Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
27.09. 21:33 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Hieno kuva! Jos kohta noin 99 prosentissa näkemistäni vaihdelyhtykuvista lyhtyjen päätyikkunat ovat kirkasta lasia, tuossa se näyttäisi olevan helmiäisvalkeata: http://vaunut.org/kuva/168354 . Lisäksi Jukka Ahtiaisen ja Jari Auvisen »VR Suomi ― Dieselien aikaan» -kirjan sivulla kaksitoista olevassa kuvassa numero yksitoista on nähtävillä vesiviskurin lyhtyopastin, jonka päätylasi on »maitolasi». | ||||
|
27.09. 19:14 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Jos Sähködeeveri (Sv1) oli Kakkosen isoäiti, Iso Vaalee on sen äiti. Jollei Strömberg olisi 70-luvulla innostunut askartelemaan GE:n 60-luvulla Nevadan autiomaan ufoista takaisinmallintaman gto-tyristorin ja taajuusmuuttajan parissa, sekä viimein 70- ja 80-lukujen taitteessa kokeillut yhdessä Valtionrautateitten kanssa Sähködeeverissä niiden sopivuutta kulkulaitoskäyttöön, oikosulkumoottori ― eräs Nikola Teslan lahjoista maailmalle ―, pyörittäisi kai vieläkin teollisuutemme vakionopeudella pauhaavia pumppuja, puhaltimia ja kuljettimia ― aarnetenkaskepa-asuisten veturinkuljettajien korventaessa eväitään kentänheikennys- ja sähköjarruvastusten päällä. Oikkarivetureiden evoluutio ei kuitenkaan päättynyt Kakkoseen ja Penaan. Niin eleettömästi kuin Kakkonen nuoruutensa voimissaan päätöinään vetikin 2000-tonnisia paperijunia Raumalle. Kolmosessa on monia uudisominaisuuksia ― ohjausvaunukäyttö- ja seka-ajovalmiutta ( http://vaunut.org/kuva/147571 ), »Last Mile» -genua ( http://vaunut.org/kuva/111963 ) ja ratskua ( http://vaunut.org/kuva/165919 ). Tällaiset kilikalit ovat lievästi sanoen hyödyllisiä, mutta myös substanssiasiaa on saatu vietyä eteenpäin. Niin suuriruokaisen kuvan kuin Kolmosesta saakin sen nimellistuntitehoa ja vetovoimakäyrää töllöttämällä, kaikkein kitsain ja lommoposkisin kuljettaja ei saa vietyä Kakkosella junaa paikasta A paikkaan B niin kohtuullisin kilowattitunnein kuin Kolmosella ― ei vaikka kaikkensa tekisi. Kolmonen on päivitetty versio Kakkosesta. Se on oikkarivetureidemme uusin sukupolvi. |
||||
|
25.09. 21:56 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Tosiaan, Valloissahan on myös ilmatislaamo. Eli ei sitä hitsauskaasua varmaankaan sitten sinne suuntaan ole trokattu... | ||||
|
|
25.09. 21:54 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Avoimeen dataan näkyy kirjatun myöhästymissyyksi veturivian sijaan »Kalusto, moottorijunat ja vaunut: Kalustovika», mikä meinaa jonkun vaunun rikki menoa. | ||||
|
24.09. 13:27 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Kirjan »Veturimieskaskuja» (toim. nimim. »Lapio» SVML:n Helsingin osaston järjestämän keruukilpailun tuottaman aineiston mukaan v. 1950) s. 71: »Pasilan veturimiehille tuttu kuljettaja Åhman oli kerran päivystyspalveluksessa Helsingin satamassa. Oli hiostavan kuuma kesäpäivä. Veturissa olevat kuljettaja ja lämmittäjä hikoilivat kuin saunassa. Tuli viimein työskentelyssä pieni tervetullut tauko. Kuljettaja Åhman käytti tilaisuutta hyväkseen, ja koska ei paikalla sattunut olemaan ketään sivullisia, hän vähensi nopeasti yltään tarpeellisen määrän vaatteita ― ja painui uimaan. Mutta kauan sitä iloa ei hänelle riittänyt, sillä aina valpas poliisi sattuikin tulemaan paikalle, vaikka siihen aikaan ei radiopoliisia vielä Suomessa osattu aavistaakaan. Tuskin oli radiokaan vielä keksitty. Poliisi oli kiukkua täynnä ja huusi Åhman'ille: "Ei siellä saa uida!" "Kyllä tässä nyt on uitava, muuten tänne hukkuu", vastasi Åhman.» |
