Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
04.12.2017 17:15 | Hannu Peltola | ||
| Tuossa Kurtin linkin kuvassa näkyy selkeämmin Kanan ja Mp-vaunun kytkentä ja kyllä se kovasti näyttää siltä, että siinä on tehty jokin aputenderiviritys. | ||||
|
04.12.2017 14:56 | Hannu Peltola | ||
| Paikkaa en osaa arvata, mutta kuva on kyllä upea! Ehkä kuitenkin yksi hatara arvaus: Isohaaran voimalaitoksen pato Kemissä? | ||||
|
|
04.12.2017 13:03 | Hannu Peltola | ||
| Mielenkiintoinen vanha kuva Viipurista! Mutta onko Kanan perässä "aputenderi" vai ainoastaan normaali Mp-vaunu halkolastissa? Jos vaunu olisi aputenderi, veturista pitäisi olla jonkinlainen pääsy tenderiin. Lisäksi halkojen lisäksi olisi hyvä kuljettaa vettä ja veden syöttö veturin vesitankkeihin tulisi järjestää. (En ole kuullut, että Suomessa olisi koskaan käytetty aputendereitä; mielenkiintoista, jos näin on ollut!...) | ||||
|
04.12.2017 10:59 | Hannu Peltola | ||
| Kiitos Eljas mielenkiintoisesta listauksesta! GN ei tosiaan ollut mikään varsinainen vauhtirata, vaikka Montanassa ja Poihjois-Dakotassa siihen varmasti olisi ollut mahdollisuuksia. Ajattelin kanssa, että 110-130 km/h voi olla aika konservatiivinen nopeusarvio suuripyöräiselle, herkkäkulkuiselle ja suuritehoiselle höyryveturille. Nyt ei ole parempaa lähdettä käsillä, mutta vähän vastaavalle SP&S:n E-1 -sarjan Northernille, jossa on 77'' vetopyörät ja teho samassa luokassa, Wikipedia antaa huippunopeudeksi 110 mph eli noin 180 km/h. | ||||
|
|
03.12.2017 21:17 | Hannu Peltola | ||
| Kiitoksia Esa hyvästä täsmennyksestä! Tätäkin kuvaa katsoessa huomaa, että kattilan sivulle olisi ollut enää hankala mahduttaa ilmapumppuja. S-2 oli tosiaan käytössä erityisesti Spokanen ja Wenatcheen välillä Washingtonissa. Toinen rataosa, jolla S-2:a käytettiin, oli Minotin ja Havren välinen osuus Montanassa. Tämäkin oli tasanko-osuus. S-2:n ainoa ongelma oli lähdekirjojen mukaan taipumus ympärilyöntiin raskaiden junien liikkeellelähdössä. Tämän taipumuksen ja suuremman vetovoimansa takia S-1 oli erityisessä suosiossa kiitotavarajunissa ja sitä pidettiin GN:n parhaana yleisveturina. Ainoa modifiointi, jonka S-2 sai uransa aikana, oli rullalaakereiden asentaminen 1945. Monet GN:n höyryt rakennettiin käytännössä uudelleen uransa aikana, joten selvästikin S-2:n peruskonstruktio oli hyvin toimiva. |
||||
|
03.12.2017 19:32 | Hannu Peltola | ||
| Tämä tuli satunnaiskuvana. Tässä Ilkka on kyllä saanut otettua aivan nappiotoksen! | ||||
|
03.12.2017 14:52 | Hannu Peltola | ||
| Täytyy vähän täsmentää omaa kommenttiani: GN:llä Northernit eivät enää päässeet vetämään varsinaisia silkkijunia ja kokojunana kuljetettuja lohijunia. Nämä olivat 1920-luvun erikoisuus ja niiden ajo päättyi vuoden 1929 lamaan. Silkkijunissa näyttivät kyntensä erityisesti GN:n 4-8-2 Mountain-sarjat P-1 ja P-2. | ||||
|
|
03.12.2017 13:55 | Hannu Peltola | ||
