Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
01.11.2011 13:10 | Heikki Jalonen | ||
| Hieman pitää nyt jarrutella: Waldhofin tehtaan arkkitehtuurista vastasi W.G. Palmqvist. Sama herra suunnitteli paljon myös Mäntän laitoksia. Ei tässä ole oikein sukunäköä mihinkään Mäntästä löytyvään... Probleema on siis toistaiseksi "not busted". | ||||
|
|
31.10.2011 17:14 | Heikki Jalonen | ||
| Ahh miten makoisa probleema... Höyryvoimalaitoksen työmaalta tämä vaikuttaisi. Kattilarakennus korkeampana edessä, sitten matalampi turbiinilaitos ja sen jatkona vielä vähän matalampi kytkinlaitos. Piipun rakentaminen on ehkä vasta alkamassa, telineiden keskelle. Harmikasta, sillä piipun perusteella paikka on usein juuri helpoimmin tunnistettavissa; se kun näkyy sitten niin monissa paikan isoissa ja pienissä kuvissa. Laitoksen koosta päätellen tämä vaikuttaisi paremminkin jonkin sellutehtaan yhteyteen rakennettavalta kuin pelkän sahan yhteyteen tulevalta voima-asemalta. Sahakin siellä silti saattaa olla, nehän monesti olivat tuollaisen teollisuuslaitoksen alkusiemeniä. Kauempana takana, parakin piipun vieressä näkyy jonkinlainen nostorana, ei kuitenkaan oikein mikään sahamaiseman kiramo. Ja kattilarakennuksen yläkerran oikeanpuoleisin aukko saattaisi antaa vinkin: se voisi olla tulevan kuorikuljettimen sisäänmenoaukko. Siten, laitos saattaisi olla sulfiittitehtaan yhteyteen rakenteilla oleva kuorikattiloita käyttävä voima-asema, ehkäpä kahdella Yarrow-kattilalla varustettu. Ja ajankohta, arvata saattasi 1920-lukua. Autoja tai muitakaan koneita kuvassa ei näy, eli vanhakantaista on meno. Toisaalta, rakennus on jo hyvin selkeän funktionalistinen (jopa melkein Aallon asialinjaa) eikä mitään turhia koristeluita näy enää missään. Voisiko tämä olla Waldhof, Käkisalmi, noin vuonna 1930? |
||||
|
27.10.2011 12:59 | Heikki Jalonen | ||
| Harvinainen kuva nyky-Venäjältä: ei ainuttakaan autoa kuvassa. Ruuhkassa, ajamassa, seisomassa, remontissa, maatumassa... Toki, syrjäkylillä ollaan, mutta silti. | ||||
|
11.10.2011 12:33 | Heikki Jalonen | ||
| Uskollinen Kalle on tosiaan vielä Turussa (viimeisin oma havainto 8.6.2011). | ||||
|
04.10.2011 12:27 | Heikki Jalonen | ||
| Taisipa olla juuri sama PoRhan Dm7 (4142?) jonka kylmän pään ohjaamon roskakorista löytyi joskus vuonna 2004 tarrarullan jämät. Tarroissa luki erinomaisen rautatievirallisesti "Tupakointi sallittu". Tänään jo pelkän semmoisen tarran hallussapidosta saa 10 vuotta kovennettua ojennusleiriä. Ainakin jos SoTe-ministeriön terveyskommandot saavat päättää... | ||||
|
30.09.2011 12:27 | Heikki Jalonen | ||
| Istutukset ovat sähköturvallisuusmielessä aina rakenteellisesti turvallisia: maadoittamaton istutus on toiminnallisesti estetty... | ||||
|
12.09.2011 13:14 | Heikki Jalonen | ||
| Tuohan on telin (TB201) lätkä. | ||||
|
05.09.2011 13:38 | Heikki Jalonen | ||
| Urakisko paitsi ohjaa vaunua, toimii myös paluujohtimena. Sähkökäytöllä vaunu kulkee siten aina ohjauskiskon määräämää rataa. Vaunussa on myös dieselmoottori. Dieselkäytöllä voidaan liikkua kiskoista ja ajolangasta riippumattomasti. Dieselkäyttö on kuitenkin teholtaan rajoitettu, lähinnä varikkokäyttöön tarkoitettu. Kuvassakin näkyvää ohjauspyörää tarvitaan silloin. Vaunu on Bombardierin valmistetta. | ||||
|
30.08.2011 13:53 | Heikki Jalonen | ||
| Vesiviskuri on kovin tutunoloista mallia... | ||||
|