||||
|
20.09. 11:09 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Nimenomaan näin se oli, Jarno muistaa oikein: https://yle.fi/a/3-12309655 . Linkin takaa löytyvät mm. lauseet »Mukana suunnittelussa olivat kuljettajat, vaihtotyönjohtajat sekä työsuojeluvaltuutetut. Olemme tyytyväisiä, että saimme juuri meitä palvelevan veturin.» Eo. räpsähuomioni koskevat yleisesti kokemustani erilaisista kulkulaitoksista, jotka siis koostuvat lähinnä linja-autoista. Mitä sen sijaan tulee tähän nimenomaiseen Krokotiiliin, kuljettajan vesipullo löytyy todennäköisimmin Dimex-housujen reisitaskusta. Tyypillisesti nykyaikaisen päivystysveturin käyttötunneista suurin osa kun kertyy käkättimellä ohjaten. |
||||
|
|
20.09. 10:01 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Ehkäpä juuri siksi mainittu räpsä onkin kätketty kuva-alan ulkopuolelle. Se on muuten myös luultavin syy siihen, miksi erään toisen laitoksen ajopöytä on kalteva; siten ettei vesipullo aikaa voittaen pysyisikään pöydällä koneen nuljuessa kiskoja pitkin. | ||||
|
|
20.09. 07:50 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Televisioita näyttää olevan peräti kolme kappaletta. Noinkohan nekin ovat analogisia? Vaikkei kahvimukitelinettä näy kuvan sektorissa, sellainen saattaa silti piileskellä kuva-alan ulkopuolelta. En muista, kun minut on käsketty Krokotiilin kajuuttaan vain kerran, tapauksen täytyi melkein olla tiistaina 28/2-2023. Se oli Perkiön varikolla, luultavasti »Keskitiellä» (r. 877), siinä pohjoispuolella. Kroksun numeroa en muista. Kahvikuppitelakkaa koskeva huomio on teknisen piirtäjän havainnoksi terävä, herra Esa. Vesipullon sopiva laskupaikka on sellainen asia, jota laitoksen käyttäjä etsii ensimmäiseksi, mutta joka tulee ohjaamon kojeiden sijoittelua ja ergonomiaa funtsailevalle suunnittelijalle mieleen viimeisenä. Kaikenlaisia pattereita, puhaltimia, vipperöitä ja ilmasuuttimia kyllä riittää. Ilmankos moni vanhempi, pitkää pikitietä kulkenut linja-autonkuljettaja näyttääkin niin kuivakkaalta. |
||||
|
18.09. 10:26 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Edo-tötterö on sellainen laitos, että sekin saattaa joskus tiltata, jos kohta ei toki lainkaan siinä laajuudessa kuin kuulemma aikanaan ohjausvaunukoeajojen aikaan. Herkästi Edo-kuljettajalle tulee tällaisessa tilanteessa »veturireissu». Niin tässäkin on voinut käydä, koska Juliasta katsoen näyttää siltä, kuin tötterö olisi rullaillut tähän, seisonut vartin »konepelti auki» ja sitten jatkanut jälleen matkaansa. | ||||
|
18.09. 07:42 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Tulee mieleen sekin, kun Kontiomäessä purettiin joskus suursäkkitavaraa venäläisistä Vokeista: http://vaunut.org/kuva/94971 . Vastaavanlaiset lannoitesäkkikyyditykset eivät kai olisi kaukaa haettu, jos olisi tullut tilanne, ettei Ruokiksen suunnalle ole siihen hätään mistään saatavilla umpivaunuja, mutta jotain tiettyä lannoitetta täytyisi aivan välttämättä saada heti ensimmäisellä junalla maailmalle. Pasutevaunuja Ruokiksessa riittää. Johonkin tämänsuuntaiseen viittaisi Eemilinkin havainto yksittäisestä pasutevaunusta. Harvemmin apatiittia on yhden vaunun ryhmällä viety. | ||||
|
|