| Näköjään Vorgin kuvateksteissä ei voi käyttää kappalejakoa. Siirsin valtaosan tekstistä kommentiksi, jotta se olisi paremmin luettavissa. Great Northern hankki 1920-luvulla Baldwinilta 4-8-2 Mountain-pikajunavetureita. Nämä osoittautuivat tehokkaiksi, mutta junapainojen kasvu ja ennen kaikkea GN:n lippulaivan the Empire Builderin käyttöönotto vuonna 1929 pakottivat GN:n hankkimaan vielä tehokkaampia henkilöjunan vetureita. GN kääntyi jälleen Baldwinin puoleen ja yhtiö toimitti kaksi sarjaa tehokkaita 4-8-4 Northern-vetureita vuosina 1929 ja 1930. Ensimmäinen sarja kattoi 6 kappaletta S-1 -sarjan veturia. Nämä osoittautuivat välittömästi erinomaisiksi ja GN tilasi edelleen kehitetyn sarjan S-2 Baldwinilta vuonna 1930. S-2 -vetureita valmistui samana vuonna 14 kappaletta. Nämä olivat GN:n tehokkaimmat ja nykyaikaisimmat henkilöjunanveturit. Sarja jäi myös GN:n viimeiseksi henkilöjunakäyttöön hankituksi höyryveturisarjaksi, reilun kymmenen vuoden kuluttua alkoivat jo EMD:n FT-sarjan toimitukset ja nämä korvasivat nopeasti höyryveturit tärkeimmissä junissa. S-2 veti yhtiön tärkeintä junaparia the Empire Builderia Montanan ja Washingtonin vuoristoreiteillä 1930-1947. Toinen tärkeä juna S-2 -sarjan vetureilla oli the Fast Mail, Great Northernin postikiitojuna Minneapolisin ja Seattlen välillä. The Fast Mail oli vuosia pohjoisen USA:n nopein juna ja sen kulkuaika oli niin tarkka, että Seattlen asukkaat kuulemma tarkistivat kellonsa Fast Mailin saapumisesta. Molemmat GN:n Northern-sarjat tekivät myös merkittävän työn GN:n (kiito)tavarajunien vetäjinä. Näistä erityisesti Wenatcheen ja Minneapolisin välillä kulkenut the Fruit Forwarder on kuuluisa. Juna kuljetti Washingtonin osavaltiossa kasvatettuja omenoita idän suuriin kaupunkeihin. Junan aikataulu oli paikka paikoin nopeampi kuin pikajunilla ja tähän nopeaan käyttöön S-2 oli juuri oikea veturi. Sota-aikana Northernit joutuivat vetämään myös raskaita tavallisia tavarajunia, mutta se oli käyttökohde, jossa veturit eivät olleet enää parhaimmillaan. Kuvan S-2 on ollut museoituna Havressa Montanassa vuodesta 1964. Kuvassa kiinnittää huomiota GN:n tapa sijoittaa ilmapumput veturin keulaan. Tämä antoi vetureille poikkeavan aggressiivisen ilmeen (joku voisi kommentoida ilmettä rumaksi!). Veturin keulassa on pienet vihreät liput. Aikanaan tämä tarkoitti, että tämä on aikataulun mukaisen junan ensimmäinen osa ja tämän perässä seuraa muita saman junan osia. Esimerkiksi aikatauluun merkitty tavarajuna #326 Havresta Spokaneen saattoi koostua useasta osasta. Ensimmäinen osa kulki aikatauluun merkittynä aikana (suurin piirtein) ja veturi oli merkitty vihreillä lipuilla. Ensimmäisen osan jälkeen seurasivat junan muut osat omina juninaan ja merkittyinä valkoisilla lisäjunaa osoittavilla lipuilla. Käytäntö on hyvin yhdysvaltalainen, en tiedä, että muualla olisi ollut vastaavaa tapaa. Tässä vielä lyhyesti S-2:n teknisiä tietoja: - vetopyörän halkaisija 80'' (GN:n höyryvetureiden suurin) - veturin paino 420 900 paunaa (n. 190 900 kg) - vetovoima 58 300 paunaa (n. 26 400 kg) - veturissa ei ollut Belpaire-kattilaa. Tämä oli poikkeus GN:n höyryissä. - Veturi veti säännöllisesti 18-vaunuisia pikajunia Montanassa - yritin etsiä tietoja S-2:n nopeudesta, mutta en löytänyt tarkempaa tietoa, kuin aikalaiskuvauksen siitä, miten Montanan vuoristoteillä 1940-luvulla ei henkilöautolla pysynyt S-2:n vauhdissa. Huippunopeus on joka tapauksessa 110-130 km/h luokkaa. |
||||
|
|
03.12.2017 12:40 | Hannu Peltola | ||
