|
|
30.11.2017 18:09 | Mikko Heino | ||
| Joo, tommosia oksia on viime aikoina tullut pistetyksi takkaan. Vaahteralla on sen verran hyvä lämpöarvo, että kaadetuista pihavaahteroista olen polttanut melkein kaikki oksatkin. | ||||
|
|
30.11.2017 18:06 | Eljas Pölhö | ||
| Käytin tätä Malmössä asuessani, jos halusin matkustaa päivälaivalla Turkuun (hieno matka kauniina kesäpäivänä). Hintaesimerkki: lähdöllä viikon päästä Malmöstä matka 6-hengen hytissä n. 45€, 2-3-hengen hytissä n. 63€, omat hytit = 1.lk loppuunmyyty (päivää aikaisemmin olisi n. 155€). Lähtö Malmöstä 22:08 ja tulo Tukholmaan 05:54. | ||||
|
|
30.11.2017 18:06 | Joni Lahti | ||
| Sain ongittua tiedon, että museoliikenteestä poistettu 38 1182 olisi museoveturina paikallisessa rautatiemuseossa Arnstadtissa. | ||||
|
|
30.11.2017 17:47 | Vesa Höijer | ||
| Tuo on siis perillä aamulla seitsemän aikaan, ja käyttää matkaan 8 tuntia, kun päiväjunalla kestää vain neljä. | ||||
|
|
30.11.2017 17:13 | Hannu Peltola | ||
| Mack on malliltaan B Series, ainakin tavoitteena oli 1952-53 malli, mutta en kyllä osannut kiinnittää huomiota kromattuhin pakoputkiin. Buick on tosiaan mallivuotta 1952, mutta en muista, oliko se 2D HT vai neliovinen. Buick joka tapauksessa vetää yhtä amerikkalaista ikonia: metallinväristä Airstream-asuntovaunua. | ||||
|
|
30.11.2017 16:53 | Heikki Jalonen | ||
| Esalle osuma: kyllä se varmaan on 1947..48 Ford Convertibe. Tuo ylempi kromilista taittuu semmoisella veikeällä tavalla takaa alaspäin kohti kuviteltua takapään fokaalipistettä. Mutta, puuttuvat puskurin käpyset viittaavat mallin olevan vähän vaatimattomampi kuin paras Super DeLuxe. Tuo sininen kuorma-auto, maa-aineslavalla, lienee Mack, ehkä B tai L-sarjaa? Olen näkevinäni harakankuvan siinä syylärinkehyksen yläpuolella? Markkinoille tuon näköinen tuli joskus 1952..53. Noin. Ulkonäön puolesta työ yksilö voisi olla jopa vieras tulevaisuudesta, hytti ja maski olivat samannäköisiä vielä joskus 1960-luvun alussa. Kromatut trucker-pakoputket alkoivat tulla muotiin vasta niinä aikoina, aikaisemmin oli vain tehty työtä ja ajettu tavaraa karuilla koneilla. Kuorma-autoa on puolestaan kohtaamassa selvä tapaus, Buick Special, kolmen reiän malli, mukavasti 1952..53 haarukassa. Vaikuttaisi hieman säästömallilta. Ainakin siinä suhteessa, että ostajalla ei ole ollut varaa kovaan kattoon ja neljään oveen vaan on pitänyt tyytyä 2D-HT Convertible-malliin... Mukava on tutkiskella noita yksityiskohtia. Ja, vaikka mallimaailman pääkohde onkin rautatie: olisi täysin epärealistista edes kuvitella amerikkalaista vuoden 1953 liikenneympäristöä ilman kaikenlaisten autojen moninaista kirjoa. Silläpä siis niitäkin sopii tarkastella ja keskusteluissa puida. |
||||
|
|
30.11.2017 15:39 | Aleksi Ylikangas | ||
| 22 minuuttia lopulta saapui myöhässä. | ||||
|
Kuvasarja: Timiriasew |
30.11.2017 15:32 | Pave Saarinen | ||
| Timiriasew toimi kenraalikuvernöörin adjutanttina. Tämä oli kyllä jo pitkään ollut Helsingissä eikä venäläisenä ollut "ulkomailla". | ||||
|
|
30.11.2017 14:39 | Hannu Peltola | ||
| Esa, voi hyvin olla Ford 1948! Nyt en muista juuri tuota autoa, täytyy tarkistaa seuraavalla käynnillä junatalliin... | ||||
|
|
30.11.2017 14:07 | Markku Kuusisto | ||
