Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
13.11.2015 16:44 | Erkki Nuutio | ||
| Vasen kortti on tilapäisesti korjatun sillan ajalta. Korjaus oli valmis elokuussa 1921, koska venäläisjuna tuli Rajajoen asemalle 16.8.1921 yhdysliikennettä varten asetetun suomalais-venäläisen sekakomitean kokouksen vuoksi. Kuva lienee viimeistään vuodelta 1924, koska suomalaisten uudelleen rakentama silta valmistui vuonna 1925. Oikea kortti on kuvattu sillan uudelleen rakenneksen jälkeen, sanoisin 1925...1926. |
||||
|
12.11.2015 19:33 | Erkki Nuutio | ||
| Siisti ja tasapainoisesti sommiteltu kuva ja juna! Tampereelta olisi päässyt tänne vain laskettelemalla loivaa alamäkeä. | ||||
|
12.11.2015 11:28 | Erkki Nuutio | ||
| Vuonna 1902 syntynyt Uuno Kansa kertoo mielenkiintoisissa ja osin karmeissa muistelmissaan (Pakolla Puna-armeijaan, Gummerus 1987) seikkailuistaan mm. Pietarissa 1915...1921. Hän oli lähettinä Suomen asemalla 1915-1918 ja toimi mm. komendantin toimiston alapuolella olleessa palautettujen matkalippujen toimistossa (pilettitoimstossa). Sinne konduktöörit kiikuttivat kaikki käytetyt liput joka päivä. Toiskätinen esimies Rautiainen ja kolme lähettiä niputtivat liput 50 kappaleen eriin liimapaperin sisään ja laittoivat sitten isoon astiaan. Astia lähti joka aamu 9.30 postijunassa Helsinkiin Kontrollitoimistoon. Siellä sitten laskettiin linjan tuotto (ja varmaan valvottiin myös konduktöörejä - olikohan pihtireikä erilainen kullakin?). Kuinka pitkään tällaista "liikennelaskentaa" suoritettiin? Muistan että konduktööri keräsi käytetyt pahviliput talteen ainakin vielä 1960-luvulla, mutta ehkä vain lippujen "kierrätyksen" estämiseksi. Kansa kertoo mm. että keisarikunnan kaaduttua asemasantarmeilta katkaistiin kaulat ja päitä istutettiin kymmenittäin läheisen Jusupoffin palatsin rauta-aidan pylväspäihin. Leninkin palaili bolsevikkikaappauksen jälkeen ja Kansa toisen lähetin kanssa piti kuvan http://www.nevsky-prospekt.com/images/station%20postcard_018.jpg pääovia tälle avoinna. Vaikka menee pahvilipuistä aivan hiukkasen sivuun, mainitsisin viljajuna-asioista kirjassa. Unton kaksi veljeä olivat veturinlämmittäjiä Pietarin varikolla. Viljajunat jatkoivat kulkuaan Siperiaan bolsevikkien toimesta 1919-1920 ja suurelta osin suomalaisella miehistöllä - ja kaiken järjen mukaan myös SVR:lle kuuluneilla vetureilla (Tv1 olettaisin) ja ehkä vaunuillakin. Miehistöt menivät matkustajajunilla Moskovaan ja viljajunat lähtivät vasta Moskovasta (säästyi ajokilometrejä). Tämän vuoksi suomalaisia veturimiehistöjä ei päästetty pois ennen kuin vähitellen vuonna 1921. Valitettavasti näiden tarinoita ei löytyne laajemmin muualta ja Unto ei tiennyt oikein veturien tyyppiäkään. |
||||
|
10.11.2015 18:15 | Erkki Nuutio | ||
| Suhtaudun monelta osin myönteisesti ja kunnioittavasti Venäjän aikaan ja Keisari -Suuriruhtinaisiimme lukuunottamatta Nikolai toista. Olihan näiden vaikutus Suomen kehitykseen aivan muuta kuin silkka hyväksikäyttö edeltäneiden kuninkaiden toimesta. Euroopan santarmi Nikolai ensimmäinen oli tiukka, mutta hyvin myönteinen Suomea kohtaan eikä loukannut sen autonomiaa. Eli hatunnosto hänelle asemakilvenkin myötä. Siitä huolimatta olen sitä mieltä että kaupungin nimitys Nikoilaistad - Nikolainkaupungiksi on nuolemisen kaikkien aikojen suomenennätys, josta Pohjanmaa ja Vaasa ovat ehkä ylpeitäkin. Edes suomettumisaikana ei pystytty vastaavaan. Tosin kaupunkilaisten palttoot kääntyivät välittömästi takaisinperin vuonna 1917, kun sekunda-Nikolai oli saanut kenkää. |
||||
|
04.11.2015 13:48 | Erkki Nuutio | ||
| Veikkaan enemmän että kyseessä on dieselöljyn täyttö. On kovasti täyttöpistoolin näköinen. Täyttöletku tulee kauempaa vasemmalta, sillä se näkyy polkupyörien kohdalta. Täytyisi katsoa NOHABin huoltopapereista täyttöaukkojen paikat, keneltä löytyy? | ||||
|
30.10.2015 09:32 | Erkki Nuutio | ||
| C-veturit olivat käyttökelpoisia järjestelyvetureina vielä 1920-luvun alussa. Helsingin satamaradalla oli sataman järjestelyn lisäksi melko pitkä linja-ajo sataman ja aseman (Hki ja Psl) välillä. Kysymykset: 1/ Tiedetäänkö milloin C-veturien käyttö satamaradalla loppui? 2/ Käännettiinkö C-veturit Kauppatorin kääntösillalla paluumatkaa varten? 3/ Kauppatorilla oli vesiviskuri, mutta oliko jossain myös halkoja/hiiliä? Tarvetta oli jos Vr1 tulivat C:n tilalle. | ||||