| Kiitoksia Lauri hyvästä kuvasta, mielenkiintoisesta kuvatekstistä ja erinomaisesta videolinkistä! Videosta välittyi hyvin näiden rooli SLSF:llä sota-aikana raskaiden tavarajunien vetäjänä. Siirto puistoon on ollut todella mielenkiintoinen operaatio, joka varmasti on näkynyt kaupungilla. Monilla yhtiöillä nämä 4-8-4 Northern-veturit olivat todellisia työhevosia raskaimpaan henkilöjunakäyttöön ja kiitotavarajuniin. Tunnetuimpia ovat varmaan ATSF:n veturit, jotka vetivät pikajunia ylös Cajon Pass- tai Raton Pass -vuorisolia. NYC:llä vastaavat veturit vetivät raskaita pikajunia Hudson-joen varrella (NYC oli nimennyt 4-8-4 -pyöräjärjestyksen Niagaraksi; noh, NYC nyt oli kaikessa muussakin vähän omalaatuinen). GN:llä Northernit vetivät ensin kuuluisia silkkijunia, jotka kuljettivat Aasiasta tuotua raakasilkkiä USA:n itärannikon kaupunkeihin. Toinen tärkeä käyttökohde olivat lohijunat - kuuluisaa Puget Soundin king salmonia kuljetettiin kokojunissa itään. Nämä kuljetukset olivat luonnollisesti hyvin kiireisiä ja siihen käyttöön väkivahva Northern sopi erinomaisesti. GN:llä veturit vetivät vuosikausia myös tärkeintä pikajunaa the Empire Builderia (junat #1 ja #2) sekä pohjoisen USA:n nopeinta junayhteyttä the Fast Mailia (junat #27 ja #28) yhtiön vuoristo-osuuksilla. GN:n Northernista löytyy pienoismallikuva Vorgista: https://vaunut.org/kuva/115473?s=1 Yksi GN:n esikuvista on museoitu Havressa, Montanassa. Täytyykin jossain vaiheessa ladata siitä kuva Vorgiin. Wikipediassa on lisää yleistä tietoa Northern-vetureista. Minulle oli yllätys, että näitä SLSF:n Northerneita on kuvan yksilön lisäksi museoitu kolme muutakin. https://en.wikipedia.org/wiki/4-8-4 |
||||
|
02.12.2017 18:56 | Hannu Peltola | ||
| Tämä on vasta 6. Amerikan Satikan kuva Vorgissa, näistä ei ole tainnut montaakaan kuvaa jäädä jäljelle... Mukavaa, Eljas, että julkaiset näitä vanhoja kuvia! Vielä EDIT: Tämä on ilmeisesti Kurtin lisäämän maalauskaavion perusteella toimitettu ruskeana Suomeen. |
||||
|
01.12.2017 17:09 | Hannu Peltola | ||
| Turrella näyttäisi olevan hyvä veto päällä, suksilla olevan kuvaajan ei tarvinne tehdä ollenkaan itse töitä... | ||||
|
01.12.2017 16:50 | Hannu Peltola | ||
| Esalla on kyllä tarkat silmät ja loistava autotuntemus! En uskalla väittää Buickin osalta vastaan, ainoat varmat tiedot minulla on, että se on ennen vuotta 1953 oleva malli ja että perässä keikkuu Airstream... Mallivalmistajat saattavat kiinnostaa harrastajia. Autot on helpointa listata: Scenicruiser - Classic Metal Works Ford - Walthers Mack - Athearn Buick ja Airstream - Busch (eli oikeasti kyseessä onkin saksalainen auto!) Talojen osalta tässä näkyvät mallit ovat seuraavilta valmistajilta: Snohomishin asema - American Model Buildersin GN Depot -malli, joka on maalattu Great Norhernin 1940-luvun normaaliväritykseen ja kyltitetty Snohomish-kyltillä. Malli on aavistuksen pidempi, kuin oikea Snohomishin asema, mutta muuten oikeanlainen. Tässä tapauksessa oli mukava sattuma, että lähes valmis malli löytyi suoraan rakennussarjana. Taustan talokolmikko - Walthers Merchant's Row III -malli. Everettin aseman takana on näiden kaltaisia kaksikerroksisia tiilitaloja, kuten melkein kaikissa amerikkalaisissa pikkukaupungeissa. Tämä