| Mitä ko. aamiainen maksoi? | ||||
|
|
30.11.2017 12:29 | Antti-Matti Hartikainen | ||
| Voisi kuvitella, että Uimaharjussa on vielä puoli neljän aikaan vaihtotyöporukkaa paikalla kun 5308 on Uim:n ohittanut. Uimaharjussa on kuitenkin rautatieliikenteen osalta toimintaa melko pitkälle iltaan asti. | ||||
|
|
30.11.2017 12:18 | Hannu Peltola | ||
| Teemu: höyryveturi on Bachmann Spectrum, henkilövaunut Con-Cor, Gondola-tavaravaunut Red Caboose ja Accurail, GP-7 Proto-2000, Chevrolet Walthers, DeSoto ja Ford Classic Metal Works ja Mack-paloauto Athearn. | ||||
|
|
30.11.2017 12:03 | Heikki Jalonen | ||
| Esa: taidatpa olla oikeassa. Vuonna 1953 tuon sarjan mallinimi oli juurikin Crestline. Ja Victoria noin HT:nä. Crown puolestaan taisi olla jokin trimmi. Ford taisi jotenkin käyttää sitä 50-vuotisjuhlamallistonsa yhteydessä, juuri 1953. Fordiologia on oma tieteenhaaransa... Pieni Suomi-aasinsiltakin tuolla Fordin mallistolla on: juuri tuon malliston huippumalli eli avokattoinen Sunliner - mutta vuosimallina 1952 - on varsin tavoitellun V8-Magazine nro 1/78 kansikuvavaununa ja pääjutun aihe. Ihan aito Suomi-auto. Ja samaa punaista, about. |
||||
|
|
30.11.2017 11:46 | Teemu Saukkonen | ||
| Kyllä siellä yleensä tietääkseni kokoonpano muuttuu | ||||
|
|
30.11.2017 11:43 | Teemu Saukkonen | ||
| Mikä on mallien valmistaja? | ||||
|
|
30.11.2017 11:13 | Juhani Pirttilahti | ||
| Ainakin mun makuun ihan hyvää. Ei valittamista. Vaan hiukan tyyristä toki tämä on 1. luokan lipun muodossa. Tavan kertaliput on aika kalliita, jos ei ole kausilippua tai junapassia. Mutta on ihmisiä, jotka on valmiita maksamaan hyvästä palvelusta. | ||||
|
|
30.11.2017 10:52 | Mikko Herpman | ||
| Joo, mikroaaltouunilla kun ei ihan pääse vastaavaan ulkoasuun/tekstuuriin. Niin oliko maistuvaa? | ||||
|
Kuvasarja: Matkalla Britannian raiteilla 2017 |
30.11.2017 10:51 | Mikko Herpman | ||
| Ravintolavaunukuvat tuoreimpina, muuttaa hieman käsitystä brittieväistä. Lähes Fine Dining osastoa vielä liikkuvaa kulkupeliä ajatellen. Ei siinä etteikö kotoisan ravintolavaunun mikro-lihalullat soosillakin ole maistuvia. Mutta onhan nämä ainakin esteettisesti huomattavan paljon hienompia. Miten lie oli maun kanssa, oliko se mukana? | ||||
|
|
30.11.2017 10:12 | Juhani Pirttilahti | ||
| Vastaavan toteuttaminen Suomessa saattaisi vaatia myös aavistuksen parempaa tilojen suunnittelua junissa. Innostusta tarvittaisiin joo ja pääreittien aamun ja illan ruuhkavuoroissa olisi taatusti riittävä kysyntä olemassa. | ||||
|
|
30.11.2017 10:09 | Erkki Nuutio | ||
| Varmaan Suomen ravintolavaunujen muuttaminen toimintaa kuhiseviksi kiinnostaisi ahkeria suomalaisperäisiä ja maamme kiinalais- ja intialaisperäisiä pienyrittäjiä. Byrokratia kymmenesosaan ja henkilökohtaista innostusta sen sijaan. | ||||
|
|
30.11.2017 09:57 | Erkki Nuutio | ||
| Valtiosopimus sillan käytöstä ja hoidosta: http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1924/19240023 Sopimusta on myöhemmin päivitetty, valtiosopimus- tai muulla tasolla. Vihkiäisiin 1919 ei Kuningas suostunut tulemaan, niinpä Presidenttikään ei tullut (kertoo Santeri Alkio päiväkirjassaan). Ruotsilla oli Ahvenanmaan kaappaaminen vauhdissa, joten tunteet olivat pinnassa. Vihkiminen ilmeisesti tapahtui ministeri- ja maaherravoimin ja varmaan normaalin ja reilumman levyisiä juhlajunia kulki. Mitähän lehdet, esimerkiksi Suomen Kuvalehti ja ruotsalainen kuvalehti asiasta kertoi ja valokuvilla osoitti? |
