213-48182 Info • Yhteystiedot


Unohtuiko salasana? Rekisteröidy!

Kommenttihaku

 

Kirjoittaja:



Haettava teksti:



Kommentin sijainti:



Kaikki ehdot
Mikä tahansa ehdoista

Kaikki kommentit / Hakutulokset

  

kuva 25.09. 19:35 Eero Karttunen  
  Ja hetken päästä tuohon mustalle taululle ilmestyi junan määräasemaksi Ilomantsi. Aika harvinaista Oulussa.
kuva 17.09. 19:53 Eero Karttunen  
  Miro kertoo, että uusiin matkakortinlukijoihin on tarkoitus saada myös lähimaksumahdollisuus ja että tämän myötä lippuautomaatit poistetaan ja on osittain jo poistettu. Ymmärtääkseni se lähimaksu tapahtuu pankki- tai luottokortilla ja tällainen mahdollisuus on aivan ok juttu. Olen testannut Tampereella ja Turussa.

Mutta jos lippuautomaatit poistetaan metroasemilta, niin miten ne matkustajat maksavat matkan, joilla ei ole lainkaan pankki- tai luottokortteja eivätkä voi niitä saadakaan. Eikä älykännykkää. Vaikka he haluaisivat oikeasti maksaa matkansa, mutta laillisella valuutalla, euroseteleillä. Vai onko tarkoitus, että he ostavat lippunsa R-kioskilta? Mutta onko kaikkien metroasemien lähellä edes R-kioskia ja vaikka olisikin, niin eihän se ole suinkaan auki 24 h.

Tällaisia "pankkikortittomia" alkoi olla kovastikin esimerkiksi Vantaalla niillä alueilla joihin oli tullut runsaasti maahanmuuttajia. Toki "kortittomia" tuntui olevan myös aivan kantasuomalaisissakin ja monet lippua kaipaavista olivat vielä "ulkopaikkakuntalaisia", joilla ei ollut HSL matkakorttiakaan. Pääsevätkö he matkustamaan ilmaiseksi, jos heille ei kerta kaikkiaan ole järjestetty mahdollisuutta ostaa lippua metroasemalta tai sen läheltä rahalla? Vai onko tarkoitus sanoa seteliä tarjoaville metroasemalla kuten nykyisin sanotaan Rekolan juna-asemalla, että kävele seuraavaan kaupunginosaan R-kioskille ostamaan sieltä lippu? Kyselen vain uteliaisuuttani kun en ole aikaisemminkuullut metroasemien lippuautomaattien poistamisesta.
kuva 16.09. 16:35 Eero Karttunen  
  Kyllä lipunmyynti junissa loppui vuonna 2017 ja siitä lähtien matkustajat ovat olleet ongelmissa. Aluksi tarkastajat heittelivät jopa tietämättömiä lipúttomia ulkomaalaisia turisteja ulos junista väliasemilla. Ja ongelmat ovat kyllä olleet etukäteen VR:n ja HSL:n asiasta vastaavan johdon tiedossa, kun esim minäkin kerroin noista tulevista ongelmista jo etukäteen. Vastauksista päätellen VR:n ja HSL:n vastuunjaon suhteen tuntui olevan erimielisyyksiä, ja matkustajat pantiin kärsimään.

Rainerille huomautan että tunnen lukuisia entisellä kotipaikkakunnallani Rekolassa asuvia eläkeläisiä, jotka matkoillaan olisivat VR-lippua tarvinneet mutta heillä ei ole älypuhelinta eikä kaikilla ole suinkaan edes nettiä kotona, ja vaikka netti olisikin niin printteri puuttuu. On nykyisin helpompaa mennä henkilöautolla. Lisäksi moneen kertaan itselläkin harmittelin, kun en saanut jo ostamaani lippua printteristä ulos silloin kun olisi pitänyt. Ja miten tuo kertomasi puhelinpalvelu auttaa nousemaan Rekolassa junaan, jos asiakkaalla ei ole älypuhelinta tai printteriä? Missä lipun voi Rekolassa printata, jotta voisi nousta lipun kanssa junaan?

En ymmärrä miksi Rekolasta rautatieaseman lähettyviltä tarvitsisi lähteä varta vasten ostamaan paikallisjunaan lippua jostain Korson tai Koivukylän R-kioskista saakka, kun kerran Rekolaan valtion ja kaupungin kustannuksella on varta vasten Rekolan ja Asolan kaupunginosan asukkaita ja sairaalassa käyvien käyttöön rakennettu kalliilla hinnalla oma rautatieasema, ja sitä ylläpidetään kalliilla rahalla ja siellä pysähtyvät junat nimenomaan matkustajia varten. Kun kerran tällaisen aseman ylläpitämiseen ja junien liikennöintiin on varaa, niin täytyyhän juniin haluavien matkustajien päästä näihin paikallisjuniin helposti lähimmältä rautatieasemalta ilman, että matkustajan täytyisi lähteä metsästämään matkalippua jonnekin muulle asemalle. Lippuongelma voidaan kyllä tavalla tai toisella ratkaista, jos halua riittää.

Eikös pks:lla paikallisjunien liikennöinnin ideana pitäisi olla se, että pysähdyspaikoilla junaan pääsee nousemaan helposti ilman mitään byrokraattisia lippuongelmia? On aivan sairasta jos lipun saanti on niin vaikeata että täytyisi lähteä ostamaan paikallisjunaan lippua joltakin toiselta rautatieasemalta. Miksi Rainerin mukaan esim rekolalaisten täytyisi lähteä ostamaan lippua Korsoon tai koivukylään?

Eli kyllä liikennöitsijöiden täytyy järjestää lippuasia siten, että matkalippuongelman estämättä paikallisjuniin pääsee nousemaan lähimmältä kalliisti ylläpidetyltä asemalta. On järjetöntä vaatia, että ilman älypuhelinta tai ilman internettiä ja printteriä olevan matkustajan täytyy lähteä metsästämään PAIKALLISJUNAAN lippua ihan muilta asemilta. Mielestäni on oikein hyvä kun EU on havainnut nykyiset maksamiseen liittyvät ongelmat, joihin mukaan junalippujen saantiongelmatkin ehdottomasti kuuluvat.
kuva 16.09. 13:02 Eero Karttunen  
  Jos VR lipunmyynnin sijoittaa Peijaksen sairaalan aulaan, niin silloin se kyllä säästyy ilkivallalta. Mutta VR-lipunmyyntiautomaattia tarvitsevat muutkin Rekolasta nousevat matkustajat kuin vain sairaalan potilaat ja vierailijat. Esim juurikin radan itäpuolen rekolalaiset. Asuuhan Rekolan kylän alueella sentään yli 3000 asukasta mutta R-kioskia ei alueella ole. Rekolan asemalta taitaa tulla 1,5 km:n reissu mennä hakemaan se lippu sairaalan aulasta. Lisäksi on huomattava, että radan länsipuoleltakin asemalle tulee paljon paljon matkustajia muualtakin kuin sairaalan läheltä. Alueen pohjoisosaan rakennetaan jatkuvasti uusia kerrostaloja. Monelle heistäkin olisi myös pitkä matka kiertää asemalle sairaalan aulan VR-automaatin kautta. Automaatin tulisi siksi olla asemalla.

Mainitsen vielä, että siinä vaiheessa kun kuulin ensimmäistä kertaa suunnitelmista poistaa rahastajat junista, otin heti kirjallisesti yhteyttä VR:n korkeaan asiasta vastaavaan johtajaan ja kerroin juurikin esimerkkinä Rekolan aseman tilanteen matkustajien vaikeuksista saada hankittua VR-lippuja, mikäli rahastajat poistetaan eikä Rekolan asemalle sijoiteta VR-automaattia. Vastauksessaan VR-johtaja sysäsi VR-lipunmyynninkin HSL:n vastuulle, siis vaikka kysymys on juuri nimenomaan VR-lipuista. Ja johtaja luetteli listan paikoista mistä voi saada VR-lippuja, alkaen VR:n asemien omista lipunmyynneistä ja päättyen R-kioskeihin. Kun vastasin että eihän Rekolassa ole listasta edes tuota R-kioskia, hän toivotti vain minulle hyvää syksyä. Eli kyllä VR on jo ennen rahastajien poistamista saanut tietää tulevista ongelmista ostaa VR-lähiliikennelippuja, esimerkkinä juurikin Rekola, mutta VR:ää eivät matkustajien ongelmat ole mitenkään kiinnostanut. Toisaalta olen valittanut myös HSL:n korkealle virkamiehelle HSL-lippujen saannin ongelmista Rekolassa sellaisille matkustajille, joilla ei ole pankki- tai luottokorttia, mutta myöskään HSL:ää eivät matkustajien lipunsaantiongelmat kiinnostaneet.
kuva 15.09. 22:09 Eero Karttunen  
  Viikko pari sitten uutisissa kerrottiin, että EU:ssa suunnitellaan direktiiviä, ostokset täytyy voida EU-alueella maksaa vastedes myös euroseteleillä. Johtuen siitä, että maksamisen osalta tilanne on eräissä maissa mennyt sellaiseksi mitä ei ole tarkoitettu. Saas nähdä eteneekö direktiivi, ainakin direktiiville olisi meillä jo tarvetta ihan junalippujen ostamiseenkin liittyen.