taloryhmä ei ole aivan suoran esikuvan mukainen, mutta kuvan talot ovat kuitenkin hyvä replika tarkasta esikuvasta. Olen rakentanut taloihin sisustan ja niiden takaseinä puuttuu eli talon takaa voi kurkistaa talojen sisäiseen elämään. Oikeanpuoleinen rakennus on kirjakauppa kirjahyllyineen, keskimmäinen kahvila ja vasemmanpuoleisin vähän hämärän oloinen baari, jossa mm. norkoilee lyhythameisia nuoria naisia. Taustan mylly - Walthers Feed Mill. Tämä on valmis rakennussarja, joka on maalausta ja kyltitystä lukuunottamatta rakennettu suoraan paketin ohjeiden mukaan. Rakennus ei ole suoraan esikuvan mukainen, mutta samalla paikalla esikuvassa on myllyrakennus, joka on varsin paljon tämän kaltainen. EDIT vielä: Tarkistin Buickin vuosimallin Buschin sivuilta ja valmistaja ilmoittaa vuosimalliksi 1950. Kiitos Esa tarkasta tunnistuksesta! |
||||
|
|
30.11.2017 17:13 | Hannu Peltola | ||
| Mack on malliltaan B Series, ainakin tavoitteena oli 1952-53 malli, mutta en kyllä osannut kiinnittää huomiota kromattuhin pakoputkiin. Buick on tosiaan mallivuotta 1952, mutta en muista, oliko se 2D HT vai neliovinen. Buick joka tapauksessa vetää yhtä amerikkalaista ikonia: metallinväristä Airstream-asuntovaunua. | ||||
|
|
30.11.2017 14:39 | Hannu Peltola | ||
| Esa, voi hyvin olla Ford 1948! Nyt en muista juuri tuota autoa, täytyy tarkistaa seuraavalla käynnillä junatalliin... | ||||
|
30.11.2017 12:18 | Hannu Peltola | ||
| Teemu: höyryveturi on Bachmann Spectrum, henkilövaunut Con-Cor, Gondola-tavaravaunut Red Caboose ja Accurail, GP-7 Proto-2000, Chevrolet Walthers, DeSoto ja Ford Classic Metal Works ja Mack-paloauto Athearn. | ||||
|
|
30.11.2017 01:02 | Hannu Peltola | ||
| Punainen auto on nimenomaan Ford Crown Victoria vuodelta 1953 eli nappitunnistus! Paloautoa on tosiaan vaikea / mahdoton tunnistaa peräpeilistä, mutta kyseessä on Mack B Series. Tässä kuvassa näkyy vähän kuonoa: https://vaunut.org/kuva/120811?s=1 Tumwater on varmaan kaikille aika tuntematon paikka, mutta lopputuote on kyllä Washingtonissa hyvin tunnettu! |
||||
|
|
30.11.2017 00:59 | Hannu Peltola | ||
| Totta Eljas, minulla tuli bussin mallista ajatusvirhe. Supercruiserhan on myöhempää perua... | ||||
|
|
29.11.2017 23:43 | Hannu Peltola | ||
| Öljy oli ilmeisesti sotien jälkeen erityisen edullista ja USA:ssa monet rautatieyhtiöt muuttivat höyryvetureita öljypoltolle. GN:llä karkeasti noin puolet höyryistä kulki öljyn voimalla 1940-luvun lopulla ja #124 oli yksi niistä. Supercruiser näki päivänvalon tosiaan vasta 1954, mutta en voinut välttää kiusausta hankkia tällaista radalleni! Bussi on muuten kyltitetty Los Angelesiin eli varsinainen pitkän matkan vuoro on kyseessä. Ai niin, unohdin kommentoida aseman kattoa. Se on mallivalmistajan valmista teippinauhaa, joka tuottaa oikein uskottavan näköisen katon. Asennuksen jälkeen sitä on kevyesti säistetty. |
||||
|
|
29.11.2017 23:29 | Hannu Peltola | ||
| Everettin varsinainen asema ( https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/0/08/Everett_Depot_1900%27s.jpg ) ei ole vielä valmistunut GN:n timpureiden toimesta ja tähän kuvaan tuuraajaksi joutui Snohomishin asemarakennus. Muutenkin maisemassa on vielä yksityiskohtia tekemättä: etualan betonimuuri tulee säistää, kiskot maalata ruosteella, asemalle lisätä ihmisiä, taustan talon katto puuttuu, vaikka sitä ei tästä kuvasta huomaa, jne. jne. Pienoisrautatie on loppumaton työleiri... | ||||