24.08.2011 13:22 | Heikki Jalonen | ||
| Oulujoen rautatiesilta Koskenniskalla rakennettiin ja otettiin käyttöön Seinäjoen-Oulun radan rakentamisen yhteydessä, radan ulottuessa alusta pitäen Toppilan satamaan saakka eli siis noin vuonna 1886. Täyttää siis tänä vuonna 125 vuotta! Lienee siis yksi Suomen vanhimmista edelleen täydessä käytössä merkittävällä ja vilkkaasti liikennöidyllä tiellä olevista varsinaisista silloista. En muista ajoneuvojen painorajoitusta, olisiko 22 tonnia? Jo aikaisemmin saatiin Ouluunkin kuitenkin kunnolliset kiinteät ja joenkestävät sillat Oulujoen suiston yli, vuonna 1869. Ne rakensi erityinen siltayhtiö, Brobolaget eli oulunkielellä "rupulaaki". Koska näiden siltojen käyttö oli maksullista (jalankulkijaltakin perittiin 5 penniä), monet vähäväkisemmät tai muuten vaan nuukemmat alkoivatkin kulkea uuden rautatiesillan kautta, jossa kulku oli ilmaista. Tämä toki lisäsi matkaa parilla kilometrillä kaupunkiin pohjoisesta tultaessa, mutta eiväthän askeleet köyhän taskusta loppuneet... Kuusamon suunnasta tulijoille uusi silta oli puolestaan mitä kätevin oikotie suoraan kaupunkiin. Rupulaakin siltojen maksullisuus päättyi luultavasti noin vuonna 1905, jolloin yhtiö selvitettiin ja omaisuus siirtyi kaupungin haltuun. Ennen "rupulaakin" siltoja jokisuun yli oli jatkuvasti 1500-luvulta lähtien käytössä vaihtelevan tasoisia puisia pukkisiltoja, jotka tulva, tulipalo, jäijenlähtö tai vainoviholainen enemmän tai vähemmän säännöllisesti tuhosivat. |
||||
|
05.08.2011 13:10 | Heikki Jalonen | ||
| Rajan kirot kolhivat myös siltoja. Mielenkiintoisia vaiheita, mutta selville saatiin! | ||||
|
|
04.08.2011 12:45 | Heikki Jalonen | ||
| Tuossapa on yksi mielenkiintoinen yksityiskohta: sillan maatuet ja pengerrys on rakennettu valmiiksi kaksiraiteista rataa varten, mutta vain toinen siltajänne on asennettu. Toisen jänteen kohdalla ei ole edes laakereita, eli sitä ei varmaankaan koskaan oltu edes valmisteltu asennettavaksi. Tällä ratajaksolla moinen liikennemäärä ei varmaan 1917...1939 tullut kyseeseen; mutta ennen vuotta 1917 tilanne ja ennusteet ovat tietysti olleet aivan toisenlaiset. Nykyisinhän tässä kulkee yli kaksoisraide, vuoden 1944 jälkeiseltä ajalta. | ||||
|
17.06.2011 12:26 | Heikki Jalonen | ||
| Ai että on hieno kuva ja hieno miljöö. Maamoottori on ilmeinen 8-10 hv porilainen. Kuvassa hieman heikosti näkyvän lubrikaattorin - joka vaikuttaisi olevan Porin omaa mallia - perusteella valmistusvuodeksi voisi haarukoida 1936...1940. Vanhemmissa apparaatti oli tunnettua Axel Friedmann-valmistetta. Niinpä moottori olisi myös uudemman kirjoitusasun mukaan merkiltään BMV eikä B.M.W. Kuumapäinen Kantribemari kumminkin... | ||||
|
10.06.2011 13:37 | Heikki Jalonen | ||
| Huomiota kiinnittää: montako autoa kuvaan on sattunut? Ajat olivat toisenlaiset, vapaita parkkipaikkoja olisi ollut vaan ei autoja... |
||||
|
03.05.2011 12:34 | Heikki Jalonen | ||
| No nyt selvisi sitten Citroen C5:n ohjauspyöräratkaisun inspiraation lähde! Sitähän ei voi enää panna paremmaksi muuten kuin tekemällä ratista kiinteä ja kääntämällä autoa sen ympärillä... Mielenkiintoinen ajopiirturi muuten, Jaeger Tachro. |
||||
|
28.04.2011 12:32 | Heikki Jalonen | ||
| Knorrin jarrulaitteet, harvinaista herkkua RZD:n kalustossa. Lienevätkö vaunut Görlitzin tekoa? Merkintöjen perusteella lähes kaikki varustelut poikkeavat yleisvenäläisestä käytännöstä. |