Nykyisinhän taitaa lapsilla olla kännykkä kädessä jo melkein synnytyslaitoksilla. Ja nykyisin hyvinkin täysoppineet vanhemmat opettavat lapsensa täydellisiksi älykännyköiden käyttäjiksi lähes jo peruskouluaikana. Tämän palstan kommenteista huomaa, että nuoremmat sukupolvet, jotka ovat käyttäneet näitä hienoja digilaitteita ikänsä, eivät pysty ymmärtämään meitä vanhempia ikäihmisiä, jotka emme ole edes työssäkäyntiaikana joutuneet näitä hienouksia käyttämään, hyvä jos sähköpostia. Ei se uuden tekniikan oppiminen meille niin helppoa ole varsinkin kaikki muuttuu koko ajan. Lisäksi ikäihmisille tulee monenlaisia esim muistiin tai vaikka sormien toimintaan vaikuttavia ongelmia. Minullakin on nykyisin hyvinkin suuria ongelmia esim. muistaa monenlaisia tarvittavia salasanoja (onneksi pyrin merkitsemään niitä paperille), puhumattakaan että pystyisin muistamaan niitä "parannuksia" joita ohjelmiin tehdään jatkuvasti. Homma ei todellakaan käy digihommiin perehtymättömiltä noin vain "menköön opettelemaan". Kun monellakaan ikäihmisellä ei ole välttämättä hajuakaan näistä digiasioista. Varsinkin jos vielä muisti piiputtaa eivätkä sormetkaan toimi kunnolla ja silmiinkin on tulossa yhä pahempi kaihi haittamaan näköä (kuten minullakin on juuri tilanne).

Minulla ei ole älypuhelintakaan, hyvä kun pystyn jäykillä sormillani käyttämään isompinäppäimistä peruskännykkää, ja lukemaan tekstiä läppärin isohkolta ruudulta. Onneksi opin työpaillani aivan työuran loppuvaiheessa käyttämään nettiä, eli pystyn jotenkin läppärilläni käyttämään sähköpostia ja ostamaan kotoa netistä junalipun ja printtaamaankin sen. Aseman lippuautomatilla minulla on jo toisinaan ollut ongelmia. Vaimoni pääsi työkyvyttömyyseläkkeelle sen takia, etteivät hänen silmänsä enää kestäneet tietokoneen kuvaruutua. Hänellä ei siten ole nykyisin edes sähköpostia terveydellisistä syistä. Hän käy Hyvinkäälle mennessään Pasilassa ostamassa junalippunsa R-kioskista, kun lipunoston onnistuminen VR-automaatistakaan ei ole varmaa.

Eli ei edes junalipun ostaminen meille ikäihmisille niin helppoa ole, kuin nämä innokkaat nuoret digitaitajat täällä selostelevat.

Eikä ihan tavallisen pakollisen paikallisliikenteen junalipun ostaminen ollut kaikille helppoa entisen kotipaikkani juna-asemallakaan Rekolassa, ellei ole älykännykkää ja siinä oikeita sovelluksia. Rekola on myös viereisen suuren Peijaksen sairaalan rautatieseisake. Sairaalasta kävelee jatkuvasti sekä potilaita että vierailevia omaisia junalle Rekolan asemalle. Monet ovat vieraspaikkakuntalaisia. Monta kertaa he kysyivät ohjeita minkälaisen lipun heidän piti ostaa asemalla olevasta lippuautomaatista. Kyseessä on HSL automaatti ja siitä saa vain HSL lippuja, mutta niitä saa vain pankki- tai luottokortilla. Ei euron seteleillä tai kolikoilla, vaikka kyse on ison sairaalan juna-asemasta. Mutta kun kaikilla aikuisillakaan, lapsista puhumattakaan, ei ole pankki- tai luottokorttia. Heillä on vain suomen laillista valuuttaa, selvää rahaa. Rahalla ei voi ostaa Rekolassa HSL-lippua junaan. Rekolassa ei ole R-kioskia ja HSL lopetti jo vuosia sitten K-kaupoista HSL-lipunmyynninkin. Eli Rekolasta ei saa ostettua selvällä rahalla lippua junaan tai bussiin, mutta asemalaiturilta voi kyllä ostaa makeisautomaatista karkkeja ja limpsaa kaikilla maksuvälineillä, myös seteleillä la kolikoilla. Toki jos on älykännykkä taskussa ja siinä ladattuna HSL:n sopiva sovellus, niin toki homma hoituu. Mutta kun kaikki eivät saa pankista eri syistä pankkikorttia, he eivät voi sitten ostaa Rekolasta edes HSL-matkalippua.

Vielä pahempi tilanne on jos sairaalan vieras on menossa HSL-alueen ulkopuolelle VR:n lähiliikennealueelle tai mikä se nykyisin onkaan, esim Hyvinkäälle tai vaikka Lahteen. Silloin pitäisi ostaa VR:n lähiliikennelippu. Sellaista ei saa HSL automaatista millään konstilla eikä Rekolan asemalla ole tietenkään VR-lippuautomaattia. Toki lipun voi älypuhelimella ostaen saada VR:n lipunmyyntikanavalta, jos osaa asemalaiturilla hoitaa pankkihommatkin. Näitäkin myös VR-lipun ostajia olisi sairaalan takia Rekolan juna-asemalla paljon. Soitin kerran paikan päältä VR-asiakaspalveluun ja kysyin miten ilman älykännykkää olevien ostajien pitää menetellä, ja saamani vastaus oli että Korsossa ja Koivukylässä on R-kioski, sinne voi mennä ostamaan VR-lipun. Ilman lippua ei saa matkustaa. Eli ellei vieraspakkakuntalainen vierailija ole ymmärtänyt hankkia tarvitsemaansa VR-lippua etukäteen, niin ilman R-kioskia olevilla pienemmillä asemilla, kuten Rekolassa, junaan pääsyn edellytyksenä on käytännössä se, että matkustajalla on älypuhelin ja osaa sillä saada kaikkine pankkiräpläilyineen ostettua matkalipun. Nyt olisi EU-komission eurosetelien kelpoisuutta maksamiseen tutkivilla virkamiehillä Rekolan asemalla olisi hiukan ihmettelemistä.
kuva 10.08. 19:45 Eero Karttunen  
  Joo mutta jos toisaalta katsoo junien konkreettisia pysähtymispaikkoja laitureilla Koivukylässä ja Rekolassa, niin Koivukylässä yksirunkoinen juna pysähtyy suunnilleen Koivukylän puistotien kohdalle eli laiturin eteläosassa. Kun Peijaksentien alikulkua rakennettiin Koivukylän aseman pohjoispuolelle, niin siinä vaiheessa Koivukylän laituria pidennettiin Rekolan suuntaan, jotta uudelta alikululta saatiin suora kävely-yhteys laiturille.

Rekolassa taas yksirunkoinen juna pysähtyy aika lailla laiturin pohjoisosassa Ilkantien alikulun kohdalla, josta aseman ainoa kulku laiturillekin on. Laituri on alun perinkin rakennettu noin pitkäksi etelän suuntaan eli kylän itä-länsi päätien Laurintien viereen saakka, koska uutta Rekolan asemaa rakennettaessa luvattiin, että rakennettavasta Laurintien alikulusta tulee suora kävely-yhteys laiturille. Näistä syistä laitureiden päiden väli on noinkin lyhyt, mutta junien pysähtymispaikkojen väli on toki pidempi.

Mutta kun Laurintien alikulkua ei ole saatu vuosikymmeniin rakennettua eikä kai saadakaan, ellei Vantaata liitetä Helsinkiin. Kun Rekolan omakotiyhdistyksen lähetystö kävi aikoinaan liikenneministerin luona kiirehtimässä Laurintien alikulkua (olin itsekin mukana), liikenneministeri kannatti lämpimästi Laurintien alikulun rakentamista ennen kuin kolmas ja neljäs raide rakennetaan Rekolan kohdalle, siis piti sitä hyvinkin tarpeellisena, mutta ilmoitti, että valtio ei osallistu Laurintien alikulun rakentamiseen. Valtio olisi ministerin mukaan kyllä alun perin ollut velvollinen osallistumaan nimenomaan Laurintien alikulun rakentamiseen, koska vilkasliikenteinen Rekolan vanhan aseman tasoristeys poistettiin Rekolan uuden aseman rakentamisen yhteydessä vuonna 1980, mutta Vantaan kaupunki halusi, että Laurintien alikulun asemesta valtio osallistuikin Koivukylän Puistotien alikulun rakentamiseen ja näin sovittiin. Eli suoraan sanoen Vantaan kaupunki ryösti valtion osuuden Laurintien alikulun rakentamisrahoista rekolalaisilta ja sopi valtion rahat käytettäväksi Koivukylän aseman alikulkuun. Sen takia Vantaan kaupunki saisi ministerin mukaan nyt rakentaa Laurintien alikulun kokonaan omin varoin.

Ja kun paikalla on nyt kahden raiteen asemesta neljä raidetta, eihän Vantaan kaupungilla ole mielestään näin kalliiseen alikulkuun varaa. Vantaan kaupunkihan tarvitsee kaikki liikenevät rahat raitiovaunuverkoston rakentamiseen. Rekolasta katsoen rautatien toiselle puolelle Asolan kaupunginosaan aletaan kaiken lisäksi juuri rakentaa uutta suurta Elmon urheilukeskusta ja suurta uimahallia, mutta rekolalaisten ja päiväkumpulaisten täytyy ajaa sinne vastaisuudessa autolla tai julkisilla kiertoteitä pitkin eli käyttäen joko Koivukylän aseman vieressä olevaa Peijaksentien alikulkua tai Korsossa olevaa Kulomäentien alikulkua. Suoraan pääsee Ilkantien alikulusta vain kävellen tai polkupyörällä. Samoja kiertoteitä pitkin Rekolasta on täytynyt jo vuosikymmeniä ajaa myös Asolaan rakennettuun suureen Peijaksen sairaalaan, joka sijaitsee lähes Laurintien kohdalla. Rekolahan on myös Peijaksen sairaalan rautatieseisake.