|
28.10.2015 20:05 | Erkki Nuutio | ||
| Osa vanhan kuvan salaisuuksista ei taida paljastua ilman lisätiedon hankintaa. Ajoitusta 1940-luvun loppupuolelle tai vähän siitä yli pidän kuitenkin selvänä. Iso tehdashalli tehtiin joskus jatkosodan aikana (tarkkakin tieto löytyy varmaan). Valokuvassa tämä halli ei ole tuoreesti valmistuneen näköinen. Korkea tiilisavupiippu taitaa vielä puuttua 1946 ilmakuvasta, mutta seisoo jo tallin takana valokuvassa. Vaikka valokuvassa olisi STANDARDin bensiinipumppuja, en ajoituksellisesti huolestuisi siitä. Ei suljetulla tehdasalueella kiirehditä mainoskylttejä uusimaan. Todettakoon että valokuvan outo betonipylväs ja siitä lähtevä vaijeri näkyy myös 1948:n piirroskuvassa. Itse puisen rakennuksen alkuperäinen, myöhemmät ja valokuvan aikaiset käyttötarkoitukset ovat nykytiedoilla tietysti arvailua. Melko sopiva sijainti veturien kokoonpanohalliin nähden ja sotakorvausveturien viimeistelyn tilantarve viittaisi kuitenkin siihen käyttötarkoitukseen sodan jälkeisinä vuosina. Kun tämä homma loppui, ei ainakaan se olisi estänyt paloharjoittelua. Kuvan etualan kaksi raidetta kieltämättä vaikuttavat 600 millisiltä. Tampellan aseosastoa ja sen seuraajaa kuvaa kirja Vesa Toivonen: Tampellasta Patriaan. Sivulla 9 on hyvä piirroskartta Tampellan alueesta ilmeisesti Jatkosodan loppupuolelta. Aseosaston halli ja luolat ovat valmiina, valokuvan leveä raide puuttuu. Korkea tiilipiippu puuttuu myös, eli eri halleja halkolämmitettiin omilla kattiloillaan ja halot tuotiin kapearaiteisesti. Kartassa on koko alueen leveät ja lukemattomat kapeat raiteet, sotavankeja todella tarvittiin työntelemään. Valokuvan rakennus tuntuisi kuitenkin puuttuvan. Kirja on herkkua aseharrastajalle, mutta se käsittelee Tampellan aluetta vain sivun 9 kartan muodossa. Vapriikki-museon pienoismalli alueesta on ehkä tehty tämän kartan tilanteen pohjalta. Tampellasta on huonoja juhlakirjoja ja erikoisaihekirjoja, mutta ei kokonaisesitystä alusta katkeraan loppuun asti. Jäämistöä hoidelleella kiinteistöyhtiöllä olisi ollut varoja sellaisen teettämiseen. Salailuhalua oli. Nyt alkaa olla myöhäistä. |
||||
|
|
28.10.2015 09:10 | Erkki Nuutio | ||
| Olisiko kyseessä 1946:n ortoilmakuvassa tämä pieni rakennus, johon päädytään kun isosta aseosaston kolmikerroksisesta hallista kuljetaan ulkovarastokentän poikki : https://kartat.tampere.fi/oskari?zoomLevel=12&coord=328455.98075_6822350.93305&mapLayers=486+100+raster&showMarker=true# |
||||
|
27.10.2015 18:53 | Erkki Nuutio | ||
| Hyviä kysymyksiä ja tietoja. Löytyykö C-kuvia esimerkiksi 1920-luvulta Vorgissa tai muualla. Signe Branderin tunnettu kuva C1:stä (jota arvuuttelen 27:ksi) Helsingin Kauppatorin kääntösillalla vuonna 1907 kantaa myös pelkästään piippunumerot. | ||||
|
|
27.10.2015 18:40 | Erkki Nuutio | ||
| Joka tapauksessa paikkatieto on tarkka: Puisen tallin takana näkyy silloin Tampereen korkein piippu. Taka-alalla oli mm. Tampellan aseosasto kolmikerroksisessa tehdasrakennuksessa ja takana olevan kallion johtaja-huviloiden alla olevissa luolissa. Nämä näkyvät 1948 oppaan piirroksessa. Ne ovat sodan ajalta, eli niitä ei ole vanhemmissa karttapiirroksessa. Luolien tekemisestä alkoi kallioporien teko osastolla, sittemmin Tesomalla Tamrock Oy:ssä, joka päätyi Sandvikin haltuun. Tämä karkeasti ajoittaa kuvan 1940-luvun lopulle, niihin vuosiin jolloin Tampella teki 750 mm:n sotakorvaushöyryjä, tai heti sen perään. Höyryää siihen suuntaan, että tallia saatettiin käyttää näiden veturien viimeistelyyn ja koekäyttöön. 1948 piirroksen veturi (varma Tk3, ehkä nykyään HMVY:llä) on lähes tallin kohdalla. Joko talli oli jo purettu tai vaatimattomana jäi piirtämättä. Sotakorvausajan veturivalokuvista ja -filminpätkistä Tampellan pihalta saattaa tämä talli myös näkyä. Tehtaan vanhaa sisäistä kapearaideverkkoa (kaiketi 600 mm) palveltiin hevosilla, joiden talli oli numerona 20 vuoden 1937 kartassa (Tammerkoski 1/1938). |
||||
|
|
27.10.2015 11:10 | Erkki Nuutio | ||
| Olisiko tästä apua https://www.vaunut.org/kuva/102310?lk=6&lv=2015 tai näistä https://www.vaunut.org/kuva/102311?lk=6&lv=2015 , https://www.vaunut.org/kuva/102312?lk=6&lv=2015 | ||||
