäössä mutta toinen valmiiksi masentavaa antiikkia ja toinen aikansa huipputuote. 1044:n historiaa on jo kuvakommenteissa käsiteltykin, mutta siis tämä vuodesta 1976 yli kahdensadan kappaleen sarjassa valmistettu veturi kehittää peräti 7200 hevosvoiman tehon, jolla se oli aikoinaan maailman tehokkain neliakselinen sähköveturi. Veturi on myös kooltaan kompakti ja vain 16 metriä pitkä, kun puolestaan Moss...tarkoitan, Sr1 on kolme metriä pidempi, jotta valtavat neuvostotuulettimet mahtuisivat mukaan. Maksimivetovoimaksi tälle tyristorisäädetylle veturille ilmoitetaan ällistyttävät 340 kN, jolla se peittoaa Sr2:n ja muut nykyajan taajuusmuuttajapelit; tämä kertoo lähinnä veturin sähköpuolen reilusta mitoituksesta. Sr1:n suurin vetovoimahan on todellisuudessa ehkä 220 kN ja kuumentunein ajomoottorein 150-160 kN luokkaa.
kuva 12.12.2013 11:56 Kimmo T. Lumirae  
  Eräs sohvanpohjan miettituokio ( :o} ) käsitteli kerran juuri ilmajäähdytteisiä dieseleitä, mm. Deutzeja, ja niiden ympärille kasattuja Magiruksia. Olisiko niin, että ilmajäähdytteinen kone on monessakin mielessä huoleton; ajatellaanpa vain Kuplaa tai vaikka Tve 1 Otsoa, sen saattoi jättää pidemmäksikin ajaksi seisomaan pakkaseen ja sitten vain mentiin ja startattiin, tietysti edellyttäen, että sähköä riitti. Kyse oli kuitenkin ensi sijassa luotettavuudesta, ja varmaan tämän vuoksi Magirus oli suosittu paloauto: oli yksi asia vähemmän murehdittavana luotettavuudessa, kun nestejäähdytys puuttui. Muistan Deutzin koneita nähneeni myös ratatyökoneissa, jotka seisovat etenkin talviaikaan pitkiä aikoja; eipähän jäädy jäähdytysvesi!

Mutta varmasti viimeistään turboahtamisen kehitys on tuonut isoja ongelmia; kun ei kaikkia paikkoja meinaa saada vedelläkään kunnolla jäähdytettyä niin miten sitten ilmalla? Asiaa lainkaan selvittämättä uskon, että isojen ilmajäähdytteisten dieseleiden litratehoa ei voida nostaa lähellekään samoihin lukemiin kuin modernien, nestejäähdytteisten turboahdettujen koneiden.
kuva 12.12.2013 11:43 Kimmo T. Lumirae  
  Mainittakoon, että veturimiesten palkkauksessa vuonna 1978, josta selkeä muistikuvani on, tunti vaihtotöissä laskettiin vastaavasti 40 km:n arvoiseksi ja yhden kilometrin hinta oli 4,5 penniä. Arvot ovat muuttuneet sen jälkeen moneen kertaan. Mutta veturimiesten todella mutkikasta palkkausta kuvaa ehkä hyvin se, että jos veturimies (kuljettaja tai lämmittäjä/koneapulainen) oli sunnuntaina illalla vaihtotöissä, hän sai jokaiselta tunnilta ainakin sunnuntaikorvausta, iltatyökorvausta, päivystysrahaa ja tuon 40 x 4,5 penniä vaihtotyökilometrejä. Lisäksi tietysti (pieni) kuukausipalkka pyöri koko ajan. Mutta mutkikasta oli, ja on edelleen.
kuva 12.12.2013 11:37 Kimmo T. Lumirae  
  1000 kappaletta näitä on toimitettu tsaarin Venäjälle ensimmäisen maailmansodan aikana ja 200 tilattua jäi tehtaille käsiin kommunistivallankumouksen tapahduttua Venäjällä. Toisen maailmansodan aikana toimituksia Venäjälle jatkettiin niin, että kokonaisvalmistusmäärä oli 3200 kpl (wikipedian mukaan) ja tässähän joskus luimme Eljaksen ansiokkaita tietoja asiasta tarkemmin, vaan en itse muista. Ja että nämä luvut nostavat tämän Trumanimme eli Russian Decapodin eniten valmistettujen höyryveturien joukkoon, ei ihan terävimpään kärkeen, mutta joukkoon kuitenkin. Itse luonnehtisin sitä "joukoksi höyryvetureita, joiden valmistusmäärä on ollut useita tuhansia"; itse muistan tähän hätään Preussin P8:n ja Saksan BR 50-52. Varmaan niitä oli muitakin.
<<   >>