Ja tällä palstalla on joskus ihmetelty miksi Rekolan aseman Rekolan puoleinen pysäköintialue on sijainnut vuodesta 1980 alkaen Laurintien eteläpuolella eli autoilijoiden kannalta turhan kaukana Ilkantien alikulusta. Pysäköintialuetta rakennettaessa luvattiin, että sinnekin pääsee sitten suoraan laiturilta Laurintien alikulun kautta. Mainostettiin näppärää kulkua suoraan laiturilta Laurintielle ja sitä kautta myös parkkipaikalle kuten myös silloin vielä suunnitteilla olevaan Peijaksen sairaalaan. Mutta kun se Laurintien alikulku on siis rakentamatta.
kuva 31.05. 21:01 Eero Karttunen  
  22.5. voimaan tulleen vuoden 1977 kesäturistin mukaan klo 16.20 Keravalle kulkeneen veturijunan pysähdyspaikat olivat Pasila, Tikkurila, Hiekkaharju, Rekola, Hanala, Korso ja Savio ennen Keravaa. Siihen aikaan K-junat eivät pysähtyneet Oulunkylässä eivätkä Malmilla. Tämä olikin ainoa kulussa ollut K-veturijuna Keravalle, jolla matka esim Rekolaan kesti 27 minuuttia kun se kesti muilla K-junilla vain 20 minuttia ja "hiljaisina aikoina" kaikilla liikennepaikoilla pysähtyvillä N-junilla 27 minuuttia. Nyttemmin Keravalle menevät sähköjunat pysähtyvät kaikilla liikennepaikoille ja niiden tunnukseksi on muutettu K. Tänään klo 21.01 Helsingistä lähtevä K-juna näyttää olevan Rekolassa vasta klo 21.30, eli onpa kulkuaika Rekolaan pidentynyt reippaasti, kun 1970-luvulla Rekolaan matka kesti K-junalla siis vain 20 minuuttia (paitsi juuri kuvassa näkyvällä veturijunalla).
kuva 09.10.2023 13:36 Eero Karttunen  
  Juuri Petrin kertomalla tavalla se meni, kova rysähdys/pamahdus ja äkkijarrutus ja pysähdys ennen Röykän asemarakennusta. Sitten henkilökunta alkoi kysellä matkustajilta mahdollisia loukkaantumisia mutta onneksi vaunussani oli vain rikkoutunut pari ikkunaa ulkolasin puolelta. Muissakin vaunuissa ikkunoita oli rikkoutunut. Kohdalleni ikkunalasiin tuli vain pitkä naarmu. Kerrottiin että A 100 vaunun päädyn lävitse oli työntynyt puun rungon tai ison oksan kappale, mikä näkyykin hyvin joissakin kuvissa, ja että A 100 vaunun vaurioitumisen johdosta sinne ei pystytä tekemään ohjelmassa suunniteltuja esittelyjä.
kuva 08.10.2023 18:21 Eero Karttunen  
  Eiköhän tuo ylälyhty rikkoutunut ja lippu kadonnut siinä samassa törmäyksessä radalle kaatuneeseen puuhun, jossa useita vaunujen ulkolasejakin särkyi, vähän ennen Röykkää. Salonkivaunuunkaan ei päässyt enää tutustumaan kun vaunu vaurioitui tässä yhteydessä.
kuva 14.06.2023 18:05 Eero Karttunen  
  Tepon esimerkkeinä mainitsemien yksivaunuisten lättävuorojen lisäksi: Kun muistaakseni kesällä 1962 nousin Sallan asemalta klo 8.30 jälkeen Kelloselkään lähtevään lättään "kääntymään", niin sekin juna oli pelkkä vetovaunu ja kuljettaja hoiti myös rahastuksen.
kuva 13.06.2023 09:21 Eero Karttunen  
  Ja kun aikanaan VR:n 100 vuotisnäyttelystä oli vieraille järjestetty kiskoautolla ilmainen kuljetus Katajanokalle ja takaisin, niin matkan päätepiste oli silloin juurikin aivan meren lähellä nykyisen Suomenlinnan huoltolautan terminaalin lähellä. Toki silloin ranta oli täynnä metalliromua, olisiko siellä ollut juurikin laivojen romutustoimintaa.
kuva 19.11.2022 07:11 Eero Karttunen  
  Kuvasta tuli mieleen joku juhannusaatto 1950-luvun lopulla. Olin tulossa Hyvinkäälle Helsingin suunnasta paljon myöhässä olleella kiskoautolla. Tarkoitus oli mennä tähän Karkkilan junaan. Kiskoauton saavuttua Hyvinkäälle parisen kymmentä matkustajaa ryntäsi kohti Karkkilan radan asemaa. Ollessamme 50 metrin päässä asemasta pitkä sekajuna puhkui liikkeelle. Samassa konduktööri havaitsi juoksevat junaan tulijat ja puhalsi pitkään pilliinsä. Juna pysähtyi lähes heti. Ahdasta oli. Ihmettelin miten veturinkuljettaja yleensä kuuli vihellykset, sillä juna oli niin pitkä ettei veturia edes tainnut näkyä mutkan takana.
kuva 19.11.2022 06:10 Eero Karttunen  
  Tuohon aikaan posti kulki jopa samana päivänä lähettäjältä vastaanottajalle. Kokemuksen mukaan esimerkiksi juuri kuvassa näkyvällä postiyhteydellä Läyliäisiin. Jos kirjeen pani Rekolan aseman postilaatikkoon aamulla klo 6 jälkeen, niin kirje lähti ensin junalla postivaunussa klo 7 aikoihin Keravalle. Sieltä kirje jatkoi seuraavalla postivaunulla Hyvinkäälle. Siellä kirje kuljetettiin Karkkilaan menevään junaan. Ja kun tämä juna oli tullut Läyliäisiin, junan tuomaa postia odotellut postinkantaja lähti jakelukierrokselleen.
kuva 07.08.2022 08:47 Eero Karttunen  
  Henkilökunnalta kuulin, että syy myöhäiseen lähtöön Helsingistä olisi ollut se, että yrityksistä huolimatta höyryä ei tahtonut syntyä riittävästi. Paineen kohoamista jouduttiin odottamaan epätavallisen pitkään. Ja paikoitellen junan kulkuvauhti ei päätä huimannut, matkustajatkin kiinnittivät hitaaseen vauhtiin huomiota. Toki yksiraiteisella rataosalla sitten odoteltiin useissa paikoissa vastaan tullutta ja myös ohittavaa liikennettä. Vesityskin vei oman aikansa.

Kuulin henkilökunnalta, että veturissa ollut hiilierä olisi ollut huonoa palamaan. Kerrottiin että lopulta Naantalissa päätettiin nostaa tämän huonon hiilierän päälle tavaravaunusta toista erää olevaa parempaa hiiltä. Ja tämä operaatio aiheutti tuon reippaan lähdön myöhästymisen. Uudesta hiilierästä oleva hiili kuulemma sitten paloi paremmin, mutta kun jäätiin reippaasti jälkeen aikataulusta, seistiin jälleen pitkäänkin sivuraiteilla. Lisäksi ylimääräisenä pysähdyksenä veturi vesitettiin Siuntiossa.

Kyllä selvästi parhaansa junamiehistö yritti. Erityisesti lapsiperheiden kannalta oli ikävää kun tämä juna oli vielä Muumijuna. Naantalissa oli määrä olla aikaa neljä tuntia ja bussiyhteys Muumimaailman portille oli järjestetty, mutta kun käytännössä siellä aikaa jäi vain puolitoista tuntia. Matkustajien keskusteluista ilmeni, että jotkut olivat yrittäneet juosta Muumimaata tuossa ajassa läviste mutta jotkut olivat havaittuaan ajan puutteen jättäneet tämän matkan pääkohteen tällä kertaa väliin.
kuva 26.02.2022 22:42 Eero Karttunen  
  Kyllä se ihan normi matkustajajuna oli, ajoi pysähtymättä Pasilasta Tikkurilaan ja sitten pysähtyi vähän joka liikennepaikalla, määräasemanaan Toijala. Veturina yleensä Ukko-Pekka tai Risto. Perässä postivaunu, jossa ainakin jonakin aikana oli muistaakseni määräpaikkana Seinäjoki eli jatkoi jotenkin Toijalasta eteenpäinkin. Postinvaihtoa oli vähän jokaisella liikennepaikalla, esim Tikkurilassa, Hiekkaharjussa, Rekolassa, Korsossa, Saviolla, Keravalla.. Postitoimistot olivat tuolloin yleensä ihan asemien lähistöllä. Junassa oli myös vankivaunu tiistaisin ja perjantaisin.

Opiskeluaikana olin itsekin kesähommissa Rekolan postinkantajana aina pari kuukautta ja vaihdoin silloin viikkovuoron mukaan postia neljään Rekolassa pysähtyvään postijunaan. Kyllä vaunussa postimiehet nimenomaan myös lajittelivat postia Vaunussa lajiteltavaa postihan oli tietysti monenlaista. Oli esim Rekolasta lähtevä postipussi, jossa oli nippu postivaunussa lajiteltavia kirjeitä, oli sinetöity postipussi jossa oli arvopostia esim kirjattuja lähetyksiä, jotka postivaunussa lajiteltiin, oli lajiteltavia paketteja ym. Toki oli sellaisia lähteviä postipussejakin, joissa oli osoitelappu tiettyyn postitoimistoon.
kuva 30.12.2021 16:40 Eero Karttunen  
  Joo, Hanala oli viimeisinä aikoinaan matkustajamäärältään kovinkin vilkas seisake, juurikin kun se sijaitsi Kulomäen kohdalla. Matkustajat kulkivat läpi vuoden seisakkeelle pientä valaistua polkua pitkin. Toisaalta siihen aikaan myös Mikkolasta saakka käveli paljon junamatkustajia Hanalan seisakkeelle. Toki radan itäpuolen omakotiasutusta vartenhan seisake oli perustettu ja siten toki nämäkin asukkaat vastustivat voimakkaasti ja äänekkäästi, jopa mielenosoituksin seisakkeen lakkauttamista. Sen jälkeen kun seisake oli saatu lakkautettua, kaupunki aloitti välittömästi radan itäpuolella metsän kaataminen ja aivan uusien asuntokatujen rakentamisen Matariin. Nykyisin entisen seisakkeen kohdalla radan itäpuolella sijaitsee erittäin tiiviisti rakennettu Matarin omakoti- ja rivitalokaupunginosa.