|
24.10.2015 21:48 | Erkki Nuutio | ||
| Elokuun lopulla 1941 Neuvostoliiton 23. armeija pakeni sekasorrossa kohti Leningradia. Sen perässä seuraillut IV AK (Oesch) pysäytettiin päämajakäskyllä Valkeasaaren tasaan. Alue oli suomalaisille puolustuksellisesti onneton, mutta siihen pääasema kuitenkin erehdyttiin kenttälinnoittamaan. Vastustaja puolestaan päätyi hyviin puolustus ja hyökkäysasemiin Tipunaan, eli kuvan Dibuniin. Kartoissa Tipunassa oli pieni asutuskeskus ja asema oli nimeltä Pesotsnaja. Vähän siitä itään haarautui raide rajalle pohjoisemmaksi, Vaskisavotan vaiheille. Luultavasti raide oli vain rintamakuljetuksia varten. Tipunasta alkoi sitten 9.6.44 suurhyökkäyksen mylläkkä. Sen torjunnan tekivät päämajan tiedustelulaiminlyönnit raskaiksi aina Viipurin menetykseen 20.6.44 asti. |
||||
|
24.10.2015 21:04 | Erkki Nuutio | ||
| Helsingin kaupungin kunnalliskertomuksissa http://palvelut.yliopistopaino.fi/TIEKE2/ Käpylä oli Käpylänä vuonna 1920 (ja eteenpäin), mutta Kottbynä vielä vuonna 1918 (vuosi 1919 on epäselvä tässä suhteessa). Siten 1918...1919 on kortin todennäköisin kuvausvuosi. Ei ole luultavaa, että tämä kilpi olisi säilynyt vuoteen 1925. Kilven suuri koko voi johtua siitä, että siitä on ylimaalattu sen alunperin alekkainen venäjän- ja ruotsinkielinen teksti. |
||||
|
|
23.10.2015 20:53 | Erkki Nuutio | ||
| Täydennystä kilpitekstejä koskien: Kaskimiehen valtionrautatiet -kirjan sivulla 145 on talvinen Käpylä-kuva, sekin raiteiden puolelta. Siinä on ylläolevan kilven sijasta lainmukainen Käpylä Kottby -kilpi. | ||||
|
|
23.10.2015 20:40 | Erkki Nuutio | ||
| Miten yksikielinen Kottby -kilpi on selitettävissä - vai onko kilpi retusoitu tähän valokuvaan, kun se on epätavallisen kookas? Käpylä avattiin liikenteelle vuonna 1910. Kuvan lautaverhoilua vailla oleva rakennus voisi olla kuvattu kohta sen jälkeen, eli vielä autonomia-aikana. Silloin asemakilvissä oli venäjän-, suomen- ja luultavasti myös ruotsinkieliset tekstit (alekkain). Sellaista korttia ei olisi voinut myydä itsenäistymisen jälkeen. Ehkä siksi muuten hyvään kuvaan retusoitiin jälkikäteen nyt näkyvä kilpi, vieläpä kielimääräyksiä rikkoen. |
||||
|
23.10.2015 20:13 | Erkki Nuutio | ||
| Näkemisen ja kuvittelemisen rajoilla ollaan, mutta olisiko tässäkin katon alataipeissa lohikäärmeenpäätä muistuttavat ornamentit, kuten äskeisessä Inkeroisten aseman kuvassa https://www.vaunut.org/kuva/105588?paik=Inkeroinen ? Erottuisiko asia itse postikortista tarkemmin? Aika eloisasti, vaikka tummemmin on Ähtärikin maalattu. |
||||
|
|
22.10.2015 14:18 | Erkki Nuutio | ||
| SVR avasi Dibunin Valkeasaaren alaiseksi laiturivaihteeksi 1902. Rakennuksen verhoamaton hirsirunko osoittaa kuvan otetuksi melko pian sen jälkeen. Mainio ja arvokas kuva. Koska Dibuni on noin 8 km etäisyydellä Valkeasaaresta, täytyy sen olla ollut alunperinkin Venäjää, kun taas Valkeasaari oli vuoteen 1864 Suomea (luvattu vaihto Petsamoon). Pietarin rautatieasemien korttikokoelmassa http://www.nevsky-prospekt.com/postcards/railstations.html on myös Dibuni 1906 vaiheilla http://www.nevsky-prospekt.com/images/station%20postcard_044.jpg , jo lautaverhoiltuna. Korttikokoelmassa on muuten SVR:n Pietarin asema myös 1910-luvulla tapahtuneen rakennuksen uudistuksen ja raiteiston perinpohjaisen uudistuksen jälkeen http://www.nevsky-prospekt.com/images/station%20postcard_018.jpg . Korttikokoelman johdannossa sanotaan: Many images are available in larger size for non-profit use by contacting the site. Viitsiikö joku tiedustella Vorgiin esim. mainittua Pietarin Suomen aseman korttia vuoden 1914 vaiheilta? |
||||
|
18.10.2015 21:42 | Erkki Nuutio | ||
| Olisi opettavaa nähdä mainostilahinnasto: Olivatko katonreunan mainospaikat halvempia kuin lukukorkeudella olleet? Mainostamisessa oli jo ehditty oppia epäesteettisyys, mutta informatiivisyys on kai vielä jäljellä. Teksti toivottaa vielä kahdeksaakymmentä Lyydin päivää kortin saajalle. Se tietäisi vuotta 1984 - toivotukset ovat aina parasta tarkoittavia. |
||||
|
18.10.2015 21:06 | Erkki Nuutio | ||
