|
|
05.01.2018 11:49 | Mikko Herpman | ||
| Veturi jäikin näköjään tänne purkupaikalle rungon päähän parkkiin... No siitähän on hyvä lähteä paluumatkalle suoraan. Lieneekö ettei ollut tarvetta päästä "liekaan", eli lauha keli ja hyvät akut joten saa webastolla koneen lämpimäksi ennen lähtöä ja ei polttoaineentäydennystarvetta yms. Hauskasti VR-Trackin Vito tuossa lumityökoneen etupuolella, olikohan kaverit rataa tarkastamassa, osa raiteistahan taisi ainakin olla liikennöintikiellossa... Vaiko kävivät Dr18 ihmettelemässä? |
||||
|
|
05.01.2018 11:00 | Antti-Matti Hartikainen | ||
| Pielisen Betonilta Vuonoksesta lähteneet vaunut menevät siis pohjoiseen. Keskiviikkona PB:lle vietiin 14 Occ:tä ja 15 tuotiin pois, lienevätkö kaikki 29 vaunua kuvan junassa? | ||||
|
|
05.01.2018 10:46 | Teemu Saukkonen | ||
| Lisäsin aiheesta lievän piilovinoilun toiveen muodossa Karjalaisen juttuun... | ||||
|
|
05.01.2018 10:39 | Teemu Saukkonen | ||
| Pikkukuvassa näytti 70-luvun maisemalta, oikeastaan kyllä tässäkin. Kaikki nykyajan hapatus on piilossa... | ||||
|
|
05.01.2018 09:28 | Kurt Ristniemi | ||
| Ajoitusvirhe on nyt korjattu. Toki arvelin, että rakennukset ovat tehdaslueelta, mutta seutua tuntemattomana ja karttaa tutkimatta en tiennyt että Pyhäjärven/Karkkilan (Högfors) asema oli ennen Högforsin tehdasaluetta, ei sen jälkeen. Ja sitä varsinkaan en tiennyt, että tehdasalueelle rata vedettiin vasta vuonna 1913. Mutta vorgissa virheet useimmiten korjataan ajan myötä. Mikä onkin yksi vorgin paremmista puolista. Minulle Högfors tuo aina mieleen sloganin 'Högfors-amme ilonamme'. |
||||
|
|
05.01.2018 08:31 | Antero Kalliomäki | ||
| Muistelen, että noihin aikoihin tehtiin rahakeräys museorautatielle. Taisi joku kaupunginherra laittaa 5 penniä - ja nauroi päälle. Totta, kyllähän Forssa-Jokioinen olisi ollut aika optimaalinen museorautatie - vielä jos olisi pystytty pitämään Loimijoen silta ja toimintaa Ferrarian tehtaalle. Toivomme, että tulevaisuudessa Ferrariasta kehityy jonkinmoinen kulttuurijuttu. Samaa mieltä Erkin kanssa, Forssa - Humppila väli oli turhan pitkä, koko reissu Humppilan lasitehtaalle tehtyine retkineen kesti tuntitolkulla. Nimim. G10:n takasillalla jarrumiehenä kuivunut. | ||||
|
|
05.01.2018 03:49 | Arto Lopia | ||
| En minä ainakaan mitään vahingoniloa todellakaan tunne, paljonhan 1009 kilometrejä tuntuu keräilevän. Päinvastoin, olen iloinen kun ajatte ja veturi on usein liikkeellä. Ei kai sitä voi kiistää, että 1009 on usein myöhässä, vaikka vertaisi ajojen määrään, silti se syy kiinnostaa. Koneita joita paljon käytetään, niin niitä myös paljon ennakolta huolletaan. Oli se sitten Volvo tai höyryveturi. Volvoakin voi huoltaa, ei pelkästään korjata. Jotain kokemusta on itselläni koneiden ennakkohuollosta, parikymmentä äijää vaihtaa koneeseen juhlapyhinä osia jotka eivät edes ole rikki, ja tämä vain siksi ettei joku viikko ole 100 äijää ja ämmää ilman konetta jonka käyttämiseen ovat palkattu. Osatkin ovat usein sellaisia, ettei niitä saa alle puolen vuoden tilausajalla, ja varmasti ei ole kysymys kunnossapidon rajattomista resursseista. Joku on tarkkaan laskenut, että