|
|
29.11.2017 23:20 | Hannu Peltola | ||
| Mitäs Heikki sanot autoista? | ||||
|
|
29.11.2017 23:20 | Hannu Peltola | ||
| Harbor cafe on perinteinen 1900-luvun alun tai 1800-luvun lopun False Front -puurakennus. Tämä on rakennettu löytämäni vanhan 1940-luvun valokuvan perusteella, jossa aika paljon tämän näköinen rakennus nökötti Terminal Avenuen varrella. Rakennuksen päällä oli myös samanlainen kyltti. Olympia Beer on kotoisin Tumwaterista Washingtonin osavaltiopääkaupungin Olympian läheltä ja se on myös oikeasti todella hyvää! | ||||
|
29.11.2017 23:14 | Hannu Peltola | ||
| Heikillä on loistava autotuntemus! Kyllähän se on vuoden 1950 DeSoto. Veturi on 1890-luvun alusta ja esikuva oli liikenteessä niinkin pitkään kuin vuoteen 1947. Viimeiset vuotensa veturi vietti GN:n lukuisilla Keskilännen sivuradoilla. Vaunusto on niinikään 1890-luvulta ja vielä 1920-luvulla GN käytti näitä Seattlen ympäristössä. Ensimmäinen vaunu on RPO - Railroad Post Office. Kivimuurin kikka on Noch; tuo on valmista elementtiä, jota olen muokannut tähän paikkaan sopivaksi. Paikallinen puutarhuri ei ole tosin vielä istuttanut villiviiniä peittämään kivimuurin päässä näkyviä halkeamia... |
||||
|
29.11.2017 23:02 | Hannu Peltola | ||
| DB:llä tarkistusnumerot tulivat käyttöön 1968. Toisaalta museokalustossa ei välttämättä ole tarkistusnumeroita, numeron olemassaolo varmaan riippuu siitä, minkä vuoden mukaiseen ilmiasuun veturi on museoitu. Jotenkin kuvan värimaailmasta tulisi mieleen, että se olisi otettu 1980- tai 1990-luvulla. | ||||
|
29.11.2017 22:54 | Hannu Peltola | ||
| Täytyy sanoa, että tämän auton merkkiä en ollut tunnistanut. Pikaisen googlauksen perusteella Mack EH näyttäisi oikein sopivalta ja varmasti myös mallivuosi 1948-49 on varsin lähellä. | ||||
|
29.11.2017 21:54 | Hannu Peltola | ||
| Hyvä arvaus, kyllä ne ovat meidän kotivaahteraa! | ||||
|
29.11.2017 16:43 | Hannu Peltola | ||
| Mistä tämä kuva on otettu? Kuumailmapallosta? | ||||
|
29.11.2017 13:01 | Hannu Peltola | ||
| Kuvan vetureista Pacific #1362 on messinkiä. En ole sitä punninnut, mutta se on amerikkalaiseksi höyryveturiksi varsin pieni eikä mitenkään erityisen painava. Muovivetureissa on kuitenkin monesti kattila täynnä lyijyä tai muuta metallia, joten niidenkin painot voivat olla ihan hyvät. Vetokyvyn osalta messinkimallit ovat monesti aikamoisia pettymyksiä. Tämä Pacific on onneksi poikkeus, sen kulkuominaisuudet ovat hyvät ja se pystyy hyvin vetämään omaa henkilöjunaansa (joka tosin on monesti ainoastaan kolmesta henkilövaunusta koostuva tumppi). Ratani vetureista vetokyvyltään parhaita on tässä kuvassa näkyvä Katon valmistama NW-2 #102. Siinä on laadukas japanilainen voimalinja ja riittävästi painoa. Tämän veturin normaali käyttökohde on raskaat vaihtotyöt ratani suurimmalla ratapihalla Delta Yardilla. Lisäksi veturi toimii tarvittaessa apuveturina Delta Yardiin nouseville tavarajunille. Kummassakin käytössä tarvitaan rehellistä raakaa voimaa (jos nyt pienoisvetureiden osalta voi puhua raa'asta voimasta...). |