| Kuvasta näkee, että silloin vähän yli kymmenvuotiaalle Jumbolle annettiin arvoa: peltipinnat kiiltelivät peilipuhtaina. Lähdössä on reipas meininki, ovi käyntisillallekin vielä avoinna. 1960-luvulla Jumboja ei Tampereella paljonkaan näkynyt, ilmestyivät aamuvarhain, olivat päiväsajan varikon jonoissa Heikkien seurana, ja häipyivät iltamyöhäään. Siltä ajalta on minulle jäänyt muistikuva näistä 1200-sarjalaisista, kohtalon vuoden 1944 sotavetureista, että Tampellan valmistuskilvet olivat maalattua valurautaa totutun messingin sijaan. Messinki meni sotaan. Onko muistikuvani oikea? |
||||
|
18.10.2015 13:16 | Erkki Nuutio | ||
| Liittyisikö kolmas kiristyspaino tosiaan tasoristeyksen tiepuomilaitteisiin. SVR 1862-1912 II sanoo (s.311) "Eräissä tapauksissa ovat puomit yhteydessä radan varrella olevien semafoorien kanssa. Signaali-asetinpukki ja vintturi ovat tällöin siten laitetut, ettei semafoori voi näyttää "vapaata kulkua" ennenkuin puomit ovat lasketut alas. Puomit ovat teräslevystä ja varustetut maahan asti riippuvalla teräslanka-verkolla. Sitäpaitsi kuuluu näihin n.s. hälyyttäjä, jolla varotetaan liikennöitsijöitä, kun puomit aijotaan laskea alas. Hälyyttäminen tapahtuu siten, että vintturinkampi kiertyy ensin muutaman kerran tyhjältään ennenkuin puomit lähtevät liikkeelle ja samalla soi hälyytyskello." Näin täsmällisellä ja kauniilla suomenkielellä opetti ins. J.Gummerus vuonna sata vuotta sitten. Ainakin osan näistä laitteista toimitti AB Södertelge Verkstäder. Rautatievaunuja ja -varusteita valmistanut yhtiö tuli VABIS (Vagnfabrik AB i Södertelge) -yhtiön vierelle ja kilpailijaksi, kun toimitusjohtaja riitaantui ja perusti kilpailijayrityksen. Vähän kuin Verner Ryselin, joka riitaantui Tampellalle ja perusti Lokomon. VABIS pärjäsi pidemmän päälle kilpailijaansa paremmin, siirtyi kuorma-autoihin ja polttomoottoreihin, yhdisti itseensä Malmössä toimineen SCANIAn (=Skåne). Se muuttui Scania-Vabikseksi, joka vasta 1950-luvun alussa kasvoi SISUa suuremmaksi, mutta paisui sitten viisaudella ja Wallebergin rahoituksella, ja palasi SCANIAksi. On ainakin vielä Volkswagenin omistama. |
||||
|
18.10.2015 12:40 | Erkki Nuutio | ||
| Ennen kuin turkulaiset ehtivät kiittämään asemarakennuksensa komeutta, sijoitetaan se laajempaan yhteyteen. Turun rautatieasema oli mahtava samasta syystä kuin Eckerön postiasemakin. Kurjasta kuningaskunnasta tulevien matkustajien tuli heti nähdä, että he olivat tulleet mahtavaan keisarikuntaan. |
||||
|
18.10.2015 12:32 | Erkki Nuutio | ||
| Inkeroinen oli yksityisen Haminan radan haarautumispiste, mutta rautatieyhtiö sai käyttää SVR:n asemarakennusta. SVR osti radan jo 1915. Kuva lienee 1920-luvun alusta. Leveät kiskot -kirjan 1920-luvun kuvassa myös aseman oikean päädyn vierellä oli koju - vasenta uudempi ja suurempi moni-ikkunainen kioski, varmaan Rautatiekirjakaupalle kuulunut. Olisiko vasen koju ollut alkuaan rautatieosakehtiön lipunmyyntikoju? Asemarakennuksessa on tuttu koristelu, mutta se on mielestäni poikkeuksellisen eloisasti väritetty. Ornamentteina käytettyjä lohikäärmeen päitä ei kuitenkaan liene ollut muissa SVR:n asemarakennuksissa. |
||||
|
16.10.2015 19:29 | Erkki Nuutio | ||
| Omalla raiteellaan liikuteltavia matkatavaravaunuja esiintyi Viipuri-Pietari välin asemilla ja pysäkeillä. Kämärän matkatavararaide näyttää kapealta. Veturi vaikuttaa käyntisillan kaiteesta päätellen A-sarjalaiselta. Oliko se turvepolttoinen, kun polttoainetilan korotus on kovin korkealle umpilaudoitettu? Itsenäisyyden alkuvuosien kuva huokuu rauhaa, mutta 27.1. 1918 Viipurista poistuneet ns. Venäjänsaarelaiset suojeluskuntalaiset yllättivät Kämärää vartioineet punaiset ja asettuivat asemalle väijytykseen. Punaisten asejuna Pietarista oli tulossa ja se joutui tulitukseen. Punaisia sai surmansa 13 ja haavoittuneissa oli junan päällikkö Jukka Rahja. 10 suojeluskuntalaista sai surmansa. Juna pääsi jatkamaan matkaansa. Kansanvaltuuskunnan vallankumous alkoi seuraavana päivänä. Vuonna 1941 eteni Kannaksen takaisinvaltaus siten, että IV AK:n (Oesch) 12.D (Vihma) katkaisi 27.8. radan Kämärän kohdalta, mikä sulki maayhteyden Leningradiin. Viipurista perääntyneet 43.D, 115.D ja 123.D menettivät kalustonsa Porlammen mottiin sekä suurelta osin jäivät vangeiksi tai tuhoutuivat. Kämärän pysäkkirakennus on palanut, mutta milloin? |