18.09. 07:16 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Nyt sitten vaan jäädään odottelemaan sitä päivää, kun joku on nähnyt jostain sillalta, mitä tällaiseen irtolastikonttivaunuun on tällä välillä pakattu, ja tosiaan kumpaan suuntaan tavaraa menee... | ||||
|
|
17.09. 22:15 | Ari-Pekka Lanne | ||
| No niin mää olinkin lukevinani. Ja sitä ihmettelin kommentissani. Kunnes kuvatekstin uudelleen luettuani katkaisin iltasadustani hännän pois. Ja ilman tuota Rasmuksen äskeistä täsmennystä olisin jäänyt loppuiäksi siihen käsitykseen, että luin väärin. =oD | ||||
|
|
17.09. 21:59 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Näköjään... | ||||
|
|
17.09. 21:39 | Ari-Pekka Lanne | ||
| No jukra, enpä tosiaan ole huomannut, että näillä olisi kuljetettu apatiittia. Kun eihän näissä ole katettakaan: http://vaunut.org/kuva/158271 . Tai ei ainakaan pasutekuljetuksissa ole näkynyt. Voi vain kuvitella, miltä avonainen apatia-Sggrrs näyttäisi, kun umpinaiset apatiatatitkin pölisevät noin: http://vaunut.org/kuva/66537 . Toisaalta torjuin apatiaa silläkin, kun Ukissa on tavallisesti totuttu purkamaan ainetta alakautta, raiteiden r. 116 ja r. 501 purkupaikoilla. Mutta kai toki tarvittaessa konttienkin kippaileminen sujuu »Kalinkassa», kuten paikalliset kutsuvat r. 501:n apatiapaikkaa. |
||||
|
|
17.09. 17:28 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Jännä havainto. Muistan kun kerran muutama vuosi sitten ollessani komennuksella Turussa, tavarasatamasta tuli illansuusekuliin T 3515 muutama pasutevaunu. Vaunut olivat hakemassa jonkun laivan kyydissä tulleita uusia tai kunnostettuja Innofreight-konttejaan. Tosin niiden täytyi olla Sgmmns-w -vaunuja, koska näitä Sggrrs-kaksoisvaunuja ei sovi kelkkoa ilman kontteja. ( https://www.vrtranspoint.fi/fi/vr-transpoint/asiakkaan-opas/kalusto/rautatiekalusto/kotimaan-liikenteen-vaunut/modulaariset-vaunut/avokalusto/modulaarinen-vaunu---sggrrs/ ) Eivätkä kyllä nämä kuvan kontitkaan näytä suoraan tehtaalta tulleilta. | ||||
|
17.09. 10:12 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Karhulan rautatien ratapihakonduktöörikysymykseen löytyy vastaus RavemaZ:in lauantaina 21/5-2011 julkaisemalta tuuttivideolta »Move90 Karhulan―Sunilan yksityisellä rautatiellä Kotkassa osa 1/2» ( https://youtu.be/I9xDpes6wyQ?si=qAcoSLRS3ouLzwOe ). Move-kuljettaja kertoilee kippariasiasta videon kohdassa 1:00: »Joo meil on kaikki; on kuljettajii ja konnareit ja... Aina vuoroviikoin ollaan...» | ||||
|
|
16.09. 13:03 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Täykkärikinkereissä on perinteisesti korvennettu JHL:n väkeä, jonka riveissä ratatyökoneen- ja vaihtotyökuljettajat seisovat. Ei kai Paperiliitto ole sen erikoisempi. Tai toki kumpikin on kieltämättä yhtä outo rautatieläisten ammattiliitoksi. Oleellisempaa täykkärin kannalta kaiketi on se, että on pohjilla veturinkuljettajan lupakirja. Jollei Simo sitten meinaa sitä, että ansaintamielessä kannattaa mieluummin pysyä Paperiliitossa kuin vaihtaa Veturimiesliittoon ― tai mikä RAU se nykyään lienee. Epäilemättä niin voi olla ―, paperimiehillä on kuulemma kovat liksat. Se on, kun mää mietin tämänkin taas sen kautta, että jos on semmonen tyyppi, että on totuttanut itsensä kuuntelemaan Tampellan fyrinää ― eikä haittaa vaikka kreosoottikin vähän tuoksahtaisi. |
||||
|
|