||||
|
|
29.11.2017 09:48 | Hannu Peltola | ||
| Esa: pienoisrautatiet vaativat jatkuvia kompromisseja ja kuvan Pacific-veturissa ei ole kuljettajaa, koska koko hytin täyttää kaiutin. Halusin höyryvetureihini aidot äänet ja mm. näissä vanhoissa messinkimalleissa hytti on aina paikka kaiuttimelle. Radallani ei ole 1948 Cadillacia, mutta vuoden 1953 malli löytyy kyllä. |
||||
|
27.11.2017 22:42 | Hannu Peltola | ||
| Mukava nähdä näin kesäisiä kuvia Malmiradalta. Julkaise ihmeessä lisää, jos sait sopivia otoksia otetuksi! | ||||
|
|
27.11.2017 22:26 | Hannu Peltola | ||
| Sehän kuulostaa hyvältä! Kaikissa kuvissa, mitä minulla on sattunut silmiin, vuodesta 1947 Vancouverin junissa on ollut E-7. Tosin en ole tehnyt niiden osalta kattavempaa tutkimusta. Joka tapauksessa voimme lukita tämän kuvan ottoajankohdaksi kesän 1948. Ajankohdan tunnistushan oli yhtä kattavaa, kuin 1:1-kuvissakin! (Pienoisrautatieni aikajana on tosiaan 6 vuoden ajalta kesästä 1947 kesään 1953. Tämä antaa pikkuisen liikkumavaraa kaluston osalta, mutta tietenkin johtaa yksittäisissä kuvissa epäloogisuuksiin. Ajanjakso piti ulottaa 1940-luvulle nimenomaan höyryvetureiden aktiivisemman käytön takia. Lisäksi halusin mallintaa the Empire Builder - junan vuoden 1947 asussa, jolloin junan vetovoimasta vastasi E-7 -pari) | ||||
|
27.11.2017 15:52 | Hannu Peltola | ||
| Tämä kuva tuli minulla satunnaiskuvana ja innostuin kaivamaan siitä vähän taustatietoja. USA:ssa on aika vähän säästynyt isojen rautatieyhtiöiden pienempiä vetureita eli sinällään harvinainen löytö. Kuvan veturin on valmistanut Rhode Island Locomotive Works vuonna 1899 ja se oli Wabashin pienimpiä vetureita. Tämä oli myös todennäköisesti Wabashin viimeinen käytössä oleva höyryveturi ja lopulta se päätyi St. Louisin Museum of Transportationiin vuonna 1955. | ||||
|
27.11.2017 15:10 | Hannu Peltola | ||
| No nyt on kuvassa aitoa Amerikkaa!!! | ||||
|
|
26.11.2017 21:58 | Hannu Peltola | ||
| Hmm, olisinkohan erehtynyt kuvausvuodesta! Vuosi 1948 voisi vielä teoriassa olla mahdollinen, vaikka Vancouverin junissa EMD:n E7:t olivatkin korvanneet lähes kokonaan vanhat Pacificit. Ehkä jokin vetureista oli rikkoutunut, huollossa tai kuskeja ei oltu vielä koulutettu aivan riittävää määrää... | ||||
|
|
26.11.2017 10:41 | Hannu Peltola | ||
| Ford on tosiaan vuoden 1948 Panel Van. Ilmeisesti mallivuosi 1948 julkistettiin jo 1947 puolella, kun se on ehtinyt jo liikenteeseen. Multian Kempsu saattaa olla eksynyt vähän väärälle mantereelle, mutta sen esi-isät ovat kuitenkin Michiganista. Harva edes kiinnittää autoon huomiota, muotoilu sopii hyvin myös Yhdysvaltoihin! | ||||
|
25.11.2017 21:57 | Hannu Peltola | ||
| Tästä Paulin ottamasta kuvasta selviää caboosen sisätilan järjestelyt, jotka säilyivät samankaltaisina koko caboosejen elinajan. Paulin kuvan oikeaan reunaan kuva-alueen ulkopuolelle sijoittuvat miehistön makuupaikat. https://vaunut.org/kuva/62437?t=caboose Ilkka on tämän kuvan kommenteissa kuvannut hyvin tavarajunien miehistön tehtävät ja caboosejen käyttöä: https://vaunut.org/kuva/122430?t=caboose |
||||
|
|
25.11.2017 11:09 | Hannu Peltola | ||