||||
|
16.10.2015 09:50 | Erkki Nuutio | ||
| Jollei tällä irtoa voitto maisemakorttien sarjassa, niin millä sitten? Menestyisi varmaan myös kaupunkikorttien sarjassa. | ||||
|
16.10.2015 09:38 | Erkki Nuutio | ||
| Lyhyemmässä lyhtypylväässä näkyy tunnusomainen poikkipuu, jota vasten sytyttäjän/sammuttajan tikapuut asettuvat tukevasti. Kyse on öljylyhdystä sillä perusteella, että Luumäellä ei ollut kaasuverkostoa. Korkeammassa lyhtypylväässä on vaijerihissi, jolla valaisin lasketaan toimenpidettä (sytytys/sammutus, lampun vaihto) varten. Vastaava pylväs on Skurun asemarakennuksen kuvassa. Tässä kuvassa vaijeri näkyy hyvin yläosastaan ja alhaalla on vaijerikela, johon luultavasti voi kytkeä kammen. Vaijeri tasaa vähän kuormaa valaisinta nostettaessa/laskettaessa. Öljyvalaisin ja alkuaikojen sähkövalaisin näyttivät melko samanlaisilta. Luumäellä ei tainnut vielä olla paikallistakaan sähkölaitosta, joten öljylyhty on kyseessä. Luumäki oli Ukko-Pekan kotiasema. P.E.Svinhufvud (12.1861-2.1944) sai kutsumanimensä kaikkea hienostelua vailla olevan arvokkuuden ansiosta. Hän muuttii Luumäen Kotkaniemeen 1908 nimitettynä Lappeen tuomiokunnan tuomariksi, ja myös kuoli siellä. Ukko-Pekan voimalliset vuodet kuluivat jyrkkänä perustuslaillisena sortovuosien ajan ja vuonna 1914 hänet karkoitettiin Siperiaan. Armahdus tuli keisarikunnan kaaduttua. Kun hän maaliskuussa1917 palasi kotiin, oli Luumäen asemalla vastassa (paikallisten ohella) kunnia-asentoinen venäläinen sotilasosasto - osa Kerenskin hymykampanjaa. Tämä ei varmaan tehonnut; hän pysyi kuolemaan asti saksalaisystävänä. Oli itsenäisyyssenaatin puheenjohtaja. Ukko-Pekka oli presidentti vasta ikämiehenä. Hänen kannattajillaan ja vastustajillaan oli molemmilla hyvät perustelut mielipiteilleen. |
||||
|
|
15.10.2015 09:31 | Erkki Nuutio | ||
| Kattopellin ja yleensäkin teräslevyn valmistusta tuli Suomeen vasta Rautaruukin myötä. Siksipä peltiä ei ollut helppo saada 1920-vuoden vaiheilla. Kattohuopaa teki useampikin, mutta parhaiten tunnetaan Lemminkäinen Oy, joka toimi silloin Vallilassa Fredriksbergin- ja Pääskylänkadun alussa/välissä. Siis kolme kiristyspainoa. 1923 ratapihakaavion mukaan ( https://www.vaunut.org/kuva/72804?kv2=1925&ros=31&tag0=17|Sekalaiset|Ratapihakaavio ) on kummassakin suunnassa kolmisiipinen semafoori. Tasoristeys oli aseman lähellä, mutta niiden puomeja ei taidettu missään liikuttaa turvalaitoksen kammilla (asemarakennuksen edestä). |
||||
|
15.10.2015 09:00 | Erkki Nuutio | ||
| Jankan kevyen liikenteen sillalla taidetaan olla. Onneksi sikatöhritty osuus sillankaiteesta ei jatku näin sivulle, joten näyttäviä kuvia syntyy - kuten tämäkin. | ||||
|
14.10.2015 09:44 | Erkki Nuutio | ||
| 1910-luvun tietosanakirjan mukaan Kyrönjoen humuspitoinen vesi ei houkutellut lohikaloja. Siten lohikalastus joesta ei tainnut olla aseman ja kylän nimen aiheena. | ||||
|
14.10.2015 09:41 | Erkki Nuutio | ||
| Asemalla oli alunperin (1899) yksi poikkipääty. 1901 se jouduttiin siirtämään nykypaikalle paremmin perustettuna. 1913 se pidennettiin nykymuotoon lisäämällä vasen poikkipääty. Kuvassa siinä ei ole vielä verholaudoitusta. Radan varrella kirjan kuvassa (s.36) pidennys on juuri tekeillä. Kun venäjänkielinen kilpi poistettiin 1917 lopussa, on kuva ilmeisesti väliltä 1914...1917. |
||||
|
|
13.10.2015 20:12 | Erkki Nuutio | ||
| Aikahaarukka on varsin suppea. Liikennepaikkahaun mukaan Lohiluoma avattiin vuonna 1913 (Seinäjoki-Kaskinen). Venäjänkielinen kilpi poistettiin vuoden 1917 lopussa (tuskin poistamista lykättiin vuoden 1918 puolelle). Asema on äsken valmistuneen näköinen, eli kuva lienee vuoden 1914 vaiheilta. Väittääkö Lohiluoma lohen nousseen Kauhajokea pitkin Kurikan tienoille, vai mistä muusta on kyse? |
||||
|
12.10.2015 13:56 | Erkki Nuutio | ||
| FAG on valmistanut vain telin vierintälaakeroinnin. FAG (Kugelfischer) Schweinfurtista Saksasta, SKF:n ja ehkä Timken kuittaavat ilmeisesti pääosan rautatielaakerikaupasta, joka on varmasti hyvin kannattavaa näille. Ei taida lehtijousikaan olla enää Raaseporista, kun Imatra Steel Billnäs myi etevän jousitehtaansa toistakymmentä vuotta sitten Itävaltalaiselle kilpailevalle jousientekijälle. Tämä noudatti ulkomaisen yrityksen normaalimenettelyä, eli lopetti tehtaan muutaman vuoden kuluttua. Näin on syntynyt ja edelleen syntyy maamme Kestävysvaje. |