||||
|
04.04.2011 14:02 | Heikki Jalonen | ||
| Eikös kuvassa 68033/2585 ole imumuuntaja? | ||||
|
Kuvasarja: Dm3 ja Dm4 |
04.04.2011 13:41 | Heikki Jalonen | ||
| Lisätietoja löydätte webistä helpommin, kun haette moottorista tietoja sen varsinaisella omalla nimellä, Detroit Diesel. Tarina alkoi GM:n dieselmoottoriosastona joskus vuonna 1937. Sittemmin omistus on hieman seilannut. GMC-kuorma-auto ja Detroit Diesel ovat Amerikan mailla tuttu parivaljakko, mutta täällä Suomessa dieselkäyttöiset GMC-autot ovat lähinnä kaukaisen teoreettista Amerikan herkkua. Moottorina Detroit Diesel oli sensijaan täälläkin laajalti tunnettu. Paitsi tietenkin vetureissa, myös maansiirtokoneissa (esim. isommat Michigan-koneet) ja nostureissa (Link-Belt/Hendriksen ja Grove) ja dumppereissa (varsinkin Euclid) ja monissa muissa. Ja tietenkin teollisuusmoottoreina, varavoimakoneina ja vastaavina. Don Kesko teki tarjouksia, josta moottoreiden ostajat eivät voineet kieltäytyä... | ||||
|
14.03.2011 13:19 | Heikki Jalonen | ||
| Niin, siinä lienee sattuman kaupalla osunut peräti neljä tolppamaista objektia jokseenkin samalle linjalle: nopeusmerkin varsi, vaunun karikkatolppa, pakoputki ja kauimmaisena vielä puhelinpylväs. Puhelinpylväs voisi toki olla paljaspäinen (ilman ylintä ortta), mutta kauempana näkyy toisaalta täysmittaan kalustettu pylväs - ja paljaspäiset pylväät yleistyivät kyllä paremminkin 70-kymmenluvulle tultaessa. Sama juna esiintyy muutamaa kymmentä sekuntia aikaisemmin toisessa kuvassa. Siellä näkyy pienen pieni muutaman filmirakeen kokoinen nuppi, jota ei vaunuissa itsessään pitäisi olla, juurikin avovaunun (H?) kohdalla. Aikamääritys tarkentuu, B-275 tuotantomäärä vuonna 1958 oli vain jokusia satoja kappaleita. 1959 oli jo paljon satoisampi vuosi => kuva voisi siis olla vuoden 1960 puolelta, talvi on jo edennessä vaiheessa ja luntakin on kohtuullisen paljon. | ||||
|
|
09.03.2011 12:54 | Heikki Jalonen | ||
| Nuhvia minäkin ensin ounastelin, erikoisesti juuri korkean takapyörän keskiömötin vuoksi. Mutta, kaikissa Nuffieldin malleissa, sekä alkuvanhoissa bensakoneissa ja Perkins-dieseleissä sekä leipälinjan BMC-dieseleissä pakosarja ja -putki ovat vasemmalla, samoin niissä kaikissa ilmanottoputken pää jää konepeiton alapuolelle. Jos traktorimerkkien yleisyyttä ajankohdan Suomessa ajatellaan, Major ja Nuffi olisivat tietysti korkealla sattumaposeerauksen osuma-asteikossa. | ||||
|
|
08.03.2011 13:35 | Heikki Jalonen | ||
| Traktorin tunnistus onkin hankala probleema. Ilmeistä on, että konepeittoa-keulaa on kuljetuksen ajaksi suojattu pahvilla, pressulla tai talviloimella, paljastavimmat piirteet ovat siten peitossa. Mutta: pakoputki näyttäisi olevan oikealla puolella, mikä rajaakin useimmat meillä tuohon aikaan yleisti myydyt koneet pois laskuista. Pakoputki mokoma vaan meinaa olla kuvaushetkellä juuri puhelinpylvään jatkopalana, piipun pää näkyy juuri ja juuri nopeusmerkin varren oikealla puolella. Sitten, näkyvillä on myös ilmanottoputki pipa päässä, kolmipuolainen (melko syväkeskiöinen, näyttää ensivilkaisulla nelipuolaiselta) ratti ja korkeakeskiöinen takavanne. Näillä eväillä voisi koneen merkin ja mallin arvailla olevan International Harvester B-275. Konetta tehtiin Doncasterissa alkaen 1958 (...1968 saakka). Koska kuvassa on varmaankin aivan uusi kone matkalla asiakkaalle luovutettavaksi, siitä saisi ehkä aikaisimman mahdollisen kuvaushetkenkin kiinni = talvi 1958-59. Jos kuva olisikin peilikuva (jota se ei ole), layout sopisi puolestaan hyvin Fordson Dextaan. | ||||