näin kannattaa toimia, ja ihan taloudellisin perustein päätynyt tulokseensa. Varmaan joku puunmurskaamokin on melko riippuvainen tuotteiden ostajista, ja siksi se puunmurskaaminen loppuu jos sitä murskataan vaan siinä määrin kuin tuotantokoneisto toimii. Itselleni on aivan sama vaikka joku palkkaa pystyisikin nostamaan, itse en edes suostuisi ilman käypää korvausta toimimaan minkäänlaisen yrityksen tai edes yhdistyksen toimitusjohtajan/toiminnanjohtajan tai edes hallituksen jäsenenä. |
||||
|
|
05.01.2018 00:56 | Arto Papunen | ||
| Eiköhän se ole kannattavaa liikennöidä tuolla veturimäärällä vähän rajatumpaa aluetta kun ottaa huomioon kaikki henkilöstön työpisteisiin ja vetureihin liittyvät asiat. Vaunukalustohan toinen asia, noissa Vainikkala-Kuusankoski, Imatra-Lauritsala ja Niirala-Joensuu voidaan käyttää venäjäläisiä vaunuja. | ||||
|
|
05.01.2018 00:51 | Jorma Toivonen | ||
| Riihimäen muistomerkkiveturi (Hv1 554) on viimeistä fiksausta myöden valmis - paljonko on kärsinyt seistessään ulkosalla suojaamattomana? Riihimäen kaupungin käyttötaloussuunntelmasta ei löydy ainakaan tälle vuodelle 100.000 €:a (arvio) veturin siirrolle ja näyttöpaikan valmistelulle. Todennäköisesti veturin paikka tullee olemaan vanhoilla sijoillaan. (554:ssä lähes kulumattomat pyöränrenkaat - miten lie museon Prinsessan (Hv1 555) tilanne? | ||||
|
|
05.01.2018 00:50 | |||
| Jos saataisiin vielä tänne Porin seudullekin harjoittamaan liikennettä niin hyvä tulee. Painottavat vielä mielestäni hieman liian paljon toimintaansa pelkkään Itä- ja Pohjois-Suomeen. | ||||
|
|
04.01.2018 23:28 | Reino Kalliomäki | ||
| Markku on huomannut selvän tulkintavirheen. Radan 50v- historiikissä vuodelta 1961 lukee: ”Pääteasema oli sijoitettu kirkonkylän pohjoisreunaan, mistä oli vedetty pistoraide … tehtaan alueelle ”, kupoliuuni (ja tehdas) olivat joen toisella puolella. ”Epäkohta korjattiin 1913 rakentamalla silta …. ja raiteita jatkettiin …” Arvelen tämän olevan jutun taustalla. Yhteys tehtaalle oli toki radan kuningasajatus . | ||||
|
|
04.01.2018 22:26 | Markku Halen | ||
| Kuvan juna on saapumassa tehdasalueelle. Kapeat kiskot kirjan mukaan pistoraide tehtaalle valmistui vasta v.1913. | ||||
|
|
04.01.2018 21:14 | Teemu Saukkonen | ||
| Karjalainen murjaisi pikaisesti jutun: https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/167830-rahtiliikenteen-kilpailu-nakyy-nyt-myos-joensuussa-junaharrastaja-kuvasi-harvinaisen-nayn | ||||
|
|
04.01.2018 20:33 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ja Luftwaffen hävittäjälentäjäslangin mukaan taivaalla liikkui myös "intiaaneja" ja "pyöräilijöitä"... | ||||
|
|
04.01.2018 20:31 | Kari Haapakangas | ||
| Herr Meierin johtamiin ilmavoimiin nyt liittyi paljonkin hirtehishuumoria. Toisaalla keskustelussa mainittuja MÖBELWAGENeita liikkui silloin ahkerasti Saksan ilmatilassa. | ||||
|
Kuvasarja: Säkylän sokeritehtaan Tka6:n matka kunnostettavaksi ja uudelle omistajalle |
04.01.2018 20:24 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Siellä samalla ratapihanvarsitontilla se näkyi ainakin vielä viime vuoden lopulla tönöttävän. | ||||
|
|