||||
|
|
30.11.2017 09:55 | Jaakko Pehkonen | ||
| Kiitos! | ||||
|
|
30.11.2017 09:46 | Kurt Ristniemi | ||
| Tätä maalaustyyliä #313 käytettiin ainakin seuraavissa Baldwinin toimittamissa SVR:n veturitilauksissa: - 1897: G7 242-253; väri alunperin Brown; korjattu Light Ivy Green. - 1897: H1 232-241; väri alunperin Brown; korjattu Light Ivy Green. - 1899: K1 271-290; väri alunperin Light Ivy Green; korjattu Dark brown, SVR:n värimalli 16.12.1899. - 1899: I1 301-305; väri Light Ivy Green, SVR:n värimalli saatu 8.1.1900. - 1899: G7 306-313; väri Light Ivy Green, SVR:n värimalli saatu 8.1.1900. Lähde: Baldwin Locomotive Works engine specifications, 1869-1938. |
||||
|
|
30.11.2017 08:13 | Kurt Ristniemi | ||
| Sillä minä tuota tarkistusnumeron puuttumista kuvan ajoittamiseen ajattelin, kun tuolla eisenbahn-museumfahzeuge.comissa olevassa 4.9.2010 otetussa valokuvassa se tarkistusnumero on. Jos sen tietäisi, milloin tarkistusnumero on museoveturiin lisätty, niin saisi takarajaa tämän vanhemman kuvan ajoittamiseen. | ||||
|
|
30.11.2017 06:44 | Julius Ylitalo | ||
| Onko se koriste? | ||||
|
|
30.11.2017 06:41 | Julius Ylitalo | ||
| Hieno paikka Matinkylässä. | ||||
|
|
30.11.2017 06:39 | Julius Ylitalo | ||
| Upea tuo Niittykummun asema. Pitäisi joskus käydä tuo länsimetron osa Ruoholahti-Matinkylä. | ||||
|
|
30.11.2017 06:28 | Julius Ylitalo | ||
| Hieno kuva Nivalasta! | ||||
|
|
30.11.2017 03:09 | Esa J. Rintamäki | ||
| Dennis, anteeksi että vastaus tulee näin pitkän ajan kuluttua. Vuohimäki - Kela - oikaisu valmistui 1983 ja Kela - Siuntio 1985. Tämä paikka on minulle sairaan tuttua, asuin Pikkalassa 1986 - 1997, ja ulkoilin Milla-koiran kanssa useinkin täällä, Båtvikin raidetta Kelaan, Kuninkaantietä Pikkalan kartanolle ja sieltä Kabanovintietä kotiin. | ||||
|
|
30.11.2017 02:56 | Esa J. Rintamäki | ||
| Greyhoundin vinttikoirasta aasinsilta Onni Vilkkaaseen: kirjassa Pula-ajan bussit väitetään Onnin kopsanneen vinttikoiransa Greyhoundilta. Tämä ei pidä paikkaansa. Onni Vilkas kertoi eräässä haastattelussa nähneensä kerran sodan jälkeen jossakin lehdessä saksalaisen täytekynämainoksen ja sen yhteydessä oli vinttikoirakuvio. Tästäpä O. Vilkas sitten sai ideansa. Ja mikäs siinä, oikein osuva valinta olikin, vinttikoirahan on tuulennopea juoksija ja sopi siten pikavuorobussien kylkiä somistamaan. Ja erottui muista: muut liikennöitsijät saivat tyytyä melko persoonattomiin nimiin ja muista erottuviin värityksiin. T. nimimerkki "paljonkin matkaa tehnyt Vilkkaan busseilla". Tuo tummanpunainen avoauto, miten minun mieleeni tulee Fordin malli vuoteen 1948 asti? Miten on, Hannu? |
||||
|
|
30.11.2017 02:43 | Esa J. Rintamäki | ||
| Heikki ja Hannu, eikös tuo etualan Ford olekin Crestline Victoria? Crestline oli Fordin ylellisin malli 1953 tarjonnassa. Muut Crestlinet olivat 2-ovinen Sunliner ja 4-ovinen Station Wagon. Muistaakseni mallinimi Crown Victoria tuli vasta 1955 Fairlane-sarjaan. Korjatkaa, jos muistan väärin. Crown Victoriaan sai 1955 ja 1956 erikoistilauksesta lasikaton (ei ollut kovin suosittu, lasikatto siis). Hienoa, että Hannu on nähnyt vaivaa omassa pienoismallissaan. Kun tuo Märklin-Fleischmann-Lima-linja on niin sairaan yleinen... |