||||
|
10.10.2015 21:09 | Erkki Nuutio | ||
| Hienoa, Kurtin toteamus peilikuvaisuudesta selittäisi epäjohdonmukaisuuden http://kartta.hel.fi/ :ssä olevien opaskarttojen 1909 ja 1918 suuntien ja kuvan suuntien välillä. Olisiko mahdollista saada Vorgiin tämä kuva käännettynä? | ||||
|
09.10.2015 18:35 | Erkki Nuutio | ||
| Taisin kuitenkin erehtyä kuvaussuunnasta: Tämä kuva on kohti Alppilaa, eli siis ravintola Alppila näkyisi (rakennuksesta lienee valokuvia, joista se varmistuisi). Alikulkusilta on myös sitä puroa varten, joka tässä vaihtaa puolta ja valuu Töölönlahteen. Aikaisempi kuva on vastakkaiselta puolelta (Alppilan suunnalta) samasta paikasta. Puron vuoksi jalankulkijat kulkevat alikulusta lautakannen päällä. |
||||
|
|
09.10.2015 18:14 | Erkki Nuutio | ||
| Helsingin karttapalvelun netissä olevien 1911 ja 1918 karttojen mukaan tässä näyttäisi tosiaan olevan Alppilasta tulevat (kärry)tiet 250 m Helsinginkadun aukon pohjoispuolella. Itse tiejärjestelyt osuvat, samoin kalliot edessä ja kuvaajan alla ja edessä näkyvä huvila olisi osa kaupungin kasvihuoneen aluetta. Paikkakuntalaiset sanokoot kuitenkin sanansa. | ||||
|
04.10.2015 10:20 | Erkki Nuutio | ||
| Hyvin toimivat Tumen nettisivut ja asiakkaalle tarpeellinen esite-, käyttöohje- ja varaosatieto on heti saatavilla. Toivottavasti myös vientieuroja kerätään ahkerasti. | ||||
|
|
02.10.2015 19:55 | Erkki Nuutio | ||
| Veturitehtaan sokerista en tiedä, mutta Lokomolta olisit saanut alkuaikoina perunoita ja muita maataloustuotteita. Tampellalta olisit saanut vaatekankaat ja Valmetilta löylymittarin ja seinäkellon. Mitä muuta suomalainen enää tarvitsisi. Tärkeintä oli että sai työtä ja tulevaisuudentoivoa niin Tampereella kuin Turengissakin. Rahoja ei silloin viety Cayman-saarille, vaan niillä rahoitettiin kotimaassa uusien tuotteiden ja tuotannon kehittämistä. |
||||
|
Kuvasarja: Rillitie asemalle |
27.09.2015 11:35 | Erkki Nuutio | ||
| Asuin kesän 1963 isäni kuoltua Järvenpään Kinnarissa Puistotiellä sukulaiseni asemamies Evert Kuusilammen ja perheensä komeassa huvilassa, joka oli vajaan kilometrin päässä asemasta. Asemalta sinne kuljettiin Reinon piirroksessa näkyvän Sahankaaren kautta. Sahasta minulla on vain utuinen muistikuva. Tästä häpeissäni kaivelin tietoja netistä, ja löysinkin yllin kyllin. Sahan perusti Tyyne Walfrid Harjuvaara vuonna 1924 ja laajensi sitä 1930 rakennuspuusepäntehtaaksi sekä muutti sen osakeyhtiöksi 1937, jota johti sitä kuolemaansa 1957 asti. Hän oli monipuolisesti ansioitunut järvenpääläinen. Hänen poikansa Pekka Harjuvaara perusti 1945 rinnalle Järvenpään Puutavara Oy:n, joka laajensi toimintaa rakennus- ja rautatavaramyyntiin. Hän myi koko toiminnan vuonna 1984. Sivustolla www.kolumbus.fi/jaakko.harjuvaara/jaakko_paikallishistoria.shtml on hyvin mittava, etenkin Jaakko Harjuvaaran valokuviin tukeutuva kertomus mm. Järvenpään historiasta. Valitettavasti radan itäpuolen sivusto on vielä tekeillä, mutta länsipuolen sivustossa on mm 1959 ilmakuva. Siinä näkyy Reinon kaaviopiirroksen rautatien lastausalue, Sahankaari ja Ratatie. Myös ilmakuva asema-alueesta löytyy ynnä muuta. Erinomaisia kuvia. Väliaikaistulosteena löytyy myös kolmen sivun tiivistelmä Järvenpään sahasta. Vanhoja kuorma-autoja harrastava Pauli Salo kirjoitti Vetku ry:n (www.vetku.fi) netistäkin lötyvään Veteraani kuorma-auto 2/2005 -lehteen (s.24-25) kirjoituksen Stacatruc . Stacatruc vm. 1947 oli juuri se haarukkatrukki, jonka Järvenpään Puutavara Oy osti purkamaan rautatievaunuja lastaussillalla, mm. lavoilla olleita sementtisäkkejä. Rillirata lienee silti ollut käytössä, koska kovapyöräinen trukki ei soveltunut pehmeille teille. Trukki lienee Pauli Salon hallussa edelleen. Entinen Järvenpää ei sen sijaan ole hallussa enää. |
||||
|
27.09.2015 09:09 | Erkki Nuutio | ||
| Näyttää toinen aputenderiakseli tosiaan olevan askelman takana. Samalla se on niin takana, ettei se pysty olemaan itse veturin laahusakseli. | ||||
|
26.09.2015 16:16 | Erkki Nuutio | ||