04.01.2018 20:22 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Mukava jos asiat ovat näin kahvion osalta. Kuitenkin on todettava, että ohituskaistan päähän valtatieremontin yhteydessä edellä kuvatulla tavalla muodostunutta ketjukolarivaarallista, äkkijarrutteluille altista paikkaa on saatu saatettua hieman turvallisemmalle tolalle poistamalla siitä vanha linnunpönttötolppa. Jospa vorkki on sittenkin tässä(kin) asiassa toiminut..? | ||||
|
|
04.01.2018 20:10 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kari, olihan Saksan Luftwaffella salainen ase: Herr Feldmarschall WOLFRAM von Richthofen! Punaisen paronin ja tämän veljen Lothar von Richthofenin serkku, heko, heko! | ||||
|
|
04.01.2018 19:58 | Juhana Nordlund | ||
| BR 120 oli alkuperäisväreissään yllättävänkin eri näköinen tähän uudempaan asuun verrattuna. Minulle malli tuli tutuksi H0-mittakaavassa. Hankin Fleischmannin valmisteen (joskus 1980 - 81) nimenomaan sen takia, että veturin ulkonäkö oli suorastaan upea. Kuvan veturi ei edusta tarkoittamaani vanhaa sarjaa (120.0). | ||||
|
|
04.01.2018 18:56 | Reino Kalliomäki | ||
| Kiitos kommentista, Jorma! Kyllä vaunu on vallan tiukasti saman näköinenkin kuin Tka6:set. Paino sopii Lännen tehtaiden käyttöön, kun vielä muistetaan vain yhden akselin vetävän. Siellä käytössä ollut Move 21 painoi työkunnossa kapearaiteisena Valmet 441 DMR – moottorilla varustettuna 13,5 t. Leveäraiteisena varmaan enemmän, ehkä lähellä ”vahvistetun” Tka6:n arvoa. | ||||
|
|
04.01.2018 18:43 | Joni Lahti | ||
| Samuli, en minä, vaan lukuisat saksalaiset :) | ||||
|
|
04.01.2018 18:05 | Perttu Karttunen | ||
| Jahas, kas! No nyt ei sitten kovin kauas tarvi mennä näitä kuvaamaan, vielä kun ajaisivat Kemiran liikennettä :D | ||||
|
|
04.01.2018 17:23 | Ossi Rosten | ||
| Ihmeen pitkään kesti että tuli kuva Ferin idänliikenteestä... Joensuusta oli tietty hyvä alottaa, tupla ihmetystä kerralla :) | ||||
|
|
04.01.2018 16:36 | Tuomas Pätäri | ||
| Viereisen kuvan partioleiristä tuli mieleen sellainenkin tapaus Malmiradan kuvausreissulta, että otin juurikin Abiskosta joskus kyytiin saksalaisia partiolaisia, jotka liftasivat kyytiä Kiirunaan. Olikohan ajankohta sitten sellainen, että junaa olisi joutunut odottamaan pitkään. Matkalaiset olivat ymmärtääkseni olleet toista viikkoa maastossa ja olivat niin väsyneitä, että nukahtivat saman tien ja vain hädin tuskin heräsivät äkkijarrutukseen, jonka jouduin tekemään suuren hirven hypätessä koivikosta eteemme. | ||||
|
|
04.01.2018 16:22 | Tuomas Pätäri | ||
| Tuolla pitäisi vierailla joskus uudestaan, kun jäi kaivelemaan ettei tullut käytyä katsomassa Bodø/Glimtin ottelua. Joukkue tippui sittemmin pääsarjasta, mutta palaa keväällä takaisin voitettuaan 1.divisioonan viime syksynä selvin luvuin. | ||||
|
|
04.01.2018 16:01 | Perttu Karttunen | ||
| Se tasoristeyshän taisi kilkatella peräti yhden talven ennen liikenteen loppumista, kerranonnistuin siinä vaihtotyöyksikön näkemään. | ||||
|
|
04.01.2018 14:58 | Kari Haapakangas | ||