| Springfield, Mo. olikin näköjään St Louis - San Francisco Railwayn (SLSF) pääkonttorin sijaintipaikka ja siellä oli näköjään myös pääkonepaja. SLSF on jäänyt minulle vieraammaksi, mutta onneksi internet auttaa: https://en.m.wikipedia.org/wiki/St._Louis–San_Francisco_Railway Vaunu voisi hyvin olla Friscon perillisiä. |
||||
|
|
25.11.2017 10:43 | Hannu Peltola | ||
| Mukavaa nähdä kuvia Atlantin toiselta puolelta! Kerää Lauri tosiaan edustava sarja USA:n kuvia. Kääntäisin caboosen kyllä konduktöörivaunuksi, sehän se on (muiden tehtäviensä ohella) ollut. Jarruvaunu on ainakin väärin, caboosesta voi kyllä hätätilanteessa kytkeä junan jarrut päälle, mutta normaalien ilmajarrujen tultua käyttöön sillä ei ole ollut varsinaista funktiota jarruvaununa. Junailijan vaunu kuulostaa kyllä non-sense -käänökseltä. Google tarjosi käännökseksi suomeen konduktöörivaunu ja brittienglanniksi guards van, mikä sekin kääntyy konduktöörivaunuksi suomeksi. Yritin kevyesti googlettaa kuvan vaunun historiaa, mutta nopeasti löysin ainoastaan tiedon, että tämä vaunu on ollut Springfieldissä vuodesta 1989. Vaunu voi olla minkä tahansa BN:n edeltäjäyhtiön vaunu, samanlaisia oli käytössä ainakin GN:llä, NP:llä ja SLSF:llä. Kuvan vaunu on hivenen modernisoitu, katolle on ilmestynyt ilmastointilaitteet ja sivuikkunat on hitsattu umpeen. Great Northernilla oli yksi sarja juuri näitä samoja cabooseja ja sen tiedot sopivat varsin hyvin tähänkin vaunuun. GN hankki näitä cabooseja 1967 International Car Corporationilta 10 vaunun sarjan. Vaunun pituus on 31'1" ja korkeus kupolin päällä reilut 14'. GN:n numerosarja näille oli X106-X115 ja vaunut siirtyivät BN:lle 1971. |
||||
|
21.11.2017 14:58 | Hannu Peltola | ||
| Jätkäsaarta ei ole kartassa vielä kokonaan täytetty. Jos oikein muistan, Jätkäsaari saavutti nykyisen muotonsa joskus 1940-luvulla eli sekin puoltaisi 1930-luvun karttanäkymää. | ||||
|
20.11.2017 20:35 | Hannu Peltola | ||
| Nyt ollaan oikeasti Ylämaalla! Kerää Juhani nämä hienot Englannin ja Skotlannin kuvat kuvasarjaan, niin niitä olisi helpompi jatkossa katsoa. Ja on huisin mukavaa nähdä hyviä ja mielenkiintoisia kuvia Skotlannista! | ||||
|
20.11.2017 20:22 | Hannu Peltola | ||
| Tämä kuva pompsahti satunnaiskuvana, eikä sitä näköjään ole vielä kommentoitu. Kuvan tykit ovat mallia 155 H 17 "Tuhkaluukku". Ajolaite on muutettu 1960-luvulla, jolloin alle tuli kuvassa näkyvät paripyörät kumirenkailla. Tykit hankittiin jatkosodan aikana Saksan sotasaaliista ja yhteensä niitä oli Suomen armeijalla 151 kappaletta. Vuonna 1987 nämä ovat ilmeisesti jo poistettu sodan ajan varauksista ja kuvan yksilöt ovat päätyneet ulos. | ||||
|
15.11.2017 20:37 | Hannu Peltola | ||
| Jotenkin alkoi tehdä mieli päästä Dm8:n kyytiin... | ||||
|
14.11.2017 17:09 | Hannu Peltola | ||
| Atlantin toisella puolella tämä telityyppi tunnetaan "Arch Bar" -telinä ja diamond-nimitys ei (liene) ollut käytössä. Voisiko kyseessä olla eurooppalainen vastine samalle telille - "rakkaalla lapsella oli monta nimeä"? Ohessa on aihetta sivuten hyvin kattava artikkeli amerikkalaisista tavaravaunujen telityypeistä ja niiden pienoismalleista: http://mrr.trains.com/~/media/import/files/pdf/4/c/c/mr_pi_5-06_freightcartrucks.ashx |
||||
|
|
14.11.2017 16:40 | Hannu Peltola | ||