||||
|
|
30.11.2017 02:27 | Esa J. Rintamäki | ||
| 1950 De Soton pannu oli suora kuutoskone, tehoa ilmoitettiin olevan 112 bruttohevosvoimaa. Custom? Oli siis kahdeksanpaikkainen sedan. De Luxe-malleihin sai tilauksesta Tip Toe Hydraulic Shift with Gyrol Fluid Drive-vaihteiston, ei tainnut olla automaattinen? Customiin sai tavallisen käsin hämmennettävän vaihteiston kytkimineen. Customia muuten valmistettiin kuvan mukaisena 734 kpl. Ei siis kovin yleinen automalli! De Soto sai V-8-moottorin tuotantoonsa 1953. Loistavaa!!! Niin kuva kuin myös pienoismalli! |
||||
|
|
30.11.2017 01:02 | Hannu Peltola | ||
| Punainen auto on nimenomaan Ford Crown Victoria vuodelta 1953 eli nappitunnistus! Paloautoa on tosiaan vaikea / mahdoton tunnistaa peräpeilistä, mutta kyseessä on Mack B Series. Tässä kuvassa näkyy vähän kuonoa: https://vaunut.org/kuva/120811?s=1 Tumwater on varmaan kaikille aika tuntematon paikka, mutta lopputuote on kyllä Washingtonissa hyvin tunnettu! |
||||
|
|
30.11.2017 00:59 | Hannu Peltola | ||
| Totta Eljas, minulla tuli bussin mallista ajatusvirhe. Supercruiserhan on myöhempää perua... | ||||
|
|
30.11.2017 00:26 | Jorma Toivonen | ||
| Mielestäni ei tarvitse olla ohjaamoiden väliilä jatkuvaa puheyhteyttä (helpottaa tosin matkantekoa). Apuveturin miehistölle on tuttu rataosuus, tiedossa paikalliset hiljennykset ja junan aikataulu (= junan sn ja pysähdyspaikat). Vetotehtävät hoitelee johtoveturi ja jos apuveturissa havaitaan voitavan auttaa kiihdytyksissä ja junan sn:n noudattamisessa, niin hieman lipsutellaan ajoportaita apuveturin MGO:ihin. Dr13-veturissa on tiheähkö tehonsäätö, jota harkiten lisäillessä tuskin vetovoiman lisäystä havaitaan matkustajien keskuudessa. Kun juna on saavuttanut lähes sn:n, tai jarrujohdon paine alkaa laskemaan, on aika vähentää apuveturin tehoja - melkoisen yksinkertaista, näin olettaisin? (Moni voi olla erimieltä asiasta tai esittää asian tajuttavimmin). | ||||
|
|
30.11.2017 00:24 | Eljas Pölhö | ||
| Tuota... eikö se ole Greyhoundin SCENICRUISER. 1. proto 1949 ja toinen jo tuotantomallin näköinen proto 1953. Mallin varsinainen julkinen esittely 14.7.1954 kaupungissa Pontiac, Michigan, vaikka bussi oli jo mukana Detroitin 4.7.1954 paraatissa. GM valmisti näitä 1001 kpl 1954-1956. Muotoilija oli myös rautatiepuolelta tunnettu Raymond Loewy. Alkuperäinen moottori oli epäonnistunut ratkaisu ja Greyhound nosti GM vastaan korvausvaateen. Asia sovittiin oikeuden ulkopuolisella sopimuksella lokakuussa 1956. Busseihin kokeiltiin useita moottorivaihtoehtoja, mutta vasta GM 8V-71 osoittautui hyväksi ja kaikki 987 jäljellä ollutta Scenicruiseria päätettiin muuttaa. Marmon-Herrington sai muutostyön tehdäkseen ja se suoritettiin 11 kuukaudessa alkaen lokakuussa 1961. Näistä on hieno kirja: Greyhound SCENICRUISER. Flagship of the Fleet. Kirj. Tom McNally & Fred Rayman. Iconografix, 2013, |
||||
|
|
30.11.2017 00:13 | Heikki Jalonen | ||