Näin jossain vaiheessa seisakkeen lakkauttamisen jälkeen tutkimuksen, jonka mukaan Kulomäen, Mikkolan ja Matarin entiset junamatkustajat siirtyivät käyttämään erittäin huomattavilta osin kumipyöriä eli busseja tai omia autoja. Kun Vantaalla otettiin kohta seisakkeen lakkauttamisen käyttöön pks:n seutuliikenneliput, niin matkustajia ei kiinnostanut kävellä Korson asemalle saakka. Ja viimeisimmät tiedot seisakkeen länsipuolen nykytilanteesta: Radan länsipuolelle, voimalinjan ja Kulomäen väliin, aletaan juuri rakentaa suurta Elmon urheilupuistoaluetta. Ensimmäisenä alueella rakennetaan Vantaan suurin uimahalli, rakennustöiden pitäisi alkaa juuri näinä hetkinä. Suunnitelmien mukaan entisen seisakkeen kohdille tulee myös muita urheiluhalleja yms urheilutiloja. Mutta siis niillekin tullaan varmaan kumipyörin.
kuva 27.10.2021 13:43 Eero Karttunen  
  Esa, ei mennyt Toijalan postijunan postivaunu tyhjänä Toijalaan. Olin opiskeluaikana vuosina 1960-1965 Rekolan postissa aina kesäisin kahdenkin postinkantajan sijaisena. Hommassa oli joka neljäs viikko "postinvaihtoviikko" kaikilta postijunilta. Postitoimisto sijaitsi Rekolan aseman yhteydessä, uudessa lisäsiivessä. Posti vaihdettiin neljältä postijunalla työnnettävällä postikärryllä, jota minäkin työntelin laitureita pitkin postin ja junien väliä. Pääosa Rekolan postista tuli nimenomaan Helsingin suunnalta tuolla junan H213 postivaunulla. Tiistaina ja perjantaina postivaunun edessä oli vielä vankivaunukin. Miten muistelen että ainakin joskus postivaunun kilvessä olisi lukenut suorastaan Seinäjoki. Silloinhan junat kulkivat Haapamäen kautta. En ole enää varma muistini kanssa. Tänä aikana junassa oli aina veturina joko Hr1 tai Tr1.

Aamulla posti vaihdettiin klo 7 aikaan postiljoonivaunusta Helsinki-Kerava (v. 1962 aikataulussa juna H101) ja Kerava-Helsinki postijoonvaunusta klo 8.15 aikaan (H112). Iltaposti Helsinkiin päin menevän postivaunun kanssa vaihdettiin n. 17.30 aikaan (H16). Oli puhetta että tämä postivaunu olisi ainakin jossain vaiheessa tullut Imatralta saakka. Helsinki-Kerava postiljoonivaunun kulku loppui sitten keväällä 1965 ja tätä väliä alkoi kulkea suunnilleen samalla aikataululla posti autokyydillä.
kuva 16.02.2021 12:49 Eero Karttunen  
  Olin juuri kesän 1968 Tikkurilassa TVH:n varastolla hommissa, ja muistelen että suolaa oli kahdenlaista, kesällä varmaan käytettiin kalsiumkloridia, jota tuotiin Kemiran tehtaalta suomalaisissa junavaunuissa. Siihen aikaanhan suuri osa TVH:nkin paikallisteistä oli vielä hiekkateitä, joihin levitettiin savea ja "kesäsuolaa" estämään tien pölyämistä. Jos muistan vielä oikein, talvella käytettiin natriumkloridia, jota ainakin Tikkurilaan tuotiin neuvostoliittolaisissa isoissa umpitavaravaunuissa. Tämä Kaspianmeren suunnasta tullut suola oli aivan eri värisissä, isoissa, vaattet väkisinkin sottaavissa säkeissä.
kuva 24.09.2020 13:01 Eero Karttunen  
  Tuon pönttöuunin lämpöä minunkin tuli kokeiltua usein talvisin koulumatkoillani; välillä aamulla odotussali oli täpötäynnä myöhässä olevan junan odottajia. Rekolan liikennepaikka oli aikanaan arvoltaan laituri. Toki muistan ennen linjasuojastuksen valmistuista 1950-luvun puolessa välissä Rekolan asemamiehen pyöritelleen junille vihreätä lippua tai lyhtyä. Viime aikoina siellä asemamiehinä lippuja myivät Esko Ahokas ja Lea Partanen ja viimeksi mainittu asui perheineen asemarakennuksen eteläosassa olleessa pienessä asunnossa.

Kun ennen radan sähköistämistä junia kulki harvakseltaan, rouva Partanen tunnettiin ahkerana punaisen lipun näyttäjänä, jos näki viime hetken matkustajan juoksevan kohti junaa. Välillä kiukkuinen konduktööri huusi Lealle: "Ei sitä junaa kannata pysäyttää jokaisen myöhästyjän takia". Muuten sähköjunien alkukautena 1970 luvulla (kaksiraiteisena kautena) junamatka Rekolan ja Helsingin välillä kesti sähköjunalla yleensä vain 20 minuuttia (välipysähdykset olivat Pasila, Tikkurila ja Hiekkaharju). Nykyisin K-junalta aikaa Rekolaan kuluu suuruusluokkaa 28 minuuttia ja juna pysähtyy kaikilla liikennepaikoilla.
kuva 23.09.2020 18:38 Eero Karttunen  
  Siis kuvassa näkyvä korkeampi vasempi osa on tuo vanhempi asemarakennus. Tuo matalampi osa oli 1950-luvulla rakennettu postiosa. Aseman odotussaliin mentiin tuosta kuvassa tummana näkyvästä (asemarakennuksen ja postirakennuksen) väliköstä ja asemarakennuksen odotussalin postin puoleisessa seinässä olivat lasi-ikkunat, joista "postineidit" palvelivat asiakkaita. Molemmat rakennukset olivat puulämmitteisiä. Vuonna 1978 posti oli tosin jo siirtynyt Rekolan Laurintien varrelle uusiin tiloihin. Eikä Rekolan liikennepaikkakaan ollut tässä paikassa kuin 1.12.1980 saakka, mihin saakka vanhalla asemalla oli myös VR:n lipunmyyntiä. Uusi Rekolan seisake otettiin tuolloin käyttöön vähän pohjoisempana.

Kuvan oikeassa laidassa näkyvällä mäellä sijaitsee muuten nykyisin Peijaksen sairaala ja kuvassa näkyvä peltoalue on jo pitkään ollut täynnä kerrostaloasuntoja.
kuva 24.04.2019 08:01 Eero Karttunen  
  Yleensä firmat mainostavat tavaroitaan/palveluitaan. Höyryveturimatkat 1009 katsoo, ettei sen tarvitse mainostaa liikennettään Resiinalehdessä, vaikka Resiinan tapahtumat- palsta tavoittaa sadat potentiaaliset höyryjuniin innostuneet junaharrastajat. Kaikki harrastajat eivät suinkaan ole suorastaan niin innostuneita, että kävisivät kyttäämässä jatkuvasti eri liikennöisijöiden nettisivuilla haluaamaansa junakyytiä, vaan luottavat Resiinan tapahtumakalenteriin kun muutoinkin käyvät tällä sivustolla. Siinä sitten häviävät niin mainostamattomat liikennöitsijät kuin harrastajatkin. Liikennöitsijä siten että jää ilman potentiaalisia matkustajia, ja harrastajat siten, että jäävät ilman kiinnostavaa matkatapahtumaa.

Minäkin olisin mielelläni matkustanut höyryjunalla Tampereelta Lahteen tuon uuden Riihimäen tunnelin kautta, mutta junan kulku selvisi minulle vasta jälkikäteen. Minua harmittaa vieläkin, kun kerran kesällä olin sattumalta Lappeenrannassa juuri silloin kun höyryjuna kulki edestakaisin paikallisia sivuratoja, mutta vaikka aamulla olin mökillä vilkaissut Resiinan sivuja, en tiennyt höyryjunasta mitään. Sen puoleen pääsiäisenä minulta jäi Valkeakosken lättäkyytikin kokematta, kun siitäkään ei ollut Resiinan tapahtumasivulla ennakkotietoa. Toki oma oli mokani, kun en taaskaan ollut hoksannut käydä edes Junalauta-sivustolla, jossa nämä kaikki junat olivat kyllä ennakkoon esillä.
kuva 19.04.2019 13:18 Eero Karttunen  
  Muistan vielä 1950-luvun alussa useinkin nähneeni Hakaniemen torilla hallin läheisyydessä purettavia halkovaunuja.

Elannossa tuolloin työssä ollut anoppini kertoi, että hän oli 1950-luvun lopulla myynyt Elannolle kolme junavaunullista halkoja, jotka oli Suomenniemen metsänhoitoyhdistyksen toimesta rahdattu lastatattavaksi vaunuihin Varpasen asemalle. Vaunut ilmestyivät sitten noin viikon kuluttua Elannon raiteelle purettavaksi. Elannollahan oli tuona aikana pääkaupunkiseudulla erityisiä halkojen myyntipaikkojakin mm. Korsossa.
kuva 25.02.2018 21:59 Eero Karttunen  
  Kuvassa tosiaan odotetaan Rekolan liikennepaikan laiturin eteläisen päätepisteen lähistöllä pitkää puuvaunuista aamu-Koota, joka saapuu nimenomaan kuvan lähimmälle raiteelle (Koivukylän lämpölaitoksen savupiippu näkyy taustalla). Mutta siis junaa odotellaan vanhalla Rekolan liikennepaikalla, ja kuvanottopaikka sijaitsee suunnilleen nykyisen Peijaksen sairaalan kohdalla. Rekolan liikennepaikkahan siirrettiin pohjoisemmaksi vasta joulukuussa 1980.