| Kiinnostavia kuvia ja lisäksi arvokas kansatieteellisenä dokumenttina. Eipä näy palonsammuttimia kuvassa, mutta pyromaanitaipumusta omaavat pidetään varmasti loitolla. Vallilassa A.Kivenkatu 5-7:ssa aikanaan olleessa Sörnäisten Puutavara Oy:n isossa puutavarahallissa oli vielä paljon mittavampi rillisysteemi ja lisäksi VR:n raide tontille tavara-asemalta Pääskylänkadun yli SISUn tehtaan nurkkaa viistäen. Mahtaisiko Eljaksella vielä olla tästä aineistoa (kuvia, asemapiirros)? |
||||
|
Kuvasarja: Syksykuvia 30 vuoden takaa |
25.09.2015 20:50 | Erkki Nuutio | ||
| Näyttää kivasti minkälaista arkista (tai pyhäistä) hyörintää Helsingin tienoon raiteilla oli siihen aikaan. | ||||
|
20.09.2015 10:42 | Erkki Nuutio | ||
| Haapahuhdan alikulkusilta, joka epäilemättä on kuvassa on noin 4 km Riihimäen asemalta Hämeenlinnan suuntaan. Vuoden 1920 Suomen karttakirjakartan mukaan Hausjärvelle vievä tie kääntyi siellä rautatien alittaen itään. Viaporin kapinaan 30.7-2.8.1906 otti rajoitetusti osaa tukitoimilla suomalainen Kansalliskaarti. Kaarti oli muodostunut Kansallislakon (Suurlakon) 30.10.-6.11.1905 järjestyksenpitoa varten, ja sen johtoon oli temmattu alikapteeni Johan Kock. Tämän toiminta oli taitavasti sovittelevaa ja itse lakko menestys. Kaarti ei purkautunut lakon jälkeen, mutta painottui enemmän työläiskaartiksi. Uusi sovitteleva Kenraalikuvernööri Gerard sieti kaartia ja puolustelikin sitä ennen kapinaa. Tukitoimet olivat ratojen katkaisua, jotta Venäjän armeijan joukot eivät pääsisi niitä pitkin kukistamaan kapinaa. Suomalaiset pysyttelivät muuten etäällä kapinasta, eli yrityksestä kaataa koko Venäjän keisarikunta. 1.8.1906 väännettiin yli 50 miehen voimin Haapahuhdan silta sijoiltaan ja purettiin kiskot radan sivulle sadan metrin matkalta. Hikiällä, eli Riihimäeltä Lahden suuntaan rikottiin myös rataa, samoin Hyvinkään suuntaan ja katkaistiin lennätinjohto. Simolassa räjäytettiin rautatiesilta ja myös Helsingin-Turun rataa rikottiin. Tekijät olivat osaksi Pasilan konepajan komppaniasta ja osin paikkakuntalaisia. Kapinan kukistuttua Johan Kock joutui maanpakoon (kuoli 1915 U.S.A:ssa). Kockin kunnioitusta ansaitsevaa elämää kuvaa Antti Häkkisen kirjoitus "Oletteko Te se sama Kokki" (Keulakuvia ja peränpitäjiä s.289-309, Suomen Historiallinen Seura, 2000). Kenraalikuvernööri Gerardin ansiosta kiinnisaadut suomalaiset tuomittiin kotimaassa ja varsin lieviin tuomioihin. Gerard sai Suomen kansalaisuuden vuonna 1918 ja kuoli Suomessa. Venäläiskapinallisten tuomio oli ankara tai ankarin. Kirjallisuudessa sanotaan, että ratojen vauriot korjattiin nopeasti, eivätkä ne juuri haitanneet Venäjän armeijan liikkeitä. Tämä on varmaan osaksi vähättelyä, jolla armeijan arvovaltaa suojeltiin. Timon toteamus että kuvan tavaravaunu roikkui putoamaisillaan tuhotyön jälkeen selittää korjaustyön loppuvaihetta oheisessa kuvassa, ja sitä että liikenne pohjoiseen on ollut poikki useampia päiviä. Kuva on siis otettu, ei 1.8.1906, vaan muutamia päiviä sen jälkeen. |
||||
|
19.09.2015 14:04 | Erkki Nuutio | ||
| Pieni aikahaarukan kavennus: 1942...1944 ,koska nämä tulivat Ruotsista vasta vuonna 1942. | ||||
|
19.09.2015 09:33 | Erkki Nuutio | ||
| Aleksanteri II:n vuoden 1863 Kielireskriptin toteutuminen lykkäytyi ruotsinkielisen Senaatin vitkuttelulla vuoteen 1902. Silloin annettu Kieliasetus asetti viimein Suomen kielen hallinnollisesti tasa-arvoiseksi. Jotakin arvokasta on siis Keisari Nikolai II:n ja Kenraalikuvernööri Bobrikovin perintönä. Kieliasetus sääteli kaksikielisiä paikkakuntia enemmistökielen periaatteilla ja antoi turvan myös vähemmistökielen käyttäjille. Oletan että Rautatiehallitus melko pian asetuksen tultua määräsi asemakilpien järjestyksen asetuksen yleisperiaatteen mukaiseksi, ja että valistuneet asemapäälliköt saattoivat toimia jo ennen käskemistä. Venäjänkielistä kilpeä ei kuvassa ole. Kenraalikuvernööri Bobrikov vaati kesällä 1903 Senaatilta, että asemakilvissä ja ylipäätään kaikessa mitä matkustaja asemilla ja junissa näkee, tulee olla venäjänkielinen teksti ensi sijalla. Hän oli kiinnittänyt jo aikaisemmin huomiota mm. siihen että matkustajavaunujen kohdekilvissä SVR:n asemalla Pietarissa, VALTAKUNNAN PÄÄKAUPUNGISSA oli vain suomen- ja