| Materiaalipula oli tosiaan sota-aikana melkoinen ja johti varsin mielenkiintoisten korvikkeiden käyttöön. Tällaiseen korvikekäyttöön lopahti viimeistään Saksan ydinpommiprojektikin. Ammuksiin tarvittavista kovametalleista (wolframi) oli ankara pula. Korvikkeena käytettiin sitten uraanivarastoktin... | ||||
|
|
04.01.2018 13:31 | Teemu Saukkonen | ||
| Eipä olisi mahdoton homma laittaa noin 100m pätkä rataa takaisin, tehtaan pihalla kiskot on. | ||||
|
|
04.01.2018 13:13 | Esa J. Rintamäki | ||
| Jo vain, Saksan sotataloudesta vielä yksi esimerkki. Siteeraan Hannu Valtosen kirjaa Messerschmitt Bf109 ja Saksan sotatalous (Gummerus 1999): kirjan mukaan natsiajan alku meni 1930-luvun alun yleismaailmallisen laman voittamiseen ja kun tästä oli selvitty, niin sitten alkoi varustautuminen sotaa varten. Hannu Valtonen: "Tämä järjestelmällisesti suoritettu varustautuminen maksettiin verovaroin ja velkapääomalla. Valtion kokonaisvelan osuus oli vuonna 1932 ulkomaisina ja kotimaisina luottoina 8,5 miljardia RM (15%) Saksan rahoituksesta, vuonna 1939 se oli jo 47,3 miljardia (43,3%) ja sodan lopussa kokonaista 387 miljardia (95%). Tästä velkaantumisesta ei Fuhrer itselleen päänsärkyä ottanut." Kirja on oikeastaan hyvin valaiseva, suosittelen siitä huolimatta että pääpaino on Messerschmitt Bf 109-hävittäjäkoneessa. Sabotaasista vielä: Ranskassa suunniteltiin toisen maailmansodan jälkeen Saksan tilauksesta valmistettujen Focke-Wulf Fw 190D-hävittäjien käyttöön ottamista Ranskan ilmavoimissa, konehan oli aika moderni näkemys hävittäjästä, mm. nopeutta riitti. Asiasta luovuttiin, kun havaittiin koneiden olevan pahasti sabotoituja valmistuksen aikana. |
||||
|
|
04.01.2018 12:01 | Simo Virtanen | ||
| Ilmankos vararungoista olen havainnut tämän vaunun poistuneen. Oli minun vakiopaikka vararungolla matkattaessa, ja niitä reissuja muutamia on osunut kohdalle. Yleensä muut matkustavaiset välttelivät tätä vaunua, joten oli tilaa oleilla Joensuuhun asti. | ||||
|
|
04.01.2018 11:42 | Petri P. Pentikäinen | ||
| Näinhän se on, että yksi tykkää kissasta, toinen kuumasta puurosta. Kuvan veturin muotoilu on tarkoituksenmukainen. Vähäeleinen maalauskuvio korostaa vaikutelmaa. | ||||
|
|
04.01.2018 10:32 | Jorma Rauhala | ||
| Tämä yhdeksästoista Tka6 vuodelta 1972-73 jäi VR:n tekemästä tilauksesta Saalastille pantiksi, kun alkoi tekijänoikeusoikeudenkäynti VR:n kanssa. VR:n alkuperäiseen 30 vetovaunun tilaukseenhan tämä kuului, mutta ei koskaan toimitettu VR:lle. Riitaan kuului Kaivola Oy:n myttyyn mennyt Tka-projekti ja siitähän sitten seurasi Kuopion konepajan Tka7-omavalmistus. Tässä Tka:ssa kokeiltiin kaikenlaisia uudistusparannuksia valmisteilla olleeseen sarjaan ja siitäkin syystä se tuli painavammaksi ja vetovoima suuremmaksi. Kauttualle vetovaunu meni vuonna 1977 koekäyttöön ja myytiin sinne seuraavana vuonna. Yksi vetovaunu tehtiin myös Helsingin metrolle. Lisää aiheesta on Saalasti 50 vuotta -historiakirjassa. | ||||
|
|
04.01.2018 09:07 | Erkki Nuutio | ||