Veikko Saarto ei tosiaan kertomansa mukaan omistanut ajokorttia, mutta sehän ei ollut este toimia liikenneministerinä. Hän ilmoitti vaalimainoksissaan olevansa kirvesmies, kansanedustaja. Ja toki ministerikin. Hän asui Hiekkaharjussa ja poseerasi toisinaan lehtihaastatteluissa sähköjunassa työmatkallaan. Tosin tähän ministerin naapuritalossa asunut tuttavani lisäsi, että "ainahan Saartoa muina aamuina oli musta ministeriauto rappujen edessä odottamassa".
kuva 30.06.2017 10:54 Eero Karttunen  
  Hyvinkään ja Karkkilan välille on vihdoin avattu Pikkupässin pyöräilyreitti. Ks www.hyvinkaa.fi/pikkupassi
Tosin reitti ei kaikissa paikoin seuraa alkuperäistä ratalinjaa.
kuva 24.03.2017 21:05 Eero Karttunen  
  Ari kyselee yllä Rekolan asemasta ja matkustajien lämmittelystä takkatulen ääressä ym. Menee pahasti otsikon ohitse, mutta tosiaan radan länsipuolella olleessa Rekolan odotushuoneessa (kuten konttorissakin) oli iso pyöreä puilla lämpiäva pystyuuni, jonka ääressä matkustajat lämmittelivät pakkasilla. Uunia hoitelivat kaksi asemamiestä Esko Ahokas ja Lea Partanen pitkään, olisko palvelu toiminut klo 6 ja 18 välillä, päivällä asema oli suljettu mutta kun samasta odotustilasta vastapäiseltä seinältä palveltiin Rekolan postin asiakkaita, joten lämmittelemään junalle menijä pystyi uunin vieressä arkisin päivälläkin. Postiosa oli 1950-luvulla rakennettu lisäosa asemarakennukseen ja sielläkin oli samanlaisia puu-uuneja. Rouva Partanen muuten näytti jo liikkeelle lähteneille junllle punaista lippua aina, kun tasoristeyksestä juoksi mattimyöhäinen junaa kohti. Hän ei välittänyt konduktöörien äänekkäistäkin moitteista. Asemarakennuksen eteläosassa oli rautatieläisten, pitkään juuri Partasten asunto. Rekola oli siis laituri, ei sivuraiteita, mutta kappaletavara kulki. Rakennuksen eteläpuolella oli aivan oikea rautatiepuutarha ja vajarakennus ja vanha puuseerakennus.

Radan itäpuolella oli lähinnä polkupyörävaraston tapainen varasto ja Rekola-Asola-Tikkurila tien tasoristeyksen pohjoispuolella oli isohko makasiinirakennus korkeine lastauslaitureineen. Kumma kyllä tämä varsin heikon näkyvyyden ainakin pohjoiseen omaava tasoristeys jätettiin jopa 1950-luvulla ilman mitään varoituslaitteita, kunnes viimein noin vuonna 1966 ohikulku-kiskoauton murskattua vuorolla olleen linja-auton, tasoristeykseen rakennettiin puolipuomi-valo-äänivaroituslaitteisto. Varoituslaitteita oli kyllä vaadittu ahkerasti lukuisten allejääntien johdosta, mutta vaadittiin siis lätän vetovaunun ja linja-auton tuhoutuminen ennen kuin turvalaiteasia edistyi. Sittemmin joulukuussa 1980 Koivukylän asema ja uusi Rekolan seisake avattiin ja vanha Rekolan asema ja Hanalan seisake lakkautettiin, ja tasoristeys ja makasiintit, ja myöhemmin jopa hirsinen vanha asemakin purettiin (siirrettiin muualle).

Rekolasta liputettiin junia aamuvarhaisesta alkuiltaan aina 1950-luvun puoliväliin saakka, jolloin linjasuojustus valmistui. Usein liputtajana oli asemamies Nestori Laapas, jonka vaimo Meeri vastasi aseman siivouksesta. Meeri muisteli minulle myöhemmin, että kerran kun Nestori oli ollut lähes tunnin makasiinilla vastaanottamassa kappaletavaraa pitkästä tavarajunsta, virkapuhelin soi ja soi. Viimein Meeri uskalsi vastata: "Rekolan aseman siivooja". "Korson junalähettäjä täällä, missä asemamies on kun ei ole tuntiin vastannut ja Tikkurilastakin olisi tulossa junia?" "Tavaraa on makasiinilla vastaanottamassa, ei kuule puhelinta sinne". "No hyvä, mutta katsokaa nyt tarkasti Korson suuntaan ja aina kun Korsosta päin tulee junia, pyörittäkää kaikille junille aina vain vihreätä lippua, me hoidamme Tikkurilan kanssa junaturvallisuuden". Niinpä muutaman minuutin jälkeen tulikin jo ensimmäiseksi neuvostoliittolainen sotilasjuna, jonka kuljettaja laivan pillillä kiitti vihreästä väristä niin että kuului Tikkurilaan saakka.

Nestori oli myöhemmin selittänyt, että ellei Rekola olisi liputtanut, Korson olisi täytynyt antaa neuvostojunallekin junaturvallisuustiedote, että Rekola ei sillä hetkellä liputa. Viestin antaminen neuvostoveturille oli kuulemma ainakin alkuaikoina jännittävä tapaus, vaikka veturissa oli ilmeisesti suomalainen luotsikin paikalla. Ja ellei viestiä olisi annettu eikä Rekola olisi liputtanut, neuvostokuljettaja olisi ilmeisesti toiminut viimeisen päälle kaikkien ohjesääntöjen mukaisesti ja kytkenyt junan käyttöjarrun päälle. Oli kokemusta, että sen jälkeen neuvostojuna ei pysähdyttyään liikahtaisi muutoin kuin että joku menee resiinalla asemien välille näyttämään junalle vihreätä lippua.
kuva 20.03.2017 14:49 Eero Karttunen  
  Urheilukansasta ja yllytyshulluista puheen ollen, aivan 1960 luvun alussa kaksi rekolalaista urheilijapoikaa oli illalla treenaamassa Hiekkaharjun urheilukentällä. Lähtiessään sitten Hiekkaharjun seisakkeelle odottamaan Rekolaan menevää paikallisjunaa, Tikkurilasta sivurailteelta lähti hitaasti liikkeelle pitkä tavarajuna. Toinen pojista sai älynvälähdyksen, että tuollahan pääsemme heti Rekolaan, ja kun toinen oli yllytyshullu, niin siitä sitten kävelyvauhtia kulkevan junan avovaunuun. Hiekkaharjun jälkeen oli reipas alamäki kohti Rekolanpuroa ja junan vauhti kiihtyi vähitellen niin kovaksi, ettei ollut enää mitään asiaa hypätä Rekolassa pois junasta. Junan seuraava pysähdys olikin sitten Kouvolan tavararatapihalla joskus puolenyön jälkeen. Rahattomat pojat liftasivat yön yli autoissa takaisin kotiin ja vieläpä ehtivät aamulla kouluun Hiekkaharjuun. Kertoivat että oli viimeinen kerta kun hyppäsivät junaan jäniksinä.
kuva 21.10.2016 14:39 Eero Karttunen  
  Todella hienosti kunnostettuja vaunut ovat ainakin näin tavallisen matkustajan mielestä. Eero Lehdon kommenttien innostamana kyselin Savonlinnan poliisilta uteliaisuuttani, että jokohan poliisi on saanut Hyöryveturimatkat 1009 Oy:n heinäkuun ajon johdosta poliisitutkinnan jo suoritettua ja mihin lopputulokseen poliisi on tullut kun kerran keskeytti junan kulun. Rikosylikonstaapeli vastasi minulle, että asian rikosoikeudellinen käsittely on vielä poliisissa kesken -hoidetaan ajastaan; ei se epäilty junalla ajelu ilman asianmukaista lupaa ihan jokavuotista Savonlinnassa ole. Pyysin, että minulle ilmoitetaan tutkinnan lopputulos, kun esitutkinta on valmis.
Kuvasarja:
Aikataulut vaihtuvat
 
 24.06.2016 19:55 Eero Karttunen  
  Käsittääkseni tämä on nimenomaan kuvaosasto. Reijon kuvat ovat mielestäni suurelta osin erittäin hienoja ja katselen niitä mielelläni. Toki Reijon tekstissä on kirjoitusvirheitä, mutta tämä ei olekaan mikään kaunokirjallisuusosasto tai suomenkielen opetusosasto. Eräillä yhdistyksen jäsenillä näyttää olevan nimenomainen tarkoitus loukata Reijoa suhteellisen joutavan asian johdosta. Jos teksti häiritsee näitä pilkunnussijoita, niin teksiä ei kenenkään ole pakko edes lukea. Mahtavatko nämä arvostelijat olla itse kaikin tavoin virheettömiä?