|
24.02.2011 13:01 | Heikki Jalonen | ||
| Vetku:n (Veteraanikuorma-autoseuran) sivuilta löytyi maininta, että sini-harmaa värikaavio VR:n kuorma-autokalustoon otettiin käyttöön 1961, sitä ennen lastiautomobiilit olivat mustia. Sen perusteella voisi päätellä, että tämä olisi juuri 1961 vuoden satoa. Täydellistä ylimaalausta tälle on tuskin tehty. | ||||
|
|
24.02.2011 09:08 | Heikki Jalonen | ||
| Joo, ei näitä enää vastaan tule eikä ohitettavaksikaan ole. Perin harmikasta, että ohjaamon ovessa oleva liikemerkki ja kalustonumero on sutattu yli - yksilön hankintavuosi kävisi siitä kätevästi ilmi. | ||||
|
|
23.02.2011 13:49 | Heikki Jalonen | ||
| Auto näyttäisi oleva Leyland Comet (LAD, AEC-perustainen mutta jo Leyland-kautta). Mallin tarkemmasta numerosta on paha sanoa, valikoima oli aika laaja niin tehojen kuin kantavuuksienkin suhteen, joku aikansa 13-tonninen tämä kuitenkin lienee. Vuosimalli voisi näillä naamapelleillä olla haarukassa 1958...1962. Kuvassa oleva auto lienee jo aika vanha; ylisutattujen liikemerkkien perusteella jo ehkä VR:n hylkäämä ja siviiliijunan kyydissä... | ||||
|
17.02.2011 12:55 | Heikki Jalonen | ||
| Tähän on kyllä aivan pakko muistella vanhaa poliittista vitsiä viisikymmenluvun Puolasta: - Kommunistisen Puolueen Pääsihteeri Wladyslaw Gomulka avustajineen oli maakuntakierroksella Wrcwzk:n kaupungissa. Ensimmäinen vierailukohde oli lastentarha. Puutetta riitti. Johtaja esitti toiveensa: jos edes vesijohdon saisimme? - "Ikävä kyllä, valtion varat ovat aivan lopussa" totesi Gomulka, ei siis vesijohtoa. Seuraavaksi seurue siirtyi tutustumaan alakouluun. Puutetta sielläkin. Johtaja toivomaan: jos edes sähkövalo saataisiin? - "Valtion budjetti on liian tiukalla, ei varaa sähköistää" Gomulka pahoitteli. Lukioonkin tutustuttiin. Siellä oli pulaa myös oppikirjoista. Eikä Gomulka niitäkään luvannut. Yliopistolla puolestaan toivottiin televisiota. Aivan turhaan, ei valtiolla semmoisiin ole varaa. Rankan vierailupäivän viimeinen kohde oli sitten paikallinen vankila. Johtaja esitteli paikan ja esitti samalla toivomuksen: saisimmeko määrärahan sanomalehteä varten? Tähän Gomulka: -"Ilman muuta, kahteenkin saatte. Ja vesijohto vedetään välittömästi, samoin sähköt. Ja koska sähköt on, saatte myös television!" Ja johtaja oli tyytyväinen. Illalla hotellissa avustaja ihmetteli hieman rahoituspäätösten logiikkaa ja kysyi lopulta asiaa Gomulkalta, ja saikin vastauksen: - "Parahin Frederyk, luuletteko Te tosiaankin, että me istumme loppuikämme lastentarhassa. Tai alakoulussa, lukiossa tai yliopistolla?" Sellaista se politiikka on. Tänään tässä ja huomenna tuossa. |
||||
|
11.02.2011 19:56 | Heikki Jalonen | ||
| Jep. Ensimmäisten Sm3-junien myötä. Sinne se ilmestyi IFEn ovien mukana. Ja sen jälkeen kaksikerrosvaunuissa. Cx/Ex-vaunuissa (alunperin Bode-ovi) sisäpuoli oli muistaakseni vielä harmaa. | ||||
|
|
11.02.2011 12:56 | Heikki Jalonen | ||