| Kiitos selkeästä yhteenvedosta. Veturimateriaaleistakin havainnollistui, että Hitlerin Saksa oli muun ohella eräänlainen pyramidihuijaus noin 1933-1943 välillä. Kun oma kassa oli kulutettu loppuun sotimista tukevilla investoinneilla ja tilauksilla, täytyi löytyä lisää ryöstettävää. Ensin oma kansa pisti kaiken liikenevän valtion obligaatioihin ja KdF-auton (myöhemmin Volkswagen) säästökirjalle, sitten ryövättiin kassavarat ja työvoima Itävallasta, Tsekistä, Puolasta, Norjasta, Tanskasta, Ranskasta, Hollannista, Belgiasta, Neuvostomaasta ja juutalaisilta erityisesti. Tässä sopassa Suomi säilyi hengissä ja teollisuus laajenikin, koska omat tarpeet pystyttiin ostamaan kuparilla, nikkelillä ja suomalaissoturien verellä ja oli riittävän kylmäverinen valtion- ja sodanjohto. |
||||
|
|
04.01.2018 03:09 | Esa J. Rintamäki | ||
| Minulta löytyy kirja Deutsche Kriegslokomotiven 1939 - 1945, jota luettuani päätin vastata Erkki Nuution 2.1.2018 klo 13:57 kommenttiin. Saksan toisen maailmansodan aikana sotaveturikonstruktioilta vaadittiin nimenomaan yksinkertaistettua rakennetta verrattuna sodanaikaa edeltäneisiin veturityyppeihin ja - rakenteisiin. Tuotanto piti järjestää siten, että vetureita saataisiin paljon, ja että poltiikkaa "Kanonen und Butter" ei tarvitsisi muuttaa (muistoissa oli vielä ensimmäisen maailmansodan aikainen liittoutuneiden harjoittaman saarron aiheuttama niukkuus kaikesta). Tämä siksi ettei NSDAP:n suosio laskisi vaarallisen matalaksi. Niinpä sodan aikana tuotettiin niinkin tärkeää ja tarpeellista tarviketta kuin hiusvettä (!) suurin määrin... 1930-luvun lopulla oli veturituotanto käsketty keskittymään yksistään tavarajunavetureihin (BR 44, 50 ja 86). Tuolloin tilattujen matkustajajunavetureiden (mm. BR 01.10) tilaukset peruutettiin maaliskuussa 1939. Sodan alettua sakut pärjäsivät olemassa olevilla tyypeillä (Puolan, Tanskan, Norjan, ja lännen sotaretket 1939 - 1940). Myös sotasaaliskalustosta oli apua. Operaatio Barbarossa sitten olikin toista: syksyn 1941 liejukausi ja sen jälkeen tullut ankara talvi muuttivat tilanteen paljon pahemmaksi. Eikä pitkät huoltomatkatkaan auttaneet: mosatrampparit saivat tuntea tämän nahoissaan, oli tosi holotna! Saksalaiset kun olivat luulleet koko Neuvostoliiton sotaretken kestävän vain vähän aikaa... Veturit, joita idässä käytettiin, olivat etupäässä entisiä preussilaistyyppejä: G8, P8, G10 jne, joiden etuna oli yksinkertainen rakenne. Pakkasta ne eivät kuitenkaan kestäneet... Tilanne johti siihen, että radoilla (joita saksalaiset olivat kaventaneet normaaliraideleveydelle), makasi lukuisia jäätyneitä vetureita (70% veturikannasta!) sivuraiteilla odottamassa hinausta länteen konepajoille. Asian korjaamiseksi muodostettiin päätoimikunta varusteluministerin (Albert Speer) alaisuuteen. Muun muassa rautatiekaluston valmistus piti olla Speerin ohjauksessa, osana yleistä varusteluohjelmaa. Täten RZA (Reichsbahn-Zentral-Amt) neutraloitiin. Veturitehtaat saivat tehtävän: piti suunnitella erityisiä sotaveturimalleja, jotka soveltuisivat nopeasti tuotettavina, yksinkertaistettuina ja raaka-aineita säästävinä sota-ajan tuotantoon. Sitäpaitsi, näitä vetureita piti valmistettaman 15 000 kpl (tilattu 15.8.1942, 7 000 veturia sarjaa 52 ja 8 000 veturia vielä tuolloin suunnittelussa olevaa veturia 42). Päätettiin, että vetureiden piti olla 2-10-0-tyyppiä, kaksisylinterisiä tenderivetureita. Varsinaisia sotaveturityyppejä