Keskustelussa on jo viitattu mahdolliseen dysleksiaan. mutta se ei näytä pidättelevän arvostelijoita. Itse ollessani ansiotyössä jouduin kirjoittamaan tekstiä, jonka virkatekstinä oletettiin olevan täysin virheetöntä. Vaikka kuinka yritin tarkastaa tekstiä, niin sittenkin tekstistäni puuttui kirjaimia tai kirjoitin muuten väärin, enkä tosiaan yrityksistäni huolimatta pystynyt kirjoittamaan virheetöntä tekstiä. Kollegoiden jatkuvaan narinaan kyllästyneenä kerroin ohimennen ongelmasta työterveyslääkärille, joka kiinnostui asiasta ja pani minut testeihin. Lopputuloksena oli, että minulla todettiin pahanlaatuinen lukihäiriö. Sain lääkäriltä todistuksen, että en kerta kaikkiaan pysty kirjoittamaan virheetöntä tekstiä. Tätä todistusta sitten näyttelin tekstistäni naljaileville ja minun työpaikassani naljailu loppui siihen. Asiaan tuli sittemmin suuri parannus, kun tekniikka edistyi ja sain työkoneeseeni kunnollisen järjestelmän, joka poimi tekstistä selkeät kirjoitusvirheet. Kaikilla kuten minulla, ei siis kerta kaikkiaan ole kykyä kirjottaa virheetöntä tekstiä.
kuva 09.03.2016 08:47 Eero Karttunen  
  Vesa, Viljandin hotelli ei ollut kuvassa näkyvä. Hotelli oli samassa kuvasarjassa olevan "Kivi Pagar" kuvassa näkyvän tapainen, mutta "paljon vanhemman näköinen". Yksi talon kulmista oli pyöreä pagar-kuvan tapaisesti. Tuskin kuvassa näkyvä, ellei rakennusta ole sittemmin restauroitu reippaalla kädellä. Tosin hotellin lähellä oli iso aukio, sen tapainen kuten pagarin katukuvista ilmenee. Katukuvista näkyy, että kaupungissa on rakennettu huomattavasti uusia rakennuksia kuluneiden lähes 40 vuoden aikana.
kuva 08.03.2016 22:34 Eero Karttunen  
  Pärnussa oltiin nimenomaan Hotelli Pärnussa, tosin siis neukkuaikaisessa kunnossa olevassa. Ja meitä turisteja vähän ihmetytti, että hotellin ravintola suljettiin jo klo 22.30 aikaan. Viljandissa emme olleet kuvan hotellissa. Meidän hotellimme sijaitsi kyllä keskustassa, ei kovin pitkälä linnoituksen raunioista. Nimeä en muista, mutta hotelli oli vanha pieni kaksikerroksinen kivirakennus, ei kovin laadukas ja sängytkin kovin muhkuraisia. Taisi bussimme matkustajat kutakuinkin täyttää koko hotellin kapasiteetin.

Ja valvontakin toimi hyvin matkalla. Virolainen oppaamme huomasi, kun kaksi ryhmässämme ollutta nuora antoivat pullealta vaikuttaneen muovikassin vastaan tulleille virolaisille Tartossa. Tullessamme sitten Tallinnassa lähtötarkastukseen, nämä kaksi nuorta napattiin erikseen kuulusteluhuoneisiin, ja he saivat selittää muovikassin sisältöä ja vastaanottajien henkilöllisyyksiä tunnin verran viranomaisille. Epäiltiin sisältönä olleen uskonnollista materiaalia. Heidän ei kuulemma kannattanut enää hakea viisumia Neuvostoliittoon.
kuva 07.03.2016 22:47 Eero Karttunen  
  Tarton kaupunki ei ollut 1970-luvulla täysin suljettu. Itse kävin Tartossa 1970-luvun lopulla matkatoimiston järjestämällä kolmen yön Viron kierrosmatkalla. Ensimmäinen yö Tallinnassa. Sitten venäläisellä bussilla Tarton keskustaan, jossa oltiin muutama tunti sisältäen ruokailun, ja yöpymään mentiin Viljandiin. Tartossa ei saanut yöpyä, silloin syytä ei kerrottu mutta myöhemmin syyksi ilmeni juuri tuo läheinen sotilaskenttä. Seuraavana päivänä tutustuttiin Viljandiin tarkemmin ja seuraavaksi yöksi mentiin Pärnuun. Sitten ajettiin Tallinnaan ja illalla laivaan.

Tartossa sai oleskella yksin vain keskustan tuntumassa. Vaimoni kanssa kävelimme sattumalta Tarton yliopiston viereen, ja kun vahtimestari havaitsi meidät suomalaiseksi, hän nouti paikalle suomenkielen professorin, joka kutsui meidät yliopistolle sisälle ja mm. esitteli suomenkielen kirjastoaan. Siellä presidentti Urho Kekkosen oikeustieteellinen väitöskirja oli siihen aikaan kova sana. Myös Viljandissa suomalaiset turistit herättivät siihen aikaan käynneillään positiivista huomiota. Kuulemma suomalaisia ei muutoin juuri kaupungissa ollut viime vuosikymmeninä näkynyt.

Ja kyllä siihen aikaan Tallinnan satamassa tarkastettiin moneen kertaan paperit ja vähän muutakin. Mennessä ensimmäinen passintarkastus oli jo laivassa ennen maihin pääsyä.
kuva 15.02.2016 07:36 Eero Karttunen  
  Ortokuvassa näkyykin ratapihan pohjoispäässä ollut vaihemiesten koppi, josta käytiin kääntämässä pohjoispään vaihteet. Muistaakseni pohjoispään siipiopiastimiakin olisi käännetty tästä vaihdekopista. Siipiopastin oli myös Hakkilan radalla.

Releasetinlaite oli Tikkurilassa aivan uusi v. 1958. Kirjan "Seuraavana Tikkurila" mukaan asemarakennuksen sisätiloissa aloitettiin v. 1956 suuri remontti, jolloin asemalle mm. rakennettiin tilat releasetinlaitteistolle. Kirjassa s. 31 on kuva, jossa uuden asetinlaitteen maakaapelita lasketaan maahan asemarakennuksen ja vesitornin välillä kesäaikana 1957. Muistelen että vanhat siipiopastimet olivat vielä käytössä aloittaessani koulun Hiekkaharjussa syyskuussa 1957, mutta uudet opastimet olivat kyllä jo paikoillaan "rastitettuina".

Muistelen ettei punahattuinen virkamies ennen releasetinlaitetta koskenut yllä olevassa kuvassa näkyvään tiepuomilaitteistoon. Muistaakseni siihen koski se alempipalkkainen työntekijä, joka kävi aina junan tullessa sulkemassa raiteiden 1 ja 2 välissä olevan aidan portinkin. Korsossakin tavaramaksiinissa majailevan alemman työntekijän tehtäviin kuului aseman vieressä olevien tiepuomien hoitaminen.
kuva 18.12.2015 09:49 Eero Karttunen  
  Tavaravaunussa matkustamisesta tositarina 1960-luvun alkupuolella. Kaksi Rekolassa asuvaa lukiolaista oli odottamassa illalla paikallisjunaa Hiekkaharjussa. Ohi kulkeneen pikajunan jälkeen Tikkurilan sivuraiteelta tuli kävelyvauhtia kulkeva pitkä tavarajuna. Tällä päästään nopeammin, pojat tuumasivat ja hyppäsivät tavaravaunuun. Junan vauhti kiihtyi junan päästyä Rekolanpuroa edeltävään alamäkeen ja Rekolan kohdalla ei sitten enää uskaltanutkaan hypätä junasta pois. Siinä sitten ihailtiin maalaismaisemia pidempääkin, koska juna pysähtyi seuraavan kerran vasta puolenyön tienoilla Kouvolassa tavararatapihalla. Sieltä sitten autoihin liftaamalla yön läpi takaisin kotiin, kun rahaakaan ei sattunut olemaan mukana. Ja saman tien aamulla olikin jo edessä lähtö kouluun.
kuva 03.07.2015 15:24 Eero Karttunen  
  Muistan hyvin. Aamuposti saapui Helsingin suunnasta junassa H101, joka oli esim vuoden 1959 aikataulun mukaan Rekolassa klo 6.23 (myöhemmin n. klo 7 aikoihin). Tämä posteljoonivaunu meni vain Keravalle, mutta eteenpäin menevä posti vaihdettiin Keravalla junassa H15 olevaan postivaunuun (klo 7.53). Siten esim. samana aamuna Rekolassa postitettu kirje Läyliäisiin siirrettiin Keravalla junan H15 postivaunuun ja Hyvinkäällä edelleen klo 10.15 Karkkilaan menevän kapearaiteisen junan konduktööriosastoon, jolloin kirje oli Läyliäisissä klo 11.30 aikaan ja meni saman tien postinkantajan jakeluun. Siis niin kauan kuin Karkkilan juna kulki.

Sama postiljoonivaunu tuli aamulla Keravalta takaisin junassa H114, joka oli Rekolassa klo 8.34 (myöhemmin n. klo 8.20). Tällä junalla Rekolasta lähtenyt posti ehti saman päivän jakeluun esim Tikkurilassa.

Toijalan postijunasta oli jo puhettakin ja iltaposti Helsingin suuntaan lähti Rekolasta Kouvolasta saapuvassa junassa H16 (17.28). Tästä postijunasta on erityisesti jäänyt mieleen, että juna oli juuri ennen joulua myöhässä jopa tunnin verran nimenomaan postinvaihtojen johdosta.
kuva 03.07.2015 09:59 Eero Karttunen  
  Olin Rekolan postissa posteljoonien lomansijaisena kesinä 1959-1965. Työhön kuului virkavuoron mukaan postijunien postinvaihto Rekolassa neljästi päivässä postin jakopäivinä (tosin ainakin jo vuonna 1965 postin auto korvasi aamulla Helsinki-Kerava-Helsinki posteljoonivaunun). Toinen postinvaihdollisista iltajunista oli koko tänä aikana ns. Toijalan postijuna, joka oli Rekolassa klo 15.40. Muistamani mukaan tuona aikana ainakin kaikki nämä postivaunut olivat vanhoja keltaisia "puupostivaunuja".
kuva 19.06.2015 06:58 Eero Karttunen  
  Olen kyllä täsmälleen samaa mieltä kuin Pasi on kirjoittanut eilen illalla. Matkustajille on jokseenkin yhdentekevää millä nimellä höyryjuna kulkee, kunhan se kulkee. Ja junaa käsittääkseni joka tapauksessa operoidaan museojunasäännöin. Minäkin olen saanut sanoisinko "ihmeellisen käsityksen" Höyryveturimatkat1009:n toiminnasta yhtiön edustajan "purkauksen" johdosta. Tulee jotenkin mieleen vanha sanonta: Ei nimi miestä pahenna ellei mies nimeä.
kuva 18.06.2015 06:56 Eero Karttunen  
  Kyllä minäkin aina tässä junassa istuessani olen kuvitellut istuvani museojunassa. Ihan tavallisena junaharrastaja-matkustajana ihmettelen kovasti ajatusta, että nimitys museojuna voisi jolla jotenkin halventava, mutta jokaisella on tietysti oikeus mielipiteeseensä.