16.09. 06:45 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Ai, harmi jos näin on. Valtionrautateillä on tälläkin hetkellä käynnissä täydennyskoulutus. Olisi voinut luulla, että sinne olisi karhulalaisiakin ängennyt hankkimaan tyyppejä... | ||||
|
|
15.09. 18:18 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Monikohan KSR:n veturinkuljettajista innostuu Karhulan rautatien toiminnan loppuessa ajamaan Kotkan sähkömottia? Paljonkohan heitä kaikkeistaan on? Entä tavaraliikennekonduktöörejä? Ja millaiseksi lienee yhtiön rautatieläisten ikäjakauma muodostunut; onko vallan eläkevaareja? | ||||
|
15.09. 12:06 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Matti Bergströmin ja Olavi Kilpiön kirjassa »Leveät kiskot» kerrotaan Karhulan radan kiskojen olleen alkuun metripainoltaan 22-kiloisia, mutta vaihdetun 1950-luvulla 30-kiloisiksi. Siispä kuvan leiviskän kaksi kevyempää siivua lienevät K22- ja K30-kiskoista leikattuja. Sen verran, mitä kuvasta mittaillen saa mittasuhteista selvää, näin voisi ollakin. Edellä mainitun kirjan sivulta 212 selviää, että radan päälinjan kiskot vaihdettiin 1980- ja 1990-lukujen kuluessa 43-kiloisiksi, ollen sitä metripainoa vielä vuonna 2008 kirjaa valmistettaessa. Mutta leiviskän hujopein siivu ei kai oikein voi olla muuta kuin K54-soiroa... Kuvan leiviskä meinaa ehkäpä, että sitä vuonna 1975 askarrellessa on rautatieyhtiön tavoitteenasetantana ollut, että sen liikennöimälle radalle saataisiin jonain päivänä 54-kiloiset kiskot. »Leveät kiskot» -kirjan sivulla 210 lukeekin: »Raskaampien vaunujen ja liikenteen takia alkoi kiskotus olla 1970-luvulla jälleen liian kevyt.» Olisiko tämä leiviskä sitten tosiaan ollut jonkinlainen 75-vuotissynttärikevennys... |
||||
|
14.09. 16:33 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Matti Bergströmin ja Olavi Kilpiön kirjan »Leveät kiskot» s. 182 selviää, että Karhulan rata oli alunperin 785 mm kapsua. Kirjan s. 187 kerrotaan, että raideleveys muutettiin 1524 mm:iin v. 1926 aikana. | ||||
|
|
14.09. 15:43 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Näyttää Karhulan radan kiskotuksen kehityskaarelta. Olisiko K22 -> K33 -> K54? Tästä ei voi olla tulematta mieleen vastaavasti: https://images.app.goo.gl/K9ddNk5uYqHAdKUY9 |
||||
|
13.09. 21:50 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Tämä junatupa on nähtävästi sisältä nähtynä tämmöinen lastulevyeldoraado: http://vaunut.org/kuva/170256 ? | ||||
|
11.09. 00:39 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Ne erottaa helpoiten siitä, kun näissä ei ole Tau-vaunuista tuttuja jarrusiltoja vaunujen päissä. Koska vaunuilla kuljetettava savi liukastuttaa pahanpäiväisesti päädyissä olevat astimet ja oterivat, Taut olivat radio-ohjauskuljettajan ja muun vaihtotöissä vaunuissa matkustamaan joutuvan henkilöstön kannalta näitä Taimn-u -vaunuja käyttäjäystävällisempiä. Mutta onkohan Taut jo vallan hävitetty..? Tässäkin savivaunut ovat keulassa, niin on todennäköistä, että kaikkein pisimmät työntöliikkeet joudutaan tekemään juuri savivaunut edellä. | ||||
|
|
10.09. 15:18 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Kyllä pienempiäkin teitä sai täytteenä nuohota. Oli varsin vaihtelevaa työtä. Ja yleisönpalvelutehtävä. | ||||
|
|