odoteltaessa valmistettiin niin sanottuja ylimenosotavetureita (Ubergangs-Kriegsloks), sarjoista 44, 50 ja 86, edelleen päätoimikunnan valvonnassa. Näissä UK-vetureissa oli rakenteita yksinkertaistettu, muun muassa savunnostolevyt jätetty pois, aluskehyksen etuosaa muutettu huomattavasti yksinkertaisemmaksi ja lisäksi vielä ohjaamon etummaiset sivuikkunat jätetty pois kuin myös Knorr-esilämmittimet. Myös tendereiden telit poikkesivat rauhanajan malleista. Raaka-aineiden kannalta UK-veturit eivät olleet erityisen säästeliäitä... Sarjan 52 suunnittelutyössä edettiin: lähtökohtana olleessa sarjassa 50 oli noin 6 000 osaa, 52:ssa osia oli noin 5 000, ja näistäkin 3 000 muutettua (yksInkertaistettua). Ajansäästöksi saatiin noin 6 000 tuntia, eli 30% vähemmän. Kuparin kulutus saatiin 52:ssa niinkin alas kuin 89 kg, lähtöarvon ollessa 1 238 kg! Terästulipesä oli selviö. Mikäli 52:een kytkettiin samanaikaisesti kehitetty ammetenderi, veturin paino oli 139 tonnia BR50:n 165 tonnia vastaan. Edelleen, Siemens-Martinin teräksestä siirryttiin Thomas-teräkseen, jolloin muun muassa ensimmäisissä vetureissa ollut levykehys korvattiin kankikehyksellä, jota oli vielä yksinkertaistettu varhempiin tyyppeihin verrattuna. 52:ta valmistutettiin 16 eri tehtaassa, alihankkijoita käytettiin runsain määrin, päätehtaiden ohella Ranskasta Puolaan. Tuotantovaikeuksiakin: reklamaatioita tuli muun muassa virheellisistä asennustöistä ja kattiloiden hitsisaumojen falskaamisesta. Sabotaasiakin esiintyi, ainakin miehitetyissä maissa. Natsihallinto ei millään lailla vaivautunut parantelemaan suosiotaan, päinvastoin, kuri oli kovaa ja sitä tiukennettiin vielä lisää! Gestapo valvoi... Sotavetureita oli toki muitakin tyyppejä: normaaliraiteiset KDL 1, eli BR52, sekä KDL 3, eli akselipainoltaan raskaampi BR42, samoin 2-10-0-tyyppiä. Sotahöyryvetureita oli kaikkiaan 13, osa kapearaiteisia ja osa teollisuusvetureita. Tulettomia sotavetureita oli kaksi mallia. Moottorisotavetureita sitten oli 7 mallia, joista 2 normaaliraiteista, loput kapeita ratoja varten. Sotasähkövetureita KEL oli 9 mallia, mm. BR:t 94 ja 44. Olipa vielä mukana sotapaineilmavetureitakin (!) 2 kpl, kapearaiteisia. Tämä taustasta. Mitä raaka-aineisiin tulee, niin mielestäni Saksalla ei alkuun kovin suurta pulaa ollut. Oli omaa raaka-ainetuotantoa, sekä Narvikista tuli ruotsalaista rautamalmia. Vallattujen alueiden törkeä hyväksikäyttö oli myös käytössä (englantilaisten jälkeensä jättämä sotakalusto ei uskoakseni jätetty ruostumaan Dunkerquen rannoille vaan nakeltiin pataan). Sodan loppupuolella alkoi sitten vaikeuksia kasaantua, roppakaupalla. Muun muassa kuparia huusivat ilmatorjunnan tulenjohtotutkat ja laskentalaitteet. Alumiinia meni lentokoneisiin ja räjähti taivaalle ilmatorjuntakranaattien sytyttimissä kuparin sijasta. Käytettiinpä alumiinia myös Afrika Korpsin hellekypärissä... 