| Havaittavuuteenhan värillä pyritään. Kummallista kyllä, uusi yleiseurooppalainen sivuovinormi EN14752 ei ota oven sisäpinnan väriin mitään selvää kantaa, kahvoihin ja painikkeisiin kylläkin. Vanha UIC-560 määräsi sisäpinnasta "The colour shall provide a clear contrast with adjoining surfaces." Vanha VR:n Kly-ohje vaati samoin, sekin ilman tarkempaa sävyvaatimusta. Tämä violetti sävy lienee alunperin esitetty DB:n ohjeissa, joita myöskin ÖBB ja SBB läheisesti seurailevat. Joissain maissa tavataan keltainen-oranssi-suunnan sävyjä. Yleensä vaikuttaa siltä, että missään ei vaadita juuri tiettyä värisävyä lainlaatijan taholta, vaan asia jää liikenneyhtiöiden oman ohjeistuksen tai ovitoimittajan vakioratkaisun varaan. | ||||
|
|
10.02.2011 13:11 | Heikki Jalonen | ||
| Oven sisäpinnan purppura on oikeastaan "Erikaviolet" RAL 4003, jos joku mallinrakentaja vaikka sattuisi tietoa tarvitsemaan. IFE on väriin mieltynyt ovien sisäpintoja maalaillessaan... | ||||
|
07.02.2011 13:39 | Heikki Jalonen | ||
| Omituisen vanhanaikainen koneistoltaan, ollakseen tehty 1951. Sisäluistit ja kaikki. Noh, britit eivät aina menneet viimeisten virtausten mukana... | ||||
|
03.12.2010 12:38 | Heikki Jalonen | ||
| Vasemmalla puolella näkyy selvästi olevan henkilö, oikeallakin näkyy heikko hahmo. Kysymys kuuluukin: kummalla puolella ajosuuntaan nähden tässä veturissa oli kuljettajan paikka? Ruotsalaisittain vasemmalla? | ||||
|
22.11.2010 15:24 | Heikki Jalonen | ||
| Venäjän normi korkealle laiturille on 1100 mm. Eli, eroa Eurooppalaismalliseen (joka meillä Suomessakin on käytössä) on tarkalleen 550 mm. Matalat erikseen, se on 200 mm (meillä 280 mm). |
||||
|
11.11.2010 12:42 | Heikki Jalonen | ||
| Oijoi mikä kokonaisuus! Vain huuruava kaalikeittokattila (alumiinia) puuttuu pöydän puhtoiselta linoleumilta ja pari roisketta vakstuukilta... Autenttiset verhot, pöytäliinat (ei sentään "asiakkaiden" pöydissä) ja kaiken kruunaa raollaan oleva alakaapin ovi. Kiinnittäkääpä huomiota myös seinien aistikkaan ruskeasävyiseen ja hieman pullistelevaan melamiini- tai vaneripanelointiin. Kuvitelkaa tähän sakea kaalikeiton, valkosipulin ja hien aromi sekä tiheän tiivis mahorkan savu. Täydennykseksi vielä kauhea Tatjaana (parta ajamattomana) kauhan varteen - lähemmäs 70-luvun Neuvostoliiton reaaliarkea ei voi enää mitenkään päästä. Seinässä vaikuttaisi olevan jossain määrin pistorasiaa muistuttava kärsä. Olisikohan tähän vaunuun syötetty sähköä keittiökojeiden tarpeisiin juuri veturin nokalla näkyvästä generaattorista? Tarjoilupöydällä on ehkä ollut jonkinlainen sähkö-samovaari teeveden kuumentelua varten. |
||||
|
18.10.2010 13:17 | Heikki Jalonen | ||
| Nimenomaan. Tulee vakavasti mieleen, että ohjaamon peltejä ei todellakaan ole prässätty kotona. Pyöreitä muotoja on ympäri hyttiä ja osa niistä on muodoltaan kaksoiskaarevia. Sisun muotoilufilosofian perimmäinen erilaisuus käynee selville, jos katsoo melkein saman aikakauden M-sarjalaisen hyttiä. Olisikohan hytti tosiaankin ostettu ulkopuolelta, vaikkapa IFA-kombinaatilta demokraattisemmasta Saksasta tai Volvolta Ruotsista? Maskia vähän sitten viritelty kotoisempaan kuosiin; se näyttääkin jotenkin paripuolelta muun peltityön rinnalta... | ||||
|
Kuvasarja: Pasilan konepaja 1970 |
07.10.2010 12:33 | Heikki Jalonen | ||
| Hieno välähdys kadonneesta maailmasta! Surullista on, että tänään tästä kaikesta on muistona vain jokunen kylmä tiiliseinä ja tyhjä pilttuuhalli. Siinäpä ei kiinteistöjalostaja tai sisällöntuottaja tai visionääri tai muuten vaan täginvetäjä arvaakaan, miten paljon työtä niiden seinien suojissa on aikanaan tehty - puhumattakaan siitä, miten monimutkainen ja kerroksellinen työyhteisö paikalla kerran toimi. Herkempi silmä vielä jossain erottaa työn jäljen tai muun, heikon, päivä päivältä yhä haalistuneemman merkin olleesta ja kadonneesta. Taukotuvan hiiretkin on jo häädetty pois... Kiitos hienoista kuvista! | ||||