10.09. 12:18 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Jätin myös reilu parikymmentä vuotta sitten yliopiston kemian alkuunsa kesken, kun maistui kalkilta. Toisin sanoen alkoi silloin aikanaan nuorena kollina oikein tosissaan poltella veturimiesjutut. Vaan eipä sinnekään sitten niin vain menty. Vaati loppujen lopuksi melko jäätävät ennakkotyöt. Tekun luentosalien lauteet, pitkät yöt pikavuoron sarvissa ― satoja öitä maailman tylsimmäksi sanottua valtatietä eli »Riksåttania» päästä päähän ― ja vielä raskasta ratapihapalvelusta. Monta kertaa meinasi noilla taipaleilla jo itseltäkin usko loppua, mutta ei kyllä todellakaan kaduta. Näin jälkikäteen arvostan sitäkin, kun monenlaista tuli erilaisten maailmojen varsilla nähtyä. | ||||
|
|
10.09. 10:31 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Kaoliinia tosiaan. Puhutaan »savesta». Jämsänkosken tehdas sitä ainakin vielä tarvitsee, vieläpä eri laatuisia sellaisia. Taitaa Raumankin paperitehdas tarvita, mutta se on perinteisesti saanut päiväannoksensa kuorma-autoilla läheisestä satamasta. | ||||
|
09.09. 22:38 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Kysyin asiasta Väylältä. Ja projektipäällikkö Maija Lavapurohan vastasi: »Nämä lyhyet kiskot ovat väliaikaisia ja niitä käytetään apukiskoina, kun sillalle on viety uusia pölkkyjä. Uusien pölkkyjen asennukseen on käytetty kuvassakin [kuva http://vaunut.org/kuva/170555 ] näkyvää kiskopyöräkaivinkonetta, eli kone asentaa ensin pölkyt ja sitten taas pätkät kiskoja, jotta se ulottuu taas pidemmälle.» | ||||
|
|
09.09. 19:12 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Äh, niin sen tietenkin täytyy olla. Eikä mullakaan, tekun käyneellä, ollut sen vertaa palikat kasassa, että olisi raksuttanut. | ||||
|
09.09. 14:53 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Jollei suorastaan korjaamolle, Kari. Tämäkin tapaus oli kova juttu aikanaan. Mutta mieti, siitä on olevinaan jo kahdeksan vuotta. Ja kuitenkin se oli vain reilu viikko Museorautatieyhdistys ry:n kaakonkulman syysretken jälkeen. Siis se syysretki Kouvolan Turistihovin yöpymisineen, joka oli ihan just eilen. Ei lainkaan enää pysy mukana ajan kulumisessa. | ||||
|
|
09.09. 13:58 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Tuolla ylempänä varikolla seisoneesta veturista oli kai päässeet paineet purkaantumaan jarrusylintereistä, minkä jälkeen hra Newton oli ottanut ohjat. | ||||
|
|
09.09. 13:39 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Maanantai-illansuussa 3/10-2016 tässä nähtiinkin eräänlainen ihme, kun yksinäinen Siperian Susi liikennöi tämän viuhkan eteläisintä raidetta pitkin. | ||||
|
08.09. 19:39 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Näköjään: http://vaunut.org/kuva/170587 Mielenkiintoista... Ja hienosti toimittu ―, siis aidan raosta kurkistellen ja pitkällä putkella zoomaillen. Tiesin että harrastajakolleegaan voi luottaa näissä asioissa. |
||||
|
|
08.09. 11:22 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Radan profiili huomioiden kärry löytyy todennäköisemmin Viinikasta kuin Lielahdesta. Mutta jos käyt katsomassa kiskonpätkiä lähempää, niin muista toki pysyä poissa rautatiealueelta. Muuten ensimmäisenä ohi ajavan junan kuljettaja kilauttaa aitojen väärällä puolella havaitsemastaan henkilöstä liikenteenohjaajalle, jolloin paikalla käynnistyy herkästi »viranomaistehtävä». | ||||
|
|
08.09. 09:42 | Ari-Pekka Lanne | ||
