Kommenttihaku


Kirjoittaja:



Haettava teksti:



Kommentin sijainti:



Kaikki ehdot
Mikä tahansa ehdoista

Kaikki kommentit / Hakutulokset


kuva 28.03.2016 16:29 Kimmo T. Lumirae  
  Tulipa tätä vanhaa sattumakuvaa silmäillessä mieleeni seuraava asia: Sm-junissa oli, varmaan heti ekoista yksilöistä alkaen, kulunvalvonnan merkkivalot ajopöydässä, muistikuva puhuu sinisestä, valkoisesta ja punaisesta valosta. Tässä niiden paikalle on jo vaihdettu tyhjät punaiset kuoret, joista tosin yhdelle näyttää keksityn jotain käyttöäkin; nämä ovat siis suuntakahvan, joka ei kuvassa ole paikoillaan, kohdasta vasemmalle olevat kolme rinnakkaista merkkivaloa.

Onko tästä varhaisesta kulunvalvontasuunnitelmasta tiedossa mitään lisätietoja? Jonkunlainen suunnitelmahan on pitänyt olla olemassa, kun se huomioitiin merkkivalojen määrää ja värejä myöden tuolloin uudessa sähköjunakalustossa.
kuva 28.03.2016 15:50 Kimmo T. Lumirae  
  Ainakin Dr14 Seeproissa on käyttötuntimittari, samoin Dv15-16 Nalleissa oli sellainen mahdollisena jälkiasennuksena.
kuva 28.03.2016 15:36 Kimmo T. Lumirae  
  Pitikö kaikissa polkupyörissä olla rekisterikilpi, vai oliko tuo esim. armeijan pyörä?
kuva 28.03.2016 15:35 Kimmo T. Lumirae  
  Matkustajajunia ei ole. Seinäjoeltahan kulkee taajis/Viidakkopendo Dm12 Haapamäelle ja sieltä pääsee vastaavalla junalla Tampereelle, mutta junanvaihtoahan tuo edellyttää Haapamäellä. Minkäänlaista rahtia ei taida kulkea tällä "ryömintäkaistalla" Vilppulan pohjoispuolella, vai kyllästetäänkö Haapamäellä vielä ratapölkkyjä?
kuva 28.03.2016 15:24 Kimmo T. Lumirae  
  Itämerenkylpylä Jäähdyslähde ;)
kuva 28.03.2016 15:21 Kimmo T. Lumirae  
  Mainiota muisteloa Ristolta ajalta, joka ei enää palaa.
kuva 28.03.2016 15:19 Kimmo T. Lumirae  
  Onneksi rauta oli noinkin vähäistä ja veturi pysyi radalla joskaan ei kiskoilla. Eipä siinä olisi vaunustolle välttämättä mitenkään käynyt.
kuva 21.03.2016 14:58 Kimmo T. Lumirae  
  Vasemmanpuoleisella koppalakkimiehellä on kovin paljon punoksia sekä lipassa että hihassa ollakseen rautatieläinen.