Minulle oli suuri yllätys että tämä juna ajoi nyt Lappeenrannan seudulla, jossa käyn usein kesämökiltä käsin. Kannattaisikohan tällä junalla maksullista liikennettä harjoittavan liikennöitsijän kuitenkin huolehtia siitä, että tieto ajoista tulisi myös Resiinan kalenteriin. Nyt jälkeenpäin huomasin, että olihan ajosta tieto junalauta-sivulla, mutta junan kyytiin voisi tulla muutama kyydistä maksava asiakas enemmän, jos junan kulusta olisi potentiaalisilla matkustajilla mahdollisimman kattavat tiedot. Vai onkohan kysymys siitä, että tämän junan tietoja ei voi panna samaan kalenteriin museojunien kanssa?
kuva 29.05.2015 07:27 Eero Karttunen  
  Kyllä palveltiin kaikin tavoin. Viimeisenä Porvoonradan liikennöintikuukautena vuonna 1981 vein silloin alle 5 vuotiaan poikani lättäretkelle Keravalta Porvooseen ja takaisin. Kysyimme kuljettajalta, pääsemmekö ohjaamoon istumaan, että näemme paremmin. "Kyllä sopii, mutta poikahan voi tulla kuljettajasedän syliin istumaan, jotta pääsee tuuttaamaan junan torvea aina kun setä käskee tuutata ennen ylikäytäviä." Ja niin poika ajoi junan Porvooseen ja oli innoissaan kun sai tuutata vähän väliä. Sama olisi onnistunut myös paluumatkalla, mutta nuorta poikaa alkoi siinä vaiheessa ujostuttaa ja hän valitsi ohjaamossa isän sylin.
kuva 13.03.2015 20:49 Eero Karttunen  
  Eiköhän tasoristeyskin purettu samaan aikaan kun Rekolan vanha asema siirrettiin nykyiselle paikalleen vuonna 1980. Rekolan vanhan aseman asemarakennus sijaitsi n. 30 m Rekolan entisestä tasoristeyksestä oikealle (Helsingin suuntaan) radan länsipuolella ja tavaramakasiini taas sijaitsi radan itäpuolella tämän tasoristeyksen vasemmalla puolella. Tasoristeyksen kautta oli kulkuyhteys Asolan kautta Tikkurilaan. Puretun tasoristeyksen korvaavaa Laurintien alikulkua on odotettu siis jo 35 vuotta. Koivukylän Peijaksentien ja Korson Kulomäentien välillä on seudun asukkaiden käytettävissä vain Rekolan aseman kevyen liikenteen alikulku, ja sekin on liikenteellisesti aivan väärässä paikassa.
kuva 27.07.2014 13:17 Eero Karttunen  
  Mikko: Kun kysyt, niin asunnostani on kävellen Rekolan asemalle 1,3 km ja Koivukylän asemalle 1,5 km. Käytän molempia asemia, yksin kulkiessani enimmäkseen Rekolaa, mutta kun vaimoni on jonossa polvi- ja lonkkaleikkaukseen ja bussimahdollisuus asunnon läheltä on vain Koivukylän asemalle, hänen kanssaan Koivukylää. Satuin näkemään lehdestä uusittavan Koivukylän aseman suunnitelmat, ja kun olin hyvin tietoinen kuinka muilla vastaavilla asemilla oli käynyt rullaportaiden ja hissien kanssa ja toisaalta tiesin mitä Koivukylässä on tapahtunut julkiselle omaisuudelle, päätin tehdä muistutuksen suunnitelmista. Tiesinhän jo etukäteen tarkasti, miten Koivukylän aseman hissin ja rullaportaiden tulee käymään. Ja olihan Koivukylän kulkuyhteyksistä kysymys myös oman perheen pääsemisestä "jalkavaivaisemankin" asemalle. No lopputulos oli "tyhjän saa pyytämättäkin". Siksi en ole sen jälkeen vaivautunut enää muistuttamaan esim. Leinelän aseman suunnitelman osalta. Kun kerran verovaroista on varaa asemien jatkuviin korjaustöihin. Ja olen lukuisia kertoja nähnyt, että kysymys toimimattomuuteen on nimenomaan ilkivallasta. Se ei tietenkään todista, etteikö voisi toisinaan olla muukin syy laitteiden toimimattomuuteen.

Kun vaimollani on nykyisin vaikeata nousta/laskeutua Koivukylän aseman portaita, olemme jääneet bussista kirjaston pysäkillä ja kulkeneet siltaa pitkin laitureiden päälle. Siinä vaiheessa on jännittävää katsoa, toimiiko tällä kerralla hissi tai rullaportaat vai ovatko molemmat epäkunnossa. Jos molemmat ovat epäkunnossa, vaimo ei pääse junalle. Kun näin meille tapahtui viimeksi ehkä kuukausi sitten, niin onneksi silloin kirjaston pysäkiltä oli juuri bussi lähdössä Helsinkiin. Yleensä teemmekin yhteiset matkamme nykyisin bussilla olosuhteiden pakosta. Ja tämän saman Koivukylän aseman ongelman on lastenvaunuja työntävä tyttäremmekin todennut, kun ei päässyt lastenvaunujen kanssa sillalta Koivukylän asemalle.
kuva 27.07.2014 10:50 Eero Karttunen  
  Eri asia kuinka kauan hissi pysyy "päällä" sen jälkeen kun nyt aidatun asema-alueen portit avataan.

Kun Koivukylän asema oli suunnitteluvaiheessa, tein suunnitelmien johdosta virallisen muistutuksen, josko asemalle ehkä pystyttäisiin tekemään hissin ja rullaportaiden asemesta muunlainen ratkaisu. Viittasin huonoihin kokemuksiin hissin ja rullaportaiden kunnossa pysymisestä eräillä muilla asemilla. Ei pystytty tekemään muunlaista ratkaisua (toki laiturille pääsee loivahkoa luiskaakin pitkin kiertäen kaukaa Peijaksentien kautta.) Sittemmin kävi aivan kuten ennalta jo tiesinkin: Rullaportaat ovat vähän väliä epäkunnossa (toisinaan ajallisesti enimmäkseen epäkunnossa) eikä hissikään läheskään aina kuljeta lastenvaunujen työntäjiä ja jalkavaivaisia ylä- tai alakerrasta laiturille. Ja jos hissi kuljettaakin, niin hississä on Tikkurilan aseman hissistä tuttu "kusenhaju". Esim. lastenvaunujen työntäjä ei etukäteen tiedä, pääseekö hän tällä kertaa kirjaston kohdalta ylikulkusillalta alas laiturille vai joutuuko hän kävelemään pitkän kierroksen muuta kautta (ja sillä aikaa juna jo menikin).
kuva 08.06.2014 13:13 Eero Karttunen  
  Joo, piirakkamummosta on aikaisemminkin tällä kirjoitettu. Kirjoitanpa nyt uudelleen, että itse tapasin piirankanmyyjän jo kesällä noin vuonna 1962 kulkiessani Huutokoskelta Savonlinnaan. Hän nousi junaan juuri Lautakankaalta ja piirakat olivat juuri niin hyviä kuin on kehuttu.

Runsas vuosi sitten Keitele-museon lättäretkellä oli mukana vanhoja rantasalmelaisia mummeleita, ja heidän kanssaan tuli puhetta tästä piirakkamummosta. He näyttivät tämän kotitalonkin Lautakankaan seisakkeen lähellä. Mummeli oli kuulemma reissannut tilanteen mukaan rataosalla Pieksämäki-Savonlinna. Pieksämäeltä lähtessään hän myi piirakoita ensin Joensuuhun matkaavissa vaunissa ja tuli sitten Huutokoskella Savonlinnan vaunuihin.

Piirakantekoon oli osallistunut koko perhe, ja junan kulkiessa ohitse mies saattoi tuoda seisakkeelle lisää piirakoita. Ja jos mies ei ollut tällöin kotona, niin tilanteen mukaan mummeli oli pyytänyt junaa odottamaan sen aikaa kun mummo kävi kotona vaihtamassa tyhjän korin täyteen. Siihen aikaa VR:llä oli aikaa tällaiseenkin palveluun.

Piirakanmyynnin loppuessa mummeli oli kuulemma kertonut kyläläisille ostaneensa piirakkarahoilla kerrostaloasunnon Pieksämäeltä.
kuva 07.04.2014 22:01 Eero Karttunen  
  Juna 65 näyttäisi aikataulun mukaan lähtevän Ristinummelta klo 21.26, vaikka lähtee silloin Keravalta
kuva 28.02.2014 22:39 Eero Karttunen  
  Itse tapasin tämän rouvan nousevan pieneltä seisakkeelta myymään noita piirakoitaan kun olin noin vuonna 1961 matkalla Huutokosken suunnalta Savonlinnaan. Ja piirakat olivat tosiaan erittäin hyviä, ihan lämpimiäkin.

Kun viime keväänä olin Keitele-museon junamatkalla Parikkalasta Jyväskylään, niin satuin samaan penkkiin vanhempien rantasalmelaisen kanssa, ja tuli puhetta tuosta piirakanmyyjästä. Ja minulle kerrottiin, että piirakanmyyjä nousi junaan nimenomaan Lautakankaan seisakkeelta, näytettiinpä minulle mummelin entinen mökkikin radanvarressa. Hän oli myynnyt piirakoitaan kulkien kulloisenkin tilanteen mukaan sekä Pieksämäelle että Savonlinnaan.