| Taidat Kurt tehdä todellista suuremman ongelman tunnisteista. Länsimaiselle tavaravaunulle löytyy valmiina tunnisteet "tavaravaunu - läntiset vaunut", "tavaravaunut - ulkomaa", johon ei tarvita litteraa ja lisäksi "tavaravaunut - muu", johon ei myöskään tarvita litteraa. Valitse näistä jokin sopiva! Vaunu on varsin amerikkalaisen gondola-vaunun näköinen Arch Bar -teleineen, 41' pituudella ja avattavine pohjaluukkuineen. Vanhemmissa amerikkalaisissa vaunuissa runkopalkki poikkesi kuvan vaunusta, se oli tyypillisesti joko yhtenäinen "Fishbelly"-paksunnoksella tai runkopalkkia jäykisti vaijeriviritykset ("Truss Rod"). Amerikkalaisissa vaunuissa tämän kuvan kaltaisia runkopalkkeja oli tyypillisesti syväkuormavaunuissa. EDIT vielä: ja kettingit tosiaan estävät telin liiallisen kiertymisen, myös ne ovat tuttu ratkaisu vanhemmissa vaunuissa Atlantin toisella puolella. |
||||
|
03.11.2017 17:13 | Hannu Peltola | ||
| Kiitokset Kari ja Esa lisätiedoista. En muistanut, missä ankkatarinassa puhuttiin Wabash Cannonballista, mutta sehän oli tosiaan kirjassa "Roope Ankan elämä ja teot". Don Rosa on erinomainen ankkapiirtäjä ja sarjat ovat hienosti tehtyjä, mutta selvästikään hän ei ole rautatieharrastaja. Wabash oli kuitenkin Rosan lapsuus- ja nuoruusaikoina tunnettu rautatieyhtiö eikä sen operointialuekaan ole kaukana Rosan lapsuusmaisemista Kentuckystä. Don Rosa on selvästi kuvitellut, että laulussa mainittu Wabash Cannonball olisi ainoastaan junan nimi, ei viittaus rautatieyhtiöön. Esan esille nostama laulu on todennäköisesti juuri se, johon myös Don Rosa viittaa. Laulussa Rock Island viittaa toiseen kuuluisaan Keski-Lännen rautatieyhtiöön Chicago, Rock Island & Pacific RR:ään, joka tunnettiin yleisesti Rock Islandina tai yksinkertaisesti "the Rock"-yhtiönä. Itse tulkitsen laulun niin, että Wabash Cannonball tarkoittaa Wabash Railroadin "Cannonball"-junaa. |
||||
|
Kuvasarja: Loreley syksyllä 2017 |
29.10.2017 13:07 | Hannu Peltola | ||
| Video näistä maisemista löytyy osoitteesta: https://www.youtube.com/watch?v=efeLurYqwN8 |
||||
|
24.10.2017 11:08 | Hannu Peltola | ||
| Hyvä arvaus paikasta voisi olla Novosibirsk, jossa Siperianrata ylittää Ob-joen: https://www.google.fi/maps/place/Ob,+Novosibirsk+Oblast,+Russia/@54.9835253,82.9828101,12z/data=!4m5!3m4!1s0x42e0097883471275:0xd28ca2ec954fa624!8m2!3d55.0005568!4d82.6824259 |
||||
|
23.10.2017 13:05 | Hannu Peltola | ||
| Kiitos Pauli täsmennyksestä! Jokin ihme ajatuskatkos tuli, kun muistelin veturisarjaksi Br102:ta. Ilman muuta tässä ja muissa kuvissa on Br101. Päivitin kuvatekstit... | ||||
|
23.10.2017 09:38 | Hannu Peltola | ||
| Tämä on kyllä upea syksyinen kuva! | ||||
|
23.10.2017 09:38 | Hannu Peltola | ||
| Kuvatekstiä päivitetty Uwen kommentin mukaisesti... | ||||
|
23.10.2017 09:35 | Hannu Peltola | ||
| Kiitos Uwe, että täsmensit! Kyllä tämä varmastikin on IC-juna. Muutin kuvatekstiä tältä osin. | ||||
|
22.10.2017 21:36 | Hannu Peltola | ||
| Hullu-Jussin valmistumisvuosi näyttää olevan 1923, se auttaa aavistuksen kuvien ajoittamisessa. Yleisen kulahtaneisuuden perusteella Hullu-Jussi on ollut jo ennen kuvan ottamista kovassa työssä, joten kuva ei liene vuodelta 1923. | ||||