Minkälaista hiiltä hiilihäkäpönttö muuten käytti?
kuva 05.03.2016 10:39 Kimmo T. Lumirae  
  Ehkäpä juuri siksi, että Toblerone on muotoiltu Matterhornin mukaan.
kuva 01.03.2016 13:24 Kimmo T. Lumirae  
  Olen kyllä käsittänyt. että 273:een menisi joka ilta autovaunuja sesongista riippumatta, siis Tpe kuormattuja
. Korjatkaa tietävämmät.
kuva 29.02.2016 17:55 Kimmo T. Lumirae  
  Fogelin tsungaus, sanoi iäkkäämpi stadilainen herrasmies.
kuva 27.02.2016 22:23 Kimmo T. Lumirae  
  Mainittakoon, että autovaunut on vedettävä tuolta kuormausraiteelta pois sähköveturilla, koska Tpe aseman päivystäjänä käytetyn Dv12:n pakokaasut häiritsevät kuvan kerrostalon asukkaita.
kuva 22.02.2016 13:35 Kimmo T. Lumirae  
  Ei kai tässä tarvitse alkaa keksiä pyörää uudelleen. Kyllähän iso kuljetusyhtiö tietää, miten tuollainen homma tehdään, ja tekeekin sitä aika paljon. Veikkaan, että kyse on siitä, että raakapuuala on niin kilpailtua, lähinnä kai rekkoja vastaan, että taksat ovat huonot ja iso firma keskittyy tuloksen tekoon siitä, mitä saa rahdata paremmilla taksoilla.
kuva 21.02.2016 17:38 Kimmo T. Lumirae  
  On kerrottu, että vetureita tulisi kymmenen vuodessa, mutta koska se toimitustahti alkaa, niin en muista siitä puhutun. Ehkä se on jo alkanut?
kuva 21.02.2016 17:28 Kimmo T. Lumirae  
  Numeron kirjasintyyppi on aika likelle suomalaisia emalinumeroita ja kirjaimia mm. puuvaunujen kyljissä. Osaako joku fonttiasiantuntija antaa tuolle nimeä ja arvioida, miten lähellä tuo saattaisi suomalaiskirjasinta olla?
kuva 20.02.2016 10:50 Kimmo T. Lumirae  
  Tampereen kivikukkohan oli niin valtavan iso, että se on melkein pikku pakko näkyä jossain vanhoissa Tampere-kuvissa. Mutta onko tosiaan niin, että vorgissa ei sellaisia kuvia ole?
kuva 20.02.2016 10:47 Kimmo T. Lumirae  
  Muistaakseni Dv:ssä käytetään nimitystä vetojakkara, joka kuvaa hyvin veturin runkoon hitsattua rakennelmaa, jonka vetotappi osuu tuohon pyöreään reikään ja jonka "jakkaran jalkojen" läpi kardaaniakseli kulkee. Vetojakkara olisi muistikuvani mukaan kuin ylösalaisin käännetty tällainen http://www.laulumaa.fi/var/nxc_general/storage/images/media/laulumaa/kuvat/import/emilia/111145/339717-1-fin-FI/111145_reference.jpg
kuva 20.02.2016 10:39 Kimmo T. Lumirae  
  Tuukan selitys on uskottava, mutta mitä ehdokkaisiin tulee, niin VT 08:han näyttää jokseenkin samalta, ja kumpaakin junatyyppiä on ollut erilaisina kokoonpanoina, myös nelivaunuisina.

https://de.wikipedia.org/wiki/DB-Baureihe_VT_08
kuva 17.02.2016 23:40 Kimmo T. Lumirae  
  Sellaista ohjetta ei ole eikä ole ollut.
kuva 17.02.2016 11:17 Kimmo T. Lumirae  
  Ajovaloja on käytettävä. Täydensin tuohon linkkaamaasi kuvaan vähiä tietojani.
kuva 17.02.2016 11:17 Kimmo T. Lumirae  
  Tuntematta asiaa tarkemmin, tässä täytyy olla joku häiriötilanne. Ainakin alunperin Dr16:ssa oli valoautomatiikka, joka sytytteli tilanteen mukaiset ajovalot automaattisesti.
kuva 17.02.2016 11:14 Kimmo T. Lumirae  
  Tarkkaan olet kirjasi pitänyt ja hyvä niin. Toivottavasti omat varhaiset muistiinpanoni ovat tallessa.

Ratapiharadion tulo 1974 kertoo tuon aikakauden muutoksesta. Hyvä tieto.
kuva 16.02.2016 15:47 Kimmo T. Lumirae  
  Enpä muistanut tällaista vaihetta olleenkaan. Tiedätkö esim. Niklas, mistä mihin tällainen on Perkiössä ollut käytössä? Vielä joskus 1983 tietämissä Perkiö antoi opasteet käsiopasteina ja sitten (koska?) oli jo Etelän asetin käytössä.