| RATOn osassa 8 (Rautatiesillat), kuten myös osassa 19 (Jatkuvakiskoraiteet ja -vaihteet) vannotetaan pidättäytymään käyttämästä kiskonjatkoksia rautatiesilloilla. Toisaalta, kunhan syyshelteet hellittävät, päästäneen jatkuvakiskon termiittihitsaamisen kannalta sopiviin lämpötilaolosuhteisiin... Ajokiskojen lisäksi tällaisessa höyryveturiajan nostalgisessa ristikkosillassa tarvitaan toki liikkuvan kaluston suistumisen varalta suojakiskot, jollaisina voidaan RATOn (8, Rautatiesillat) mukaan käyttää myös kierrätyskiskoa ―, joka tapauksessa pääsääntöisesti metripainoltaan 54-kiloista kiskoa. Mietin että olisivatko kaikkikin näistä kasan palikoista varattu juuri suojakiskoiksi... Kuvasta on huono sanoa, mutta eivätkös nämä pätkät näytäkin hiukan ohuempia kuin aivan etualan, kuvan ulkopuolelle jatkuvat pidemmät soirot, jotka näyttävät 60-kiloisilta? Tässä sillan hiekkapuhallustyömaan Lempäälän puoleisessa päässä on näkynyt nököttävän myös pienillä laippapyörillä varustettu, raidetta pitkin liikuteltava rakennustelinehökötys. Kuvasta en sitä kuitenkaan erota. Kävitkö katsomassa, olikohan se karannut alamäkeen rautikselle tai Viinikkaan? |
||||
|
08.09. 09:23 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Mitä monimutkaisemmista vaihtotöistä on kyse, sen selvemmin niissä alkaa tulla esille tekijän kädenjälki. Yksi kippari suunnittelee pitkän junan hajotuksen niin, että työntää ensin keulapuoliskon johonkin pois tieltä, eli aloittaa käsittelyn puolta kevyemmällä loppupuoliskolla ja ottaa sen lajiteltuaan uudelleen kiinni keulaosasta lajitellen lopuksi sen. Toinen sen sijaan liikuttaa koko maailmaa kerralla. Joissain tilanteissa saattaisi olla edullisempaa mennä aluksi junaan kiinni topparipäästä, mutta osa välttää sitä kuin ruttoa läntäten veturin pakonomaisesti aina häntään. Esimerkiksi kaikkea tällaista. | ||||
|
07.09. 16:14 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Kun nyt alettiin muistelemaan maanteiden kulkulaitosten loistavaa menneisyyttä, niin tässä yhteydessä ei voi olla mainitsematta kuvaajan takaoikealla olevaa Eorjoen Romu Oy:tä. Se teki viime talven ja kevään mittaan Satakunnan Liikenteen kanssa kaupat Kabus TC6Z3 -linja-autoista. Kilohinnalla menivät. | ||||
|
|
07.09. 00:47 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Kiitos vinkistä, Timo! Täytyy joskus topata kastamaan. =oD | ||||
|
|
03.09. 13:47 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Oikein. Mikko Alameren ja Ilkka Hovin kirjassa »Rautatiet ja pienoisrautatiet» (Tammi, 1984) seisoo sivulla 101: »Liikennöimisen suola ovat vaihtotyöt: junien kokoaminen ja purkaminen, vaunujen siirto niiden määräraiteille oikeaan järjestykseen.» Toteamus on kerrottu pienoisrautateitä käsittelevässä luvussa, mutta se pätee yhtä hyvin 1:1-rautatien liikenteeseen. Rauman sataman vaihtotöissä pilkotaan pitkiä sekalaisia junia, ja näin toisistaan erkaantuneita vaunuja kerätään uudelleen letkoiksi eri asiakas- ja seisontaraiteilleen. Usein kiivainta rouhimista tapahtuu »Petäjäksen vaihteella» (V170). Puhutaan »Hakunin humpasta». Samassa rytäkässä tehdään varastojen kääntöjä. Veturi saattaa jossain vaiheessa olla kiilautuneena vaunuroikkien väliinkin. Käydään »Wassilla» (r. 411) ja »Savimaailmassa» (r. 535-537). Jos oudompi mies joutuu osalliseksi siihen myllytykseen, tulee aiemmin kuin äkkiä se, että »mihin näitä vaunuja viedään?» |
||||
|
02.09. 01:12 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Kautta aikain paras veturimiesten työasu oli juurikin tämä aarnetenkaskepa. | ||||
|
|