| Autot (erikoisesti "yksityisautot", tämä pitäisi oikeastaan kursivoida) ovat tietysti junien merkittäviä vihollisia... Etualan punainen 2D-HT saattaisi olla Ford Crown Victoria, teemavuodelta 1953. Ja tunnelissa naamavärkkiään varjelee siis 1950 DeSoto, kilpailevan konsernin KenraaliMoottorin järeän edustajan uhkaavalta päällekarkaukselta. Aktion selkäpuolella saattaisi olla paikalta häipymässä samaisen kenraalin pienempi kätyri, Chevrolet Fleetline noin 1950. Ääriharmaa ääritavallinen auto, Yhdysvalloissa. Näin siis tämän valokuvan perusteella. Paloauto on vähää vaille mahdoton: tyyli on kuin American-LaFrance vaan voi olla jotakin muutakin. Mutta nokka jää piiloon. Natikan (International) alusta niissä monesti oli, arvataan siis sitä. Joku muu tuntee varmaan Amerikan paloautoja paremminkin. Kaikin puolin, autot ovat tässä mallissa kuin kotonaan - tai siis omassa liikenneympäristössään. Jotain tämän näköistä se on ollut. Tumwater on minulle täysin outo paikka. Voi olla, että en ole lukijoistamme ainoa. On jopa mahdollista, että melkoinen joukko natiiveja ei paikkaa tarkemmin tunne. |
||||
|
|
29.11.2017 23:43 | Hannu Peltola | ||
| Öljy oli ilmeisesti sotien jälkeen erityisen edullista ja USA:ssa monet rautatieyhtiöt muuttivat höyryvetureita öljypoltolle. GN:llä karkeasti noin puolet höyryistä kulki öljyn voimalla 1940-luvun lopulla ja #124 oli yksi niistä. Supercruiser näki päivänvalon tosiaan vasta 1954, mutta en voinut välttää kiusausta hankkia tällaista radalleni! Bussi on muuten kyltitetty Los Angelesiin eli varsinainen pitkän matkan vuoro on kyseessä. Ai niin, unohdin kommentoida aseman kattoa. Se on mallivalmistajan valmista teippinauhaa, joka tuottaa oikein uskottavan näköisen katon. Asennuksen jälkeen sitä on kevyesti säistetty. |
||||
|
|
29.11.2017 23:37 | Heikki Jalonen | ||
| Hieno! Milläs ihmeen keinolla tuon asematalon slate-katto on noin vanhan-kuluneen-epätasaisen-realistiseksi tehty? Kulkiko tuo 124 tosiaan öljypoltolla noihin (mallimaailman-) aikoihin? Ja tuo bussi! Voimme vain kuvitella sen äänimaailmaa: alun perin (siis mallimaailman vuonna+1) tuollainen kulki kahdella (2) nelisylinterisellä kaksitahti-Detroit-Dieselillä (á 4,7 l)+nestekytkimet+1x mekaaninen 2x3 vaihteisto. 1953 (---1961) GM:llä ei vielä ollut tarjolla V8-versiota, jolla kaksoismoottoriasennus sittemmin korvattiin. Ehkäpä Murinamylly-Move 51-veturia kuulleet voivat aavistaa miltä se on voinut kuulostaa. Sellainen vähän epätahtisen huojuva vollottava huuto... |
||||
|
|
29.11.2017 23:29 | Hannu Peltola | ||
| Everettin varsinainen asema ( https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/0/08/Everett_Depot_1900%27s.jpg ) ei ole vielä valmistunut GN:n timpureiden toimesta ja tähän kuvaan tuuraajaksi joutui Snohomishin asemarakennus. Muutenkin maisemassa on vielä yksityiskohtia tekemättä: etualan betonimuuri tulee säistää, kiskot maalata ruosteella, asemalle lisätä ihmisiä, taustan talon katto puuttuu, vaikka sitä ei tästä kuvasta huomaa, jne. jne. Pienoisrautatie on loppumaton työleiri... | ||||
|
|
29.11.2017 23:28 | Mikko Ketolainen | ||
| Oltiin tänään odottelemassa päivän toista Tampere Viinikka – Äänekoski junaa, eli junaa T3415. Oli jo pimeää ja viimein ilmestyivät junan veturin valot näkyviin etelän suunnasta. Luulin, että veturina on Dv12, kun ajovalot muistuttivat sitä, mutta vetureina olikin kaksi kappaletta Sr1:siä ja pitkä letka puutavaravaunuja. | ||||