|
13.09.2010 13:02 | Heikki Jalonen | ||
| Kyllä maailma on muuttunut. Jos olisit hiiviskellyt ja valokuvaillut näiden mötiköiden nurkilla vielä 1990-luvun alussa, olisit saanut pika-pikaa poliisin kimppuusi - ja sakot kaupanpäälle. Kymmentä vuotta aikaisemmin vieläpä Säpo olisi ollut mukana kuulusteluissa ja kysellyt motiivejasi ankarimman jälkeen. Idän Pahan Susihukan varaltahan Ruotsi rakensi Torniolaaksoon bunkkeria ja murrosta jokaisen mahdollisen kulkuväylän, ajouran ja polunpahasen tuntumaan. Ratahan käy ajourasta muillekin ajopeleille kuin kiskopyörillä kulkeville, vaikkapa (rauhantahtoisille, tietysti) panssarivaunuille. Ja kyllä Neuvostoliitossa oli mietittynä nopean [blitz-] yhdysliikenteen konsepti valmiiksi ja vaihtokalusto varattuna. Ei toki ensisijaisesti Ruotsia varten, vaan paremminkin keskemmäs Eurooppaa tehtäviä retkiä varten... Kauanko sitten tuollainen ajoväylän sulku vastustaa sotilastoimin tehtävää läpimurtoa, riippuu puolustajista ja heidän asemistaan. Teräs ja betoni itsessään eivät pidättele tulijoita hetkeäkään. Betonikannen sisällä näkyvä kiskotus on aikanaan toiminut varsinaisen sulkuharkon liikutteluvaunun kulkutienä, harkko oli massiivinen teräspalkki; normaalisti piilossa kannen sisällä. |
||||
|
26.08.2010 16:03 | Heikki Jalonen | ||
| On kierrättänyt. SIG:n tuoteoikeudet ylikulkujen osalta on jo toistakymmentä vuotta omistanut Hübner; meilläkin tuttu harmonikantekijä. Ja ihan Hübnerin kaksiriviseltä tuokin palje näyttää... | ||||
|
18.08.2010 12:51 | Heikki Jalonen | ||
| Eikös tällä masiinalla ole erikoismielenkiintoinen historia? Muistanko oikein, että tämä otettiin alunperin käyttöön Inon merilinnoituksen (Koivistolla) rakennustyömaalla (osa P-P merilinnoitusketjua) joskus vuonna 1916? Hätäkiireellä tehtyä varustelutyötä, ruplia säästelemättä. Oliko koneen valmistaja Borsig? Viimeksi rautatiemuseolla käydessäni (kevätkesällä) kapistus oli vielä piilossa suuressa vihreässä pussissa, enkä siinä kehdannut säkkiin tunkea laattoja katselemaan... |
||||
|
23.04.2010 17:39 | Heikki Jalonen | ||
| Ähäskutti, löytyipäs edes yksi kuva, jossa Toppilan vaunuvaa'an paikka on dokumentoitu. Uuno Laukan kuvissa numerot 873...877 on otsikoitu esittämään Mallasjuoma Oy:n Toppilan tehdasta, vuonna 1967, ilmakuvia. Kuvissa näkyy toki paljon muutakin, vaikkapa Toppilan aseman seutua. Vaakakoppi näkyy pikkuruisena kuvassa 877, taustalla työnnöllä menevän junanpätkän vasemmalla puolella. Liike käy ilmi, kun vertaa kuvaan 876. Veturin tunnistus on vähän paha, liekö Jumpo? Vaunut (2 kpl) ovat selvästi likaavan tavaran G-läisiä. Lienevätkö juuri vaakauksesta menneet läpi? Puutavaran pudotusrintuus näkyy vielä hyvin kaarena salmen rannassa. Rata sinne saattoi olla tuolloin jo purettuna. Ja vuosiluku: luettelon otsikko kertoo 1967. Kuitenkin, kuvassa 873 häämöttää Puolivälinkankaan vesitorni jo täydessä korkeudessa ja tähtikupukin paikallaan, ilman telineitä. Koska on kesä, se viittaisi mielummin vuoteen 1968. Luetteloijan virhe, ehkä. | ||||
|
|
23.04.2010 12:54 | Heikki Jalonen | ||