02.09. 01:10 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Asia vilpitön, Rasmus. Muistan itsekin, kun kymmenen vuotta sitten purin ― sentään seitsemän talven ajan ― aamuöisin kappaletavarakuormia Turku-Oulu -yöpikavuorosta Kokkolan Matkahuoltoon, niin parkkikentän toisella laidalla jo heräteltiin Iso Vaaleita tulevan päivän linja-ajoihin. Sellaiset äänimaisemat eivät vain unohdu. Enkä edellä kirjoittamallani tarkoittanut myöskään väheksyä »hajuvesijunia». =oD | ||||
|
|
01.09. 20:35 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Rasmus kirjoitti Kokkelsbyn deeveristöstä eilen lauantaina 31/8 klo 14:51: »Yleisimmiten on vain yksi, joka ilmeisesti vain päivystäjänä.» ― Vain päivystäjänä? Sehän on kovinta työtä, mihin Valtionrautatiet voi veturinsa tai sen miehistön määrätä. Erityisesti radio-ohjaustyötä pidetään kuljettajan tingeistä vaativimpana. Vielä viisitoista vuotta sitten ― ennen kuin ratapihakonduktöörit olivat saaneet koulutuksen vetureihin ja radio-ohjaustöihin ― Raumalla oli muutamien veturinkuljettajien miehistöpaikka, josta saattoi eläköityä vanhoja veturimiehiä, jotka olivat »katsoneet Simin päätyä» vuosikymmeniä ― toisin sanoen tehneet lähes pelkästään vaihtotöitä Rauman satamassa ja metsäteollisuudessa. Urbaanin rautatieläislegendan mukaan eräs tällainen raumalainen oli ollut komennuksella Kokkolassa, tehden siellä vaihtotöitä. Työntöliikettä letkan keulalla puheella ohjannut kokkolalainen kippari oli ihmetellyt, kun vaunuletkaa rautikselta kohti Ykspihlajaa Deeverillä työnnettäessä nopeus tuntui pysyttelevän alta kympissä. Selvisi, että kuljettaja oli passannut tehon sellaiseksi, ja perkasi ohjaamossa kalaverkkoja. Juttu ei tietenkään voi olla tosi, mutta tietyn osumatarkkuutensa lisäksi siitä kuultaa läpi porilainen kerronta. Porilaiset kun kuulemma kutsuvat raumalaisia mm. »kalaverkonperkaajiksi». |
||||
|
31.08. 09:37 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Raffi juttu, herra Esa. On sitä näköjään ennenkin osattu. Aina on ollut niitä, jotka eivät vain ymmärrä, hiffaa. Ratkaisusi oli oikea, vaikka hinta siitä olikin kova. Se ei ollut ainoastaan kohtuuton itsellesi, kun jouduit luopumaan unelma-alan työpaikasta ja siihen liittyvistä uranäkymistä. Huomioiden roihusi metallitekniikkaa, koneenrakennusta ja rautateitä kohtaan sekä pedantti, asioiden syvyyksiin paneutuva taipumuksesi, rikoksella ja vääryydellä sekä järjenvastaisella hulluudella toimeenpannusta ulos savustamisesta aikaa voittaen kerääntynyt menetys veturiteollisuudellemme ja rautateillemme on mittaamattoman raskas. Arvostan asennettasi, jolla olet selvinnyt tuostakin. | ||||
|
29.08. 08:55 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Ari Julkun ja Kimmo Pyrhösen »Dr13 ― Kymen Hurun tarina» -kirjasta poimittua: Dr13 2302 valmistui Ranskassa v. 1962, ja luovutettiin Valtionrautateille perjantaina 19/4-1963. Veturi valmistui sarjansa ensimmäisestä saneerauksesta, jonka yhteydessä se sai myös ensimmäisenä Alstikkana kaksoispaiskarit, torstain 14/6-1990. Viimeisen linja-ajonsa veturi teki perjantaina 21/1-2000 Turusta Tampereelle junassa P 815. Hylkäyspäätös tehtiin lauantaina 1/4-2000, ja veturi romutettiin Hyvinkäällä seuraavana vuonna. | ||||
|
26.08. 11:42 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Janin perjantai-illansuussa 5/1-2018 laittamaan aloituskommenttiin linkatut mäkeenjäännit ovat Julian nopeuskäyristä katsoen olleet juurikin siinä poliisilaitoksen mäessä, ennen Kauno Saarion asuinkasarmia. | ||||