Entä Jorma; koska vielä soitettiin lankapuhelimella tallin seinustalta? Noin vuonna 1980:hän jo Perkiölle ilmoitettiin kanavalla 8 lähtöaikeista tallilta: monesti kuulin mainittavan veturityypinkin vaikka sillä jos millä ei ollut Perkiön vaihdemiehelle mitään merkitystä. "Kuuleeko Perkiö, 101:een lähtisi Huru tallilta keskitieltä". Vastaus ei ollut, kuten nykyään pitäisi sanoa "101, lupa osuudelle 890" vaan usein lakoninen "Pussiin!" (Päättyvä raide 890 oli "Perkiön tallin pussi".)
kuva 11.02.2016 20:02 Kimmo T. Lumirae  
  Alun perin varmaan turve-Fat:eja.
kuva 10.02.2016 17:05 Kimmo T. Lumirae  
  Meinaa itku päästä, kun tuota Narvan kuvaa katselee. Siellähän ei neuvostomiehittäjää sodan jälkeen kiinnostanut minkäänlainen korjaaminen vaan käytännöllisesti katsoen aivan kaikki rauniot ajettiin katepillarilla sileäksi ja tontit pystytettiin täyteen Hrushtshovkia tai vastaavia. Masentava paikka. Kuvassa näkyy ainokaisia säästettyjä rakennuksia, kaupungintalo.

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/5/5e/Narva_old_town_2009.jpg
kuva 08.02.2016 15:52 Kimmo T. Lumirae  
  Eiköhän lennätin- ja myöhemmin puhelinlinjoja ollut aina siellä missä rautateitäkin eli tuskin vielä Ouluunkaan päättyivät. Ja arvaan, että VR:n ikioma puhelinverkko käytti juuri näitä, entisiä VR:n lennätinlinjoja.
kuva 06.02.2016 11:59 Kimmo T. Lumirae  
  Kahdella vek:illä sellainen oli Tampereella; sama auto kuitenkin.
kuva 06.02.2016 11:56 Kimmo T. Lumirae  
  Joo, tässähän on komeat kaiteet; missä välissä lie niitä rakennettu? Dv16:eenhan tuli paremmat kaiteet heti tehtaalta, mutta viidessätoista oli vaatimaton kaidevarustus.

Mutta tuo viimasuojus; se oli eräs ensimmäisiä havaintojani, kun koulupoikana aloin tutkia vetureiden keskinäisiä eroja ja havaitsin, että Dv16:sta tuollainen puuttuu. Minkäköhän vuoksi, jos kerran sillä oli paljon käyttöä?
kuva 06.02.2016 11:52 Kimmo T. Lumirae  
  Muistelen, että tällainen henkilöhän on ja vaikuttaa Suomenmaassa.
kuva 05.02.2016 12:13 Kimmo T. Lumirae  
  OT á la 406: coupehenkisyys rajoittuu tuossa tietysti vain vanteisiin, mutta 406:sta on ollut aito coupé, jonka suunnitteli ja valmisti Pininfarina. Malli oli neliovista pidempi ja matalampi. Se jäi Suomessa ehkä harvinaisemmaksi, mutta keskisessä Euroopassa niitä kyllä näkyi.

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/c/cd/Peugeot_406_Coupe.jpg
kuva 03.02.2016 23:07 Kimmo T. Lumirae  
  Kiitos taas, Eljas runsaista lisätiedoista. Itselleni oli aivan uutta tuo Mäkkärivaunu, josta en ole ikinä ennen kuullut. Ennestään tuttu oli vain SBB:n EW IV -sarjan Mäkkäriravintola, mutta että Saksassakin! http://www.gerdboehmer-berlinereisenbahnarchiv.de/Bildergalerien/19940326-nuer/19940326-941268-MCD-MC-TRAIN-61-80-88-94-002-7-IC-725-NN.jpg
kuva 03.02.2016 17:47 Kimmo T. Lumirae  
  Hirmu terävä on osuma ollut. Tarkastelijana muuten Tampereen nuorempi vetopalveluasiantuntija eli vek:ien jonkinlainen käyttötekninen esimies Kulmakorpi.
kuva 03.02.2016 17:44 Kimmo T. Lumirae  
  Ei kestä, Teppo, kerran näinkin päin. Vaunuhan on muuten sarjamerkkimuutosta (1.luokasta 2.luokkaan) lukuun ottamatta liki museaalinen: vuoden 1971 TEE-väritys ja alkuperäinen antrasiitinharmaa alusta modernimman viininpunaisen sijaan. Melkoinen eksootti.
kuva 03.02.2016 13:30 Kimmo T. Lumirae  
  Muistelinkin tähän vaunuun liittyvän jotain erikoista ja tarkistin: kyseessä on entinen Armz211, nykyinen alex:in Brmz. Vaunu on 26,4 metrin normista poiketen peräti 27,5 m pitkä; liekö Euroopan pisin vaunutyyppi? Tämä "puoliravintolavaunu" oli alun perin maalattu toinen pää siniseksi ja loput vaunusta punaiseksi ja sai näin lempinimen "Kakadu". Myöhemmin vaunu maalattiin TEE-väreihin.