| Kyllä Antti B on oikeassa. Ulottumakehä on tuossa kuvassa edelleen tallessa. Vaaka oli viereisellä raiteella, joka siis tässä on enää tumppina jäljellä. Selailin vanhoja kuvia, mutta sellaista ei löytynyt, jossa vaakakoppi olisi vielä paikallaan. Himmeä muistikuva on kertovinaan, että se katosi maisemasta joskus vuoden 1982..83 tietämillä. Koppi sinällään oli rautatien tavallista mallia kääntyvine V-opastimineen sun muineen. Rakennettu ehkäpä joskus 40-luvun lopulla. | ||||
|
|
22.04.2010 15:58 | Heikki Jalonen | ||
| Eikös tuo seis-levyn vartioima raiteentumppi ollut se, joka vei aikoinaan gabariittikehälle ja vaa'alle (ja siitä edelleen toiseksi oikeanpuoleisen pylvään vasemmalla puolella näkyvän kaarteen paikalla olleeseen vaihteeseen ja eteenpäin)? Gabariittikehä ja vaaka ovat jo tässä kuvassa kuvassa muistojen kultapölyä. Pudotusraidehan (puutavaran pudotusrintuuden vierustalle) lähti tosiaankin salmen rantaan lähempänä siltaa; radan hahmon erottaa kuvassa vielä maastosta. Lisäksi, rintuuksia oli eri aikoina kaksi, hieman eri paikoissa. Jälkimmäinen oli melkoisen väliaikainen sovitus. Ajankohdan perusteella laiva voisi olla huvipaatti M/S Frey; vanhasta höyryaluksesta rakennettu ja dieselöity. Suullisen 70-luvun perimätiedon mukaan aluksen runko oli "S/S Wilho"- nimisestä (Oulun Konepajalla Pikisaaressa v.47 rakennetusta) rannikkolaivasta. M/S Frey myytiin jonnekin Uudenkaupungin seuduille joskus 80-luvun lopulla. Toppilan kuvia (muun wanhan Oulun muassa) löydätte lisää linkin http://www.ouka.fi/ppm/laukka/hake/ takaa. Varokaa! Todellinen runsaudensarvi... Toppilan kuvia mm. 167-201, 234-252, 259-266, 3018-3032, 3962-3968, 4012-4023 ja 4666-4673. Muutamat kuvatiedot ovat harhaanjohtavia kuvauspaikan suhteen. Ne on ilmeisesti laatinut kokoelman järjestäjä, kontekstiin nojaten. Kuvissa on mukana erittäin paljon myös junia ja raiteistoja. Suosittelen! Ja onhan kommentin kirjoittajakin siellä, junia tiirailemassa Alpon keulapakalta. Kuva 3025. | ||||
|
17.03.2010 13:34 | Heikki Jalonen | ||
| Kytkin on nykyisin Faiveleyn valikoimaan kuuluva Unipact-vaihtotyökytkin; alunperin SAB Wabco (Remscheid) C-AK-kytkin. Sillä tartutaan vaunun puolella olevaan ihan tavalliseen UIC-koukkuun, mekaanisen kytkennän tapahtuessa ohjaamosta poistumatta. Erona vaikkapa Vapiti-kytkimeen on se, että kytkinvarsi välittää vedon lisäksi myös työnnön, puskinlautaset eivät ole kontaktissa kytkimen ollessa kytkettynä. Letkut kytketään käsin. | ||||
|
14.10.2009 13:29 | Heikki Jalonen | ||
| Helteisestä kesäpäivästä huolimatta, aina kannattaa varustautua pahankin ilman varalle. Vaikkapa lumikolalla... | ||||
|
31.03.2009 12:56 | Heikki Jalonen | ||
| Näyttävät kovin Secheron-hiekoituslaitteen pohjalaatoilta? | ||||
|
16.01.2009 16:17 | Heikki Jalonen | ||
| Aijai, miten nostalginen, oikein rikinhuuruinen teollisuuskuva melkein täysin kadonneesta miljööstä. Tikkusiilo on sentään vielä jäljellä, tosin laajennettuna, samoin keittämörakennus. Siilo laajennettiin luullakseni vuonna 1954, joten kuva on näpätty sitä ennen. Mutta suurin ihme on se, että tämä lokomoottori on edelleen olemassa, Oulaisissa Törmänhovin maastossa. Tämmöiset pelit kun ovat romuttajan pillin mieliruokaa... Rata on purettu melkein kokonaan, pieni pätkä on kuitenkin jäljellä Terva-Toppilan kartanon piharatana (jolla voi ajella resiinalla). | ||||
|
13.03.2008 13:12 | Heikki Jalonen | ||