52:n akselilaakerit olivat Mangold-liukulaakereita, laakeripinnat olivat kolmiosaisia. Akselilaakerikidoissa käytettiin puristettuja liukulevyjä, ilman asettelukiiloja (niitä jouduttiin sittemmin ottamaan käyttöön osassa sarjaa). Kierto- ja kytkinkankien laakereissa käytettiin teräsholkkeja, holkit oli sisäpuolelta päällystetty Rotguss-messingillä (ainakin kiertokangen pikkupää). Kierto- ja kytkinkanget valmistettiin siten, että laakerisilmukat taottiin ja hitsattiin kiinni kankiin, jotka olivat suoraa valssattua profiilia. Sen jälkeen laakeripinnat työstettiin. Vanha tapa oli koneistaa kanget kauttaaltaan umpijöötistä lopullisiin mittoihinsa. 52-sarjan kattilat valmistettiin St34-teräksestä, jota pidettiin riittävänä, ajatellen kattilapainetta 16 kg/cm2. Siihenastista kattilaterästä St47K ei nyt huolittu. Tulipesät olivat IZ II-teräksestä. Se vastasi ominaisuuksiltaan ennen käytettyä kuparia ja oli kehitetty jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen (IZ = Immer zäh, aina sitkeä, Kruppin slangilla). Se myös kesti vanhenemista, toisin kuin St47K. Edelleen, 52-sarjassa käytettiin vedensyöttöön injektoreita aikaisempien Knorr-esilämmittimien ja pumppujen sijasta. Välttämättömiä suojuksia pakkasta vastaan kiinnitettiin vetureihin. Etelä-Venäjän rataosille, joilta puuttuivat vedenottomahdollisuudet, valmistettiin lauhdutustenderivetureita: 52Kon. Ennen sodan loppumista määrättiin vetureihin asennetravaksi panssarilevyjä ja maalaamaan veturit maastovärisiksi. Mainittakoon, että sotaveturi 42 oli akselipainoltaan raskaampi kuin 52. Kokeilujakin sotavetureilla tehtiin, joihinkin asennettiin Brotan-kattila, joissa tulipesä oli tehty vesiputkista. Myös Lentz-venttiiliohjausta kokeiltiin. Siitä luovuttiin kuitenkin, ei onnistunut, joissakin tapauksissa poistoventtiilit jäivät kantamaan. Ja kun tuli kesällä 1943 hätä käteen, veturinvalmistusta hidastettiin, jotta panssarivaunuja olisi voitu tehdä lisää (Kurskin tappio!), nimellä Adolf-Hitler-Panzer-Programm. Sitä paitsi, myös lentokonerakennusta kiirehdittiin. Pikaohjelmia laadittiin mm. räjähdysaineiden ja mineraaliöljyn saannin varalta (amerikkalaiset pommittivat Ploestin öljynjalostamoita Romaniassa). Valtaisan pitkä kommentti, mutta koettakaa kestää. Suomessa taas sodanjälkeinen veturinvalmistus oli niukkuuden juhlaa! Raaka-ainetilanne verrattuna saksalaisten sotavetureihin oli onneton: sotakorvausteollisuus ajoi ohi. Maassa oleva romukin oli mitä oli, puhkinaisista emalimukeista vanhoihin kalsareihin. Autotkin pidettiin kulkukuntoisina syljellä ja paalilangalla, kun ne olivat kiertäneet Äänisen puolitoista kertaa, ennen kuin menivät miinaan... (Lisätty pari sanaa ja korjattu kirj.viherä!) |
||||
|
|
04.01.2018 02:07 | Jouni Halinen | ||
| Tähän väliin ei voi muuta kuin todeta. "Kauneus on katsojan silmissä". Ei tämä minunkaan "missikisoissani" 3 joukkoon pääsisi. Eli ei tässä ole kyseessä keneenkään väärästä tai oikeasta mielipiteestä. Asian voi myös ilmaista "toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä", joten ota Samuli slungisti äläkä anna pipon kiristää. | ||||
|
|
04.01.2018 00:48 | Antti-Matti Hartikainen | ||
| Ai, joku muukin oli tilannetta seuraamassa :) | ||||
|
|
04.01.2018 00:26 | Olli Keski-Rahkonen | ||
| Tämä 120-sarja on minunkin mielestäni varsin asiallisen pelkistetty muotoilultaan. Orientrot (tai tässä tapauksessa -scheiße) sopii myös väriksi hyvin. | ||||