Virroitinta on tosiaan pidetty ylhäällä vain 15 kV:n alueilla, kun veturi ei syötä vaunuihin 1000 V virtaa Zugsammelschieneniin.

Niilalta pohtimisen arvoinen miete.
kuva 31.01.2016 23:45 Kimmo T. Lumirae  
  Märklinin 1960-luvun luettelot kertoivat Da:sta suunnilleen näillä sanoilla: "Vähäisen akselipainon - vain noin 15-17 tonnia - johdosta saattaisivat yksittäiset akselit vaikeissa liikkeellelähdöissä ryöstäytyä. Veturi on tämän vuoksi varustettu kiertokankikäytöllä".

Vahinko, ettei tässä tekstissä voi käyttää graafisia hymiöitä, parille, kolmelle olisi kyllä käyttöä :o

Ensinnäkin, se ei ole kiertokanki, vaan kytkintanko. Höyryvetureissa on kylläkin molemmat, mutta Da:ssa ei. Ja toisekseen, tekstistä saa ihan sen käsityksen, että kytkintangot on ikään kuin lisätty jälkikäteen, jotta "ryöstäytymistä" eli ympärilyöntiä ei tapahtuisi.

Näinhän asia ei tietenkään ole. D-vetureiden koko perusidea oli käyttää kahta, suhteellisen suurikierroslukuista sähkömoottoria kehyksen yläpuolella, ja vetää näistä hammaspyöräveto sokkoakseliin ja siitä kytkintangoilla vetopyöriin; tällä tekniikalla saavutetaan hyvin vähäinen rataan kohdistuva rasitus ja yksinkertainen rakenne, joka opittiin tekemään jo höyryveturien aikana. Käyttämällä kahta suhteellisen nopeaa sähkömoottoria saatiin veturiin ihan mukavasti tehoa verrattuna aiempiin kytkintankovetureihin, joissa käytettiin yhtä hidaskäyntistä sähkömoottoria, jonka halkaisija saattoi hurjimmissa tapauksissa olla jopa yli kolme metriä. Da:n kahden moottorin yhteisteho oli aluksi vuonna 1925 1650 hv ja lopuksi 1950-luvun lopulla 2500 hv.
kuva 31.01.2016 14:19 Kimmo T. Lumirae  
  Se on vastoin yleissääntöä, mutta jos toinen virroitin on risa, on ajettava sillä, mikä toimii.
kuva 28.01.2016 22:18 Kimmo T. Lumirae  
  Hain 1978 keväällä, Raimo. Hakijoita oli silloinkin varsin paljon.

Onnea opintoihin, Leo. Läheinen Tampereen-työkaverini on tullut saksalaisen veturinkuljettajan tehtävistä Suomeen kouluttautumaan veturinkuljettajaksi, suomalaissyntyiselle kieli ei muodostanut ongelmaa.
kuva 28.01.2016 22:16 Kimmo T. Lumirae  
  Näin muuten näkyy olleen, kiitos tiedosta Hannu. Ha valmistui tosiaan jo niinkin aikaisin 1936 ja oli niinkin kevyt kuin 49 tonnia ja risat, siitä tulee akselipainoksi karvan yli 12 tonnia; muistaakseni Tk 3 :n Pikku-Jumbon akselipaino oli sama 12 tonnia eli tuolla ajelee jo vaikka miten kevytkiskoisella radalla.