ruotsinkieliset tekstit. Tehtäväksi saaneena SVR:n virkaatekevä päätirehtööri Federley vastasi mm., että SVR on jo antanut ohjeen lisätä asemilla venäjänkieliset asemakilvet ja sijoittaa ne ylimmiksi. Tämä ohje on ilmeisesti annettu keväällä/kesällä 1903. Viimeistään tämän jälkeen kaikilla asemilla oli mainittu kilpi ylinnä. (Tuomo Polvinen: Die finnischen Eisenbahnen.... , 1963) Jo aikaisemmin venäjänkielisiä kilpiä oli välillä Valkeasaari-Pietari ja esimerkiksi Simolassa, jossa Suuriruhtinaita kävi ketunmetsästyksellä. Milloin nämä kilvet asetettiin ja kenen määräyksestä, ei ole tiedossani. Niinikään Helsingissä ja Pietarissa ei tainnut olla asemakilpiä lainkaan, ainakaan itse asemarakennuksessa. |
||||
|
|
19.09.2015 08:44 | Erkki Nuutio | ||
| Saksalaismantteli, eli 1941...1944 . Pohjois-Suomessahan nämä tuurasivat SA:ta. 1916:n vauriot luultavasti vielä korjattiin. Hurrikaanikuvat ovat harvinaisuuksia. |
||||
|
18.09.2015 16:54 | Erkki Nuutio | ||
| Toteanko oikein, että koukusta oikeaan on höyryjohto ja vasempaan jarrujohto? Vaunussa on siten läpimenevä jarrujohto ja mahdollisesti ilmajarrukin. Avosilta ei liene jarrumiehen toimipaikka, joten vipujarru on lähinnä paikallapitämiseen. SVR:n ensimmäinen ilmajarrutettu matkustajajuna kulki 15.4.1893. Kuvan vaunussa lienee ollut ilmajarrut viimeistään 1895 vaiheilla | ||||
|
18.09.2015 16:30 | Erkki Nuutio | ||
| Kuvien yksityiskohtia havaitsee usein helpommin ruudulta kuin kirjan sivulta. Esimerkiksi korin alareunalla olevat luukut, jotka kuuluivat myös ensimmäisiin I/II luokan matkustajavaunuihin. Niiden takana olivat kuumennettua hiekkaa sisältäneet laatikot (Kaskimies s.52) , jotka pitivät vaunuosastonsa "lämpimänä" talvella. Eipä tainnut ihan riittää neljän tunnin köröttelyä varten. Helsingissä ja Hämeenlinnassa täytyi olla jonkinlainen kiuashuone hiekkalaatikoiden kuumennusta varten. | ||||
|
18.09.2015 09:55 | Erkki Nuutio | ||
| Sapelisenaatin määräyksestä, jota ajoivat kenraalikuvernööri ja Venäjän pääministeri, SVR määrättiin rakentamaan Venäjän valtiolle rata-alueen reunaa seurailevan suoran puhelinlinjan Helsingistä Pietariin. Linja päättyi ilmeisesti SVR:n asemalle, josta venäläiset yhdistivät sen Pietarin puhelinkeskukseen. Linja rakennettiin kesällä ja syksyllä 1913 ja se tuli käyttöön tammikuussa 1914. Se palveli vain sotaväkeä. Venäjän piti korvaaman rakennuskustannukset, mutta vain 5% niistä ehdittiin saada. Linja vedettiin avojohtona ja 4,5 mm kuparikaapelilla, jotta yhteys saataisiin Moskovaan asti. Luultavasti pari etualalla olevaa johtoa kulki Pietariin. Vuonna 1919 linja tuli yleiseen käyttöön rajalle asti ja vuonna 1924 Pietariin asti. (Puhelin ja puhelinlaitokset Suomessa 1877-1977, 1977) |
||||
|
18.09.2015 09:19 | Erkki Nuutio | ||
| Vartioimaton Vallila oli vielä töhrytön. Ihmiset paiskivat töitä sekä muulloin rentoutuivat ja lepäilivät. He eivät kulkeneet yön hämyssä painastiat laukussa, suihkimassa liuotinaineita ympäristöön. |
||||
|
Kuvasarja: Vaihtotyötä Vallilassa 1984 |
17.09.2015 09:52 | Erkki Nuutio | ||
| Kun katsoo mainiosti toimivasta kartta.hel.fi -palvelusta ortoilmakuvia tästäkin alueesta, kiinnittää huomiota vuoden 1943 SA-kuvauksen erinomainen terävyys verrattuna aiempaan ja moniin myöhempiin kuvauksiin. Kaikki Vallilankin raiteet erottuvat selkeästi. Naamiointejakaan ei tarvittu, kiitos ilmapuolustuksemme ja sen että saksalaiset pitivät vielä vihollisen etäällä. Toisaalta tiedämme, että suurhyökkäyksen 9.6.1944 kohtalokas yllätys johtui paljolta laajempiin rintamakuvauksiin soveltuneiden nopeiden kuvauskoneiden (sotasaalis-Pe2) vähyydestä ja korjausjonoihin jäämisistä. Sotiemme vakavimpaan seuraukseen johtanutta virheketjua on arvioitu kokonaisuudessaan kirjassa Päämajan hukatut kuukaudet (2004). Vuonna 1943 kuvailtiin rauhanomaisesti kotikontuja, ja keväällä 1944 tehtiin puhdetöitä kun puuttui koneita millä kuvata. |
||||
|
17.09.2015 07:30 | Erkki Nuutio | ||
| Monumentaalinen kuva. Onnittelut! | ||||
|
|
16.09.2015 17:33 | Erkki Nuutio | ||
| Avosiltainen telivaunu, mutta vain kahdeksan ikkunaa kylkeä kohti tasajaolla. Lienee I lk:n vaunu, mutta päivä vai makuu ja mikä littera? Mitä nuo katonreunan koukut toimittivat? | ||||