|
|
04.01.2018 00:21 | Jarmo Pyytövaara | ||
| Kahvia ja pullaa on edelleenkin saatavana ja erinomaista, paikallista juttuseuraakin oli kun lokakuussa kävin ent. huoltiksen baarissa. | ||||
|
|
04.01.2018 00:20 | Mikko Herpman | ||
| Hienosti tuli Fer juna Joensuuhun. Pysähtyi, kuljettajat tulivat ulos tervehtimään ja toivotin tervetulleeksi Joensuuhun. Kone rungon toiseen päähän ja vaihtotyönä puunpurkupaikalle ja valitettavasti kumipyörillä tehtaalle. Sen verta pitkään meni ruuhkan takia vaihtotöissä, etten seurannut mihin Dr18 102 ajettiin parkkiiin. | ||||
|
|
03.01.2018 23:43 | Jouni Hytönen | ||
| Onko baari selvinnyt hengissä edellisessä kommentissa kuvatusta mullistuksesta? :( | ||||
|
Kuvasarja: Säkylän sokeritehtaan Tka6:n matka kunnostettavaksi ja uudelle omistajalle |
03.01.2018 23:39 | Jouni Hytönen | ||
| Onko viimeisin havainto Porista? https://vaunut.org/kuva/119158 | ||||
|
|
03.01.2018 23:33 | Jouni Hytönen | ||
| Tässähän ei tuohon aikaan ollut mitään oikeaa pyörätietä. Tasoristeys syntyi, kun kaupunki halusi muutama vuosi myöhemmin rakentaa tästä epävirallisesta polusta oikean kevyen liikenteen väylän. | ||||
|
|
03.01.2018 23:05 | Juhani Pirttilahti | ||
| Tässä on vähän samaa muotokieltä kuin Class 66:ssa ja Sr1:ssä. Eli pataraudasta kirveellä veistettyjä työkaluja. | ||||
|
|
03.01.2018 22:34 | Samuli Laurila | ||
| Ja tämä sinun piti rientää kertomaan koska mielipiteeni ilmeisesti on väärä? | ||||
|
|
03.01.2018 21:44 | Miko Rautiainen | ||
| Kyllähän se jarru on varsin pahassa paikassa, kyydissä olevan vaunun alla. | ||||
|
|
03.01.2018 21:20 | Juhani Pirttilahti | ||
| Nyt tuonne on sitten pyrkimässä junallinen koivupuuta, vaikka raide on kaikkine kilkkeineen ehditty nostaa ylös... :) | ||||
|
|
03.01.2018 19:57 | Joni Lahti | ||
| Saksalaiset ovat antaneet 120 -sarjalaisille ulkonäön perusteella lempinimiksi Blechbüchse (peltirasia, säilykepurkki) ja Möbelwagen (muuttovaunu, -auto, huonekalukärry). Osuvia ovat, vai ovatko? | ||||
|
|
03.01.2018 19:04 | Jaakko Pehkonen | ||
| Oliskohan tuo ollut vielä silloin ajokuntoinen? Ollut ilmeiseti viimeisen kerran käytössä vuonna 2009 jolloin jurttijunia vielä kulki? Nykytilanteesta ei liene muuta tietoa kuin: https://vaunut.org/kuva/114516?tt=6&i1=Tka6 . | ||||
|
|
03.01.2018 18:22 | Esa J. Rintamäki | ||
| Jaaha, lavettivaunu? Muistanko oikein, että aktiiviliikenteen aikana jarruhenkilö makasi mahallaan päällä olevan vaunun alla (ja lavettivaunun päällä) nieleskelemässä pölyä ja hiekkaa kuulostellen että milloinkahan veturista kuuluu jarruvisslan hihkaisu? | ||||
|
|
03.01.2018 17:24 | Heikki Jalonen | ||
| Onkoa tässä muuten viimeinen paikka tämän päivän vakioliikenteen kalustossa, johon kaasupää vielä passaa? | ||||
|
|
03.01.2018 17:02 | Juhana Nordlund | ||
| Omat varhaisemmat havaintoni HKL 800:sta olivat linjalta 46, mahdollisesti 1971 - 74. Myöhemmin, 1975 - 78 800:nen oli aika usein 63A:lla ja ilmeisesti myös 21V:llä. Eräässä HS:n uutiskuvassa, joka oli otettu Ruskeasuon korjaamolla, tuokin auto näkyi. Ei ole harvinaista, että protot tai muut koeautot tapaavat viihtyä korjaamon puolella. | ||||