Vastaava veturi Suomeen hankittuna olisi siis ollut "Sk1", sähköveturi, kevyt sarja...vasta myöhemmät Hc, Hd jne. olisivat olleet "Sv1".
kuva 28.01.2016 13:01 Kimmo T. Lumirae  
  Kuten keskustelussa on tullutkin esiin, asetelma on jonkun verran muuttunut menneistä ajoista, kun koneapulainen Tampereelta P 101:n lähdettyä, kiertäessään Dr12:n konehuonetta huomasi MAN:in räjähdysluukun vuotavan öljyä ja päätti vaihtaa sen vauhdissa. Kun päästiin Siitaman jälkeen radan korkeimman kohdan lähelle, kuljettaja sammuttiin päämoottorin ja koneapulainen irrotti räjähdysluukun ja vaihtoi sen uuteen, jollainen aina kulki Dr12:n mukana. Juna tuli Oriveteen sammutetulla pääkoneella ja pysähtyi asemalle, mutta koko lailla niihin aikoihin koneapulainen kiristeli jo kiinnityspulttia ja lähtöajan tietämissä pujahti konehuoneesta ohjaamoon ilmoittaen kuljettajalle, että kunnossa on; MAN käyntiin ja P 101 jatkoi matkaa kohti Pieksämäkeä.

Episodi sattui urani alkumetreillä 1979 syksyllä ollessani koneapulaisharjoittelijana. Oli ilo seurata ammattimiestä työssään, hän tiesi mitä tekee. Tällöinhän ei kaikkialla ollut edes linjaradiota ja matkapuhelimia oli nähty vain Salainen agentti 86:n kenkäpuhelimen jälkeen vain etsivä Cannonin autossa tv-sarjassa. Oli tunnettava kilut ja kalut ja osattava tehdä niille jotain.

(MAN:issa oli moottorin rungon alapäässä avattavat luukut, joista pääsi käsiksi kiertokangen laakeriin; luukun levy oli noin 0,4 mm:n messinkilevyä, joka olisi antanut periksi, jos moottorissa olisi tapahtunut kampikammioräjähdys. Sellaista en ole itse kuitenkaan kuullut koskaan tapahtuneen. )

Merkittävä osa vuoden 2001 jälkeen koulutetuista, uuden koulutusohjelman läpikäyneistä veturinkuljettajista on ollut ns. edellisessä elämässään tekemisissä raskaan maantiekaluston kanssa joko kuljettamassa tai asentamassa ja paljon tekniikkaa oli tullut sielläkin tutuksi. Veturinkuljettajan peruskoulutus sisältää aimo tietopaketin veturitekniikkaa ja tyyppikohtaisessa koulutuksessa nämä murikat ja nippelit asettuvat paikoilleen veturin hytissä, alustassa ja konehuoneessa.

Tietoa on, mutta tietenkään kaksi vuotta työssä olleella veturinkuljettajalla ei voi olla 35 vuotta palvelleen kokemusta. Sitä auttaa jonkun verran Helsinkiin perustettu työpiste, jossa vastataan puhelimeen ympäri vuorokauden ja perehdytään ongelmaan vianhakukaavioiden ja käsikirjojen avulla, joita veturinkuljettaja ei voi aina kantaa mukanaan; toisaalta, veturinkuljettajan tablettitietokoneella on pääsy VR:n intranettiin lukemaan vetureiden käsikirjoja ja käyttöohjeita. Siellä saattaa olla paras kokemus aiheesta, esim. Edo-kaluston vikojen kuittaus, joka on lähinnä sadetanssia; siinä pitää tehdä tietyt toimet tietyssä järjestyksessä ja toivoa parasta, ja usein nämä auttavat (Edo:n näyttöönhän ei välity veturin diagnostiikkanäytön tiedot vaan vikatilanteessa toimitaan yhden ja kahden merkkivalon varassa).

Vianpoisto on yksi veturinkuljettajan tärkeimpiä osaamisalueita. Linjalta on päästävä pois jo siitäkin syystä, että lähin varakuljettaja saattaa olla 300 km:n päässä eikä ihan heti pääse sieltä avuksi ja työntämään.
kuva 28.01.2016 12:39 Kimmo T. Lumirae  
  Ruotsissa 1930-luvulla alkoi sähköistys olla jo niin pitkällä, että myös kevyemmin kiskotettuja ja vähemmän liikennöityjä sivuratoja katsottiin kannattavan sähköistää. Niille suunniteltiin heti sodan jälkeen "sähkö-Dv12", sarja Hg, 64 tonnia, 1300 kW ja suurin vetovoima 157 kN, sn 80. Varsin kiintoisaa suomalaisittain katsoen.
kuva 27.01.2016 16:53 Kimmo T. Lumirae  
  Näinpä, mutta jalkojen asento ei vaikuta opasteen muodostumiseen eikä vaikuttanut muistaakseni vielä 1950-luvullakaan, josta vanhin Jt:ni on. Seis annetaan pitämällä molemmat kädet ylhäällä ja vaara-opaste näytetään viemällä käsiä pään päällä yhteen ja erikseen.