| Ikkunanpuitteet ovat tuossa asennossa, koska vaunun koriputkea jäykistävät diagonaalit kulkevat ikkunalinjan kohdalla juuri noin. Rakennepiirre on ominainen Stadler Regio Shuttle-perheen junille ja muistuttaa siis perinteistä ristikkosiltaa. | ||||
|
05.02.2008 12:47 | Heikki Jalonen | ||
| Valmistaja on Ansaldo-Breda. | ||||
|
19.09.2007 13:30 | Heikki Jalonen | ||
| Jopas on hieno hiilipölypunatiilitehdasmiljöö! Laitoksen ulkoasusta päätellen (piippu) täällä valmistettiin valo- tai hiilikaasua; siis lähtöaineena (kivi)hiili. Lastauslaituria esittävässä kuvassa on näkyvillä muutamia pitkänomaisia (laipallisia) lieriöitä, jotka vaikuttaisivat retorteilta eli uuniastioilta, joita tyypillisesti käytettiin pienimuotoisissa kaasulaitoksissa. Samassa laitoksessa (ainakaan samassa rakennuksessa) ei varmasti tällöin ole valmistettu erittäin räjähdysvaarallista asetyleeniä, jonka normaalit lähtöaineet ovat kalsiumkarbidi ja vesi - tulta ei tarvita eikä varsinkaan kaivata... Syy eri kaasulaatujen tarpeeseen on niiden valaisutehossa ja valon värissä, asetyleeni on omaa luokkaansa mitä kirkkauteen tulee ja siten sopivaa valonheittimiin ja opastevaloihin. Lieköhän VR:llä koskaan ollutkaan omaa asetyleenin pullokaasulaitostaan - tässä on voitu turvautua ulkopuoliseen toimittajaan (=AGA) koko tarpeen ajan? Pieniä kehittimiä on toki ollut ainakin kaikilla konepajoilla ja isommilla varikoilla, mutta niistä on melkoinen askel dissous-kaasun pullottamotoimintaan. | ||||
|
31.05.2007 12:47 | Heikki Jalonen | ||
| Eikös tämä sininen ilmaisin kerro palaessaan, että 25kV ajojohtimelta tuleva syöttö EI OLE kytkettynä ao. junayksikössä ? | ||||
|
26.03.2007 13:19 | Heikki Jalonen | ||
| Kyllä, raidelevys on tasan millilleen 1600 mm - muinoin Irlannissa etsittiin [uppiniskaisesti] kaikista muista poikkeava raideleveys, ettei vaan oltaisi ainakaan brittien kanssa samoilla linjoilla. Erikoisuutena kannattaa panna merkille alipainejarrun letku, joka lähtee keskeltä, valonheittimien alapuolelta. Alapää on kiinni lepokytkimessä. IE:n [Iarnród Éireann] käyttää yhä myös 'vaakkumijarruilla' varustettua kalustoa; ilmajarrulliset vaunut on varustettu läpimenevillä alipainelinjoilla. Veturin ilmajarrun johto näkyy tavallisessa paikassaan. | ||||
|
18.01.2007 14:12 | Heikki Jalonen | ||
| Ventimiglia Italiaksi, Ventimille Ranskaksi, kaksikymmentä kilometriä jonnekin... On viimeinen Italian puolen asema Sinisen Rannikon Radalla; ennen saapumista Ranskaan, jossa ensimmäinen asema on Menton. Todellakin Pieksämäen mallia, ainakin rautatiemielessä - säät ovat vähän toisenlaiset. Ranskalainen kalusto nimittäin varikoi Ventimigliassa, taustalla näkyy yksi SNCF:n veturi. Tästä eteenpäin matka jatkuu ranskalaisessa vedossa; kaksivirtajärjestelmällä, jollaisia koneita FS:llä ei ole näillä main. Aikanaan tälläkin rajalla maksettiin tullia ja tuulaakia ja esitettiin passeja sun viisumeita, nykyisin rajan huomaa lähinnä hetkellisestä sähkökatkosta... | ||||
|
29.11.2006 13:15 | Heikki Jalonen | ||
| Todella mielenkiintoinen kuva. Wanha pölyteollisuus ja mustavalkoiset kuvat ovat pistämätön yhdistelmä... Pateniemi tämä ei kuitenkaan ole. Tarkkaan katsoessa hevosen kytkentäpään takana häämöttää selvästi kolmekymmenlukulaisen auttomobiilin keula. Pateniemi oli tuohon aikaan jo todellinen suursaha. Tämä puolestaan on paremminkin semmoista osuusmeijerikokoa. Esim. Limingassa oli aika tavalla tämän naköinen laitos. | ||||