|
|
29.11.2017 23:20 | Hannu Peltola | ||
| Mitäs Heikki sanot autoista? | ||||
|
|
29.11.2017 23:20 | Hannu Peltola | ||
| Harbor cafe on perinteinen 1900-luvun alun tai 1800-luvun lopun False Front -puurakennus. Tämä on rakennettu löytämäni vanhan 1940-luvun valokuvan perusteella, jossa aika paljon tämän näköinen rakennus nökötti Terminal Avenuen varrella. Rakennuksen päällä oli myös samanlainen kyltti. Olympia Beer on kotoisin Tumwaterista Washingtonin osavaltiopääkaupungin Olympian läheltä ja se on myös oikeasti todella hyvää! | ||||
|
|
29.11.2017 23:15 | Heikki Jalonen | ||
| Hieno on Harbor Cafe! Onkos se Tin Hut vai peräti Trailer Shack? Aika kutsuva, mahtaa kalorit passata ja kulinaarit olla just kohdallaan. Ja pari Olympiaa päälle, all right... |
||||
|
|
29.11.2017 23:14 | Juhani Pirttilahti | ||
| Eikö kuljettaja tee katkaisua? | ||||
|
|
29.11.2017 23:14 | Hannu Peltola | ||
| Heikillä on loistava autotuntemus! Kyllähän se on vuoden 1950 DeSoto. Veturi on 1890-luvun alusta ja esikuva oli liikenteessä niinkin pitkään kuin vuoteen 1947. Viimeiset vuotensa veturi vietti GN:n lukuisilla Keskilännen sivuradoilla. Vaunusto on niinikään 1890-luvulta ja vielä 1920-luvulla GN käytti näitä Seattlen ympäristössä. Ensimmäinen vaunu on RPO - Railroad Post Office. Kivimuurin kikka on Noch; tuo on valmista elementtiä, jota olen muokannut tähän paikkaan sopivaksi. Paikallinen puutarhuri ei ole tosin vielä istuttanut villiviiniä peittämään kivimuurin päässä näkyviä halkeamia... |
||||
|
|
29.11.2017 23:06 | Jyrki Talvi | ||
| Uim ei ole vaihtotyö henkilöä katkasemassa junaa joten kiertää Jns Kautta. | ||||
|
|
29.11.2017 23:05 | Heikki Jalonen | ||
| Onkos siellä 1950 DeSoto Custom työntämässä (varsin huomattavaa) kromikuonoaan melkoisen vaaralliseen tasoristeykseen? Näkemä-alue puoli tavallisen auton mittaa. Tai 1/3 täysikokoisen auton mittaa. Taisi siinä alikulussa kyllä olla varoituslaitos. Mutta silti. Ylhäällä veturissa Stephensonit ja tasoluistit. Voisimme kuvitella, että puolestaan alhaalla DeSoton laajan huuvan alla saattaisi olla riittävää (ei runsasta) voimaa luovuttamassa Chrysler 236 cid Lättäpää. Veturi ja auto, molemmat melkein yhtä pitkäikäisiä konstruktioita. Ja molemmat tavattoman vahvasti uutuuskriittisiä rakenteita. Mahdollisimman kaukana kaikenlaisista kokeiluista ja muista moderneista kotkotuksista... Jännää on tuo kivimuuri. Mikä lie kikka? |
||||
|
|
29.11.2017 23:02 | Hannu Peltola | ||
| DB:llä tarkistusnumerot tulivat käyttöön 1968. Toisaalta museokalustossa ei välttämättä ole tarkistusnumeroita, numeron olemassaolo varmaan riippuu siitä, minkä vuoden mukaiseen ilmiasuun veturi on museoitu. Jotenkin kuvan värimaailmasta tulisi mieleen, että se olisi otettu 1980- tai 1990-luvulla. | ||||
|
|
29.11.2017 22:54 | Hannu Peltola | ||
| Täytyy sanoa, että tämän auton merkkiä en ollut tunnistanut. Pikaisen googlauksen perusteella Mack EH näyttäisi oikein sopivalta ja varmasti myös mallivuosi 1948-49 on varsin lähellä. | ||||
|
|
29.11.2017 22:40 | Juhani Pirttilahti | ||
| Ei ole enää mikään näistä olemassa kalustorekisterin mukaan... | ||||