Molemmissa on vaihtoehtoisia tapoja antaa opaste, opastelipulla ja esim. pimeällä opastevalolla, tai jos toista kättä ei voi käyttää seistessä vaunun askelmalla tms. mutta nämä ovat ne perusmuodot.
kuva 26.01.2016 12:55 Kimmo T. Lumirae  
  Jännitteen katketessa ratajohdosta automatiikka yrittää kytkeä sen päälle uudelleen; entivanhaan aika taisi olla 3 min, mutta tehtiinköhän siihen joku muutos jo ajat sitten? Tarkoitin lähinnä sitä Mikon tekstissä että mikä tässä oli takana: "maadoittaa veturi, se estää jännitteen uudelleen kytkemisen".
kuva 26.01.2016 12:53 Kimmo T. Lumirae  
  Käytin vähän aiheetta termiä hätämaadoitus, sähkörata-asentajat tekevät tietysti normaalit työmaadoitukset; hätämaadoitusvehkeet ovat veturin sisällä tai asemalla ja asentajilla on työmaadoitustarvikkeet mukanaan liikkuessaan.
kuva 26.01.2016 11:47 Kimmo T. Lumirae  
  Paikalle jännitekatko ja hätämaadoitus paikan molemmin puolin. Sr2 tietenkin maadoitetaan, mutta mistähän jännitteen kytkemisestä Mikko nyt kirjoittikaan? Sitten voi käydä veturin katolla sitomassa virroittimen romut niin, että risaa veturia voi siirtää.

Jos tätä siirrettiin tällaisenaan, niin hiukan hirvittää, kuten Jorma kirjoitti: kovin lähellä lankaa mennään.
kuva 24.01.2016 12:17 Kimmo T. Lumirae  
  Hunajata, hunajata. Juna on pienoisrautatieharrastajan toiveuni; olisiko hakevaunu, pytty (mitä lie kuljetettiin?), pari sahatavaraa, toinen pytty, lämminvaunu ja sitten välivaunu ja venäläisiä ja onko perässä peräti rapua (=raakapuuta) ? Hieno kokoonpano ja upea kuva!
kuva 24.01.2016 00:55 Kimmo T. Lumirae  
  3500 tonnia on pari kilometriä junaa...
kuva 23.01.2016 20:41 Kimmo T. Lumirae  
  Tai oikeastaan: avustettavan junan vek ei osannut määritellä satavarmasti sijaintijaan ja liikenteenohjaus ehdotti että "olet siis siinä-ja-siinä" ja tavallaan "lukitsi tämän vastauksen" vaikka näin saatu paikkatieto oli virheellinen.
kuva 23.01.2016 17:17 Kimmo T. Lumirae  
  Siuron onnettomuudessa kaikki tehtiin voimassaolevien sääntöjen mukaan, mutta säännöt ovat osoittautuneet niin väljiksi, että sieltä sääntöjen välistä mahtuu tuollainen järkyttävä onnettomuus (tunsin menehtyneet vek:n hyvin). Sääntöjä on tiukennettu ja ennen kaikkea ylimääräistä varovaisuutta korostettu. Vastaava onnettomushan voi syntyä vaikka ratapihalla linjaveturin ajaessa kiinni vaunustoon, eikä saakaan jarrutettua ajoissa. Äärimmäisen huonoa tuuria, siitähän onnettomuudet on yleensä tehty.
kuva 22.01.2016 19:37 Kimmo T. Lumirae  
  Vastaavia kylkilamppuja on käytössä ainakin Seeproissa.
kuva 21.01.2016 22:58 Kimmo T. Lumirae  
  Todella hienoa! Onnea hankkeelle!
kuva 17.01.2016 19:38 Kimmo T. Lumirae  
  Mielestäni Sr2:lla ei pitäisi olla mahdollisuutta ajella punavalot keulilla. Muu kalusto on sitten taas erikseen.