Kerrottiin että jos matkustajia oli liikkeellä paljon, niin sillä aikaa kun mummeli oli junassa myymässä piirakoita, niin hänen perheensä saattoi paistaa niitä kotona lisää. Ja miehensä toi seisakkeelle täyden korin uusia piirakoita ja vei tyhjän korin kotiin. Kerrottiin että toisinaan kävi niinkin, että kotona ei ollut "palvelijaa" tuomaan uusia piirakoita, jolloin juna odotti seisakkeella niin kauan, että mummeli ehti käydä kotonaan vaihtamassa tyhjän korin täyteen piirakkakoriin. Silloin oli aikaa tällaiseenkin palveluun.

Rantasalmelaiset kertoivat, että aikanaan tultuaan iäkkääksi mummeli lopetti tämän myynnin vai olisiko VR suorastaan lopettanut koko junapalvelunsa tältä rataosalla. Ja lopettaessaan piirakanmyynnin hän oli kertonut kyläläisille ostaneensa noilla piirakkarahoilla kerrostaloasunnon Pieksämäeltä.
kuva 01.02.2014 06:41 Eero Karttunen  
  Kuulin muutama vuosi sitten luotettavalta taholta, että tärinää koskevan riitajutun yhteydessä Tuusulan käräjäoikeus oli kesken riitajutun käsittelyn päättänyt mennä tiettynä päivänä aamuyöllä Keravan Ahjoon suorittamaan katselmusta siitä, kuinka raskas pönttöjuna tärisyttää savikolla uutta kerrostaloa. Kun raskain pönttöjuna Skölvikiin kulki kuulemma aamuyöllä. Minulle kerrottiin, että hovioikeus ei enää ollut suostunut vastaavaaan katselmukseen, vaan uskoi mitä käräjäoikeus oli aamuyöllä tärinän suhteen havainnut.
kuva 06.01.2014 11:02 Eero Karttunen  
  Sen verran vielä lisäyksenä aikaisempaan kommenttiini koskien Havukoskeksi nimettyä kehäradan erkanemisvaihdetta, että aivan nykyisen erkanemisvaihteen tienoilla sijaitsi aikaisemmin Harakkasaareksi kutsuttu peltotien tasoristeys, ja nyt paikalla sijaitsee Harakkasaareksi kutsuttu kevyen liikenteen alikulku.

Harakkasaaren alikulusta ja ympäristöstäkin löytyy täältä kuvia panemalla kuvatekstihakuun hakusanaksi "Harakkasaar".

Tuntuu vähän oudolta että tämä nimi ei kelvaanut erkanemisvaihteen nimeksi kun se on kelvannut alikulun nimeksikin. Vai olisiko aikaisemmin tarkoituksena ollut sijoittaa erkanemisvaihde Havukosken kaupunginosan puolelle, Rekolanpuron sillan pohjoispuolelle, jonne erkanemispaikka jo kerran sijoitettiinkin? Sen jälkeenhän Rekolanpuron siltaa alettiin yhtäkkiä kiireesti leventää, jotta itäistä raidetta voitiin siirtää sillan kohdalla. Tätä samaa asiaa on näköjään ihmetelty täällä aikaisemminkin.
kuva 05.01.2014 17:51 Eero Karttunen  
  Pitkään seudulla asuneena hiukan lisätietoa. Kimmo on aivan oikeassa, Havukosken ja Koivukylän nykyisten kaupunginosien raja kulkee pääradassa. Siten esim. Koivukylän kirjasto ja Koivukylän terveysasema sijaitsevat itse asiassa Havukosken puolella. Asiaa vielä sekoittaa nimitys Koivukylän suuralue, joka ulottuu aina Ilolasta ja Leinelästä Päiväkumpuun saakka.

Ja tosiaan Peijaksen sairaalan piti tulla alunperin Peijaksen tilalle Hanabölenkosken eli Havukosken lähelle Päiväkummun puolelle, mutta sairaalan paikka siirrettiin myöhemmin nykyiseen Asolan kaupunginosaan. Rekolalainen kunnallispoliitikko yritti turhaan muuttaa sairaalan nimeä Asolan sairaalaksi. Kun paperissa jo luki Peijaksen sairaala, nimeä ei kuulemma voinut enää vaihtaa.

Havukosken kaupunginosan nimi tuli käyttöön siitä, että kerrostaloalue rakennettiin Havukosken tilan entisille metsäalueelle. Nimikin tuntui varmaan rakennusliikkeistä "myyvältä". Havukosken tilan päärakennus sijaitsee vieläkin lähellä Hanabölen jo purettua myllyä.

Koivukylän kaupunginosan "myyvä" nimi otettiin taas vanhalta Koivukylän (paljon koivua kasvaneelta) omakotialueelta, joka sijaitsee Asolan omakotialueen eteläpuolella, nykyisen kehäratalinjan molemmin puolin, siis nykyisen Leinelän kerrostaloalueen vieressä. Kehäradan tieltä suunnilleen Asolan puolenvaihtopaikan kohdalta purettiin muutama vanha Koivukylän omakotitalo.

Vanha Koivukylän omakotialue on taas aivan eri asia kuin Asolan alkuperäinen rintamamieskyläalue, joka perustettiin seurakunnan pakkoluovuttamalle metsäalueella Rekolan kartanon eteläpuolelle 1940-luvun lopulla (lähes Rekolan vanhan aseman kohdalle, suunnilleen Honkatien ja Asolantien rajaamalle alueelle). Aikaisemmin Asolalla tarkoitettiin vain tätä rintamieskylän aluetta, mutta nykyisin Asolan kaupunginosa ulottuu Koivukylän kaupunginosasta Korson rajalla saakka.

Tosiaan tuo "Rekolan paimenpoika" Taisto Mäki juoksi aikoinaan juuri näitä kujia. Hän sai pari vuotta sitten muistokiven Rekolan urheilukentälle. Ja kaunista luontoa on ihan viime aikonakin tosiaan seudulla tuhottu, ihan Koivukylän aseman parkkipaikasta alkaen. Jopa perinteinen puron nimi Rekolanpuro on muutettu karttoihin nimeksi Rekolanoja osiltaan tuhoamisen helpottamiseksi, vaikka seudulla ei vesistöjä liiaksi ole pilattavaksi.

Sitä vähän ihmettelen, miksi keharadan erkanemisvaihteen nimeksi on annettu Havukoski, vaikka tuo paikka on Jokiniemen kaupunginosassa varsin kaukana alkuperäisestä Havukoskesta. Jo kun kävin Tikkurilan yhteiskoulua 1950-luvun lopulta alkaen, teimme koululta retkiä Harakkasaareen, joka on Hiekkaharjun seisakkeen ja Rekolanpuron välillä pellon keskellä oleva metsäsaareke. Eli aivan nykyisen kehäradan erkanemisvaihteen vieressä. Paikan sijainnin suhteen erkanemisvaihteen nimeksi olisi sopinut ennemminkin tuo Harakkasaari. Tämä nimi on vieläkin ainakin seudun vanhemman väestön tiedossa, vaikka tuota saareketta nykyisin golf-kentän keskellä ei näytä olevan nykyisin nimetty karttoihin millään nimellä.
kuva 12.01.2013 13:32 Eero Karttunen  
  Yllä kysyttiin ruumisvaunujen kuljettamisesta henkilöjunissa. Kun kävin Tikkurilassa junalla koulua vuosina 1957 - 1965, niin vain kerran näin ruumisvaunun (paikallisluonteisissa) henkilöjunassa. Lauantaina klo 13.45 Hiekkaharjusta lähtevässä, Porvooseen matkaavassa paikallisjunassa viimeisenä vaununa keikkui kuvan 17737 kaltainen ruumisvaunu, ristillä varustettuna. Muistaakseni vaunun osoitelapussa luki Porvoo. Tuohon aikaanhan lauantaina tehtiin töitä ainakin puoleenpäivään saakka ja sunnuntai oli yleinen hautauspäivä.

Sen sijaan monen muunlaisia vaunuja oli henkilöjunien perässä, siis tavallisten posti- ja vankivaunujen lisäksi. Olipa kerran Tikkurilaan Riihimäen suunnasta saapuvan paikallisjunan viimeisenä vaununa hevostenkuljetusvaunukin. Konduktöörin mielestä Tikkurilassa olisi pitänyt olla vaunussa olevalle hevoselle vastaanottajakin, ja siinä konduktööri ja paikalle tullut asemamies sitten ihmettelivät, mitäs nyt tehdään kun junan pitää lähteä eteenpäin. Siitä konduktööri kiinnittämään hevosvaunun jarrua ja irrottamaan hevosvaunua junasta. Tuumasi vain asemamiehelle, että Kiskokalle saa hakea vaunu sivuraiteelle. Asemamies vain hädissään ehti huikata, että ota edes tavaravaunusta helyt viimeiseen matkustajavaunuun. Kun se oli tehty, juna lähti ja punahattuinen jäi aseman eteen ihmettelemään pääraiteille jäänyttä tavaravaunua.
kuva 15.06.2012 23:01 Eero Karttunen  
  Pertun kuvat ovat tosiaan yleensä erittäin laadukkaita. Ainakin minulle nuo kauniit maisemat ovat melkein tuntemattomia, joten kovin mielelläni olen katsellut ja katselen edelleen Pertun kuvia. Eikä noita kuvissa esiintyviä vetureitakaan täällä Helsingin seudulla liiaksi ole näkynyt. Jatka ehdottomasti samaan tahtiin kuviesi julkaisua, kuvillasi on kiitollinen katsojakunta. Ainahan kaikki eivät ole kaikista kuva-aiheista kiinnostuneita, mutta yleensä he ymmärtävät hypätä itseä kiinnostamattomat kuvat kaikessa hiljaisuudessa ohitse.