|
|
25.08. 20:40 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Mainittavia ja mainittavia, miten sen ottaa, Korkki. Siinä vanhojen veturitallin jälkeen on mielenkiintoinen mäki. Mäki on kai ainakin osittain teennäinen, johtuen toisaalta siitä, kun rautatie kulkee Maantiekadun sillan ali ja toisaalta siitä, kun se kulkee heti sen jälkeen Luvianpuistokadun yli. Mäki sinänsä ei vielä kovin kummoinen olisi, mutta kun huipulla on aina vastassa käyrille käännettyjä vaihteita, joissa on sadan tonnin raikastevaunuilla Sn 20. Sanotaanko että kyllä se mäki vaatii hiivatekuormajunalla joka kerta suorastaan keskittymistä. Mutta ei hyvä tavaton sentään, tuossa ylläkin kommentoinut Keskinen on hävinnyt palstalta. Harmillista... |
||||
|
21.08. 11:52 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Ei tarvinnut peräyttää. Junassa oli vaihtotyöpätevä konduktööri, niin työntämällä saatiin vekslailtua juna 466:n kohtauksen jälkeen rikkinäiseen vaihteeseen päättyvältä kakkoselta. Mietinkin siinä, että kyl ratapihan reunalle yleisöksi saapunut hahmo saattaa Timo olla, vaikkei näkynyt Jopoa tällä kertaa. =o) | ||||
|
21.08. 07:22 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Auts, kaukana ammattilaisesta. Jonkinlainen ajoharjoittelija tai nuorempi lämppäri korkeintaan. Mutta joskus tulee se, että jos kolmioavaimella hiukan raottaisi plootuluukkua, että mitähän kraanoja ja magneettiventtiileitä sen taakse on kätketty. Rautateillä useimmat asioista tai laitoksista näyttävät päälle päin yksinkertaisemmilta kuin ovatkaan. | ||||
|
|
20.08. 16:56 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Sr3/Dr19:n ratskun tarkkuus Dv12/Dr14:n amerikkalaiseen jälkiasennusratskuun verraten tulee paljolti siitä, kun viivettä ei ole juuri ollenkaan. Tai jos aavistuksen onkin, niin se ei sentään vaihtele veturiyksilöittäin ja kuukautiskierron mukaan. Pelkkää veturia tai yhtä vaunua kiinni muuhun kalustoon ajettaessa, erityisesti mäkisessä maastossa, auttaa sekin, kun voi käyttää tehopyyntejä pientä suorista vastaan, mitä Deeverin ja Seepran käksy ei hyväksy ollenkaan. | ||||
|
20.08. 14:11 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Toki unohtamatta sitä, ettei Edo tiedä Siperian Sudesta. | ||||
|
|
20.08. 10:44 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Tuntematta mitenkään Savon seudun vaihtotyökäytäntöjä tai katsomatta edes traagisia aikatauluja, keksin heti yleisellä tasolla monta syytä, miksi Deeveriä edelleen tarvitaan vaihtotöissä. Tyypillisesti saattaa olla, että juna on pilkottava perillä ehkä moneenkin osaan, jolloin tullaan heti siihen, ettei pärjätä pelkillä vetoliikkeillä, vaan tarvitaan myös työntöjä. Työntämistä tarvitaan, vaikka vaunusto vietäisiin sellaisenaan, katkaisemattomana toppariin päättyvälle kuormauspaikalle. Paljonko näihin menee aikaa, joutaako Kolmonen tai matkakuljettaja olemaan Sorsiksessa niin pitkään. Jos vaihtotyöt tehdään radio-ohjauksella, ei riitä että veturissa on siihen sopiva varustelu, vaan sitä käyttävällä matka- tai vaihtotyökuljettajalla on oltava kortti paitsi Kolmoseen, sen lisäksi myös kyseisellä laitoksella tehtäviin radio-ohjaustöihin; eivätkä ne tule samassa paketissa. Voi esim. olla, että matkakuljettajalla on kortti Kolmoseen, muttei radio-ohjaustöihin, ja vaihtotyökuljettajalla kortti Deeveriin ja sillä tehtäviin radio-ohjaustöihin, muttei Kolmoseen. |
||||